Satu Rämön tarinat kotimaastaan kertovat hurmaavia esimerkkejä perhe-elämästä, joka on sopiva sekoitus hetkessä elämisen taitoa, anarkiaa ja valtion masinoimia tasa-arvotekoja.

Yhteiskunta ohjaa isät jäämään kotiin hoitamaan pieniä lapsiaan. Aivan kaikkea sanelua ei kuitenkaan hyväksytä: lastentarhanopettajien puuttumista lasten ulkovaatevalintoihin vanhemmat eivät katso hyvällä. Arki tuulen pieksemällä ja jäätikön peittämällä laavasaarella otetaan rennosti. Lapset ovat tervetulleita ravintoloihin siinä missä aikuisetkin, koulun jälkeen pelataan menestyksekkäästi jalkapalloa ja päiväkodeissa lapset nauttivat joka päivä ennen kotiin lähtöä “eftirmiddagskaffið” eli iltapäiväkahvit.