Tänään sanoimme esikoisen kanssa Teneriffan hotellillemme hetkeksi heipat ja lähdimme Siam Parkin vesipuistoon. Sitä on monilla matkailufoorumeilla kehuttu hienoksi vesipuistoksi, jopa maailman parhaaksi.
Ja sehän sanoo minulle ihan yhtä paljon carting-radan laatujärjestelmä. Ei minulla ole mitään aavistusta siitä, mikä erottaa hyvän huonosta.
Ennakko-odotuksia tälle päivälle oli pyöreä nolla. En odottanut mitenkään hirveän hauskaa päivää. Päinvastoin tunsin oloni jopa vähän tylsistyneeksi. Vesipuistoon koko päiväksi – woot? Nakkeja lounaaksi, kamala ruuhka ja liian kuuma. Liikaa ihmisiä. Vesiliukumäissä vääntyneitä sormia ja kadonneita pukukoppien avaimia. Mutta esikoinen näki Siam Parkista mainosvideon hotellin aulassa ensimmäisenä iltanamme ja siitä asti olen kuullut ehdotuksia sinne menemistä. Äiti pliiiis.
Se oli sellainen äititytär-kompromissi. Ajattelin, että olkoon menneeksi. Menen lapsen takia. Kyllä minä nyt yhden vesipuistopäivän jaksan, vaikka ajatus kirjan lukemisesta uima-altaalla keihtoikin aika paljon enemmän.
Varmaan jo arvaatte, kuinka siinä kävi. Minähän innostuin siitä vesipuistosta ihan tavattomasti. Kuinka paljon hienompi se olikaan mitä kuvittelin ja miten älyttömän hauskaa meillä siellä oli. En olisi ikinä uskonut, että olisin koko päivän ajan voinut nauraa niin paljon kuin nyt. Se liukumäissä, vesipuiston kävelypoluilla ja energiaa pursuvissa jonoissa koettu riemu oli niin primitiivistä.
Me nauraa räkätimme lapsen kanssa koko päivän ilman, että kumpikaan olisi kertonut mitään järjettömän hyviä juttuja. Me vain olimme ja teimme kivoja juttuja yhdessä. Ilo oli niin kuplivaa ja riehakasta, että kertaakaan en tullut edes ajatelleeksi, naurankohan liian kovaa. Häiriintyvätköhän muut samassa laskurenkaassa istuvat? Onkohan tämä bikineiden alaosa jäänyt vähän pieneksi? Hitto, unohdin ajella kainalokarvat! Näytänköhän kirkkaankeltaisen rinkilämunkin päällä ihan hassulta kun törmäämme vesiputoukseen?
Lapsethan eivät tällaisia toissijaisia asioita onneksi mieti ollenkaan. Enkä minäkään tänään. Räkätys ja hyväntuulisuus lähtivät mahasta asti, eikä meno meinannut rauhoittua edes kello viisi, kun oli aika ottaa taksi takaisin hotellille.
Tällainen nauruterapia täytyy kokea toistekin. Ihanaa hohotusta ja lapsekasta riehumista vailla ajatuksia yhtään mistään muusta. Läsnä olivat vain me ja meidän hauskuus ja ne kaikki sadat muut, joilla tuntui olevan yhtä hauskaa.
Jos mietitte Teneriffan-lomalle tekemistä, menkää tänne vesipuistoon. Teidän on ihan pakko! Eritasoisissa liukumäissä näkyi niin aikuisia, kaveriporukoita, pareja, lapsiperheitä kuin teinejäkin ja kaikki tuntuivat viihtyvän.
Tässä muutama fakta Siam Parkista ja juttuja, joita kannattaa ottaa retkipäivänä huomioon:
Ajankohta. Menkää tarpeeksi aikaisin eli heti vesipuiston auetessa. Täällä kuluu väkisinkin useampi tunti. Useammallakin matkailufoorumilla varoiteltiin pitkistä jonoista ja kehotettiin ostaaman jonojen ohi päästävä Fast Pass. Jokaiseen suurempaan vesiliukumäkeen pitäisi kuulemma odottaa jopa puolisen tuntia. Me emme joutuneet kuitenkaan jonottamaan missään kahta minuuttia kauempaa. Vietimme puistossa seitsemän tuntia ja teimme molemmat ainakin 30 laskua. Vierailuajankohtamme on toki ihan täydellinen: marraskuussa ainakin Etelä-Teneriffalla on vielä todella lämmin, mutta toisaalta joululomalaisten ruuhkat eivät ole vielä alkaneet. Joka paikassa on tuntunut mukavan väljältä, jopa täällä vesipuistossa.
Tee pieni etukäteissuunnitelma, koska alue on aika iso. Me päätimme ensin kiertää koko puiston kertaalleen ja laskea kaikki ne mäet, jotka uskaltaisimme. Sen jälkeen lounastauko ja sitten valikoiden ne kaikkein hauskimmat mäet uudestaan kerran tai viisi kertaa.
Unohda eväät. Siam Parkin kahvilat ja pikaruokaravintolat olivat yllättävän mukavasti hinnoiteltuja: patonkilounas limuineen ja jälkkärimuffinseineen kahdelle maksoi alle kymmenen euroa. Eväitä ei siis kannata ottaa mukaan. Vettä voi ostaa kioskeista, mutta kannattaa kuitenkin varata pari pulloa mukaan, koska rappusia liukumäille noustessa ja auringon alla hengatessa nestettä kuluu.
Suunnittele logistiikka porukkanne mukaan. Koska olin matkassa esikoisen kanssa kahden ja me molemmat laskimme mäkiä, oli fiksua vuokrata lokerikko. Pienen lokerikon hinta (sinne mahtui hyvin pari reppua) on 8 euroa, ja 5 euroa saa takaisin palauttaessa avaimen. Jätimme sinne kaiken: pyyhkeet, lompakot, kamerat, vesipullot, kengät, rahat. Laskiessa ei saa olla mukana mitään ”käsimatkatavaroita” eikä liukumäkien lähellä ole luotettavia tavaransäilytyspaikkoja. Siksi kannattaa liikkua kevyesti ja käydä välillä lokerikolla juomassa tai hakemassa rahaa. Yhden kerran jätimme täysinäisen vesipullon odottamaan meitä liukumäen laskupaikan lähettyville, mutta se lähti jonkun janoisen ja pitkäkyntisen matkaan. Ei siis kannata jättää mitään tavaroita vartioimatta, vaan kaikki lukkojen taakse laskujen ajaksi. Jos liikutte isommalla porukalla, on hyvä ottaa laskemisessa vuoroja siten että yksi vahtii kamoja.
Valitse itsellesi sopivat liu’ut. Liukumäkiä on kymmeniä. Osa niistä on jyrkkiä, osa hitaita, osa nopeita ja osassa hypitään. Liukujen vaikeusaste ja pituusrajat on selkeästi merkitty. Me laskimme pääasiassa keskitason mäkiä ja lapsi kävi yksinään helpoimmissa liukumäissä, joita löytyi etenkin siitä lapsille suunnatusta vesileikkikompleksista Lost Citystä. Pitkän maanittelun jälkeen suostuin kokeilemaan yhtä vaikeimman tason mäkeä, mutta jalkani vispasivat jännityksen ja kovan vauhdin jälkeen niin paljon, että en suostunut kokeilemana toista. Esikoinen olisi tietysti halunnut…
Bussi, taksi vai oma vuokra-auto? Siam Parkissa on aika hyvä parikkipaikka-alue, josta veloitetaan muutaman euron suuruista parkkimaksua. Perille pääsee myös Siam Parkin maksuttomilla busseilla. Vaivattomintaja nopeinta on ottaa taksi. Taksi hotelliltamme San Blasista läheltä lentokenttää noin 15 km päähän puistoon maksoi reilu parikymppiä.
Vauvankin kanssa ok! Lapsille suunnattu Lost City on täynnä liukumäkiä, kiipeilytelineitä ja muita vesileikkejä yli 2-vuotiaille, mutta näin ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta uskoisin, että vauvojenkin kanssa Siam Parkissa pärjää ihan hyvin. Lastenaltaan matalassa vedessä on hauska huljutella pieniäkin varpaita ja puiston kävelypolut ovat vaunukävelylle mukavia: polut ovat tasaisia ja kovia, eli pienipyöräisilläkin matkarattailla pääsee helposti liikkumaan liukumäkien välillä. Tuoleja, penkkejä ja auringonottopetejäkin oli runsaasti.
Löträä aurinkorasvalla. Aurinko paistaa voimakkaasti. Aurinkorasvaa on aivan välttämätöntä laittaa aamulla paksu kerros ja lisäillä sitä pitkin päivää, ettei iho vain pala.
Älkää tunkeko päivään muuta ohjelmaa. Siitä hetksestä kun lapset (ja sinä itse) astutte sisään Siam Parkiin ja olette ehtineet laskea yhden mäen, on ihan turha yrittää saada porukkaa lähtemään takaisin hotellille parin tunnin jälkeen. Varaa siis vierailulle suosiolla koko päivä. Ja koska tämä ei ole ihan halpa paikka (peruslippu 1 aikuinen ja 1 lapsi vähän yli 50 €/päivä), kannattaa ottaa tarjonnasta kaikki irti eikä edes yrittää yhdistää tätä johonkin muuhun aktiviteettiin. Me menimme sisään puistoon kymmeneltä aamulla ja kello viideltä poistuimme alueelta viimeisten vieraiden joukossa.
Näin äkkiseltään kun mietin, en kyllä kykene muistamaan, milloin minulla olisi viimeksi ollut yhtä naururikas päivä. Tämä oli hiton hauskaa!