Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Koronavirustilanne Islannissa

    Jepsistä, koronavirustilanne Islannissa. Tässäpä aihe josta en olisi uskonut kirjoittavani blogiin ikinä. Ei siinä, että kovin moni olisi uskonut tällaista päivää tulevan näin nopeasti ja näin maailmanlaajuisesti. Yksi jos toinen maa sulkee rajojaan, lentoja on lakkautettu. SAS lomauttaa 10 000 ihmistä. Kouluja suljetaan, päiväkoteja suljetaan, joukkokokoontumista rajoitetaan. Mikä tilanne on Islannissa maaliskuun puolivälissä? Tässä muutamia faktoja 15.3.2020. Jutun lopussa on tilanne viikon jälkeen eli juttua päivitetty 22.3. Ja vielä sen jälkeenkin olen päivittänyt kerran: uusimmat jutut ovat 3. huhtikuuta.

    koronavirustilanne islannissa

    Lähdimme Kanarialle matkalle helmikuun lopussa ja silloin koronavirustilanne Islannissa oli vielä pikkuruinen puheenaihe. Lentokentällä check in -tiskien avautumista odotellessa luimme uutisista, että Teneriffalla yhdessä islantilaistenkin suosimassa hotellissa on todettu virustartunta ja hotelli on eristetty. Samassa jonossa seissyt pääministerin avustaja päätti perheensä kanssa perua reissun – ei kuulemma voisi ottaa riskiä tässä työtilanteessa joutua eristykseen. Me lähdimme reissuun, eikä koronoista sen aikana juurikaan puhuttu kovin isosti. Ainoa ohje oli, että jos oli ollut matkalla suurimmilla riskialueilla (esim. Pohjois-Italiassa hiihtoreissulla), pitäisi jäädä paluun jälkeen kahdeksi viikoksi kotiin eristykseen.

    Maaliskuun puoliväliin mennessä tartuntaepäilyjä tuli lisää ja covid-19 todettiin useammilla. Tällä hetkellä (15.3.) virus on todettu 171 islantilaisella (3 on sairaalahoidossa, joista yksi on teholla), 1700 on määrätty karanteeniin kotiin, noin 600 on vapaaehtoisessa karanteenissa. Täällä on tehty noin 1800 koronavirustestiä eli noin puolelle prosentille asukkaista.

    Loppuviikosta täällä Islannissa tehtiin päätös, että kaikki yli sadan ihmisen kokoontumiset kielletään tästä päivästä huhtikuun puoleenväliin asti. Kaikki konsertit, urheilutapahtumat, kirkkokokoontumiset (pääsiäinen!) ja vastaavat on siis peruttu, jos osallistujia on yli 100. Lukioissa ja yliopistoissa siirrytään etäopetukseen. Peruskoulut ja päiväkodit pidetään ainakin toistaiseksi auki, mutta tiloissa pitää tehdä eritysjärjestelyjä, jotta yli sata ihmistä ei olisi yhtä aikaa samassa tilassa. Meillä täällä Isafjördurissa peruskoulu ja dagis ovat huomenna kiinni, koska henkilökunta tekee uudelleenjärjestelyjä opetukseen ja fiksaa opetustiloja uusiin sääntöihin sopiviksi. Lapset saa halutessa ottaa etäopetukseen ja se on suositeltavaa, jos lähipiirissä on esimerkiksi pitkäaikaissairaita. Me emme vielä ihan varmaksi tiedä, mitä teemme tämän suhteen.

    koronavirustilanne islannissa

    Koronavirustilanne Islannissa on aiheuttanut tottakai paljon kyselyitä ja huoltakin. Vessapaperi ei ole kaupoista loppu, eikä ruokaakaan ole ainakaan vielä hamstrattu isoja määriä, mutta epävarma tilanne aiheuttaa paljon epävarmuutta etenkin matkailualan yritysten keskuudessa. Eniten ihmisiä (myös minua!) tuntuu arjessa mietityttävän se, menevätkö uimalat kiinni. Päästäänkö kuumavesialtaisiin? Tuleeko jonotusnumerot? Noh, tämä kaikki selvinnee aikanaan.

    Monet matkailualan firmat ovat syvässä lirissä, eikä vähiten esimerkiksi Icelandair, jolla on monta lentoreittiä Yhdysvaltoihin, jonne ei voi nyt lentää. Kun isot matkailuryhmät peruvat, riskit realisoituvat. Tyhjää bussi- tai ravintolapaikkaa ei voi varastoida ja myydä eteenpäin. Valtio on suunnitellut verojen ja eläkemaksujen helpotuksia yrityksille tässä hyvin epävarmassa tilanteessa. Mitä tuo helpotukset käytännössä ovat ja ketä ne koskevat selvinnee lähiviikkoina.

    Reykjavikissa operoiva gentiikkafirma DeCode omistaa bisneksensä takia järeät testausolosuhteet ja labrat. Yritys laittoi pisti viime viikolla pystyyn ”yksityisen” testausaseman, jonne islantilaiset saivat mennä maksutta testauttamaan itsensä. Muutamien satojen testattujen jälkeen pystyttiin sanomaan, että noin prosentilta testatuista löytyi virus. Tuosta prosentista noin puolella ei ollut mitään oireita ja toisella puolikkaalla oli flunssan oireita. Uutisissa tosin kerrottiin, että testitulosten valossa näyttää siltä, että islantilaisista paljon harvemmalla kuin prosentilla on virus, koska testattavaksi ovat todennäköisemmin menneet he, joilla on oireita tai jotka tai joiden läheiset ovat matkailleet Alppien hiihtokeskuksissa lähiaikoina. Yritys testaa noin tuhat näytettä päivässä ja tulokset yritetään saada ihmisille seuraavana päivänä. Lisää testauksia tehdään kuulemma tulevina päivinä.

    Islantilaisia on kehotettu olemaan matkustamatta ulkomaille, ellei ole pakottava tarve. Ulkomaalaiset matkailijat, jotka tulevat maahan riskialueilta (tällä hetkellä esim. Etelä-Korea, Kiina, Iran, Pohjois-Italia ja muutamat kohteet Alpeilla), eivät joudu kahden viikon mittaiseen eristykseen, mutta maahan palaavat islantilaiset joutuvat.

    Matkailualan yrityksille on jaettu ohjeita siitä, kuinka alle sadan ihmisen sääntöä pystytään noudattamaan julkisilla paikoilla. Busseissa ei saa istua vierekkäin, ravintoloissa pitää olla vähintään kaksi metriä ihmisten välillä tilaa ja elokuvateattereissa täytetään vain joka toinen rivi ja joka toinen istuinpaikka.

    Koronavirustilanne Islannissa arveluttaa tottakai Islantiin matkan varanneita ja tänne lähiaikoina reissua suunnittelevia. Islanti ei ole (ainakaan toistaiseksi) sulkenut rajojaan tai rajoittanut turistien liikkeitä maassa. Jos olet jostain syystä tulossa Islantiin tulevina viikkoina, kannattaa seurata aktiivisesti covid.is-sivustoa, josta löytyy ajantasaista tietoa Islannin koronavirustilanteesta, myös englanniksi.

    Koronavirus Islannissa

    Me jatkamme täällä vuonon perällä hengailua rauhallisin mielin. Peruin työmatkan Suomeen. Jatkan töitä etänä Suomeen kuten tähänkin asti ja jos (kun) jostain markkinahäiriöitä ja dippausta tulee, pitää kehitellä vaikeille ajoille jotain muuta tekemistä. Ehkä pitäisi vihdoinkin kirjoittaa se mielessä muhinut dekkari, viimeistellä webinaarikurssi ja järkätä vielä vähän enemmän aikaa ihan vain omille harrastuksille. Jos tästä ikävästä tilanteesta pystyy ottamaan irti jotain positiivista, niin eihän siitä haittaakaan ole. Eli ensi viikolla katselen, mihin hommaan tässä pitäisi seuraavaksi ryhtyä. Positiivisen kautta, ainakin yritän! Mutta samaan aikaan on kyllä myönnettävä, että kyllä minua tämä tilanne myös isosti vituttaa ja huolestuttaa. Senkin sanominen ääneen on todella ookoo: saa vituttaa. 🙂

    Islannin koronavirustilanne viikkoa myöhemmin

    Tämä osa juttua on päivitetty 22.3. Tilanne on mennyt huonommaksi, mutta niinhän se on kaikkialla Euroopassa ja tätähän osasimme odottaa. Tällä hetkellä Islannissa on reilu kuusituhatta ihmistä eristyksessä, 568 todennettua tartuntaa ja yksi kuolemantapaus (Islannissa matkaillut turisti kuoli sairaalassa virukseen). Kurvilla siis mennään, ja veikkailujen mukaan huippu saavutetaan huhtikuun alussa.

    Tänään säädettiin tiukemmista rajoitteista. Yli 20 ihmisen kokoontumiset on kielletty. Liikuntapaikat, kampaamot, kauneushoitolat, baarit, leffateatterit, laskettelukeskukset ja muut vastaavat julkiset paikat suljetaan huomenna maanantai-iltana. Sama koskee kaikkia muitakin liiketoimia, joissa ei pystytä takaamaan kahden metrin turvaväliä ihmisten välillä.

    Peruskoulut ja päiväkodit pidetään kuitenkin edelleen auki, mutta tiukoilla rajoituksilla. Olemme saaneet tarkat ohjeet esimerkiksi siitä, että vain yksi ja sama aikuinen saa tuoda ja hakea lapsen päiväkodista. Ryhmäkokoa on pienennetty entisestään. Tulo- ja hakuajat on määritelty minuutilleen, eikä aikuinen saa koskea eteisessä muualle kuin oman lapsen naulakkoon. Peruskoulussa lasten täytyy kävellä tiettyä reittiä eteisestä luokkaan, eikä luokasta saa poistua kuin vessaan (valvotusti) ja ulos välitunnille (valvotusti). Aterioita ei tarjoilla, vaan lapset syövät luokassa omat aamiais- ja lounaseväät.

    Kaikki liikuntaharrastukset ja ryhmäharrastukset ovat tauolla. Musiikkikoulussa yksilösoitintunnit pyörivät edelleen, mutta tarkoilla rajoituksilla nekin. Esikoinen käy pianotunnilla, ja viime viikolla ennen tunnille menoa sekä hän että opettaja pesivät ihan ensiksi kädet, opettaja desinfioi pianon koskettimet ja istuu itse muutaman metrin päässä oppilaasta ja huutelee ohjeita sieltä huoneen toiselta puolelta.

    Lapset, jotka eivät ole samassa pienryhmässä koulussa ja päiväkodissa, eivät saa tavata toisiaan koulunkaan ulkopuolella. Pienimpien lasten on vaikea ymmärtää ja muistaa kahden metrin turvaväli, eli päiväkoti-ikäisten ja eka-tokaluokkalaisten ei suositella tapaavan toisiaan lainkaan koulun tai dagiksen ulkopuolella.

    Täällä Islannissa on muutamia alueita, joissa virustartuntoja ei ole todettu vielä ollenkaan. Meidän Länsivuonot on näistä seuduista yksi – no, täällä asuukin vain 6000 ihmistä alueella, joka vastaa kooltaan suunilleen samaa kuin kaksi kertaa Uudenmaan lääni. Täällä käy talviaikaan aika vähän turisteja, nyt ei sitäkään vähään kuin tavallisesti. Kylämme sijaitsee melkeinpä tien päässä, eli tänne ei sillä tavalla eksytä tai poiketa kylään. Islannissa on kuitenkin myös alueita – pikkukyliäkin – joissa on poikkeuksellisen paljon tartuntoja asukaslukuun nähden. Näissä paikoissa kaikki koulut on suljettu eikä kodeista saa poistua kuin yksi ihminen kerrallaan ja ainoastaan ruokakauppaan tai apteekkiin.

    Outoa on arki nyt, mutta jotta tämä ei muuttuisi enää kovin paljoa oudommaksi, on tärkeää, että kaikki noudattavat näitä sääntöjä, ihan jokainen. Voi olla, että täälläkin liikkumista rajoitetaan vielä enemmän kuin nyt. Sitten seurataan niitä sääntöjä. Olen kuullut, että Islanti suunnittelisi matkustajaliikenteen lopettamista rajatulle ajanjaksolle kansainvälisellä lentokentällä tämän kuun lopussa. Päätöksiä tästä ei ole kuitenkaan vielä tehty.

    Luotan viranomaisiin ja heiltä tulleeseen tietoon. Toivon, että ihmisten liikkuminen kylien ja maaseudulta kaupunkiin tai toisinpäin vedettäisiin ihan minimiin. Nyt kun palveluja on laitettu tauolle, mahdollisuuksia ”yhteisiin museoretkiin” ei enää ole. Ja ulkona on täällä vielä niin tuulinen talvi, että mitään puistopiknikkejä täällä ei nähdä edes kesäisin. Ihmiset ovat siis suurimmilta osin kotona, koska muistakaan paikkoja mennä ei ole – ja juuri nyt se on oikein hyvä juttu se.

    Tähän loppuun vielä vahva lukusuositus! Kannattaa muuten lukaista Valeäidin kirjoittama loistava juttu lapsiperheen säännöistä korona-arjessa.

    Islannin koronavirustilanne kolme viikkoa myöhemmin

    Huhtikuun alussa rajoituksia lisättiin myös Islannissa. Kokoontua saa enää viiden ihmisen ryhmissä (koskee siis kotitalouden ulkopuolisia ihmisiä) ja silloinkin kahden metrin turvavälillä. Meidän kotiseudullamme on todettu ensimmäiset koronatartunnat – niitä on tällä hetkellä himpun alle parikymmentä. Kaikki altistuneet ovat parhaillaan testauksessa, ja vähintään siihen asti kun kaikki tartunnat saadaan selville, koulut ja päiväkodit pysyvät suljettuna. Pääsiäisloma on Islantilaisille yksi vuoden suurimmista matkaviikonlopuista, mutta viranomaiset ovat kehottaneet perumaan kaikki omalle kesämökillekin suuntautuvat reissut. Varsinaisia matkustuskieltoja tai tiettyjen alueiden sulkemisia ei vielä ole tarvittu.

    Koulu on nyt etänä, samoin päiväkoti. Päiväkodin opettajat lukevat satuja videolla ja postaavat ne Youtubeen lapsille katsottaviksi. Aivan ihana idea ja toteutus! Eilen istuimme koko perhe sohvalla kuuntelemassa satua Kultakutrista ja kolmesta kilistä sillalla.

    Musiikkikoulun opetus siirtyi kokonaan verkkoon jo viime viikolla. Siirsimme toisen työkoneistamme, macin pöytätietokoneen alakertaan pianon viereen, jotta opettaja ja oppilas näkevät ja kuulevat toisensa videoyhteyden päästä. Uimala on kiinni, kirjasto on kiinni, kaikki liikuntapaikat ovat kiinni ja pankit ovat kiinni. Leipomo on toistaiseksi auki, samoin kylän kaksi ruokakauppaa ja grillikahvio, josta voi vielä myöhään illallakin ostaa elämän tärkeimmät asiat kuten vessapaperia ja jäätelöä. Näillä mennään!

  • Kaikki mitä olen 20 vuoden aikana oppinut

    Kaupallinen yhteistyö: Edita Oppiminen

    Kirjoitin ensimmäisen oppikirjani. Viesti perille! on markkinointiviestinnän oppikirja ja se julkaistiin aikaisemmin tänä vuonna. Tällä kertaa kirjoitin siitä, minkä ehkäpä parhaiten tunnen. Markkinointiviestintä ja sisällöntuotanto. Aihe, jonka parissa olen työskennellyt viimeiset kaksikymmentä vuotta.

    Aloitin duunielämäni tekemällä sisältöjä printtimarkkinointiin. Työnantajamielikuvaa tukevia mainosartikkeleita, henkilöstölehtiä, tekstejä yritysten myyntipresentaatioihin, lehdistötiedotteita ja pitchejä toimittajille. Olin osakkaana helsinkiläisessä viestintätoimistossa, mutta kun kuvioihin tuli jääkiipeilijä ja elämä vei ulkomaille, myin osuuteni pois ja palasin taas yksityisyrittäjäksi.

    Seurasi ajanjakso, jolloin tein paljon lehtijuttuja. Kirjoitin Helsingin Sanomien talous- ja ulkomaansivuille uutisia lähes joka viikko (kiitos Islannin talouskriisi ja tulivuorenpurkaukset!), juttuja Ylelle, kolumneja ja ulkomaanjuttuja Karjalaiseen, henkilöhaastatteluja aikakauslehtiin ja matkajuttuja niitä julkaiseviin lehtiin. Suomessa on aika vähän isompia lehtiä, joihin ei olisi joskus päätynyt jotain kirjoittamaani tekstiä. Osa jutuistani on ilmestynyt kirjoittamistani lehdistötiedotteista (aah, se onnistumisen tunne kun laatimasi tiedote menee lähes ilman muutoksia läpi lehdistössä – nykyään sitä  samaa onnistumisen fiilistä voi verrata siihen, kun jostain omasta blogijutusta tulee viraali ja sitä jaetaan satoja ja tuhansia kertoja).

    Vuonna 2009 tapahtui kaksi asiaa, jotka eivät ole toisistaan kuitenkaan riippuvaisia. Tulin raskaaksi ja huomasin samalla, että printillä menee muuten ainakin sisällöntuottajan näkökulmasta aika kehnosti. Printtimediaan menevien juttujen hintoja laskettiin ihan numeerisestikin, eikä tullut kuuloonkaan, että lisääntynyt asiantuntemus, paremmat kontaktit (eli paremmat lähteet) ja parantunut tekstintuottamisen taito olisi näkynyt palkkioiden nousuna. Vedin johtopäätökset ja aloin keskittyä digiin ja kaupalliselle puolelle.

    Aloin myydä yrityksille digitaalisiin kanaviin liittyviä sisällöntuotannon palveluja. Samoihin aikoihin perustin blogin ja aloin kirjoittaa niin sanottua pitkää tekstiä eli kirjoja, koska en halunnut luopua pitkien tekstien kirjoittamisesta, vaikka niitä ei minulta enää samaan tapaan ostetukaan. Ajattelin, että kirjoitan sellaisia kirjoja, joita on kiva kirjoittaa ja jotka liittyvät osaamiseni ja joiden avulla voin myös rakentaa henkilöbrändiäni. Se paksuin leipä eli suurin siivu liikevaihtoa on kuitenkin aina tullut markkinointiin ja myyntiin liittyvistä jutuista: markkinointiviestinnän konseptoinnista, kanavavalinnoista, sisällöntuotannosta, sisällön jakamisesta ja niin edelleen.

    Siinä samassa syntyi tämä blogi ja muutama vuosi sen jälkeen Instagram-tili. Opettelin uusia viestintäkanavia ja sitä, miten ne saisi toimimaan mahdollisimman järkevästi. Rakensin työnkuvaani eteenpäin pala palalta ja vähitellen eteenpäin mennen. Pidin jatkuvasti mielessä – ja pidän yhä edelleen – kahta johtoajatusta:


    1) Laskuta tarpeeksi (koska en elä perintörahoilla tai varakkaiden vanhempien tukemana).
    2) Valitse töitä, joiden tekemisestä voi nauttia.

    Kun kustannus- ja viestintätalo Edita pari vuotta sitten kysyi, kiinnostaisiko minua tehdä heille oppimateriaali aiheesta markkinointiviestintä ja sisällöntuotanto. Sellaista kirjaa ei kuulemma vielä ollut, joka vastaisi uuden opetussuunnitelman tarpeisiin. Samaan aikaan kirja voisi toimia inspiroivana ja ennen kaikkea käytännönläheisenä käsikirjana pienyrittäjille, jotka haluavat sada markkinointinsa paremmin haltuun (eli myynnin nousuun), sekä sellaiselle markkinointiväelle, joka kokee tarvitsevansa päivitystä etenkin digimarkkinointiviestinnän parissa.

    No mikä jottei! Olin kirjoittanut tusinan kirjoja ja editoinut puolen sataa käsikirjoitusta, mutta oppikirjamateriaaleja en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt. Uskalsin tarttua hommaan, koska tiesin, että tällaista kirjaa tarvittaisiin. Tiesin myös, että en haluaisi tehdä ”perinteistä koulukirjaa”, eikä sellaiselle olisi edes tarve. Tarvittaisiin innostava ja käytännön tarpeita palveleva matsku, joka olisi ehdottomasti digimuodossa, koska digitaalista markkinointiviestintää ei pysty möyhimään vain yksiulotteisena tekstinä.  Tarvitaan videoita, oikeita esimerkkejä ja havainnollistavia tietoiskuja. Sitä paitsi digimateriaalia on älyttömän nopea muokata. Tärkeä ominaisuus, koska asiat kuitenkin muuttuvat nopeasti.

    Olen tähän opetusmateriaaliin koonnut lähes kaiken sen, mitä olen markkinointiviestinnän parissa oppinut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Digikirja ei tietenkään ole kaiken kattava, ei mikään materiaali voi olla. Viestintäkanavia on saletisti toista ziljoonaa ja eri aloilla on erilaisia vaatimuksia ja reunaehtoja.

    Viesti perille! -oppimateriaalia tehdessäni halusin korostaa kolmea asiaa:

    1. Suunnittelun tärkeys. Tähän sopii hyvin kengännauhavertaukseni. Että mutta ärsyttää eteisessä solmia kengännauhoja. Etenkin jos ne ovat solmussa, selkää vihloo ja oma hikinen ja punainen naama turisee hikeä. Jos kengät vaan vetäisi jalkaan ja jättäisi nauhat solmimatta, kyllä siinä askeltamaan pääsisi ilman että jalat jäätyisivät. Tai sitten sitä kompastuisi niihin roikkuviin nauhoihin ja saisi polvensa mäsäksi. Jos näkee vaivaa ja solmii nauhat kunnolla, ihan kaikki siitä eteisestä eteenpäin sujuu paremmin. Sen takia tässä digikirjassa lähdetään liikkeelle ihan alusta: MIKSI markkinointiviestintää tarvitaan ja MITEN eli missä järjestyksessä sitä kuuluu tehdä. Ei vain kerrota, kuinka tehdään hyvä IG-päivitys, vaan kerrotaan myös se, miksi sellainen päätetään tehdä.

    2. Valinta ja siinä pysyminen. Kun pohjatyöt on tehty kunnolla, markkinointiraha tulee käytettyä tehokkaammin. Jos sutii ympäriinsä ja kokeilee kaikkea mahdollista, rahat loppuvat ennen kuin ovipumppu alkaa käydä. Pitää malttaa valita, keskittyä ja sen jälkeen toteuttaa suunnitelmaa.

    3. Saa olla kivaa. Halusin tehdä kirjasta mahdollisimman mukavan ja helpon lukea. Vaikka sisältö ei ole nopeaa ja helppoa toteuttaa, siitä voi silti kertoa mukavalla ja helpolla tavalla ja välillä hauskastikin. Uusia juttuja oppii helpommin, kun niiden oppiminen tuntuu kivalta ja kun todella kokee, että nyt minä muuten opin jotain hyödyllistä.

    Luovia-podcast & verkosto ja IG-markkinointiin erikoistunut Social Sisterhood lukivat kaupallisena yhteistyönä tämän saman digikirjan ja antoivat siitä palautetta Instoissaan. Kyllä tuntui muuten tooooosi hienolta lukea näitä:

    Olispa mulla ollut tämä kirja, kun aikanaan perustin yritykseni. –Luovia podcast / Nani

    Satu on sellainen tekstivelho, että aihe kuin aihe muokkautuu hänen näppäimistöllään kiinnostavaksi. — Tästä lukupaketista saa varmasti uutta pontta oman brändin markkinointiviestintään ja sisältöjen suunnitteluun! –Social Sisterood (Taru & Viola)
    Olisikohan sinulla tälle oppikirjalle tarvei? Minulla olisi siihen kunnon vaikuttajamarkkinointivelhona tietysti myös alekoodi 🙂 Jos hommaat kirjan Viesti perille! 31.12.2019 mennessä, saat 6 kuukauden lisenssistä 20 %:n alen normaalihinnasta. Käytä koodia PERILLE. Täältä pääsee Editan verkkokauppaan.

     
    Lukuiloa ja ennen kaikkea: työn iloa ja entistä parempia myyntejä!

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson