• Kuer-tunturin vaellus ja vaahtokarkkimetsä

    Kai Kuer-tunturin vaellus on jo teille tuttu, minulta on kysytty useammankin kerran. Olemmehan viettäneet perheen kanssa upeita talvilomia Ylläksellä vuodesta 2013. Ja miten hassua onkaan, että emme vielä kertaakaan olleet muka ehtineet kiivetä tälle nyppylälle talvivaellukselle. Hiihtoladut ovat vetäneet meitä puoleensa niin lujasti, että kaikki muu aktiviteetti on jäänyt pakostakin vähemmälle. Kaikkea kun ei ehdi vaikka haluaisi. Ei vaikka otsalamput pidentävät päivien aktiivista ulkonaoloaikaa.

    kuer tunturin vaellus talvella

    Noooohh. Nyt tuli se homma korjattua! Tänne Ylläkselle on osunut niin upeita talvipäiviä, niin pistävän kirkkaita sinisiä taivaita, matalalla paistavan talviauringon kullanvärisiksi maalaamia tuntureita ja painavan lumen muodostamia veistoksellisia puita, että oli kerrassaan pakko nousta vähän ylemmäs.

    Palasimme yhtenä päivänä hiihtoretkeltä Latvamajan erämaakahvilasta Kesänginjärven kautta Äkäslompolon kylään. Kuer-tunturi näkyi mökille palatessa horisontissa ja sitä katsellessa mietimme, että olisipa kyllä kivaa joskus nousta tuonne. Näkisimme kauemmas ja vähän erilaisia maisemia kuin täältä ladulta.

    Googlailimme pari minuuttia huomataksemme, että Kuer-tunturin vaellus on itse asiassa älyttömän helppo toteuttaa. Kuer sijaitsee aivan Äkäslompolon kylän keskustan vieressä. Tunturille voi lähteä kapuamaan suoraan Pyhän Laurin Kappelin takaa, nousta reilu neljä sataa metriä korkean tunturin laelle, laskeutua alas tunturin toisella puolen, jatkaa polkua tunnelmallisele erämaakahvilalle Velhon Kotaan, juoda siellä kaakaot, syödä letut (ja kyllä tilaa aina yhdelle munkkirinkilällekin on!) ja jatkaa sen jälkeen talvista kävelypolkua nelisen kilometriä takaisin Äkäslompolon keskustaan. Milenki-blogissa tehtiin tämä reitti eli kävellen kylästä Kuer-tunturille ja takaisin vajaassa kolmessa tunnissa.

    Kuer tunturi ylläs

    Me yhdistimme Kuer-vallukseen hiihtämisen. Meidän tämänkertainen lomavuokramökkimme sijaitsee Äkäslompolon kylän ytimessä. Hiihdimme täältä mökiltä nelisen kilometriä helppoa reittiä Velhon Kodalle, jätimme sukset kodan ulkopuolelle, vaihdoimme repusta vaelluskengät jalkaan, laitoimme monot reppuun ja lähdimme talsimaan kohti Velhon Kodan parkkipaikkaa. Parkkipaikan takaa lähtee sinisin kepein merkitty kävelypolku Kuerille.

    kuer tunturin vaellus talvella ylläksellä

    Jos hiihtojutut kiinnostaa, niin lue tämä juttu Ylläksen hiihtoladuista: 5 helppoa Ylläksen hiihtolatureittiä lasten kanssa (plus vinkkejä hiihtämisen todellisiin syihin elikkäs latukahviloihin)

    Vaatiko Kuer-tunturin vaellus lumikenkiä?

    Ei vaadi. Ei ainakaan tämänkertaisissa olosuhteissa. Polku oli hyvin tampattu ja niin kova, että siinä pystyi ihan hyvin kävelemään tavallisilla vaelluskengillä. Tosin heti polun molemmin puolin jalat upposivat syvälle hankeen, eli jos haluaa vähän seikkailla ja poiketa polulta valokuvaamaan koskematonta lunta, kannattaa ottaa lumikengät. Ne tuovat vapautta kulkemiseen. Lumikenkiä voi vuokrata parilla kympillä esimerkiksi Äläslompolon Sporthopista. Vuokraamo sijaitsee kylän keskustassa, eli lumikengät voi hakea vaikka retkeilypäivän aamuna.

    Ylläs talvivaellus visit ylläs

    Mukaan tarvitsee vain lämpimät vaatteet (menin murtsikkahiihtovarusteissa – löydät täältä jutun mun suosimista talviuhreilukamoista), repun vesipulloa/termaria ja mahdollisia lisävaatteita varten (ja reppuun oli kätevä ylämäkinousun ajaksi tunkea oma takki, kun alkoi puskea liian hiki). Eväitä ei tarvitse ainakaan silloin, jos ajoittaa kävelyretken Velhon Kodan aukioloaikoihin – eli näin tammikuussa joka päivä auki aamukymmenestä iltapäivällä kolmeen.

    Kävin Kuerilla ensin siskojeni kanssa. Hiihdimme Velhon Kodalle, jätimme sukset parkkiin, vaihdoimme kengät ja suuntasimme Kuerille. Reitti on todella selkeästi merkitty sinisin kepein, eli eksymisen vaaraa ei ole edes meidän kaltaisilla ensikertalaisilla. Pysähtelimme useaan kertaan, otimme näpit jäässä kuvia lumen peittämistä puista, jotka näyttivät välillä pyöreiltä veistoksilta, toisaalta myös tunturin laelle jähmettyneiltä trolleilta ja kauempaa katsoen jättiläsimäisiltä vaahtokarkeilta. Niinhän se taitaa olla, että aika paljon näkökulmasta riippuu, mitä näkee. Niin nytkin.

    Retki oli uskoamttoman upea. Siskoni ovat reissanneet maailmaa ristiin rastiin ja itsekin on tullut nähtyä jos jonkinnäköistä paikkaa, mutta silti me kaikki yhteen ääneen huokailimme ja hämmästelimme, että miten voi olla näin nättiä. Ei missään voi olla näin nättiä. Miten täällä voi olla näin NÄTTIÄ.

    Jestas siellä oli siis todellakin nättiä! Fantastista, upeaa, epätodellista. Tunturin laelle päästyämme olisimme voineet yhtä hyvin laskeutua Narniaan. Tai Arendeliin. Lumikuningattaren tiluksille. Kaninkoloon. Postikorttiin. Matkailuesitteen kanteen.

    kuer tunturi vaellus

    Seuraavana aurinkoisena päivänä houkuttelin puolison ja esikoisen mukaan. Teimme saman retken, täysin samalla ohjelmalla. Hiihtäen Velhon Kodalle. Sukset aidanpieleen odottamaan. Monot vaihtuivat vaelluskenkiin. Parin tunnin kävely Kuer-tunturilla. Velhonkodalle letuille ja kaakaolle. Puolen tunnin hiihto takaisin mökille Äkäslompoloon. Lopputulos sama kuin ensimmäiselläkin reissulla. Miten voi olla näin nättiä! Niinpä niin.

    Jos menet Ylläkselle hiihtolomalla, pääsiäislomalla tai muuten talvella, suosittelen todella todella painokkaasti retkeä Kuerille. Äläkä odota 8 vuotta kuten me. On tämä paikka varmasti todella kaunis retkikohde kesälläkin, mutta näin talvella se on ihan erityisen priimaa.

    PS. Tuo kuvissa näkyvä Ylläs-paita on lahja Visit Ylläkseltä (kiitos! tein siitä pienen kaupallisen yhteistyön Instagramin puolelle), se on Pure Wasten mallistoa, 100 %:sti kierrätetystä kankaasta valmistettu.

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson kuvat 1, 4 ja 5, muut kuvat kännyräpsyjä.

  • Matkalla Lappiin: juna, auto, lentokone vai autojuna?

    Kaupallinen yhteistyö: VR
    Lapin-kuume nousee kun talvi lähenee. Laskeskelen juuri partasuun kanssa aikatauluja ja budjetteja, että ehditäänkö ja raaskitaanko tulevana talvena perinteiselle Ylläksen-reissulle. Tekisi nimittäin ihan kamalasti mieli hiihtämään perheen kanssa. Esikoinen haluaisi kokeilla taas laskettelua, minua kiinnostaisi pitkät rauhalliset murtsikkalenkit latukahviloineen ja tunnelmallinen issikkaretki suomalaisessa talvimetsässä paksun lumen keskellä. Vaikka tropiikissa on mukavaa, Lapin-reissuilta palaan rentoutuneempana ja liikkuneempana. Hyvinvointia ruumille ja sielulle.
    Joulun vietämme tänä vuonna Islannissa, joten jos Lappiin mennään, se olisi joululoman jälkeen mutta ennen Suomen hiihtolomasesonkia. Silloin talvimatkustaminen Lappiin on halvinta; etenkin mökkien vuokrat ovat alhaisimmillaan lomasesonkien välillä. Toivotaan, että reissu järjestyy. Jos ei järjesty, niin ensi vuonna sitten viimeistään.
    VR kysyi, kiinnostaisiko minua pohtia Lappiin matkustamisen eri muotoja ja vertailla niitä keskenään. Julkaisin samasta aiheesta jutun reilu vuosi sitten. Tämä on nyt sille tekstille jatkopäivitys. Varoitan jo etukäteen että tämä juttu on penteleen pitkä, mutta asiaa on niin paljon, että kill your darlings ei tällä kertaa tullut kyseeseen. Pidä siis tässä kohtaa pieni venyttelytauko ja hae vaikka kuppi kahvia. Sitten lentokoneen, auton ja junan kyytiin. Wo-haa!
    Olemme siis viettäneet perheen kanssa Ylläksellä joululomia kolmesti. Joka kerta olemme hoitaneet logistiikan eri tavalla.

    Ylläkselle lentäen:
    nopeaa mutta kallista

    Viime vuonna otimme Lappiin lennot ja ihan aikataulullisista syistä. Saavuimme Islannista Suomeen vasta aatonaattona iltapäivällä, ja jotta ehdimme jouluaattoaamuksi perheen luo Ylläkselle, oli lentäminen ainoa vaihtoehto. Tiesin tämän onneksi jo kesällä. Tosin vaikka ostin liput puolta vuotta etukäteen, eivät ne mitenkään halvat olleet: neljälle meno-paluuliput Helsingistä Kittilään ja takaisin: noin 1 100 euroa. (Islannista Suomeen ja takaisin pääsi edullisemmalla hinnalla.)
    Väysynyt pieni matkaaja. 
    Edut näkyivät kellossa: reilu tunti koneessa, lasi mustikkamehua ja oli jo melkein monot jalassa ladulla. Kittilästä lentokenttäbussi vei mökkialueelle alle tunnissa. Kätevää!
    Lentäminen on vaihtoehdoista nopein, jos ei joudu sumplimaan jatkolentoja. Meidän lentomme Islannista Suomeen laskeutui yhden aikaan iltapäivällä. Koska lensimme Icelandairilla, en saanut kirjoitettuja Lapin- ja Islannin-lentoja samalle lipulle. Sen takia otin tarpeeksi pitkän vaihtoajan, jotta aivan varmasti ehtisimme hakea matkatavarat, tsekata itsemme sisään ja nousta jatkolennolle, vaikka Islannin-lentomme olisi jostain syystä hieman myöhässä. No tällä kertaa se ei ollut myöhässä, mutta lentomme Kittilään lähti vasta puoli yhdeksän illalla. Maleksimme siis lentokentällä melkein kahdeksan tuntia. Ajansäästöä junailuun tuli ”hurjat” neljä tuntia.
    Lentäminen on usein kallein vaihtoehto myös ympäristön kannalta. Vertailin eri matkustusmuotojen päästöjä (lähde: VTT), eikä se nyt tullut suurena yllätyksenä, että lentokone (suihkukone) on kaikista suurin päästöiltään. Se mikä yllätti, oli junan CO2-päästöjen pienuus. Junamatkan päästöt ovat lentokoneen hiilidioksidipäästöistä vain murto-osan. Tuo alla oleva kuva tiivistää olennaisen. Kuvan kulkuneuvojen polttoaineenkulutus perustuu siis VTT:n tietokantaan. Polttomoottoriautossa on VTT:n mukaan käytetty pohjana Suomen ajoneuvokannan keskimääräistä ikää. Laiva on autolautta ja lentokoneiden täyttöasteeksi on oletettu 60 prosenttia.

    Junan pienet päästöt johtuvat siitä, että sähkövedolla ajaessa ei CO2-päästöä synny, koska VR käyttää energiana vesivoimaa. Sähkövedolla ajetaan aina, kun se on mahdollista. Kolariin mennessä juna kulkee sähkövedolla eli päästöttömästi Helsingistä Ouluun asti, mutta Oulusta Kolariin (noin 300 km) joudutaan ajamaan diesel-veturin avulla, jolloin päästöä syntyy arviolta noin 9 kg per matkustaja.
    Hauska pikkudetaljii ja itselleni täysin uutta tietoa on energian kierrätys junan liikkuessa. Uusissa sähkövetureissa ja -moottorijunissa jarrutuksen liike-energia voidaan hyödyntää syöttämällä jarrutuksessa tuotettu sähköenergia takaisin verkkoon. Eli junassa matkustamon puolella voi ladata läppäriä tällaisella kierrätetyllä energialla.

    Lue täältä: Vastuullisia reissuja – voisinko vähentää lentämistä?

    Ylläkselle omalla
    autolla: halpa ja joustava

    Autolla ajaminen on selkeästi edullisin vaihtoehto, jos autossa kulkee vähintään pari ihmistä. Bensat Helsingistä Ylläkselle ja takaisin maksoivat meiltä viimeksi noin 250 euroa. Matkanteko on huomattavasti kivempaa, jos yöpyy yhden yön vaikkapa Oulussa. Autolla reissatessa yövyimme Oulun Sokos-hotellissa. 2 hh maksaa siellä alkaen noin 110 €. Lomasesongilla hinta saattaa olla huomattavasti kalliimpi.
    Joustavat aikataulut, podcastit, äänikirjat, vaihtuvat maisemat ja randomit huoltoasemakahvipaussit tekevät autoilusta kivan tavan matkustaa. Kun ollaan samassa tilassa koko porukka ja kaikki matkustajat osallistuvat kuskin viihyttämiseen, tulee juteltua matkan aikana paljon kaikkia hauskoja juttuja. Huonolla ilmalla, autopahoinvoivien lasten kanssa ja suurella matkatavaramäärällä autoilu on se tylsin vaihtoehto.
    Meidän reissuporukalla on jouduttu joka kerta tekemään niin, että äitini on ajanut perille omalla autolla, jotta olemme saaneet auton käyttöön Ylläksellä olon ajaksi. Auton vuokraaminen esimerkiksi suoraan Kittilän lentoasemalta tai Kolarin juna-asemalta on tietysti mahdollista, mutta etenkin sesonkiaikaan melko kallista. Auto on kohteessa aika välttämätön, ellei mökki sijaitse aivan ruokakaupan kupeessa tai julkisen bussiliikenteen pysäkin vieressä ja harvoinhan se sijaitsee.

    Ylläkselle
    yöjunalla: parasta jos koko hytti tykkää

    Yöjuna Lappiin! Ai että. Tämä on aivan ihana tapa matkustaa, mutta vain jos koko yöhytti on samaa mieltä. Teimme junamatkan Ylläkselle ja takaisin pari vuotta sitten, kun kuopus oli vasta muutaman kuukauden ikäinen. Sillä reissulla ei hirveästi nukkunut kukaan. Kuopus heräili usein junan ääniin ja tutin puuttumiseen ja piti koko hytin hereillä. Nythän tilanne saattaa olla ihan toinen. Minulle itselleni junayö on elämys ja osa lomalla oloa. On nautinnollista uppoutua vaikka lukemaan kirjaa ilman kiirettä junan puksuttaessa halki suomalaisten pelto- ja metsämaisemien.
    Junassa osuu niin moni asia kohdalleen: on aikaa valvoa myöhäiseen iltaan ja nukkua sopivan pitkään ja saada silti riittävät yöunet, koska Kolarin yöjuna ei saavu Kolariin kamalan aikaisin. Hytissä voi syödä matkaeväitä ja katsella ikkunasta öisiä peltomaisemia. Ei ole minnekään kiire. Ei tarvitse jonottaa turvatarkastuksissa. Bussi Kolarista Ylläkselle lähti heti suoraan juna-asemalta ja kesti reilun puoli tuntia.
    Kolmen sängyn perhehytti maksoi molempiin suuntiin pari vuotta sitten 600 euroa. Se oli melko edullinen hinta joululomasesongin aikaan omasta hytistä, jossa olimme perheen kesken. Hyvä hinta selittyy sillä, että olin ostanut liput neljä kuukautta ennen matkaamme. Jos junalippujen oston jättää lomakaudella viime tinkaan, saattaa olla, että omia hyttejä ei enää ole, tai jos on, hinnat ovat korkeat.
    Ja hei huomio yksinmatkaajat! Kannattaa muistaa yksi juttu: jos matkustaa yksin ja ottaa vain istumapaikkalipun, saattaa junassa saada ostettua itselleen edullisen makuupaikkalipun, jos sänkypaikkoja on jäänyt tyhjiksi. Kannattaa kysäistä konduktööriltä!
    Junamatkailun miinus lentämiseen verrattuna on se, että junassa köröttely vie aikaa. Itse matkanteko vie lomapäivistä kaksi. Mutta jos ei ole kiire, niin pari päivää ei tunnu missään.

    Lue myös: Vinkit Kolarin yöjunaan (käytännön havaintoja matkasta; sopii etenkin heille jotka ovat kokeilemassa yöjunamatkailua ensimmäistä kertaa)

     
     

    Junalla oman auton
    kanssa

    Miksi, oi miksi, en ole tajunnut tätä vaihtoehtoa aikaisemmin!? Vasta tätä blogijuttua tehdessä syvennyin tarkemmin VR:n autojunavaihtoehtoihin ja nehän sopisivat meidän porukalle ihan loistavasti. Kenellekään ei napsahtaisi ajajan arpaa, mutta silti saisimme oman auton käyttöön matkan ajaksi. Eikä tarvitsisi raahata matkatavaroita pitkin junankäytäviä ja hyttejä, vaan ne kulkisivat purkamatta autossa perille asti. Lastaisimme auton yöjunaan Pasilassa, nukkuisimme yön junan makuuvaunussa ja aamupäivällä Kolarissa ajaisimme omalla autolla ruokakauppaan ja suoraan mökille.
    Autojunailua penkoessani kirjoitin ylös muutaman faktan, jotka kannattaa ottaa autojunamatkaa suunnitellessa huomioon. Lista saattaa hyvinkin olla vajaa, eli kokeneemmat, täydentäkää ihmeessä!
    – Autojunapaikat myydään nopeasti, joten liput kannattaa ostaa mahdollisimman varhain. Yhdessä vaunussa on kymmenisen autopaikkaa ja junassa on mukana 1-5 autovaunua. Sesonkiaikana yhdelle junavuorolle mahtuu siis 50 autoa, ja ne paikat myydään nopeasti.
    – Lomasesonkiaikojen myynnin aloituksesta ilmoitetaan VR:n nettisivuilla ja Veturi-asiakasohjelmaan rekisteröityneille sähköpostitse. Tänä vuonna joululomien yö- ja autojunat tulivat myyntiin elokuun kolmannella viikolla, ja suurin osa paikoista myytiin kuulemma heti. Ensi vuoden hiihtolomien ja pääsiäisen yö- ja autojunat tulivat myyntiin syyskuun lopussa ja nekin on melkein kaikki jo myyty.
    – Perussääntö on, että autojunapaketin hinnan saa vain silloin, kun henkilömatkustajat ja auto kulkevat samalla junalla. Mutta joskus tehdään poikkeuksia! Eli auton voi lähettää muutamaa päivää ennen päämäärään, jos halutussa junassa kaikki autopaikat on jo myyty, mutta istuma- ja makuupaikkoja on vapaana. Näitä diilejä kannattaa kysyä suoraan VR:n asiakaspalvelusta, sillä nettikaupassa ne eivät ole myynnissä.
    – Autojunaa varatessa pitää olla tieto oman auton korkeudesta, leveydestä ja pituudesta: näiden mittojen mukaan autolle varataan paikka. Jos ilmoitat mitat väärin, voi olla että auto ei mahdukaan mukaan.
    – Autojunaan autot lastataan Helsingissä Pasilan asemalla (eli ei päärautatieasemalla) ja Etelä-Suomessa myös Turussa ja Tampereella. Jos ei itse uskalla ajaa autoa junan vaunuun, VR:n tyypit avustavat.
    – Tämän hetkinen tarjous yöjuniin: Säästölipulla makuupaikan voi saada edullisillaan 29 eurolla ja autopaketin 99 eurolla. Tarjous on voimassa tietyillä vuoroilla 12. joulukuuta asti. Eli jos pystyt matkustamaan joululomasesongin ulkopuolella, tässä on tilaisuutesi.

    Tälle sivustolle on koottu tiedot VR:n autojunista ja siellä voi tiirailla tarkemmin myös hintatietoja.

    Huh, tulipas tästä tosiaan pitkä juttu. Eli loppuun vielä executive summary:
    Jos ei ole kamala kiire, juna on omasta mielestäni mukavin matkustusvaihtoehto, koska siellä voi ruokailla, nukkua, liikkua, tehdä töitä ja rentoutua paremmin kuin muissa kulkuneuvoissa. Ja koska tällä ilmastoasialla todellakin on väliä, niin jos se vain mitenkään on mahdollista, kannattaa hiilijalanjäljen takia ehdottomasti hypätä junan kyytiin.