Lapsiperheen maailmanympärimatka

Kuusi vuotta sitten sain idean. Otetaan koko perhe kaikki viime vuosina pitämättä jääneet kesälomat takaisin ja lähdetään koko perhe matkalle maailman ympäri!

Ajatus lähti heti kehittymään suunnitelmaksi. Halusimme jonnekin, jossa upea luonto tarjoaisi tekemistä, näkemistä ja tilan rentoutua. Halusimme lämpimään. Halusimme olla matkalla pitkään ja lentää mahdollisimman vähän.

Pitkässä reissussa on paljon plussia. Silloin ei haittaisi satunnainen kurja ilma. Ehtisimme tutustua kohteisiin kunnolla. Voisimme laittaa kotimme vuokralle matkan ajaksi ja säästää kustannuksissa. Sairastuminen tai väsähtäminen ei harmittaisi niin paljoa, koska lomaa olisi paljon jäljellä vielä sen ikävän vatsaflunssan jälkeenkin.

Aikamme ideaa pyöriteltyämme tajusimme senkin, että pitkä matka tuli meille halvemmaksi. Lentoliput pallon ympäri tulivat yllättävän edullisiksi. Kahden viikon matka Islannista Teneriffalle lentoineen ja neljän tähden hotelleineen maksaisi perheeltämme melkein kolme tuhatta euroa. Saimme maailmanympäriliput kolmelle hengelle alle seitsemällä tuhannella eurolla.

Piti siis tavallaan mennä Kanarialle, mutta lento veikin Tyynellemerelle. Olen aina ollut sitä mieltä, että asiassa kuin asiassa hyvien suunnitelmien kannattaa antaa vähän paisua. Ja niin me totisesti teimme.

Oli alusta asti selvää, että emme lähtisi katsomaan koko maailmaa ja kiertämään merkittäviä nähtävyyksiä. Onneksi minä ja mieheni olimme samaa mieltä siitä, kumpi on hauskempaa: nähdä historiallisesti merkittäviä palatseja vai syödä torilta ostettuja avokadoja leirintäalueella jalat vuoristovaelluksesta väsyneinä. Halusimme nauttia yhteisestä ajasta ja välttää kiirettä. 

Lapsemme oli matkan alkaessa kolmevuotias. Hän on lentänyt Suomen ja Islannin väliä neljän kuukauden ikäisestä asti ja kulkenut mukanamme telttareissuilla, vaellusrinkassa ja muutamilla kaupunkilomilla. Näillä reissuilla olin oppinut, että työläintä lapsen kanssa matkustamisessa ovat siirtymiset paikkojen välillä. Emmekä halunneet lentää useita kymmeniä lentoja erilaisten kohteiden välillä. Mieluummin yksi pitkä lento ja kauan perillä, kuin monta lyhyttä lentoa ja korkeintaan muutama päivä joka kohteessa. 

Niinpä valitsimme jokaista reissukuukautta kohden vain yhden maan ja päätimme etukäteen vain muutaman asian, jotka haluaisimme kussakin kohteessa toteuttaa. Ennakkosuunnitteluun meni aikaa noin kuukausi. 

(linkin takaa löytyy kokemuksiamme Kuala Lumpurista kolmevuotiaan lapsen kanssa)

Lentoaikataulujen takia olimme ensin muutaman päivän Kuala Lumpurissa, joka osoittautui todella lapsiystävälliseksi kaupungiksi. Täydensimme siellä matkatavaravarastoamme etenkin hellevaatteiden osalta.

(juttu siitä, kuinka rentouduin – ja miten ihmeellisen ihanalta se tuntui)

Kuala Lumpurista suuntasimme kuukaudeksi Ko Lantan saarelle Etelä-Thaimaahan. Lapsiperheystävällnen Ko Lanta valikoitui kohteeksi tuttujen ja Mondon Thaimaa -oppaan suosituksesta. Vietimme neljä viikkoa samassa bungalowissa samassa pikkukylässä. Kylän raitilla ja rannoilla maleskelua tauottivat päivittäiset thai-hieronnat ja satunnaiset päiväressut saaren hiljaisemmalle itärannikolle. Se oli juuri niin ihanaa, miltä se näin jälkikäteenkin kerrattuna kuulostaa. 

(juttu täydellisen ihanasta matkailuautomatkailustamme Uudessa-Seelannissa)

Thaimaan jälkeen odotti matkamme odotetuin kohde: kuukauden mittainen matkailuautolla toteutettu aktiiviloma Uudessa-Seelannissa. Ehdimme vaeltaa, ratsastaa, maastopyöräillä ja pulikoida kuumavesialtaissa. Uusi-Seelanti oli meille ihan kuin Islanti, mutta lämmin ja siellä kasvatettiin avokadoja ja valmistettiin huippuhyviä valkkareita. Win-win-win. 

(tässä jutussa kerrotaan Samoan letkeistä rantameiningeistä, oh se oli niin ihanaa!) 

Hobittien maisemista siirryimme rantalomalle. Ensin Samoalle ja sitten Fidzille.  Samoalla kiersimme molemmat saaret busseilla ja vuokra-autolla ja maleksimme rannoilla. Uimme turkoosinsinisessä lämpimässä vedessä, söimme banaaneja, kookokselta maistuvia lettuja ja joimme litroittain vettä. Makasimme liikkumatta seinättömien rantamajojen lattialla hikinen selkä vasten ohutta patjaa. Emme tehneet kuumassa ja kosteassa ilmassa oikein mitään liikkumista vaativaa. Pakkolepo oli upeaa.

(tuosta jutusta voi lukea, kuinka valitsimme Fidzin sadoista saarista meille parhaan)

Samoan bujdettilomalta matkustimme seuraavaan Tyynenmeren saarivaltioon. Siellä hemmottelimme yhden viikon ajan itseämme luksushotellissa all inclusive -rannekkeet kädessä.  Se osa matkaa oli parasta toteuttaa Fidzillä. Vaikeinta tässä kohteessa oli tehdä päätös maan sadoista saarista. Lopulta valitsimme pääsaaren lähellä sijaitsevan ja erinomaisista snorklausvesistään tunnetun Manan. 

(lue juttu perhelomailusta länsirannikolla)

Fidziltä pääsimme suorilla lennoilla Los Angelesiin, josta vuokrasimme auton. Kaliforniassa reissasimme alueella asuvien kavereidemme seurassa. Vaelsimme Big Surissa, surffasimme Santa Cruzissa ja joimme viiniä Kalifornian vähemmän tunnetuilla viinialueilla kuten Paso Roblesissa. Suosituimmat eli myös kalliimmat ja ruuhkaisemmat Napan ja Sonoman alueet jätimme suosiolla väliin. 

Tutustuimme Oregoniin, ihastuimme Portlandiin ja päätimme, että tänne on palattava uudestaan paremmalla ajalla. Palautimme vuokra-auton Seattleen ja lensimme kotiin Reykjavíkiin. Kaikilla oli päät pyörällä uusista ja upeista kokemuksista, ja aito ilo palata takaisin kotiin ja Islantiin.

(linkin takaa löytyy tarkempi erittely maailmanympärimatkamme kustannuksiin)

No mitä tämmöinen reissu sitten maksaa? Rahaa noin viiden kuukauden mittaiseen matkaan kului yhteensä noin 21 000 euroa. Lentoliput olivat matkan suurin yksittäinen menoerä ja siksi laitoin paljon aikaa niiden kilpailuttamiseen. Lähetin ennen matkaamme tarjouspyynnöt kolmelle matkatoimistolle, joista halvimman ja kalleimman ero oli melkein kaksinkertainen! Päädyimme ostamaan liput Kilroyltä, joka tarjosi myös joustavan maksuaikataulun. Laitoimme puolen vuoden ajan palkoistamme rahaa sivuun lentolippuja varten ja maksoimme ne kolmessa osassa. 

Käyttökassaa kartutimme matkan aikana: saimme vuokralle antamastamme kodista vuokratuloja ja minä tein pari päivää viikosta töitä nettikahviloissa. Päiväbudjettimme pysyi kurissa, koska vietimme jokaisessa kohteessa suhteellisen pitkän ajan eli ehdimme löytää edullisimmat perheravintolat ja ruokakaupat. Majoituksen vuorokausihintaa sai neuvoteltua alas, kun maksoi huoneen kerralla koko kuukaudeksi. Leppoisa matkustustahti mahdollisti myös laiskottelun.

Ja tiedättekös mitä? Tämän jutun julkaisulle juuri nyt on syynsä. Haluaisimme lähteä uudestaan. En tiedä, mistä tämä tunne johtuu. Ehkä ainakin osittain siitä, että pampula on ylittämässä maagisen rajan. Kohta se on kolme. Aivan pian bae bae vaipat. Sitä paitsi hän on seikkailunhaluinen ja rohkea nuori mimmi. Meistä tuntuisi tylsältä, jos hän ei saisi kokea samanlaista seikkailua kanssamme kuin esikoinen.

Matkahaaveet juontavat varmasti juurensa myös lomailun kaipuuseen. Kotioloissa on vaikea pitää totaalista lomaa. Aina on jotain säätöä johonkin suuntaan. Aina tekee mieli tehdä vielä vähän lisää töitä, että varmasti tulee toimeen täällä Islannin hurjissa hintatasoissa, että varmasti saa kivoja hommia jatkossakin ja että varmasti saa pidettyä itsensä ja muut tyytyväisenä. 

Niin paljon kuin työstäni tykkään ja niin paljon kuin Islannissa on ihana asua ja kotimaanseikkailla, minun tekisi mieleni nyt hetkeksi mennä ihan muualle. Aivan mystisen ihanaa on, että puolisollani tuntuu olevan samansuuntaiset fiilikset. Olimme nimittäin molemmat tahoillamme miettineet pidmepää matkaa ja sitä, minneköhän sitä voisi lähteä ja milloin. Ja haluaisikohan toinenkin samanlaista seikkailua. Selailleet näitä vanhoja reissukuvia. 

Sitten yhtenä iltana meistä jompi kumpi sanoi, en enää muista kumpi se oli, että muistatko sen maailmanympärireissun neljän vuoden takaa… Ja sitten meistä toinen täydensi saman tien, että kyllä muistan ja tiedätkös, että olen viime aikoina miettinyt, että voisikohan sellaisen joskus tehdä uudestaan. Siinä sitä sitten oltiin.

Täällä me nyt pohdimme, että milloin sellainen matka olisi mahdollista ja minne haluaisimme mennä. Ihan heti emme ole lähdössä minnekään, koska tällaiset irtiotot pitää suunnitella hyvissä ajoin. Tutisen silti nyt jo jännityksestä, että mitä me oikein tällä kertaa keksimme. Onnistuuko se. Kannattaako se. Miten matkustamme. Minne. Onko rahaa. Kääk! Kuka vuokraa meidän talon poissaoloajaksi. 

Kaiken sen säädön ja säästämisen jaksaa, kun tietää mikä sen seikkailun päässä odottaa: 

Tuo on yksi neljän vuoden takaisisen ison reissumme kauneimpia ja useimmin kuultuja virkkeitä. Aikaa on vaikka mihin vielä huomennakin. Tätä matkailu meidän mielestämme parhaimmillaan juuri on: arkea vaihtelevissa paikoissa ilman kiirettä. 

kuvat: Björgvin Hilmarsson