• Frozen 2 elokuva – millainen se oli?

    Frozen II tuli Ísafjördurin kylän pikkuiseen elokuvateatteriin viime viikolla, samaan aikaan kun elokuva sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa. Kävimme tietysti heti katsomassa sen lasten kanssa. Jos et halua tietää elokuvasta mitään etukäteen, kannattaa lopettaa lukeminen tähän. Seuraa pikkuisen juonipaljastuksia ja muunlaista mehustelua.

    Vuosikausien odottaminen kannatti. Elokuva oli nimittäin mahtava! Tykkäsin tästä jopa enemmän kuin ensimmäisestä osasta.

    Lumiukko oli yhtä upea mahdottomuus kuin viimeksikin. Lämmössä viihtyvä luminen humoristi, jonka ristiriitaisuuden pienempikin lapsi jollain tavalla aavistaa. Yksi kohtauksista sai sielun kananlihalle: lumiukko alkoi sataa pois. Miten kukaan voi sataa olemattomaksi, hajota sillä tavalla ilmaan?  Lopussa katsoja – ja Olaf – pelastettiin elokuvan lopussa siskon kysyessä toiselta, että lumiukko tehtäisiinkös?

    Kääk! Itketti.

    Kristoff, elokuvan näkyvin mieshahmo, oli onnistuttu säilyttämään kulmikkaana tyyppinä, joka vie tarinaa eteenpäin mutta ei sorru yksiulotteiseksi hölmöksi tai romanttiseksi höpöttelijäksi. Luulenpa, että tämän onnistuneen ja nauruhermoihin käyvän hahmon takana on niinkin yksinkertainen asia kuin todenmukaisuus. Kristoff on niin tavallinen tyyppi, että hän voisi ihan hyvin olla oikeasti olemassa. Juuri siksi hän on niin ihana!

    Mahdottoman hyviä olivat Anna ja Elsa, tottakai. He hurmasivat tuttuudellaan ja sopivankokoisilla muutoksilla. Sankariteot tehtiin yhdessä: Anna veti toimintapuolen pulkan kotiovelle ja lopussa Elsa sinetöi kotiseudun pelastumisen. Elsan kiinnostavuus lasten piirroselokuvan sankarina vahvistui tämän elokuvan myötä. Hän tietää olevansa erilainen kuin muut, mutta ei heikko. Häntä ei paljon heterorakkaustarinat kiinnosta, eikä ajurina toiminnalle toimi myöskään mahdollisuus rikkauksiin tai valtaan. Hän vain on, surffaa jäälaudalla, ratsastaa upealla hevosella ja diggaa siskostaan ja ystävistään.

    Upeinta Frozen II:ssa oli kuitenkin juoni ja tarinan konteksti. Elokuvassa selviää, mitä Annan ja Elsan vanhemmille oikeasti tapahtui, miksi Elsa sai syntyessään taikavoimat ja millainen historia heidän sukunsa takana vaikuttaa. Ydinjuoneen on haettu inspiraatiota saamelaiskulttuurista ja nyt tuo alkuperäiskansan kulttuurista lainaaminen on tehty oikein.

    Walt Disneyn studiot tekivät Suomen, Ruotsin ja Norjan Saamelaiskäräjien ja Saamelaisneuvoston kanssa sopimuksen siitä, että elokuvassa käsiteltäisiin saamelaiskulttuuria hyväksyttävällä tavalla. Leffaa tekemään otettiin neuvonantajiksi saamelaisten itsensä nimeämiä asiantuntijoita. Upeasti hoidettu! Osa diiliä oli elokuvan dubbaaminen myös saameksi. Historiallista sekin: Frozen II on ensimmäinen Disney-elokuva, joka on puhuttu myös saameksi.

    Hieno juttu.

    Kävin katsomassa leffan 9- ja 4-vuotiaiden lasten kanssa, joista molemmat ovat nähneet Frozen ykkösen noin satatuhatta kertaa. Esikoinen tykkäsi kakkososasta paljon; elokuva ei tuntunut lainkaan liian lapsekkaalta tai tylsältä. Kuopus oli niin innoissaan leffasta, että kysyi heti leffan loputtua, voitaisiinko huomenna mennä katsomaan kolmososa. Pelottavuustasoltaan elokuva oli ykkösosan kaltainen. Leffassa on muutama iso kivijättiläinen, jotka pitävät meteliä liikkuessaan ja tuntuvat aluksi hieman rajuilta (kuten ykkösosan lumihirviöihin), mutta humorististen tilanteiden ja loppuratkaisun hyvisroolin kautta kivijättiläisistä ei jää pelottavaa muistoa.

    Oli se upea elokuva. Kai menette katsomaan?

  • Seuraleikkejä lapsille – lastensynttäreillä testattua

    Pampula täytti tänä syksynä neljä. Järjestimme synttärikemut ja lasten seuraleikkejä meillä kotona, koska halusimme samalla saada päiväkotiryhmän kavereiden vanhemmat meille kylään kahville. Se oli fiksu veto, sillä saimme samalla kattauksella itsekin uusia tuttavia täällä uudella paikkakunnalla. Samalla testasimme muutamia seuraleikkejä lapsille.

    Pidimme lastensynttärit mahdollisimman yksinkertaisina:
    – kokonaiskesto 1,5 tuntia
    – tarjottavana hedelmiä, suklaamuroleivoksia ja mokkapaloja
    – ohjelmassa vapaata leikkiä ja kolme valmiiksi mietittyä seuraleikkiä lapsille.

    Sain teiltä valtavan määrän lasten seuraleikki-ideoita Instagramin kautta ja lupasin aikanaan jakaa niitä myös täällä blogin puolella. Tässä niistä kahdeksan melko takuuvarmaa lasten seuraleikkiä, jotka toimivat ainakin jo 4-vuotiaiden kaverisynttäreillä.

    Lahjojen avaus pullonpyörityksessä. Tämä leikki on hyvä silloin, jos vieraat tuovat juhliin lahjan (myös lahjattomat lastensyndet ovat erittäin, erittäin ok). Istutetaan lapset rinkiin. Synttärisankari aloittaa pullonpyörityksen. Juhlakalu avaa lahjan häneltä, johon pullo osoittaa. Sen jälkeen lahjan antanut pyöräyttää pulloa ja niin leikki etenee siihen asti, että kaikki lahjat on avattu. Tässä leikissä on mainio tilaisuus opettaa lapsille kiittämistä ja lahjasta iloitsemista (eikä mitään pulinoita siitä, kenen lahja on paras, suvaita).

    Onginta. Perus ja paras! Me emme halua järjestää lastensynttäreillä seuraleikkejä, joissa on yksi voittaja, joka saa jotain ja muut eivät saa mitään. Niistä jää aina jollekin pikkuisen paha mieli. Onginta on hauska ohjelmanumero. Lakana oviaukkoon, onkivapaksi vaikka pastakauha ja siihen kiinni narunpää ja narun toiseen päähän pyykkipoika. Aikuinen laittaa pienen lahjan jokaiselle (vaikka vaahtokarkin tai tikkarin tai heijastimen – jotain pientä, edullista ja suht järkevää). Tässä voi lapsesta riippuen käyttää huumoria ja laittaa välillä pyykkipoikaan kiinni vaikka sukan tai vessapaperinpalasen – ja sitten ongitaan uudestaan. Meillä tehtiin huumoria isosiskon kustannuksella, joka etukäteen tiesi että sieltä ei välttämättä ihan ensimmäisenä tule oikeaa saalista. Pikkuisia kikatutti.

    Aarteenetsintä. Teimme kartan, johon merkittiin viisi paikkaa, joista saa lisää vihjeitä. Lapset liikkuivat helpon kartan kanssa pitkin taloa ja aarrepaikasta löytyi rasiallinen tikkareita. Jokaiselle yksi. Tämä leikki saavutti eniten riemastuneita iik-huutoja.

    Patsasdisko. Musiikki soimaan ja aina kun musiikki loppuu, lapset jäävät paikoilleen. Tämä leikki laskee kivasti desibelejä. Seuraleikkiä ei ole pakko tehdä karsintaperiaatteella. Sen voi vetää läpi vaikka kymmenellä kierroksella ilman, että kukaan putoaa.

    Yhteinen taideteos. Paloja paperia teipattuna lattiaan ja lapsille värikynät käteen. Piirretään vartti kaikkea mahdollista ja sen jälkeen paperit otetaan talteen ja jaetaan lapsille. Yksi kullekin.

    Etsi väri. Mennään lasten kanssa yhteen huoneeseen tai muuhun rajattuun tilaan. Sen jälkeen sanotaan joku väri ja jokaisen lapsen pitää löytää huoneesta sellainen väri. Kuulostaa yksinkertaiselta, ja varmaan juuri siksi tämä toimii!

    Koristele kakkupala/keksi. Ennen kuin ryhdytään syömään kakkua, jokainen saa oman keksin tai kakkupalan, jonka saa koristella strösseleillä ja/tai piparkakkukoristetahnoilla. Sokeriöverit taattu…

    Oma käsikoru. Osta valmiiksi kuminauhaa ja puisia pieniä helmiä. Korupaja pitää lapset tyytyväisenä ainakin vartin ja juhlien keskimääräinen sykekin vähän laskee. Ja kaikki saavat hauskat omatekoiset käsikorut tuliaiseksi kotiin.

    Tsekkaa täältä oma suosikkini, joka toimii jo lukemaan oppineiden lasten ja myös aikuisten kesken: Hauska hattupeli seuraleikki. Tätä meillä pelataan aina jouluisin ja kesälomilla, eikä peliin kyllästy koskaan.