• Muistoja peruskouluajaltani – Millaista peruskoulu on nykyään?

    Mainos: Edita

    Millaista peruskoulu on nykyään? Elokuuta on menty hyvän matkaa ja koulut alkavat. Pienet lapset isot laatikonmalliset koulureput selässä keikkuen on joka syksy yhtä herkistävä näky. Siellä ne menevät ja kasvavat. Oppivat tunnistamaan haarapääskyn ja hieskoivun, sanomaan englanniksi jotain pyytäessään please. Heitä muistutetaan, että he ovat tärkeitä ja arvokkaita juuri sellaisena kuin ovat. Esikoinen aloitti koulun viisi vuotta sitten, tänä syksynä Pampulasta tulee ekaluokkalainen. Mä itse aloitin perusokoulun Tammelassa vuonna 1987.

    Ekan koulupäivän aamuna vuonna 1987.

    Edita yhteistyökumppaneineen on toteuttanut täysin maksuttoman Koulukoulu-verkkokurssin koululaisten vanhemmille. Kurssin ideana on päivittää koululaisten vanhempien tiedot peruskoulun arjesta. Tein muutaman tunnin mittaisen kurssin ja jäin miettimään mun omia peruskouluaikojani. Eli seuraavaksi osastolta täti muistelee!

    Aloitin peruskoulun syksyllä 1987. Silloin oli vielä Jugoslavia, taskussa markkoja ja Euroopassa Berliinin muuri. Oli lankapuhelin (meidän numeromme oli 33631 – ajatella, että muistan sen vieläkin!), noin kolme televisiokanavaa ja Neuvostoliitto.

    Listasin kymmenen muistoa omasta peruskouluajasta. Otin mukaan sekä hyviä että huonoja muistoja, niitä, jotka löytyivät mieleni laatikoista päällimmäisinä.

    Viisi rakasta muistoa peruskouluajaltani

    Koulu alkoi aamuisin 8:50, mutta minä menin koululle aina jo kahdeksan maissa, koska äitini meni kasiksi töihin. Ekaluokan openi oli nimeltään Armi, ja hän tuli koululle aamuvarhain valmistelemaan päivän töitä. Meillä oli Armin kanssa diili, että koputtaisin saapuessani ekan ja toka luokan (pieni maalaiskoulu, joten meillä oli ensimmäinen ja toinen luokka samassa huoneessa) ulkoseinää – ikkunaan en vielä ylettynyt – ja Armi tulisi avaamaan. Tein luokassa lisätehtäviä omaan tahtiin ennen kuin muut oppilaat saapuivat ja koulu alkoi.

    Ekaa kouluvuotta edeltävänä vuonna systerin kanssa katsomassa uutisia: koulutyö alkoi normaalisti ja piispat puolsivat naispappeutta.


    Opin ensimmäisenä kouluviikkona hyppimään twist-narulla. Se oli ihanaa.

    Vähän myöhemmin, luultavasti olin jo yläasteella, tajusin, että ei kannata kokeessa menestyäkseen opetella kaikkia kirjassa olevia asioita ulkoa (siihen meni aivan liikaa aikaa) vaan opetella muutama fakta ja sen jälkeen opetella katsomaan niitä faktoja eri näkökulmista. Tämä ahaa-elämys humahti päähäni muistaakseni sillä historiantunnilla, jolla käsiteltiin Suomen sisällissotaa.

    Eräällä uskonnontunnilla keskustelimme seksuaalivähemmistöistä, ja luokassamme oli pari erääseen kristilliseen herätysliikkeeseen kuulunutta oppilaista, jotka puhuivat homoista inhottavasti. Uskonnonopettaja rohkaisi meitä järjestämään väittelyn aiheesta ja argumentoimaan kantojamme Raamatusta löytyvien ajatusten perusteella. Minulla on vahva muistikuva, että meidän enemmistömme pesi ne kaksi ihan kuusi nolla.

    Yläasteella köksäntunnilla opin tekemään sileää marjakiisseliä. Olen kiisseleiden keitossa vieläkin aika hyvä!

    Viisi huonoa muistoa peruskouluajalta

    Ala-asteen ekalla luokkaretkellä menimme bussilla Hankoon. En ollut tajunnut ottaa karkkia mukaan bussimatkalle. En tiennyt, että saisi ottaa. Onneksi kavereilla oli paljon ja jaoimme karkit.

    Liikunnassa pärjäämistä arvioitiin yleisurheilusuoritusten mukaan. Hyppäsin korkeutta noin 55 senttiä ja inhosin joka hetkeä, koska en vain yhtään osannut. Olin myös aika hidas. Hiihdossa olin viimeisten joukossa, enkä todellakaan ollut kapteeniainesta joukkuelajeissa. Pääsin hiihtotraumoistani eroon vasta yli 30-vuotiaana. Sain liikunnasta huonoimmat arvosanani ja niin päädyin inhoamaan liikunnantunteja.

    Musiikintunnit. Inhosin tätäkin ainetta, koska musiikintunneilla piti ainakin kerran lukukaudessa laulaa yksin koko luokan edessä. Miten hirveää! Saan vieläkin vatsanväänteitä, kun mietin niitä piinallisia rupisia minuutteja luokan edessä. Jotta tuska olisi mahdollisimman lyhyt, valitsin aina mahdollisimman lyhyen laulun, Se oli aika usein Ostakaa makkaraa. Kuvitelkaa nyt tilanne, että pienenä lapsena naama
    punaisena laulat markalla ja kahdella jo paljon saa opettajan soittaessa suurieleisesti harmonikkaa ja puolen luokasta yrittäen pidättää naurua… En vain pysty jatkamaan tämän muistelua tämän enempää.

    Yläasteella minut melkein erotettiin koulusta, koska käyttäydyin niin huonosti. En kiusannut ketään, mutta toin kouluun itse keittelemiäni kotiviinejä. Ilmeisesti köksäntuntien kokkailukokeilut eivät olleet tyydyttäneet kaikkia liemien keittelemiseen liittyviä kokeilunhalujani. Kotiviini oli vaihe, joka meni onneksi ohi. Aina kun kuulen Anna Hanskin Kotiviini-biisin, purskahdan nauruun, johon sekoittuu käkätyksen lisäksi pieni annos häpeää.

    Muistan, että mulla oli tuo vaaleanpunainen paita myös sinisenä…

    Yläasteen kemian-, fysiikan- ja matematiikanopettaja kiusasi ja simputti niitä oppilaita, jotka eivät pärjänneet hänen tunneillaan hyvin tai jotka erosivat muuten porukasta. Teimme opettajasta valituksen opolle ja myös rehtorille, mutta ne valitukset eivät koskaan johtaneet yhtään mihinkään. ”Hän on aina ollut semmoinen!”

    Millaista peruskoulu on nykyään? Koulukoulu kertoo!

    Moni noista muistoista on aikansa kukkasia. Peruskoulu on muuttunut 1980-luvusta todella paljon. Ei oppilaita enää laulateta muiden oppilaiden edessä ja anneta sen shown perusteella arvosanaa todistukseen. Viestinvaihto oppilaiden, kodin ja koulun välillä on paljon säännöllisempää ja järjestäytyneempää kuin silloin. Se on todella hyvä juttu. Mitä enemmän viestitään ja puhutaan avoimesti, sitä vaikeampaa on lakaista kaikkia epäkohtia maton alle.

    Kesä ekan kouluvuoden jälkeen; meitsi on näköjään ottanut jakkupuvun haltuun ennen tokaa luokkaa.

    Oppiminen ja opettaminen on muuttunut paljon. Kun oli itse ala-asteella, meillä opiskeltiin monia aineita lukemalla oppikirjoja tunneilla ääneen. Rivin ensimmäinen oppilas luki ensimmäisen lauseen, toinen oppilas toisen lauseen ja niin edelleen. Sitten opettaja kertoi, mikä tekstissä oli niin tärkeää ja se kohta piti alleviivata. Hmm. Ei taida ihan vastata nykymeininkiä…

    Millaista se nykymeininki sitten on? Kun omista ekoista kouluvuosista on vierähtänyt muutama vuosikymmen ja kun oma lapsi on aloittamassa peruskoulua, mielessä pyörii saletisti sata kysymystä. Millaista nykymeininki kouluissa on? Mitä kouluissa opetetaan? Ja miten miten paljon opettaja saa vaikuttaa opetuksen sisältöön? Mitä ne vaihtelevat opetusympäristöt ovat? Millaisia arvoja opetussuunnitelman perusteisiin on kirjattu? Miten koulun ja kodin väliset mahdolliset arvoristiriidat huomioidaan? Miten lapset oppivat parhaiten ja kuinka tätä tutkimustietoa käytetään hyväksi kouluissa?

    Eka koulukuva! <3 <3

    Edita tuottaa oppimateriaaleja ja sisältöjä – siis paketoi luotettavaa tietoa käyttäjäystävälliseen ja innostavaan muotoon. Edita on myös tehnyt koulun aloittavien (ja toki myös jo koulua käyvien) lasten vanhemmille täysin ilmaisen Koulukoulu-lyhytverkkokurssin. Koulukoulussa kerrotaan, millainen se peruskoulu on, mihin omat lapset nyt menevät. Sekin kerrotaan, millaista peruskoulu oli silloin kun vanhempi sen itse aloitti. Aloitin ekaluokan vuonna 1987. Siitä Koulukoulu sanoo seuraavaa:

    1980-luku oli taloudellisesti hyvää aikaa kouluille. Työkirjoja ilmestyi pulpetteihin ja episkoopilla katseltiin valokuvia valkokankaalta. Käsialakirjoituksessa hylättiin koukerot ja siirryttiin uusiin mallikirjaimiin. Opetussuunnitelmaa uudistettiin, ja vuorovaikutus kouluissa lisääntyi. Koulu-tv toi luokkaan vaihtelua ja uutta sisältöä – tosin vain tiettyinä aikoina aamupäivisin.

    Hei minähän muistan etäisesti tuon koulu-tv:n! Minun luokallani opeteltiin vielä niitä koukerokirjaimia. Seuravana eli vuonna 1988 aloittanut ekaluokka siirtyi uusiin mallikirjaimiin.

    Editan yhteistyökumppaneineen luomalle Koulukoululle oli tarve, kun huomattiin että vuoden 2016 perusopetuksen opetussuunnitelman uudistukseen kuuluneita juttuja kuten mm. avoimia oppimisympäristöjä, ilmiöoppimista ja itseohjautuvuutta ja tehtyjen muutosten syitä oli syytä avata tarkemmin.  Täältä voit lukea lisää Koulukoulun taustasta.

    Koulukoulu opetti minulle paljon uusia juttuja. Kurssi avasi hyvin esimerkiksi koulujen ja kotien välistä yhteydenpitoa. Koulukoulussa perataan myös Wilmaa ja Wilma-merkinnöistä tehdyn tutkimuksen tuloksia. Todella mielenkiintoista!

    Koulukoulusta löytää vastauksia myös hyvin konkreettisiin kysymyksiin kuten siihen, miten lasten koulumenestystä nykyään mitataan.

    Lukuvuoden 2020–2021 alusta oppilaat saavat kaikissa Suomen kouluissa lukuvuoden päätteeksi numeroarvioinnin vuosiluokilla 4–9.  Vuosiluokilla 1–3 arviointi annetaan opetuksen järjestäjän päätöksen mukaisesti joko sanallisesti, numeroilla tai näiden yhdistelmällä.

    Nyt tiedän tämäkin. Koulukoulun voi tehdä täysin omaan tahtiin. Sen voi suorittaa muutaman minuutin mittaisissa pätkissä tai tehdä yhdeltä istumalta. Itse kävin koko materiaalin läpi reilussa tunnissa.

    Klikkaa tästä Koulukouluun. Sen tekeminen ei maksa mitään, ei vie kauaa aikaa ja se päivittää koululaisten huoltajien tiedot peruskoulun perusarjesta. Tavoitteena on synnyttää entistä parempaa yhteistyötä kodin ja koulun välille. Pidän tätä tavoitetta omiinkin peruskoulukokemuksiin peilaten erittäin tärkeänä.

  • Retkeilypaita eli neljä suosikkia retkeilyyn, urheiluun, arkeen

    Mainos: Scandinavian Outdoor

    Mä rakastan vaatteita, joita voi käyttää monissa eri paikoissa ja tilanteissa. Helppo ja käytännöllinen – that’s me! Meistä kahdesta perheen aikuisesta puolisoni on enemmän se, joka kiinnittää huomiota vaatevalintoihin ja tyylillisiin seikkoihin. ”Meinaatko, että tuo lenkkeilypaita on se paras valinta synttäreille?” No usein on, koska se on just se mun suosikkivaate.

    retkeilypaita villaa

    Tässä jutussa esittelen mun neljä monikäyttöpaitaa, ja ne kaikki käyvät paitsi lenkille, talvella lämpökerrastoksi, ratsastusreissuille, punttisalille myös sinne synttäreille.

    Ihana ohut hupullinen urheilupaita ja retkeilypaita

    Aloitan siitä ainoasta, joka ei ole villaa. Suosin eniten villaa, mutta haluan että mulla on yksi tällainen urheiluvaate, joka on mahdollisimman ohut ja slim ja joka kuivuu todella nopeasti. Valitsin Fjällrävenin Abisko Sun Hoodien, koska tämä oli tekokuitupaidoista se, joka oli eniten kierrätetyin ilman, että piti tehdä kompromissia käytettävyydessä ja ulkonäössä). Abisko on poylesteriä, ja 88 % matskusta on kierrätyspolyesteria.

    Tämä on loistava paitavaihtoehto retkeilyyn, urheiluun ja hengailuun, jos oma iho ei tykkää villamateriaaleista. Retkeilypaita kuivuu ja siirtää hien pois iholta todella nopeasti. Tämä on mun valinta etenkin pyöräilyssä ja ratsastuksessa, koska ohut huppu istuu hyvin kypärän alle, enkä tarvitse erillistä ohutta pipoa korvasuojaksi.

    hupullinen retkeilypaita abisko

    Käytän tätä puseroa hikisimmillä lenkeillä myös kesällä, koska materiaali on niin ohut ja hengittävä, että kuuma ei tule, mutta pitkät hihat suojaavat kuitenkin auringolta. Käytän paljon islantilaisia villapaitoja, jotka vaativat karkeutensa takia alle jonkin toisen kerroksen – se toinen kerros on usein juuri tämä.

    Paidassa on hyvin istuva huppu ja reijät peukaloille, eli tästä saa hyvä suojan myös käsille ja päälle. Mulla on tästä koko M. Paita on ollut kovassa käytössä noin vuoden ja pesen usein (keinokuidut alkavat muuten haista) eikä kankaassa näy vielä kulumisen jälkiä. Tämä oli hyvä ostos!

    Villainen retkeilypaita hupulla – toimii myös välikerroksena talviurheilussa

    Vastaava kokovartalosuojan kaltainen retkeilypaita villasta onkin sitten vähän kinkkisempi homma löytää. Villasta valmistettua pitkähihaista, hupullista, kämmeniä suojaavaa, hyvin istuvaa ja tarpeeksi ohutta villapaitaa sain etsiä aika pitkään. Ja sitten se käveli vastaan joululahjana viime jouluna Ylläksellä. Mons Royalin villapaita oli juuri se villainen retkeilypaita, jota olin etsinyt. Scandinavian Outdoorin verkkokaupasta tämä Mons Royalin Bella Tech Women’s Hood löytyy sinipunasävyisenä eri hieman eri värinen kuin tämä mikä kuvissa on, mutta malli on sama. Tämä on luokiteltu aluspaitoihin, mutta itse käytän tätä kesäisin myös ihan tavallisena paitana.

    mons royale villainen retkeilypaita 1

    Hupparin materiaali on 83 % merinovillaa, ja joustavuutta ja kestävyyttä varten paidassa on myös 13 % nailonia (kestävyys) ja 4 % elastaania (joustavuus). Materiaalin ansiosta tämä paita ei haise koskaan. Mä pesen tätä lenkkien ja treenien välissä noin kerran kuussa. Kuivaan hiestä märän paidan ulkona tai pyyhepatterin päällä, ja vasta kun hiki alka todella haista, heitän sen pesukoneeseen. Ihanan tiukka huppu, peukaloaukot hihoissa ja edessä vetoketju. Huppu mahtuu hyvin kypärän alle. Tämä on istuvuudeltaan samantyylinen kuin tuo Fjällrävenin Abisko-huppari, hieman paksumpi vain.

    mons royale villainen ohut huppari

    Käytän tätä paitaa kesäisin viileämmillä lenkeillä (niitä viileitä täällä riittää) ja vaelluksilla pääpaitana. Talvisin käytän tätä lämpökerrastona, eli tämän päälle puen hiihtoladulle usein vielä villapaidan ja kevytuntsan/sadetakin. Talvisin lämpökerrasto, kesäisin urheilupaita ja onpa tämä päällä vedetty pari markkinointipalaveriakin. Rakastan tämän monikäyttöisyyttä! Tuo kuvassa näkyvä oma paitani on koossa M.

    mons royale villainen huppari

    Lyhythihainen villainen retkeilypaita, joka tuntuu silkiltä

    Kesäksi jotain lyhythihaista? Ota vakavaan harkintaan norjalaisen Devold-merkin Myrull. Tässä on hauska materiaalikombo: 70 % materiaalista on merinovillaa (hengittää, ei ala haista, ei tunnu märkänäkään päällä märältä) ja 30 % puukuidusta valmistettua tenceliä (tuntuu iholla todella pehmeältä, lähes silkkimäiseltä). Paita on mukavan pitkä, eli tämä laskeutu vähän myös hanurin päälle. Aivan ehdottomasti ei siis napapaitamallia.

    retkeilypaita villaa

    Tämä sopii loistavasti kesäisille vaelluksille, lenkille ja kovempaankin urheiluun silloin kun lämpötila sallii teepaitaurheilun (meilläkin päin aina välillä…). Koska paita on suurimmaksi osaksi villaa, tätä ei tarvitse pestä hajujen takia kovinkaan usein. Jos valitset tummemman värin (tästä on olemassa myös harmaa sävy), eivät ihan ensimmäiset jätski- ja ketsuppitahratkaan näy. Paita istuu hyvin (mulla on koko M), eli tämä menee tavallisenakin teepaitana kaupunkikäytössä. Juuri tätä vaatteissa arvostan: ominaisuuksia, jotka mahdollistavat niiden mukanaolon monessa eri paikassa ilman kompromisseja.

    Sopivan paksu ja ohut villapaita – urheiluun, arkeen, palavereihin

    Viileämpiin kesäiltoihin, viileimmille alueille suunnatuille vaelluksille ja tulevaisuuden talvikäyttöön sopii tämä retkeilypaita ihan täydellisesti: Fjällrävenin Övik -villapata. Ihastuin tähän paitaan kuvissa niin paljon, että ostin sen itselleni viime talvena, vaikka periaatteessa en olisi tarvinnut uutta villapaitaa, koska onhan minulla noita islanninlampaanvillasta neulottuja kolme kappaletta ja kaikki aktiivisessa käytössä… Olen kuitenkin tyytyväinen, että hankin tämän neljännen villapaidan: paita on osoittautunut todella monikäyttöiseksi!

    Retkeilypaita villaa fjällräven

    Olen pukenut tämän alle valkoisen kauluspaidan – ja kas, palaveripaita on syntynyt. Talvella olen käyttänyt tätä eristävänä kerroksena silloin kun paksu islanninvillapaita on ollut liikaa – kas hiihtopaita. Viileinä kesäpäivinä olen käyttänyt tätä arkipaitana toimistossa ja koska tämä on ohuempi kuin islantilainen villapaita, tämä menee ensimmäisenä kerroksena – kas ihana arkipaita.

    Tykkään punaruskeasta terracotta-sävystä. Se muistuttaa Islannin ryoliittivuorista ja tulivuorista, ja tuollaisena maanläheisenä sävynä mätsää hyvin yhteen melkein minkä tahansa muun värin kanssa. Tai ainakin siltä musta tuntuu! Pyöreä kaula-aukko on tilava (ei ahdista ja ne kauluspaidan kaulukset mahtuvat sieltä oman kaulan kanssa hyvin ulos) ja paita istuu kivasti, eli tämä on päällä sellainen mukavan slim. Mulla on muuten tästä paidasta koko S (noista muista paidoista on koko M).

    fjällräven paita

    Scandinavian Outdoorissa on näiden paitojen lisäksi myös kaikkea muuta ihanaa ja retkeilyhommiin tarpeellista Viime kesänä kerroin vaellushousuista ja vaelluslegginseistä. Ja juu, onhan siellä kaikennäköistä muutakin ihanaa takkia ja paitaa ja alusvaatetta… Lapsille ostin juuri uudet sadetakit, koska entiset olivat joko jääneet liian pieniksi tai ne olivat rikkoontuneet niin, ettei niitä voinut enää korjata. Pampulalle ostin tämän Didriksonin setin ja esikoiselle tämän astetta teknisemmän Haglöfsin kuoritakin XS-koossa.

    Jos ihmettelette, miksi mä asun Islannissa mutta teen ostoksia suomalaisessa verkkokaupassa: meille tulee halvemmaksi ostaa ulkoiluvaatteet suomalaisesta verkkokaupasta kuin täältä paikan päältä. Eikä meiltä edes saa näitä merkkejä puhumattakaan koko- ja värivalikoimsta. (Scandinavian Outdoor siis toimittaa myös ulkomaille, laskee tilatessa lähetyskulut kohdemaan mukaan ja vaatteet tulevat verottomana, joista sitten maksan arvonlisäveron täällä rajalla paketin saapuessa.)

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson