Islannissa olen päässyt tutustumaan moneen maukkaaseen asiaan. Yksi herkullisimmista valtavien pääsiäismunien, hervottoman lakusuklaavalikoiman, islanninlampaan ja skyr-kakun ohella on leipäannos (brauðréttur) eli sopivammin käännettynä lämmin voileipäkakku.
Olen asunut täällä tuulisella laavakökkäreellä vuosikymmenen. Olosuhteet ovat pakottaneet sinä aikana tottumaan aika moneen asiaan. Pukeutumaan lapasiin heinäkuussa, ääntämään sanan pähkinä (hnetur) siten että nenästä
Kirjojani ja aikaisempia blogijuttujani lukeneet eivät varmasti ole voineet välttyä vanhalta islantilaiselta sananlaskulta, jota käytän aika usein: Þeir fiska sem róa. He jotka soutavat, saavat kalaa.
Islantilaiset ovat veijareita neulomaan verkostoaan tiheämmäksi aina, kun siihen on mahdollisuus. Olen lukemattomia kertoja nähnyt, miten kaksi ennestään tuntematonta islantilaista tapaavat ja alkavat rupatella. He
Islantilaisten yksi hurmaavimpia piirteitä on se, että yhteiskunnallisesta asemasta ei ole ollut tapana tehdä numeroa. Nykykielessä ei ole teitittelymuotoa. Ei ole herroja tai rouvia, neidittelykin
Istun pää kahvikupin sisällä ja mietin… mitä antaa joululahjaksi puolison keskimmäisen puoliveljen vanhimman lapsen aviomiehelle. (Saman puoliveljen nuoremman lapsen aviomiehelle lahja on jo hankittu, eli
Kävin eilen teatterissa katsomassa raikkaan modernin ja feministisen tulkinnan Islannin tunnetuimmasta saagasta, Poltetun Njállin saagasta. Keskiaikaiseen viikinkitsembalointiin oli sekoitettu vastakarvaan luentaa, modernia tanssia, Elvis (!!)
Ei ole islantilaisilla niin pientä tapahtumaa, että niiden takia ei kaivettaisi hodarisettejä esiin. Eikä ole niin isoa tapahtumaa, että siellä ei voisi survoa hodaria suuhunsa.
”Islantilainen yhteiskunta on täynnä jännitteitä. Luulen, että vain valtava luonnonkatastrofi voisi yhdistää meidät islantilaiset yhdeksi ryhmäksi”, sanoi minulle kerran yksi Islannin tunnetuimpia intellektuelleja ja kirjailijoita,
Islantilaiset ovat maltalaisten ja brittien jälkeen Euroopan lihavin kansa. Eipä ihan heti uskoisi näistä kalanpurijoista ja crosfittaajista. Mutta näin on! Täkäläiset ihmiset rakastavat kaikkea makeaa.
Näin kesäisin syömme välillä lounaan ulkona. Sää ei välttämättä salli bikinipiknikkiä kuumilla kallioilla. Ehei. Enemmänkin se on eväiden syömistä nopeasti villapaidat päällä jossain laavakumpareen tasaisimmassa
Edellinen postaus hurjien turistiennusteiden järjettömyydestä on nostanut kivasti keskustelua. Kiitos kaikki hyvistä ajatuksista! Jotta ei mene ihan negaatioksi tämä oleminen, aloitan nyt juttusarjan ”Aidosti islantilainen”. Julkaisen