Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Taitaisi vähän väsyttää

    Mä en meinannut kehdata julkaista tätä kirjoitusta. Olen hautonut tekstiä muutaman päivän, eikä se kehtaamisen tunne ole hirveästi päivien myötä vahvistunut. Miksi sitten painoin julkaise-nappulaa? Koska näistäkin fiiliksistä on välillä kiva puhua. Tuli sellainen avautumistarve-fiilis, että olisipa mukavaa jaapattaa hetki arjen tylymmistä puolista. Joten eiköhän aloiteta!

    millaista on asua islannissa muuttaa

    Juuh elikkäs. Pakko myöntää, että nyt alkaa olla aivot vähän maitohapoilla. Tämä on ollut semmoinen hirvittävän korkean sykkeen syksy. Lenkit olen vetänyt matalilla sykkeillä, mutta kaikki muu on tehty mittarit punaisella. Eikä oikeastaan edes vain syksyn ajan, vaan tämä hemmetin samperin vuosi on ollut samannlaista lentoa, sieltä ihanasta koronakeväästä alkaen.

    Työpäivät venyvät kymmentuntisiksi ja yli, hommat valuu viikonlopuille ja jos herään johonkin ääneen tai viereen kömpivän kuopuksen tuhinaan aamukolmen jälkeen, en enää saa unta. Aivoille on aamu, ja valot syttyvät toimistoon, vaikka makuuhuoneessa on vielä säkkipimeää. Aivan turha yrittää siinä ajatusmyrskyssä enää nukahtaa. Neljän tunnin yöunien jälkeen olen tietysti ihan romuna, joten käyn toimistolla tekemässä jotain ei-niin-paljon-ajattelua-vaativaa-työtä, tulen kotiin vetämään lounaan ja pariin tunnin päikyt puoliltapäivin. Tuo tauko pelastaa iltapäivän, mutta vaikeuttaa nukahtamista illalla. Ding-dong. Näitä unisekoiluja tulee pari kolme kertaa kuussa. Kun lapset lopettaa yöheräilyn, sitä huomaa vaeltelevansa aamuyön tunteina remonttiromun seassa olohuoneessa ihan vaan itsekseen.

    länsivuonot dynjandi vesiputous

    Eihän tämä tilanne tullut mitenkään yllätyksenä. Ihan hyvin tiedän, miksi ollaan nyt tässä missä ollaan ja miten tässä kävi näin. Tuli korona ja yhtäkkiä kaikki työt loppuivat ja muutamat asiakkaat jättivät laskut maksamatta. Kassakriisin kolkutellessa ovea ei auttanut kuin keksiä uutta myytävää, lähteä myymään ja toivoa parasta. Sekin kiritti, että samaan aikaan puolison, joka teki töitä matkailualalle, työt loppuivat. Ajattelin, että saatana sentään, tehdään nyt sitten kahden edestä töitä seuraava vuosi. Köyhäileen en rupee, ellei ole pakko. Jos kukaan ei osta mitään, mitä firmallani on myydä, sitten täytyisi miettiä homma uusiksi ja yrittää hakea vaikka työttömyystukea. Ajattelin, että myyntihousut jalkaan vaan, kyllä mä tähän pystyn, katsotaan vaikka.

    Ja pystyinhän mä.

    kaksikieliset lapset

    Aloin myydä ihan kreisinä kaikkea, mitä osaan ja sanoin kaikkeen joooooo. Ja yllätyin, kun ne kaikki tarjoukset menivät läpi. Osan kanssa pienellä vänkäämisellä, osa sukkana (jep, aika nostaa hintoja – en vain ole tänä vuonna ehtinyt edes kunnolla ajatella asiaa omalla kohdallani).Koko vuoden aikana taisi tulla kolme hylsyä. Yksi homma kaatui siihen, että asiakkaalla ei ollut rahaa. Toinen siihen, että olen Islannissa ja asiakas Suomessa. Kolmas siihen, että aikataulu oli järjetön jopa mulle.

    Kaveri kysyi pari viikkoa sitten, että kuinka paljon tänä vuonna tulee liikevaihtoa. Oli pakko vastata, ettei hajuakaan. Kun matkailuun liittyvät projektit tipahtivat pois paletista, loppuvuoden myynti notkahti noin 100 000 euroa. Se mitä sen jälkeen on tapahtunut – ei pienintäkään käryä. En ole ehtinyt katsoa. Olen vain tehnyt. Loppuviikosta kirjanpitäjäni soitti ja kertoi, että firmani saa veronpalautuksia, koska yritykseni on maksanut viime vuoden voittoon perustuen ennakkoon liikaa veroja. ”Tänä vuonna on tota laskutettavaa ollut vähemmän.”

    No niin kai, kun ne on kaikki viime kuukausien laskut on täällä mun järjestelmässä odottamassa sitä päivää, että ehtisin survoa ne laskutusjärjestelmään! Voi luoja, miten hölmö tilanne. Olkoonkin, että on tilapäinen. Kassakriisi se on sekin, että rahaa ei tule sisään, kun yrittäjä ei ehdi kirjoittaa laskuja.

    kaksikieliset lapset kasvatus

    Onhan näitä pitkiä työpäivä paiskittu ennenkin, mutta tässä tämänvuotisessa tilanteessa on väsyttävintä ollut järjetön määrä kaikkea uutta ja korona-ajan tuomat kaikki muutkin muutokset. Kaiken uuden, kuten noiden verkkokurssien, opetteluun meni toki aikaa, mutta enemmän verotti se uusien tekniikoiden ja sisällöntuotannon opettelu. Ei mulla ollut hajuakaan, miten joku verkkokurssi tehdään. Kuinka tehdä video, jossa on mukana esitys? Mikä mikki? Mihin se kiinnitetään? Miten videoita leikataan? Kuinka niihin lisätään tekstit? Piti pikkuhetki räveltää ja kokeilla. Koska eka kurssi myi täyteen parissa viikossa, piti tietysti tehdä lisää. Se että on kysyntää, mutta ei mitään myytävää, on minusta yhtä tyly tilanne kuin se, että on tarjontaa, mutta kukaan ei osta. Kettusen Hannen kanssa yhdessä tehty Myynninmurtajat osoitti taas sen, että vaikka on megadead ja aikaa puoli minuuttia, loistavan kollegan kanssa kaikki onnistuu paljon paremmin, mitä uskalsi odottaa.

    Olin aikatauluttanut tälle vuodelle viiden (!!) kirjan ilmestymisen. Vuoden mutseista tehtiin äänikirjat, Unelmaduunarin tilipäivä kirjoitettiin Valtarin Hannen kanssa käytännössä viime vuoden puolella ja kollegani Mirjamin kanssa tekemäni Kynä-kirja ja sen harjoituskirja syntyivät omalta osaltani tämän vuoden alussa. Sitten aloitin sen seuraavan Islanti-kirjan kirjoittamisen, jonka käsiksen eka versio on kahta viikkoa vaille valmis. En ole suuruudenhullu, tai ainakin luulen että en ole. Enhän mä olisi ikipäivänä ottanut tällaisia kirjoitusurakoita, jos olisin etukäteen tiennyt, millainen vuosi tästä kaiken kaikkiaan tulee. Kirjoittaminen on hemmetin kivaa, joten siitä pitäisi pystyä nauttimaan ja siihen, että siitä pystyy nauttimaan, tarvitaan vähän enemmän aikaa kuin nyt. Onneksi käsis käsitellään vasta ensi vuoden puolella ja silloin mulla on aikaa. (Juu-u, ihan oikeasti!). Jos kustantaja luet tätä, niin eipä stressiä; homma on hanskassa ja dedis pitää 😀

    satu islannissa

    Ei tässä kirjoituksessa ollut oikeastaan mitään sen isompaa pointtia, kuin että olisi tämän vuoden voinut varmaan fiksumminkin vetää. Polttaa enemmän rauhoittavia tuoksukynttilöitä eikä kynttilää molemmista päistä plus sulattaa liekinheittimellä steariinia kynttilänkyljistä. Ois voinut joogata enemmän, nukkua paremmin ja laskuttaa vähemmän. Mutta mä nyt valitsin näin ja olen tyytyväinen, että tämä tuli tehtyä. Selvitty on ja vähän koville otti. Vielä olisi neljän viikon puristus edessä ja sitten tipahtaa meikäläisen kahvakuula, mutta toivottavasti ei varpaille.

    Ihanaa, että tämä 2020 on kohta ohi. En varmaan ole ainoa, joka ajattelee näin. Ja tiedän, että on monia, joille tämä vuosi on ollut vieläkin vaikeampi ja ihan oikeasti todella, todella vittumainen. Nämä omat ajankäyttöongelmani ja töiden alle hautautuminen ovat isossa kuvassa kuitenkin ihan kärpäsen ininää. Uskaltaiskohan sitä toivoa, että 2021 olisi piirun verran helpompi? Kyl se on!! Toivotaan, että kärpäsetkään eivät inise.

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson

  • Näin löytyi sopiva talvitakki

    Mainos: Scandinavian Outdoor, talvitakki-alekoodi jutun lopussa

    Jokos teillä on talvi? Meilläpä on ja ihan isolla kauhalla on tullutkin. On pimeää ja kylmää kuin mörön pyllyn alla, vuorilla on lunta ja lähes joka päivä taivaalta sataa vettä, räntää tai lunta ja usein kaikkia näitä peräkkäin. Vuoden keskilämpötila täällä meillä Islannissa on neljä astetta. Meillä on siis keskimäärin aina marraskuu! Islanti voi keulia melkein kaikella: maisemilla, luonnolla, söpöillä islanninhevosilla, kuumilla lähteillä, lasten pakollisilla kotiintuloajoilla ja tasa-arvoisella vanhempainvapaalla. Mutta sääolosuhteiden suhteen tämä on melko toivoton paikka etenkin heille, jotka arvostavat lämmintä kesää ja kirpeän kylmää talvea. Talvisin lämpötila näillä seuduilla pyörii usein nollassa tai muutamassa pakkasasteessa, älyttömän kovia pakkasia ei oikein ole. Mutta sitten toisaalta: ei se lämpötila kuitenkaan kerro talven purevuudesta kaikkea.

    talvitakin valinta pohjoiseen talveen

    Meri pitää ilman kosteana. Ja silloin kun on sekä viileää että märkää, jäätävyys menee luihin ja ytimiin asti. Meren rannalla tuulee usein. Kun tuulee kovaa, tuulee todella kuvaa. Myrskyissä tuulen nopeus nousee yli 20 metriin sekunnissa ja joskus senkin yli. Kun tuulen voimakkuuteen yhdistää vuoret ja puuttomat maisemat, niin ainoa oikeaa sopiva talvitakki on sellainen, jossa on tukeva ja hiton iso huppu, jonka alle voi mennä piiloon.

    Haussa sopiva talvitakki – mun omat valintakriteerit

    Mulle itselle kunnon talvitakissa pitää saada rastit näihin kaikkiin seuraaviin kohtiin:

    Sopiva talvitakki on pitkä talvitakki.  Reisilihas on ihmisen suurin lihas. Jos reisilihaksen tulee kylmä, koko kroppa on jäässä. Pitkä takki suojaa koko keskivartaloa. En ylipäätään tykkää, että paljas alaselkä väläyttelee paidan ja housujen välistä. Talvella paljas selkä on ihan ehdoton no-go. Sitä paitsi pitkän talvitakin kanssa voi istahtaa hetkeksi vaikka lumiselle penkille ilman että pimeät paikat jäätyvät.

    pitkä talvitakkimalli sopiva talvitakki

    Todella isot taskut. Isoissa taskuissa voi säilyttää kännykkää, kasvomaskia säilytyspusseineen, avaimia, rahaa ja pientä muistikirjaa. Ja silti sinne mahtuu vielä kädetkin ilman että tulee ahdasta.

    Tilava ja tukeva huppu. Huppu suojaa navakalta tuulelta ja pitää tukan pipoineen päässä. Haluan suojata naaman, korvat ja niskan hyvin, sillä usein tuulee monesta suunnasta yhtä aikaa ja talvisin ulko-ovesta ulos astuminen tuntuu sukellukselta jäähileeseen. Hupun täytyy olla tarpeeksi iso, että sinne mahtuu myös muhkea pipo. En juurikaan käytä kaulaliinoja, joten hupun ja kauluksen täytyy suojata myös niskaa ja kaulaa.

    talvitakki satu scandinavian outdoor

    Yhdelle sopiva talvitakki ei välttämättä sovi toiselle: huomioi oman seudun sääolosuhteet. Näillä meidän leveysasteilla ja näissä sääolosuhteissa talvitakin on pakko olla vedenkestävä. Olen esimerkiksi haaveillut Fjällrävenin upeasta pitkästä Expedition-untuvatakista, mutta se on untuvaa, joten takki ei ole hyvä valinta sateeseen. Jäi kauppaan.

    kuinka valita sopiva talvitakki

    Ei-tyköistuva ja muutenkin tarpeeksi iso. Talvi on täynnä paksuja vaatteita ja jos takki kiristää, tunnelma on pilalla. Mun mielestä takin kuuluu sujahtaa vaivattomasti kaikkien muiden paksujen vaatteiden päälle ilman, että käsivarsista tai vyötäröltä yhtään kinnaa.

    talvitakin hihansuut pitkä talvitakki

    Funktionaalisuus. Hanki talvea vastaan sellainen panssari, joka on sopiva talvitakki just sun elämään. Mulle itselle tärkeitä ominaisuuksia noiden edellä mainittujen yksityiskohtien lisäksi ovat sporttisuus ja käytännöllisyys. Liikun aika paljon ulkona, en istu autossa juuri ollenkaan enkä käy ”edustuslounailla”, joten mitään superfiiniä takkia en tarvitse eikä mun tarvitse pelätä, että takkini olisi liian kuuma. Oma elämä on vähän sellaista, että pientä itseaiheutettua kiirettä pukkaa koko ajan, ulkona ilma vaihtelee ja samassa takissa mennään töihin, kävelylle ja ruokakauppaan. Mulle sopiva takki on siis sporttinen, käytännöllinen ja säänkestävä. Sellainen takki, joka on nopea pukea päälle ja jonka kanssa ei tarvita ulos mennessä mitään muuta kuin kengät, pipo ja hanskat. Käsilaukkuakaan ei tarvita, kun kaikki kamat mahtuvat isoihin taskuihin.

    Minulle sopiva talvitakki oli näköjään kaupan edullisimpia

    Näissä talvisissa kuvissa näkyy oma valintani. Kävin valintakriteerieni kanssa Scandinavian Outdoorin valikoiman läpi ja löysin sen, joka täytti kaikki vaatimukset: Didriksons-merkin Erika-parkatakki. Se on vedenkestävä, tuulenkestävä, hengittävä ja päällä mukavan kevyt. Minulla on ollut aikaisemmin vastaavanlainen ulkotakki, joka oli todella, todella painava. Siksi yllätyin tämän takin keveydestä, tykkään! Erika-takissa on kolme isoa taskua, iso suojaava huppu tekoturkiskoristeella, pituus noin polviin asti ja mukavan väljä leikkaus ilman että lopputulos on makuupussi.

    sopiva talvitakki

    Mun takki on kokoa 40 (mittani 163,5 cm / 68 kg) ja kuvissa mulla on takin alla paksuhko villapusero ja kahdet housut. Takkia voi sisäpuolelta halutessaan säätää vyötärön kohdalta; siellä on kätevät kiristyskuminauhat. Ja eräs yksityiskohta lämmittää mieltä ja käsiä: hihansuissa on peukaloille rei’ät, eli jos on liikkeessä ilman käsineitä, takin hihansuut toimivat suojaavina hanskoina. Pieni yksityiskohta, josta olen nauttinut paljon. Erikan normaali hinta Scandinavian Outdoorissa on on 279 €.

    Muutama muu varteenotettava talvitakki-idea

    talvitakin valinta

    Erittäin varteenotettava kilpailija Erika-takille on Helly Hansenin Rigging-takki. Mietin todella pitkään tämän ja Erikan välillä. Tässä Helly Hansenin vedenpitävässä takissa on sellainen hauska juju, että takki itse asiassa sisältää kaksi takkia. Sopiva talvitakki moniin olosuhteisiin! Päällitakki on tuulen ja sateenpitävä kuori. Vuoritakki on paksumpi ja pitää lämpimänä. Kumpaakin takkia voi käyttää erikseen – eli tässä on yhden takin hinnalla kevät-, talvi- ja syystakki (ja islantilainen kesätakki) samassa. Ainoa syy miksi päädyin lopulta tuohon Erikaan on niinkin syvällinen kuin väri. Hahaa! Helly Hansenin Rigging-takkia saa mustana ja sinisenä, ja niistä ei kumpikaan ole minun suosikkivärejä. Vihreästä taas tykkään tosi paljon (kesän ulkoilutakkini on tätä samaa sävyä), ja siksi tuo Erika-takin vihreä tuntui heti omalta. Jos musta tai tummansininen on sun lemppari, kannattaa tsekata tuo Helly Hansenin takki. Sen normaalihinta Scandinavian Outdoorissa on 350 €.

    Sitten se, minkä ulkonäkö ja pakkaspäivien käytettävyys hurmasi mut ihan täysin. Fjällrävenin pitkä Expedition-untuvaparka kirkkaanpunaisena olisi ihana pirteyspilleri talvea vastaan. Pinta- ja vuorikangas ovat kierrätettyä polyamidia ja untuva jäljitettävää hanhenuntuvaa, eli lintuja ei missään nimessä kynitä elävinä. Älyttömän kaunis ja todella lämmin talvitakkien talvitakki. Mutta mä en uskalla ostaa untuvatakkia näihin Islannin sadekeleihin… Takin normaalihinta Scandinavian Outdoorissa on 639 €

    Jos etsit talvitakkia urheiluhommiin, kannattaa suosia lyhyempää mallia. Jos olisin vailla takkia talvilenkkeilyyn ja hiihtoladulle, harkitsisin luultavasti tätä Haglöfsin Rapid Mimiciä. Minulla on jo tämäntyylinen kevytuntsa – se keltainen toppatakki joka näkyy päälläni monissa ulkosporttikuvissa – ja se on ihan hitsin hyvä! Kevyt päällä, lämmin ja huppu suojaa tukevasti niskaa, kurkkua ja päätä. Takki on syönyt tekokuitua, eli tämä kestää paremmin kastumista kuin untuvatakki. Hintaa tällä sporttisella takilla on vähän vajaa 220 euroa.

    talvitakki iso huppu

    Näiden neljän lempparin lisäksi Scandinavian Outdoorin valikoimassa on iso tukku muitakin talvitakkeja. Alekoodilla satu15 saat 15 prosentin alennuksen kaikista takeista sekä verkkokaupassa (käytä koodia ostaessa) että myymälöissä (mainitse koodi kassalla). Alekoodi on voimassa 15.11. asti.

    talvitakin valinta verkkokaupasta

    Vinkki verkko-ostajille: jos pystyt, vähennä pakettisirkusta

    Yksi pieni tärppi verkkokauppaostoksille: sopiva talvitakki on melko helppo löytää sovittamatta. Tsekkaa kyseisen mallin kokotaulukko ja löydä mittanauhan avulla oma koko. Mutta jos et mittaamisenkaan jälkeen ole ihan varma koosta ja satut asumaan paikkakunnalla, mistä löytyy Scandinavian Outdoorin myymälä, tilaa takki verkkokaupasta (varmistat saatavuuden), mutta tilaa nouto lähellä sinua olevaan myymälään. Näin voit sovittaa verkosta ostettua takkia ja vaihtaa sen saman tien, jos tarve vaati. Näin vältetään turhaa pakettien edestakaista lähettämistä, mikä säästää paitsi sun omaa aikaa, myös ympäristöä.

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson