• Toisen rikos on toisen viihdettä?

    Mainos: Storytel

    Suhteeni true crime -genreen on hankala. Onhan siinä vähän puolilikainen fiilis, kun todellisen ihmisen murhasta tehdään toiselle ihmiselle viihdettä. Onko alhaista pysähtyä onnettomuuspaikalle ottamaan valokuvia uhrista? On. No onko alhaista hakea nautintoa muiden ihmisten kokemista kauhunhetkistä? Niin…. tässä kohtaa koen hieman häpeää. En koskaan pysähtyisi onnettomuuspaikalle ottamaan valokuvia, mutta kyllä minä kaikenlaisia true crime -kirjoja ja podcasteja kuuntelen.

    true crime äänikirjat

    Mutta sitten taas. Onko väärin olla kiinnostunut jostakin asiasta, jos kiinnostuminen ei johda mihinkään haitalliseen? Jos vaikka kadonneiden ihmisten tarinoiden lukeminen kiehtoo, mitä haittaa siitä on? Jos et seiso vieressä, mistä tiedät että kaatuvasta puusta kuuluu ääni? Onhan näitä, kysymyksiä. Eikä minulla ole niihin vastauksia.

    äänikirjoja true crime

    Kolme tasokasta true crime -kirjaa

    True crime on genre, jonka alle mahtuu mahdoton määrä aivan kaikenlaista teosta. On hyvin kirjoitettuja kirjoja, tarkasti taustoitettuja podcasteja ja sitten on niitä arveluttavasti muiden elämää tonkivia teoksia ja tautuoitujen miestoletettujen kansikuvittamia elämäkertoja, joissa kerrataan ne samat jengiläisenelämäonranccaa-jutut, jotka on tullut luettua eri muodoissa jo aika moneen kertaan.

    Luin Hesarin Teema-lehdestä (toimittaja Venla Rossin kirjoittama juttu) kiinnostavan artikkelin true crime -ilmiöstä. Jutussa mainittiin tutkimuksesta (Boling & Hull 2018), jonka mukaan noin 75 prosenttia true crime -podcastien kuuntelijoista oli naisia. Bolingin haastattelututkimukseen osallistuneista yksi kommentoi true crimea näin:

    ”Me, jotka olemme kokeneet väkivaltaa ja saamme lohtua true crimesta, emme etsi ratkaisua vaan ymmärrystä. Etsimme yhteisöä, joka ei käännä selkäänsä sille, että päivittäinen väkivalta on todellista ja että se on enemminkin arkipäiväistä kuin luonnonoikku.”

    Valitsin uudehkoista true crime äänikirjoista (löytyvät myös kovakantisina) kolme, jotka omasta mielestäni kestävät vähän tiukemmankin tarkastelun. Toki sisältö viihdyttää, mutta koin, että niiden ”toisten” tirkistely jää näissä vähintään kakkossijalle. Niillä on mielestäni jokin muukin päämäärä kuin viihdyttää lukijaa rikosten maailmassa ja kerrata kirjan kohteen tekemiä rikoksia.

    Kaisa Tammi: Naisvankilan pomo. WSOY. Lukija Johanna Kokko. Tänä vuonna lukemistani tietokirjoista tämä on ehdottomasti feministisin. Se avasi minulle entuudestaan tuntemattomasta ja yllättävästä näkökulmasta naisten eriarvoista kohtelua – kontekstina vankilat. Vankilamaailma kalterien molemmin puolin. Kirjassa kerrotaan Kaisa Tammen, pienituloisen yh-perheen lapsen matka lähiöstä arvostetuksi vankilanjohtajaksi ja erityisesti naisvankien asemaan perehtyneeksi asiantuntijaksi. Kirja on hieno tarina omatunnon, empatian ja sosiaalisen älykkyyden kehittymisestä. Kaikillahan nuo ominaisuudet eivät valitettavasti kehity koskaan. Tammen sosiaalinen omatunto ja tilanteiden lukemisen taito on ihailtavaa.

    Miesvaltainen vankilaympäristö ei ole ollut kovin helppo työympäristönäkään. Sovinismia on riittänyt eikä kollegoiden törkeästä seksismistäkään tarvitse esimerkkejä täikamman kanssa hakea. Puistattavia juttuja.

    Tämän kirjan kuunneltuani ymmärsin itse ensimmäistä kertaa pysähtyä miettimään naisvankeja ryhmänä: Miksi naiset tekevät rikoksia? Keitä vankilaan tuomitut naiset yleensä ovat? Miten vankilassa voidaan tunnistaa ihmiskaupan uhri? Miten nainen rikoksentekijänä eroaa miehestä? Miten vankilassa tuomionsa kärsineiden sopeutumista yhteiskuntaan pystyttäisiin paremmin tukemaan? Kaisa Tammella on tarkkoja ajatuksia ja paljon kokemusta: hän on työskennellyt vankeinhoitoalalla kolme vuosikymmentä niin vanginvartijana, psykologina ja nykyään johtavassa asemassa. 

    Vankiloissa tiivistyy yhteiskunnan ilmiöitä. Yleensä vain se miehinen puoli näkyy ja kuuluu, naisten ei. Siksikin tämä kirja on tärkeä. Tammi kertoo suurimman osan esimerkeistä nimettöminä ja ne, jotka hän mainitsee nimeltä, ovat antaneet suostumuksensa tulla nimetyksi. Tämä on yksi kuluvan vuoden feministisimpiä tietokirjoja ja oikeasti tärkeä true crime -tapaus.

    Riku Siivonen ja Bob Malmi. Ihan tavallinen kokaiinikauppias. Aula & co. Lukija Aarne Linden. Tämän true crime -teoksen konteksti on huumerikollisuudessa. Se ei ole perinteistä huumerikollisuus-vuodatusta, jossa käsitellään suuria kauppoja, jengiläisen elämää, kiinni jääneitä katukauppiaita, jakeluverkostoja ja virkavallalta piilottelua Etelä-Euroopan rantalomakohteissa. Ihan tavallinen kokaiinikauppias katsoo sisäänpäin, huumeita käyttävien elämään. Teoksessa seurataan tavanomaiseen keskiluokkaiseen perheeseen syntyneen Bob Malmin tekemiä valintoja, huumeidenkäyttöä ja huumausaineiden myyntiä sekalaiselle porukalle duunareista julkkiksiin ja kulttuurialan vaikuttajiin. Kirjassa pääsevät ääneen Bobin lisäksi myös monet muut ihmiset, joilla ei ole mitään muuta yhteistä tekijää kuin laittomien päihteiden käyttö. Osalla homma oli kirjan tekohetkellä lähtenyt lapasesta, osa kirjaan haastatelluista jatkoi satunnaista huumeidenkäyttöä edelleen kokematta sitä lauantaikaljaa suuremmaksi asiaksi.

    Vaan kuinka riippuvuus alkaa, ja miten se rakentuu? Mikä on lääkkeen ja huumeen ero? Miksi ihminen haluaa muokata omia tunteitaan? Aivan tavallinen kokaiinikauppias kertoo riippuvuuden mekanismeista, huumeiden käytöstä ja valaisee myös sen nurkan, mitä huumerikollisuutta käsittelevissä true crime -teoksista ei juuri saa lukea: ihan tavallisten ihmisten syistä käyttää huumeita.

    Aki Linnanahde (myös lukijana). Vilhunen. Otava. Minun juttuja pidempään seuranneille tämä ei tule yllätyksenä; tämän kirjan halusin kuunnella tarinan päähenkilön takia. Olen lukenut ja kuunnellut, jos nyt en ihan kaikkea niin ainakin järjettömän suuren osan, Jari Aarnioon jollain tavalla liittyvästä rikosuutisista, elämäkerroista, tietokirjoista ja podcasteista. Aarnion punoman massiivisen sotkun purkaminen lähti aikanaan liikkeelle kolmen naisen – kahden Hesarin toimittajan ja Aarnion pettämän ex-naisystävän/seuralaisen – ansiosta.

    Kun paljastui, että poliisiviranomaisen keikkakaverina on huseerannut yksi Suomen tunnetuimmista ammattirikollisista, Keijo Vilhunen, koko tapaus alkoi kuulostaa niin älyttömältä ja käsittämättömältä, että sitä ei meinannut uskoa todeksi (ennen hovioikeuskäsittelyä minäkin olin aika varma, että Aarnio on joutunut takaa-ajon kohteeksi, että eihän Suomessa tällaista poliisirikollisuutta voi olla). Aarnio on antanut paljon haastatteluja ja saattanut julkisuuteen omia näkökulmiaan erilaisten kirjojen, tv-esiintymisten ja podcastien kautta. Keijo Vilhunen on pitänyt matalampaa profiilia. Kun Vilhusen elämäkerta ilmestyi, kuuntelin sen heti.

    Mitäpä tuumasin? Olihan tämä pirun hyvin kirjoitettu. Siellä on leppoisat kuvaelmat Vilhusesta leipomassa karjalanpiirakoita ja yhtä lailla ne vähemmän leppoisat muistot väkivallanteoista ja rikosretkistä ympäri harvaan asuttua suomalaista maaseutua.

    Ammattirikollisesta tehtyjä elämäkertoja leimaa usein kirjan kohteen vaivaannuttava jalustalle nostaminen; kerrotaan yksityiskohtaisesti nyysityistä rahamääristä, väkivallan kautta ansaitusta valta-asemasta tai kosteista bileistä, joissa on paljon vähäpukeisia naisia. Vilhunen-teoksessa tällaista pullistelua on vähemmän. Täysrasvaisten ja mammonaa pursuavien juttujen rajaaminen käsittelyn ulkopuolelle on teoksen vahvuus. Vilhunen on toki koukuttavasti kirjoitettua true crimea, jossa kerrotaan kuinka Vilhusesta tuli Vilhunen, mutta se onnistuu samalla zoomaamaan myös laajempaan kuvaan ja kertomaan pätkän suomalaista rikoshistoriaa. Ja Aarnio-vyyhdistä kiinnostuneille tämä oli todella mielenkiintoista kuunneltavaa.

    true crime

    Saat maksuttoman 30 päivän mittaisen kokeilun Storyteliin tästä linkistä. Samalta sivulta löydät myös muutamia muita äänikirjasuosikkejani. Aloita nyt ja lopeta kun haluat.

    Täältä löydät lisää äänikirjasuosituksiani ja kirjavinkkejä:

    Cozy crime eli ”kiltti rikosviihde” – Mitä se on?
    Äänikirjavinkkejä pitkille automatkoille (lapsille)
    Koukuttavat, historialliset ja ihanan pitkät romaanit
    Rikollisen hyvää viihdettä (mm. kuratoimiani true crime -vinkkejä)
    Chick-lit on hauskaa ja älykästä

    Elämäkertoja, jotka ovat opettaneet minulle jotain uutta
    Dekkareita, joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa

  • Kirjavinkkejä: koukuttavat historialliset (ja tarpeeksi pitkät) romaanit

    Mainos: Storytel

    Onks vastamelukuulokkeissa akkua? Ja kännykässä kans? Jos molempiin vastaus kyllä, olen valmiina melkein mihin vain!

    Kävin eilen aloittamassa oman murtomaahiihtokauteni kylämme hiihtoalueella. Meillä täällä kylässä on vielä vähänlaisesti lunta, mutta ylempänä vuoristossa satanut lumi on pysynyt. Ensimmäinen parin kilsan lenkki ajettiin sinne jo lokakuussa. Minulle eilinen retki oli kauden ensimmäinen. Aurattu hiihtolenkkikin oli pidentynyt jo kuuteen kilometriin. Mitä pidemmälle talvi menee, sitä pidemmäksi avatut ladut ulottuvat. Täällä Länsivuonojen viimeisessä taskussa murtsikkahiihto on suosittu talvilaji ja erilaisia reittejä on auki kymmeniä kilometrejä. Eihän se pohjoisen Suomen latuverkostolle vedä vertoja, mutta Islannissa se on paljon.

    kirjavinkkeja historialliset romaanit

    Kuuden kilsan pertsailuun meni eilen reilun tunnin verran. Vauhtini mäkeä ylös ja mäkeä alas on keskimäärin sama, sillä jyrkemmät alamäet kävelin sukset kainalossa kuten aina. Loivemmat alamäet jarruttelin pakaralihakset krampissa. Ihan hyvä vaan että kesti, koska luureissa oli Täällä Pohjantähden alla -äänikirjan ensimmäinen osa, joka kestää 16 tuntia. Toinen osa on 18 tuntia ja kolmas lähes 19 tuntia. Mun hiihtovauhdilla se on noin 318 kilometriä.

    äänikirjat hiihtolenkillä

    Kun löytää hyvän kirjan, ei tosiaankaan halua, että se on puolessa päivässä kuunneltu tai luettu. Lääkkeeksi maailmaansa kietovien hyvien tarinoiden himoon listasin muutaman koukuttavan historiallisen romaanin, jotka eivät ihan heti lopu kesken. Poimi tästä vinkit talteen ja lisää vaikka Storytelin kirjahyllyyn odottamaan kuuntelua tai lukemista. Jos et ole vielä Storytelin jäsen, hyödynnä tämä maksuton 30 päivän kokeilu. Kokeilu ei sido jatkoon. Paitsi että varoituksen sana: kun tähän äänikirjarakkauteen kerran antautuu, päätepysäkki katoaa jonnekin.

    kirjavinkkeja historialliset romaanit täällä pohjantähden alla

    Historialliset romaanit äänikirjoina – kirjavinkkejä

    Täällä Pohjantähden alla -trilogia, lukijana Antti Holma. Sama trilogia löytyy Storytelistä myös vanhempana versiona, edesmenneen Veikko Sinisalon lukemana. Olen lukenut TPA:n kirjana kahdesti. Ensimmäisen kerran 1990-luvun lopulla lukiossa. Valmistauduin historiankirjoituksiin lukemalla hissankirjojen ohella historiallista romaanisarjaa. Sen lukukokemuksen aikana tapahtui jotain muutakin kuin painui vuosilukuja mieleen. Kirjalla oli valtava vaikutus – pahoittelut erittäin epätarkasta ilmauksesta – ihan kaikkeen. Siihen, miten ymmärrän suomalaisuutta. Kuinka aloin ymmärtää näkökulman merkitystä historiankerronnassa, yhteiskuntaluokkien merkitystä ihmisten arjessa (17-vuotiaana tämä kirjasarja oli mulle yhteiskunnallinen herätys) ja myöhemmin sillä oli vaikutus myös feministiseen herätykseeni. TPA:han on hyvin miehinen kertomus. Naisen katseen puuttumisen huomasin vasta toisella lukukerralla, reilusti yli kolmekymppisenä. Ja nyt koen tätä trilogiaa äänikirjana Islannin hiihtoladuilla. Heteronormatiivista ja miehisen katseen läpitunkemaa suomalaisen realistisen kirjallisuuden kivijalkaa lukee yksi uuden ajan Suomen rakastetuimpia ääniä ja Suomesta pois muuttanut suomalainen homomies. Tämä äänikirjatrilogia on ihan mieletön kokemus, niin monella tasolla. Vahva suositus ihan kenelle tahansa.

    kirjavinkkeja historialliset romaanit sinun margot
    Murtomaahiihtoa ja äänikirjoja

    Meri Valkaman Sinun, Margot voitti juuri Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon tämän vuoden parhaana esikoisteoksena. Kirja on saanut loistavia arvosteluja heti ilmestymisensä jälkeen – eikä ihme. Teos on kerrassaan mahtava. Siis niin mahtava!! ”Kirjailija irtisanoutui ja myi asuntonsa voidakseen kirjoittaa” -tyyppiset teoksesta kertovat lehtijuttuen otsikot kertovat kirjoittamisesta, jonka piti tapahtua, ja tarinasta, joka piti kertoa. Kirja vie lukijaa kahdella eri aikatasolla: nykyajan Suomessa ja 1980-luvun Itä-Saksassa. Se kertoo Itä-Saksasta, suurten poliittisten aatevirtausten vaikutuksesta yksittäisen ihmisen elämään ja siitä kuinka historiaa luetaan. Sinun, Margot näyttää jotain sellaista omasta lähihistoriastani ja maailmasta, jota ennen en ole osannut katsoa. Kirja on mehevä tiiliskivi: yli 500 sivua. Äänikirjan kesto on yli 15 tuntia ja lukijana Krista Kosonen. Kososen selkeä ja hienostuneen tumma ääni sopii teokseen hienosti.

    kirjavinkkeja historialliset romaanit väylä

    Rosa Liksomin Väylä voittaa toivottavasti tänä vuonna Finlandian (tämä on ehdokkaista oma suosikkini). Tämä on niin järjettömän kaunis ja vilpitön teos, joka vie mukanaan kuin muuttolintuparvi. Teos itkettää lähes koko ajan. Ei surun tai kauhun takia vaan liikutuksesta. En ole pitkään aikaan lukenut näin kaunista kuvausta eläimistä. Lehmistä en koskaan.

    Väylä kertoo tytöstä, joka lähtee syyskuussa 1944 Lapin sodan keskellä pakoon saksalaisia, jotka ovat tulleet tuhoamaan kyläläisten koteja. Tytön perhe on sodan jaloissa hajonnut ja nyt tyttö kuljettaa kotitilan karjaa mukanaan turvaan. Teos on poikkeuksellisen hieno kuvaus ihmisen ja eläimen välisestä yhteydestä. En aina edes ole varma, puhutaanko nyt lehmästä vai ihmisestä. Se on hieno havainto, koska sillä ei ole mitään väliä. Liksom vie meänkielellä sitkeän tytön ja hänen lehmiensä tarinan ihon alle. Ja sinne se jää. Väylän lukija Anna Saksman selvisi murreluvusta uskottavasti (tai ainakin siltä se kuulosti; itsehän en osaa meänkieltä mutta korviini luenta kuulosti hallitulta, vaivattomalta ja mukavan rauhalliselta).

    kirjavinkkeja historialliset romaanit heidi kongas

    Historialliset romaanit – biofiktioteokset

    Heidi Köngäs, teokset Hertta ja Siivet kantapäissä. Nyt on pakko mainita kaksi teosta peräkkäin. Nämä kaksi historiallista romaania ovat biofiktiota, eli ne perustuvat todellisen ihmisen elämään, mutta tarina itsessään on fiktiivinen. Kyse on kuin autofiktiosta, mutta sen sijaan että kirjailija kirjoittaisi omasta elämästään ammentaen, hän kiinnittää tarinan jonkun toisen ihmisen elämään.

    Hertta kertoo Suomen ”kommunistikuningattaren” Hertta Kuusisen elämästä. Kuusinen loikkasi Neuvostoliittoon lukioikäisenä, tuli Suomeen tekemään vallankumousta ja joutui muutamaksi vuodeksi vankilaan. Toisen maailmansodan jälkeen Kuusinen nousi valtakunnanpolitiikkaan ja vaikutti monien sosiaaliuudistusten kuten äitiysloman, lapsilisän ja työviikon lyhentämisen toteutukseen. Vaikka Hertta käsittelee paljon Hertta Kuusisen ja Yrjö Leinon rakkaussuhdetta, romanttista rakkautta enemmän kaiken olemisen ja elämisen läpi paistaa intohimo aatteeseen ja politiikkaan. Oli aatteesta mitä mieltä vain, Kuusinen oli todellinen tekijä, joka toteutti tärkeinä pitämiään asioita. Elsa Saision lukema Hertta avaa mielenkiintoisen oven 1930–40-lukujen Suomeen.

    kirjavinkkeja historialliset romaanit siivet kantapäissä

    Tänä syksynä ilmestynyt Siivet kantapäissä sijoittuu suunilleen samaan ajanjaksoon. Tämän teoksen päähenkilö on Marja Rankkala, ohjaaja, dramaturgi ja kääntäjä, joka teki merkittävän uran Radioteatterissa Olavi Paavolaisen alaisena. Ja Olavi Paavolainenhan eli julkisessa salasuhteessa Hertta Kuusisen kanssa – herkullinen kirjojenvälinen silmänisku!

    Siivet kantapäissä kertoo sellaisen naisen elämästä, joka teki mitä halusi. Uraa, teatteria, pitkiksi venyneitä jatkoja ja kiihkeitä suhteita. Rankkala ei halunnut passata ukkoja lounasta laittaen eikä haaveillut suuresta lapsiperheestä. Hän halusi antautua omalle intohimolleen: runoudelle, teatterille ja kirjallisuudelle. Mirjami Heikkisen lukemasta äänikirjasta välittyy mahtava energia, joka pakottaa luku toisensa jälkeen jatkamaan kuuntelua. Marjan päivissä ja öissä on niin paljon kiehtovaa, ihanaa ja kamalaa. Sellaista viriiliä itsenäisen ihmisen elämää.

    Uudet historialliset romaanit avaavat uusia näkökulmia

    kirjavinkkeja historialliset romaanit tommi kinnunen
    heikkoa näkyvyyttä

    Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa sopii tähän porukkaan loistavasti. Se sijoittuu samaan aikaan ja samoille seuduille kuin Väylä: naisia Lapin sodan loppuselvittelyjen keskellä. Sinun, Margot -teosta kuunnellessa ja lukiessa toistuu kysymys kenen näkökulmasta näitä tapahtumia on oikein kerrottu? Sama koskee tätä tarinaa: naisia oli mennyt Lappiin ruokkimaan saksalaisia sotilaita ja hoitamaan haavoittuneita. Tarjolla oli työtä ja palkkaa, monet lähtivät. Osa rakastui. Kun Saksa hävisi, naiset muuttuivat kuin sormia napsauttaen hylkiöiksi.

    Kinnusen teoksessa on myös samoja emansipatorisia pohjavireitä kuin Hertassa ja Siivet kantapäissä -teoksessa. Se, mitä mies on halunnut, on ollut normaalia, tavoiteltavaa, sankaruutta ja kaikki mitä on tapahtunut on tapahtunut olosuhteet huomioon ottaen. Kun nainen on tehnyt, mitä nainen on halunnut, hän on ollut epäilyttävä petturi, outo poikkeus ja hyljeksittävä luopio.

    Ei kertonut katuvansa -teoksen lopetus on yksi hienoimpia, mitä olen vähään aikaan kokenut. Se piirtää ison punaisen rastin tuon ”sankari mies vaikeissa olosuhteissa ja vääriä valintoja tehnyt hutsu” -asetelman päälle:

    ”Jo aiemmin oli MIETTINEN hylännyt aviopuolisonsa poistuakseen maasta sodan aikana laittomasti, ja viettää nyt epäsäännöllistä elämää, josta on tullut tapa. Kuulustelussa valvonnanalainen ei kertonut katuvansa valitsemaansa elämisen muotoa.”

    Krista Kosonen on tälle kirjalle täydellinen lukija. Hän lukee reilun yhdeksän tunnin mittaisen äänikirjan tarkasti ja ajatuksella, juuri oikeita kohtia painottaen. Lukija jättäytyy silti hienovaraisesti taustalle jättäen tilan itse tarinalle.

    kirjavinkkeja historialliset romaanit hiihtoladulla
    aanikirjat

    Saat maksuttoman 30 päivän mittaisen kokeilun Storyteliin tästä linkistä. Samalta sivulta löydät myös muutamia muita äänikirjasuosikkejani.

    Täältä löydät lisää äänikirjalovea ja kirjavinkkejä:

    Rikollisen hyvää viihdettä (mm. kuratoimiani true crime -vinkkejä)
    Chick-lit on hauskaa ja älykästä

    Elämäkertoja, jotka ovat opettaneet minulle jotain uutta
    Dekkareita, joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa

    Jutun kuvat talven ensimmäiseltä murtsikkalenkiltä.