Säpäkällä islanninhevosvaelluksella vuoristossa

Vuorossa toiveaihe eli islanninhevosvaelluksella Islannissa! Osallistuin tälle retkelle muutama vuosi sitten. Pohjois-Islannin vuoristoon suuntautunut reissu kesti kolme päivää ja mukana oli noin kymmenen ratsukon ryhmä. Haastavien vuoristo-olosuhteiden takia ryhmäkoko oli pieni eikä mukana kulkenut vapaita hevosia.

issikat

Kuuluu pahaenteinen lusahdus. Hevosen takapää notkahtaa melkein metrin verran alaspäin. Ratsuni jää takajaloistaan kiinni löysään mutaan ja hölmistyy retken saamasta oudosta käänteestä. Se alkaa heitellä päätään puolelta toiselle ja hirnua. Tartun tyngästä harjasta kiinni molemmin käsin ja puserran itseni kiinni satulaan.

”Áfram, áfram!”. Eteenpäin, eteenpäin! Hitsi kun pelottaa.

Kannustan hevostani pohkeilla eteenpäin ja annan sille löysiä ohjia. Kuuluu mahtava törähdys ja takapää irtoaa mutaliejusta, ratsu hypähtää muutaman voimakkaan laukka-askeleen eteenpäin. Hevosen pysähtyessä irrotan otteeni harjasta ja korjaan jalustinten asentoa. Olemme tukevasti vihreällä nurmella.

islanti erämaa

Huh. Olipas yllättävän pehmeä kohta.

Muut kiertävät kosteikon kauempaa ja suuntaavat ylemmäs kohti vuorenrinnettä. Mutakylvyn saanut ratsuni ei ole äskeisestä enää moksiskaan. Perässä tulijoita odotellessaan se työntää päänsä pusikkoon ja alkaa rouskuttaa heinää. Islanninhevosvaelluksella on ihanaa! Välillä jännittää niin pirusti, ja yhtäkkiä olen täydellisen rentoutunut.

Paksu, hölskyvä kalapulla

Tällä noin 80 kilometrin mittaisella islanninhevosvaelluksella kuljetaan Pohjois-Islannin pienestä Grenivíkin kalastajakylästä kohti Atlanttiin työntyvää Fjördurin niemimaata. Reitillä ei ole autoteitä tai mitään palveluita. Vaelluspolku kulkee ylös ja alas vuortenrinteitä, jokien yli, laaksojen pohjalla ja läpi möykkyisten niittyjen. Yövymme sähköttömässä erämaamajassa meren rannalla. Juomavesi saadaan lähteestä. Hevosia varten meillä on matkassa mukana kannettava laidun eli pari kerää lankaa ja akulla toimiva sähköpaimen.

Kymmenhenkisen matkaporukkamme ruoat on pakattu kantohevosen selkään. Kantohevosta sanotaan Islannissa trússiksi, mutta me olemme ryhmän kesken ristineet sen Kalapullaksi, sillä kaiken muun lisäksi hevosen selkään sidotussa säkissä kulkee viisi kiloa koljasta valmistettuja kalapullia. Hevonen rytmikkäästi puolelta toiselle keikkuvine eväsreppuineen näyttää takaa katsottuna suurelta superpallolta.

Kun kosteikosta ja parin matalan joen ylikahlauksesta on selvitty, pääsemme parin kilometrin mittaiselle hiekkasuoralle. Nyt kiihdytetään vauhtia tölttiin!

Laaksossa ei lisäksemme hengitä kuin linnut, vuoristossa piilottelevat napaketut ja lampaat.

Nelitahtisen töltin tahdissa on mukava ratsastaa pitkiä matkoja. Vastoin yleistä luuloa kaikki islanninhevoset eivät askella tölttäämällä. Ne eivät välttämättä osaa. Mutta tämä ratsu osaa. Pieni pidätys ohjista, painopiste taakse ja vähän pohkeita, ja hevoseni lähtee tasaiseen tölttiin.

Islanninhevosvaelluksella kaukana muista, erämaassa

On helppo ymmärtää, miksi Islantiin tullaan ratsastamaan kaukaakin. Maastot ovat henkeäsalpaavan hienot. Me olemme kulkeneet ensimmäisen ratsastuspäivämme aikana jylhässä vuoristossa, vehreissä laaksoissa, ylittäneet kirkasvetisiä puroja ja ihailleet pieniä vesiputouksia. Siellä täällä niittykukkien ja heinätuppojen välissä näkyy pieniä lumikasoja muistuttamassa islantilaisen kesän lyhyydestä.

Issikkavaellus islanti pohjoisislanti

Islanninhevonen on pieni mutta vahva ja varmajalkainen ratsu. Hevosella pääsee paikkoihin, mihin autoilla ei ole mitään asiaa: rannoille, kapeisiin laaksoihin, vuorten huipuille. Vaellus islanninhevosella tekee kunniaa maan historialle: Islanti asutettiin 800-luvulla hevosten avulla. Viikingit saapuivat Norjasta aluksillaan mukanaan hevoset ja muut kotieläimet. Yli tuhannen vuoden ajan ainoa tapa kulkea saaren eri osien välillä oli hevonen.

Islannissa asuu noin 360 000 ihmistä. Harvaan asutussa maassa riittää lääniä seikkailla keskellä rikkumatonta luonnonrauhaa, jos tietää, minne mennä. Luontomatkailijoille sanoisin, että kannattaa ajaa pois Reykjavikista, varata matkaan ainakin viikko ja suunnata Etelä-Islannin sijaan saaren itä- ja pohjoisosiin tai länsivuonoille.

Jos sinua kiinnostaa pitkä islanninhevosvaellus vapaan hevoslauman kanssa, tsekkaa tämä juttuni: Islanninhevosvaellus vapaan lauman kanssa kysymyksiä&vastauksia

Lounas nurmikolla istuen

Ratsastuspäivä on puolivälissä. Nyt kieli keskelle suuta. Edessä on päivän jyrkin osuus. Meidän pitää ylittää vuori, jonka toisella puolella odottaa yöpaikkamme, Atlantin rannalle pystytetty sähkötöntä erämaamaja. Pudotus alaspäin ei ole pystysuora, mutta pirullisen jyrkkä se on. Polku on hädin tuskin puoli metriä leveä.

islanninhevosvaellus issikka

Maisemat ovat tälläkin islanninhevosvaelluksella hurmaavan kauniit, jos niitä vain uskaltaisi katsoa. Varmajalkaisille issikalle tällainen polku on puistokävelyä. Korkeanpaikankammoisena pidän kuitenkin oman katseeni visusti hevosen korvien välissä näkyvällä polulla.

Jyrkimmän osuuden jäädessä taakse annan katseeni kiertää. Noin kilometrin korkeuteen nousevat tummanharmaat jylhät vuoret muuttuvat ylöspäin mentäessä valkoiseksi. Huipuilta lumet eivät sula koskaan. Kirkkaat purot halkovat vehreitä laaksoja. Kauempana horisontissa näkyy suunnaton Atlantin valtameri.

islanninhevosvaelluksella varusteiden tuontirajoitukset

Pysähdymme autioituneen turvemajan raunioille pitämään evästaukoa. Poistamme hevosilta turparemmit ja annamme niiden laiduntaa. Talon jämien edessä oleva kyltti kertoo, että tila autioitui 1940-luvun lopussa. Sen jälkeen täällä on ollut hiljaista. Nyt laaksossa ei lisäksemme hengitä kuin linnut, vuoristossa piilottelevat napaketut ja lampaat.

Kymmenhenkisen matkaporukkamme ruoat on pakattu kantohevosen selkään.

Kaivamme satulalaukuista aamulla voitelemamme kerrosvoileivät ja trippimehut. Povitaskussani olen säilönyt jälkiruoaksi pehmennyttä suklaalevyä. Juuri nyt se maistuu todella, todella hyvältä.

Tämän alueen nimi on Trölladalur eli trollien laakso. Trollit ovat islantilaisista kansantarinoista tuttuja jättiläisiä, jotka asuttivat maailmankaikkeutta, ennen kuin maapallo syntyi.

joen ylitys islanninhevosvaellus

Vanhojen uskomusten mukaan Islannissa vuorten sisällä asuu edelleen trolleja, mutta ne liikkuvat ulkona vain öisin. Jos auringonsäteet tavoittavat trollin, se muuttuu kiveksi. Trollitarinoilla on selitetty Islannin omalaatuista maisemaa. Mitä muutakaan omituisen muotoiset laavamuodostelmat voisivat olla kuin vuorenpeikkoja, jotka eivät kunnioittaneet annettua kotiintuloaikaa?

Yksinkertaisuus on luksusta

Erämaamökin ovi narahtaa, kun astumme sisään viimeisten joukossa. Ratsastajien mukanaan tuoma hevosten haju sekoittuu hellalla kuumenevien kalapullien tuoksuun. Pirttipöydällä lepattavat kynttilät luovat tilaan rauhallisen tunnelman. Ja rauhallista täällä onkin. Atlantin aallot iskevät parinkymmenen metrin päässä rantaan. Jossain kaukana määkii lammas. Islanninhevosvaelluksella kenelläkään ei ole kiire minnekään.

erämaamaja islanti

Tässä hetkessä kaikki on niin kaunista ja ihanaa. Tämä retki on seikkailu, jossa modernin maailman ihmiset ovat palanneet nauttimaan yksinkertaisista asioista: kaasuliedellä lämmitetyistä eineskalapullista, vuoristolähteestä kannetusta vedestä ja lempeästä tuulesta, joka kuivaa mökin terassille ripustetut hikiset ratsastusvarusteet. Sekin tuntuu hienolta, että mökinovi natisee joka avauskerralla äänekkäästi.

Vaelluspolku kulkee ylös ja alas vuortenrinteitä, jokien yli, laaksojen pohjalla ja läpi möykkyisten niittyjen.

Edessä on vielä kaksi täydellistä matkapäivää. Huomenna teemme rauhallisen vaelluksen merenrannalle ja käymme katsomassa läheisen mäen huipulla olevaa järveä, jonka pohjaan on kuulemma uponnut trolli. Viimeisenä ratsastuspäivänä palaamme kotiin ja silloin hevoset saavat päättää vauhdin. Jos maastoretkemme päättyy kuten tällaiset maastovaellukset ovat aikaisemminkin päättyneet, palaamme kotitallille harjat ja hiukset putkella. Retken jälkeen hevoset pääsevät lepäämään laitumelle. Me ratsastajat pulahdamme Grenivíkin kylän uimalan kuumavesialtaaseen rentouttamaan reissun rasittamia lihaksia.

islanninhevosvaelluksella erämaamaja

Islanninhevosvaelluksella Islannissa – muutama tallivinkki

Islannissa on älytön määrä hevostalleja ja islanninhevosvaelluksella voi käydä melkein missä päin tahansa maata. Osa talleista on pieniä, osa isoja, osassa on paljon erilaisia päiväretkiä ja täsmälliset aikataulut, joissain paikoissa on vain muutama ratsu ja retkelle lähdetään ilman sen suurempia aikatauluja. Aloittelijoille sopivat lyhyet päiväretket (hinnat alkaen noin 50 €/h). Sellaisia järjestävät muun muassa www.laxnes.is, www.rtsi.is, www.eldhestar.is ja www.solhestar.is.

Isot matkailijatallit www.eldhestar.is ja www.ishestar.is järjestävät hevosmatkoja tunnin kävelylenkeistä yli viikon mittaisiin maastoseikkailuihin (alkaen noin 2 000 €/viikko). Jutussa kuvatun retkelle vei www.polarhestar.is.

islanninhevosvaelluksella

Ratsastusvälineiden tuontirajoitukset Islantiin

Islanninhevonen on elänyt vuosisatoja eristyksessä ja on siksi äärimmäisen pöpöherkkä.  Islantiin ei saa tuoda juuri mitään hevostavaraa.

Kokonaan kiellettyjä ovat käytetyt satulat, suitset, ratsupiiskat, satulahuovat, ratsastushanskat ja käytetyt täysnahkaiset/-mokkaiset chapsit ja puolichapsit.

Ratsastusvaatteet ja -jalkineet pitää pestä pesukoneessa tai viedä kuivapesuun ennen Islantiin saapumista. Jos pesu kone- tai kuivapesu ei ole mahdollinen, tee näin:

  • Huuhdo vaatteet/kengät vedessä, jossa on tiskiainetta. Anna kuivua.
  • Ruiskuta vaatteet suihkupulloon tehdyllä 1 %:n Virkon S-liuoksella (eli 10 g Virkon S:ää vesilitraa kohti). Virkon S on desinfiointiaine, jota saa useimmista apteekeista.
  • Älä käytä varusteita noin viiteen päivään ennen Islannin-matkaasi.
  • Katso ajankohtaiset tuontirajoitukset ja putsausohjeet Islannin terveysviranomaisen sivuilta.

Kysymyksiä? Kommenttiboksi on auki ja Instastakin tavoittaa!

Jutun kuvat on otettu eri aikoina, mutta kaikki paikat ovat samalta reitiltä. Jutusta on julkaistu osia aikaisemmin Retki-lehdessä (muistaakseni vuonna 2017). Kuvat on ottanut Björgvin Hilmarsson.

4 Comments

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Marika on haaveillut tuollaisesta retkestä! Itse en ole aivan yhtä innoissani ollut, mutta täytyy myöntää, että kyllä nuo maisemat vain ovat kyllä hienoja. Niiden puolesta kyllä itsekin mielelläni viettäisin aikaa ilman kyllästymistä!

    • Satu Rämö

      Nämä maisemat ovat kyllä ihan tajuttoman hienoja; ja voihan sitä tehdä niinkin että jakautuu pariksi päiväksi. Toinen haikkaa, toinen ratsastaa ja muutaman päivän itsenäisen eräilyn jälkeen seikkailu jatkuu yhdessä.

  • Anni

    Oih ja voih! Viisi vuotta sitten sun reissulla olleena ja siitä jäi haaveeksi tulla uudestaan ja just tällaiselle reissulle tai vapaan lauman kanssa. Takuu varmasti tuun uudelleen!

    Tai järjestäpä tällainen Länsivuonoilla! 🤩

    Terkuin Anni

    • Satu Rämö

      Kyl, kyl! Länsivuonoilla ei ole isoja hevostalleja juurikaan, näiden vuoristoisten maastojen (laidunmaata ei ole kovin paljoa) ja syrjäisen sijainnin takia. Mutta tuolla pohjoisessa jälleen ensi vuonna, jesjes!!

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *