Kuer-tunturin vaellus ja vaahtokarkkimetsä

Kai Kuer-tunturin vaellus on jo teille tuttu, minulta on kysytty useammankin kerran. Olemmehan viettäneet perheen kanssa upeita talvilomia Ylläksellä vuodesta 2013. Ja miten hassua onkaan, että emme vielä kertaakaan olleet muka ehtineet kiivetä tälle nyppylälle talvivaellukselle. Hiihtoladut ovat vetäneet meitä puoleensa niin lujasti, että kaikki muu aktiviteetti on jäänyt pakostakin vähemmälle. Kaikkea kun ei ehdi vaikka haluaisi. Ei vaikka otsalamput pidentävät päivien aktiivista ulkonaoloaikaa.

kuer tunturin vaellus talvella

Noooohh. Nyt tuli se homma korjattua! Tänne Ylläkselle on osunut niin upeita talvipäiviä, niin pistävän kirkkaita sinisiä taivaita, matalalla paistavan talviauringon kullanvärisiksi maalaamia tuntureita ja painavan lumen muodostamia veistoksellisia puita, että oli kerrassaan pakko nousta vähän ylemmäs.

Palasimme yhtenä päivänä hiihtoretkeltä Latvamajan erämaakahvilasta Kesänginjärven kautta Äkäslompolon kylään. Kuer-tunturi näkyi mökille palatessa horisontissa ja sitä katsellessa mietimme, että olisipa kyllä kivaa joskus nousta tuonne. Näkisimme kauemmas ja vähän erilaisia maisemia kuin täältä ladulta.

Googlailimme pari minuuttia huomataksemme, että Kuer-tunturin vaellus on itse asiassa älyttömän helppo toteuttaa. Kuer sijaitsee aivan Äkäslompolon kylän keskustan vieressä. Tunturille voi lähteä kapuamaan suoraan Pyhän Laurin Kappelin takaa, nousta reilu neljä sataa metriä korkean tunturin laelle, laskeutua alas tunturin toisella puolen, jatkaa polkua tunnelmallisele erämaakahvilalle Velhon Kotaan, juoda siellä kaakaot, syödä letut (ja kyllä tilaa aina yhdelle munkkirinkilällekin on!) ja jatkaa sen jälkeen talvista kävelypolkua nelisen kilometriä takaisin Äkäslompolon keskustaan. Milenki-blogissa tehtiin tämä reitti eli kävellen kylästä Kuer-tunturille ja takaisin vajaassa kolmessa tunnissa.

Kuer tunturi ylläs

Me yhdistimme Kuer-vallukseen hiihtämisen. Meidän tämänkertainen lomavuokramökkimme sijaitsee Äkäslompolon kylän ytimessä. Hiihdimme täältä mökiltä nelisen kilometriä helppoa reittiä Velhon Kodalle, jätimme sukset kodan ulkopuolelle, vaihdoimme repusta vaelluskengät jalkaan, laitoimme monot reppuun ja lähdimme talsimaan kohti Velhon Kodan parkkipaikkaa. Parkkipaikan takaa lähtee sinisin kepein merkitty kävelypolku Kuerille.

kuer tunturin vaellus talvella ylläksellä

Jos hiihtojutut kiinnostaa, niin lue tämä juttu Ylläksen hiihtoladuista: 5 helppoa Ylläksen hiihtolatureittiä lasten kanssa (plus vinkkejä hiihtämisen todellisiin syihin elikkäs latukahviloihin)

Vaatiko Kuer-tunturin vaellus lumikenkiä?

Ei vaadi. Ei ainakaan tämänkertaisissa olosuhteissa. Polku oli hyvin tampattu ja niin kova, että siinä pystyi ihan hyvin kävelemään tavallisilla vaelluskengillä. Tosin heti polun molemmin puolin jalat upposivat syvälle hankeen, eli jos haluaa vähän seikkailla ja poiketa polulta valokuvaamaan koskematonta lunta, kannattaa ottaa lumikengät. Ne tuovat vapautta kulkemiseen. Lumikenkiä voi vuokrata parilla kympillä esimerkiksi Äläslompolon Sporthopista. Vuokraamo sijaitsee kylän keskustassa, eli lumikengät voi hakea vaikka retkeilypäivän aamuna.

Ylläs talvivaellus visit ylläs

Mukaan tarvitsee vain lämpimät vaatteet (menin murtsikkahiihtovarusteissa – löydät täältä jutun mun suosimista talviuhreilukamoista), repun vesipulloa/termaria ja mahdollisia lisävaatteita varten (ja reppuun oli kätevä ylämäkinousun ajaksi tunkea oma takki, kun alkoi puskea liian hiki). Eväitä ei tarvitse ainakaan silloin, jos ajoittaa kävelyretken Velhon Kodan aukioloaikoihin – eli näin tammikuussa joka päivä auki aamukymmenestä iltapäivällä kolmeen.

Kävin Kuerilla ensin siskojeni kanssa. Hiihdimme Velhon Kodalle, jätimme sukset parkkiin, vaihdoimme kengät ja suuntasimme Kuerille. Reitti on todella selkeästi merkitty sinisin kepein, eli eksymisen vaaraa ei ole edes meidän kaltaisilla ensikertalaisilla. Pysähtelimme useaan kertaan, otimme näpit jäässä kuvia lumen peittämistä puista, jotka näyttivät välillä pyöreiltä veistoksilta, toisaalta myös tunturin laelle jähmettyneiltä trolleilta ja kauempaa katsoen jättiläsimäisiltä vaahtokarkeilta. Niinhän se taitaa olla, että aika paljon näkökulmasta riippuu, mitä näkee. Niin nytkin.

Retki oli uskoamttoman upea. Siskoni ovat reissanneet maailmaa ristiin rastiin ja itsekin on tullut nähtyä jos jonkinnäköistä paikkaa, mutta silti me kaikki yhteen ääneen huokailimme ja hämmästelimme, että miten voi olla näin nättiä. Ei missään voi olla näin nättiä. Miten täällä voi olla näin NÄTTIÄ.

Jestas siellä oli siis todellakin nättiä! Fantastista, upeaa, epätodellista. Tunturin laelle päästyämme olisimme voineet yhtä hyvin laskeutua Narniaan. Tai Arendeliin. Lumikuningattaren tiluksille. Kaninkoloon. Postikorttiin. Matkailuesitteen kanteen.

kuer tunturi vaellus

Seuraavana aurinkoisena päivänä houkuttelin puolison ja esikoisen mukaan. Teimme saman retken, täysin samalla ohjelmalla. Hiihtäen Velhon Kodalle. Sukset aidanpieleen odottamaan. Monot vaihtuivat vaelluskenkiin. Parin tunnin kävely Kuer-tunturilla. Velhonkodalle letuille ja kaakaolle. Puolen tunnin hiihto takaisin mökille Äkäslompoloon. Lopputulos sama kuin ensimmäiselläkin reissulla. Miten voi olla näin nättiä! Niinpä niin.

Jos menet Ylläkselle hiihtolomalla, pääsiäislomalla tai muuten talvella, suosittelen todella todella painokkaasti retkeä Kuerille. Äläkä odota 8 vuotta kuten me. On tämä paikka varmasti todella kaunis retkikohde kesälläkin, mutta näin talvella se on ihan erityisen priimaa.

PS. Tuo kuvissa näkyvä Ylläs-paita on lahja Visit Ylläkseltä (kiitos! tein siitä pienen kaupallisen yhteistyön Instagramin puolelle), se on Pure Wasten mallistoa, 100 %:sti kierrätetystä kankaasta valmistettu.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson kuvat 1, 4 ja 5, muut kuvat kännyräpsyjä.

9 Comments

  • Anu Morchy-Levy

    En tiennytkaan etta siella on tuollaisia kavelypolkuja myos talvella kaytossa.
    Terv. nimimerkki Vahemman hiihdosta innostuva.
    Upeita kuvia ja hienot ilmat teilla.

    • Satu Rämö

      Lumikenkäreitit on merkattu ulkoilukarttaan erikseen; me ollaan käyty tsekkaamassa vain tämä yksi – ja pärjättiin hyvin ilman luminkenkiä. Tosin niistä muista reiteistä en tiedä; voi olla että lumikengät tulee tarpeeseen.

  • Maria

    Kuerlinkat on myös hienot – niille ei tosin ehkä pääse talvella kävellen.
    Pitääkin ehdottaa tätä perheelle, kun tulemme seuraavaksi Ylläkselle. Puoliso tosin karttaa hiihtolatuja, joissa on valaistus, kuin ruttoa. Häntä on vaikea suostutella hiihtämään ”pururadoille” (hänen suustaan). Oletteko muuten koskaan hiihtäneet Pallas-Hetta -kansallispuistossa? Siellä on meistä aivan upeat ja vielä Yllästä erityisemmät maisemat tuntureiden ympäröimänä.

    • Satu Rämö

      Tämä oli kyllä tosi kiva retki. Ja luulen että olimme ”koronaonnekkaita” siinä mielesssä, että nyt kun ulkomaalaiset ryhmät puuttuivat kokonaan, Kuerillakin oli tosi hiljaista eli ei tullut yhtäkään ryhmää vastaan.

      Ylläksellä vain osa reiteistä on valaistuja; ne, jotka pyörivät siinä ylläksen hiihtokeskuksen ympäristössä. Suurin osa mentiin laduilla joissa ei ollut valaistusta – tosin näin tammikuussa piti olla otsalamput, kun iltapäivästä kolmen jälkeen alkoi jo hämärtää. Pallas-Hettassa ei olla käyty (ainakaan vielä ü).

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Näyttääpä kauniilta! En ollut tajunnutkaan, että Ylläksellä on noinkin upeita tykkylumimaisemia. Toistaiseksi olen käynyt siellä vain ruska-aikaan syksyllä. Nytkin tulevat Lapin matkat kohdistuvat enemmän itäiseen Lappiin. Mutta täytyy pitää Ylläs mielessä talvimatkailukohteenakin.

    • Satu Rämö

      Oli kyllä upea reissu; ja yllätyin itse tosi paljon myös noista Kuer-tunturin maisemista. Tavattoman kaunista. Mä en ole koskaan käynyt Lapissa ruskan aikaan, olisi ihanaa päästä kokemaan joskus myös se.

  • Pirjo Koskinen

    Kiitos vinkistä Satu😁Velhon majalle hiihdetty munkkikahville monet kerrat – mutta Kuer-tunturi kävellen kokematta – sinne sitten vk. 12. Missä majoituitte – vinkkiä myös siihen tarvitsen. Useamman vuoden majoituksemme meni myyntiin ja näin jäimme ilman tuttua majoitusta. Varaus on, mutta ei niin mieluinen kuin ennen – viiden hengen hiihtävällä naisporukalla liikkeellä 😃vaahtokarkkipuita odotellessa ❄️

    • Satu Rämö

      Kiitos Pirjo! Velhon kota on ihana. Ja Kuer… wow! Teille tulee niin ihana matka… jo minäkin haaveilen seuraavasta reissusta. <3
      Me on yövytty aina vuokramökeissa; olen varannut mm. Aurora Cottagen kautta ja Destination Laplandin kautta. Keskeinen sijainti ladun vieressä ja lähellä ruokakauppaa on ollut meille tärkeä, niin ei ole tarvinnut niin paljoa ajella autolla vaan on päästy kävellen joka paikkaan.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *