Minulla on nyt puikoilla elämäni ensimmäinen islantilainen villapaita. Ennen tätä villapaitaa neuloin yhdet lapaset noin 20 vuotta sitten, sitä ennen vinoja patalappuja ala-asteen kässäntunnilla ja yläasteella valitsin puutyöt. Ja nyt sitten islantilainen villapaita. Tähän asti on siis tapahtunut seuraavaa.
Käsityökekkerit-käsityöblogin ihana Veera kysyi, suunniteltaisiinko yhdessä islantilainen villapaita. No tokihan se sopisi – mutta varoitin Veeraa, että en sitten tajua neulomisesta yhtään mitään. Islantilaisista villapaidoista sen sijaan tiedän paljonkin ja omistan aika monta puseroa ja villatakkia, joista on tullut rakkaimpia käyttövaatteitani.
Päätimme, että sopisimme väreistä yhdessä ja minä saisin antaa Veeran suunnittelemalle mallille nimen. Nähdessäni ensimmäisen kuvan puserosta viime vuoden lopussa tiesin, että tämä on aivan ehdottomasti Hnetur. Hnetur on islantia ja tarkoittaa pähkinää. Sen verran arvoitukselliselta ohje nimittäin näytti tällaisen neulontanoviisin silmin. Valmis pusero näyttääkin sitten ihan tajuttoman upealta. Tämä kuvio!!! Se on kuin kassillinen irtokarkkeja kepeässä pakkassäässä. Hneturin voi neuloa muistakin langoista kuin islantilaisesta léttlopista, mutta islantilaista tässä on neulomistyyli (ylhäältä alas pyöröpuikoilla) sekä tuo kuvio: kuvio pääntiessä, helmoissa ja hihoissa, mutta keskeltä paljas. Norjalaiset villapaidat eroavat islantilaisista serkuistaan esimerkiksi siinä, että ne ovat paljon paljon koristeellisempia.
Hnetur on myös yksi lempisanojani islannin kielessä. Tähän liittyy oppimiskokemus. Hnetur on ollut minulle kamalan vaikea sana lausua oikein. Kun sanan alussa on h ja n, h puhalletaan ikään kuin nenän kautta ulos, ennen kuin kieli osuu kitalakeen ja n ääntyy. Islantilaiset sanovat sen niin vaivattomasti, mutta minä olen aina vähän paiseessa, koska pelkään että äänteen mukana tulee ulos myös iso klöntti räkää. Niin, ja se lopun u ääntyy islanniksi kuin suomalainen y. Elikkäs. Kun onnistuin vihdoin ääntämään pähkinän oikein, siitä on tullut yksi lemppareitani. Vaikeuksien kautta voittoon ja räkä pysyi viimein nenässä.
Niinpä islanninvillapaidan mysteerineulonta sai nimekseen Hnetur. Vähän vaikea pähkinä, joka on kyllä ratkaistavissa, kunhan säilyttä maltin ja hyvän fiiliksen. (Ja pahoittelut niistä räkämielikuvista, haha.)
Ensimmäinen islantilainen villapaita – ohjevideoita ja lankakasoja
Halusin kokeilla oman villapaidan neulomista. En ole ikinä aikaisemmin käyttänyt pyöröpuikkoja, tehnyt kuvioneulontaa, lisännyt silmukoita tai tehnyt lyhennettyjä kerroksia. Muutaman ensimmäisen kierroksen jälkeen langat olivat lievästi sanottuna sekaisin. Yhtäkkiä käsissä on kamalan paljon villalankaa pienessä tilassa. Näinhän siinä minulle kävi.
Mutta ei se mittään! Jos opin lausumaan hneturin, opin kyllä neulomaankin sellaisen. Laitoin puikot hetkeksi sivuun, selvittelin lankoja reilun tunnin ja kuuntelin samalla äänikirjaa. Ihanan terapeuttista hommaa. Sen jälkeen homma jatkuu. Etenen ohjeissa rivi kerrallaan, enkä todellakaan vilkaise, mitä seuraavassa kappaleessa tapahtuu, muuten menen sekaisin. Lause kerrallaan, silmukka kerrallaan. Välillä tulee tämännäköisiä stoppeja:
Neulo *L10, 2 s oikein*. Toista *-* kerros loppuun.
Luin tuon lauseen tosi monta kertaa, mutta en ymmärtänyt siitä mitään. Kysyin Veeralta apua peura ajovaloissa -merkin tulkintaan: *-* Whaat? Selkisi, että *-merkki tarkoittaa toistamista. Selvä homma. Puikot käteen ja toistoja kehiin. Ja siitähän se homma taas eteni seuraavaan virkkeeseen.
Aion onnistua tässä hommassa. Ja minulle onnistuminen on sitä, että etenen yksi silmukka kerrallaan, seuraan ohjeita, katson ohjevideoita ja selvittelen joka välissä neulelankoja.
En tarvitse neljättä lopapeysaa, mutta haluan oppia jotain uutta. Jotain semmoista, mikä on hyväntuulista ja kivaa, ja jotain mitä teen ihan vain itselleni enkä kenellekään muulle. Paidasta tulee luultavasti aikamoinen aloittelijankappale, mutta se on tarkoituskin. Olen todella iloinen, jos löydän tulevasta puserostani neljä reikää suunnilleen oikeista paikoista – yhden päälle, yhden vartalolle ja kaksi käsille.
Tuli paitaa tai ei, hyvä mieli kuitenkintuli jo. Tässä sohvalla lankojen kanssa sählätessä olen huomannut käsitöiden rentouttavan vaikutuksen.
Totta se näköjään on, että ihmiset tarvitsevat ajatustyön rinnalle rutiininomaisia fyysisiä liikkeitä, jotka rentouttavat. Eipä ole siis suurikaan ihme, että monella tavalla stressaavan koronan aikaan käsityöharrastaminen on kasvattanut suosiotaan entisestään. Neulominen on sellaista rauhallista tekemistä. Päämäärä on kaukana, mutta tekeminen on rauhallista, eteenpäin mennään silmukka kerrallaan. Näiden silmukoiden kanssa puljaaminen on aivoilleni lomaa muusta tekemisestä. Joskus istun tässä tunnin, joskus vain kymmenen minuuttia kerrallaan. Ja joka kerta olen lopettaessani paremmalla tuulella kuin aloittaessani.
Neulon Hneturia Käsityökekkereiden Hnetur-ohjeen avulla. Minulla on vahva usko siihen, että näiden ohjeiden avulla joku päivä valmistuu elämäni ensimmäinen islantilainen villapaita. Veeran verkkokaupassa on myynnissä Hnetur-ohje (6,50 €) sekä Hnetur-verkkokurssi (16,90 €), joka sisältää yksityiskohtaiset ohjeet ja paljon videoita. Niiden videoiden avulla olen oppinut tekemään mm. elämäni ensimmäisen lyhennetyn kerroksen. Jeah!!!!
Tällä hetkellä menen osiossa numero 3 (kaarrokkeessa). Vielä on yhdeksän osiota jäljellä. Seuraaavaksi alkaa kirjoneuleen tekeminen. Se näyttääkin aivan megaihmeelliseltä. Semmoinen ruudukko, jossa on erilaisia värikoodeja. Kun sitä oikein tarkkaan katson, se alkaa muistuttaa etäisesti kirjankirjoitus-exceliäni. Paljon rivejä ja sarakkeita, ufoja merkintöjä ja värikoodeja eri jutuille.
Ensimmäisen Hneturini etenemistä voi tulla seuraamaan Instaani, olen koonnut sinne kohokohtiin tämän pähkinäisen projektin eri vaiheet. Otan kuvan myös lopputuoksesta ja lisään sen aikanaan myös tähän postaukseen. Siihen asti voitte ihailla tätä Veeran tekemää hienoa villapaitaa.
Mitäs te muut tällä hetkellä neulotte?
(Kuvat valmiista villapaidasta: Käsityökekkerit/Veera)
