• Kirjavinkkejä: elämäkertoja, jotka ovat opettaneet minulle jotain uutta

    Mainos: Storytel

    Ootte pyytäneet kirjavinkkejä ja nyt niitä taas tulee! Kiitos tämän Storytelin vuosiyhteistyön mulla on mahdollisuus puhua enemmän kirjoista työajalla, kuunnella entistä enemmän äänikirjoja ja kirjoittaa niistä. Jee! Halusin tehdä jutun elämäkertakirjoista. Mä sekä luen että kuuntelen paljon elämäkertoja. Dekkareiden ohella juuri elämäkerrat on mun omaa suosikkiäänikirjakuunneltavaa. Viime vuosina on julkaistu todella paljon erinomaisiakin elämäkertoja. Sellaisia, jotka antavat ikkunan ihan toisenlaiseen maailmaan missä itse elän, jotka kertovat poikkeuksellisista ihmisistä ja joiden kautta olen itse oppinut jotain uutta.

    kirjavinkkeja elämäkertoja

    Samaan näpyttelyyn on kyllä kirjoitettava, että nykyään on tarjolla myös paljon sellaista taskulämmintä bulabula-elämäkertaa. Sellaisia teoksia, jotka toistavat kilpailijoitaan eivätkä oikein kerro mitään kiinnostavaa tai edes mistään kiinnostavasta. Olen jättänyt useita kesken, mutta vielä useammat olen kuunnellut loppuun asti. Yhden naisen kokemuksella: hyviä elämäkertoja on huonoja enemmän. Tässä muutama elämäkerta-suosikkini.

    Vuoden jännittävin kirja: Vakooja ja petturi

    Ou-mai-gaad! Jos et ole vielä kuunellut tätä kirjaa, niin tee se NYT. Superlatiivit eivät tahdo riittää kuvaamaan teoksen ylivoimaisuutta. Eräs IG-kaverini suositteli tätä minulle. Hän oli varma, että dekkarien ja yhteiskunnallisten teosten ystävänä tämä kirja olisi kuin tehty minulle. Hän oli niin oikeassa. Hurmaannuin!

    kirjavinkkejä vakooja ja petturi

    Vakooja ja petturi (kirjoittanut Ben Macintyre, kääntänyt Aura Nurmi) kertoo neuvostoliittolaisesta KGB:n everstistä Oleg Gordijevskistä, jonka arvomaailma alkoi vetää everstiä kohti länttä. Hän alkoi vakoilla Britannian hyväksi ja välitti erittäin keskeisiä tietoja Britannian ja sitä kautta myös muiden länsimaiden tiedustelupalveluille. Teos kertoo kuinka hänestä tuli KGB:n agentti, ja sen, kuinka hänestä kaksoisagentti. Teoksessa kerrotaan nautittavan yksityiskohtaisesti agenttien ja kaksoisagenttien työstä ja siitä valtavasta paineesta, kun et voi kertoa kenellekään kuka oikeasti olet ja mitä teet. Työn ja perheen yhdistämisen haasteet nousevat tässä teoksessa ihan uusille leveleille.

    Teoksen kuvaukset Neuvostoliitosta, kylmästä sodasta ja vakoilusta avasivat ihan uusia ikkunoita menneeseen maailmaan. Opin uutta, ja katsoin siitä ikkunasta myös johonkin vanhaan ja tutunoloiseen. Suomikin ja suomalainen politiikka nimittäin saavat teoksessa tilaa useampaan otteeseen. Eniten teoksessa hätkähdytti seurata näin tarkkaa kuvausta ihmisestä, joka on valmis uhraamaan oman etunsa ja elämänsä suuremman asian takia. Joku ottaa rikkaudet, katsoo toisaalle ja pitää turpansa kiinni, joku toinen sanoo miljoonalle ei ja uhraa oman henkilökohtaisen elämänsä katsoessaan kohti ja tehdessään omasta mielestään sen, mikä on oikein.

    Teos oli niin jännittävä, että googlasin vähän väliä tietoja Gordijevskistä selvittääkseni, selviääkö hän vai ei. Onnistuuko hän vai ei. En halua kertoa kirjan kulusta tässä mitään, että en vesitä teidän kuuntelukokemusta, mutta sen sanon, että kuuntelemisen lopettaminen on mahdotonta. Kiehtova aihe, erittäin huolellisesti pohjatyö ja sopivan railakas kerronta tekevät teoksesta todella koukuttavan. Ja ylimääräisenä kermavaahtoannoksena: äänikirjan lukijana on aivan kerrassaan loistava Jukka Pitkänen. Pitkäsen ääni on matala mutta energinen, päättäväinen mutta ei ylitulkitseva. Sopii todella hyvin jännitys- ja rikosgenren kirjoihin.

    Pelottavin teos: Mindhunter – FBI ja sarjamurhaajan mieli

    Nyt paljastan yhden puolisalaisista paheistani. Olen todella kiinnostunut sarjamurhaajakirjallisuudesta ja aihetta käsittelevistä televisiosarjoista. Olen katsonut kaikki Mindhunterin jaksot Netflixistä (Ooh, miten hyvää näyttelijäntyötä! Jestas, miten upea lavastus ja puvustus! Kaameaa, miten hirvittävä aihe!) ja kun huomasin että yksi suosikkiäänikirjalukijoistani eli juurikin se sama Jukka Pitkänen on lukenut myös toisen näistä Mindhunter-kirjoista äänikirjaksi, otin kuunteluun.

    Kirjavinkkejä mindhunter

    Ja kappas vaan, en yllättynyt; minä tykkäsin! Kirjoissa avataan paljon enemmän FBI:n erikoisagentin ja sarjamurhaajien profiloijan John Douglasin työtä ja taustoja kuin televisiosarjassa. Rikoksistakin puhutaan, ja niistä sarjamurhaajista, mutta kirjojen kautta pääsee lähemmäs Douglasin työn arkea ja sitä, miltä tuntuu tutkia työkseen kammottavia rikoksia. Aihe samaan aikaan sekä kiehtoo että pelottaa. Ja vaikka aihe kiehtoo, minä hypin kaikista väkivaltaisimpien kuvausten yli Storytelin pikakelauksella.

    Teokset avaavat yksityiskohtaisesti Douglasin elämää, työhistoriaa ja sarjamurhien tutkimuksen historiaa. En tiedä, onko tämän aiheen tietämyksestä koskaan mitään hyötyä kaltaiselleni ihmiselle, mutta jotain uteliaisuuden tarvetta tämä täyttää. Joku pahuudessa ja sen ymmärtämisessä kuitenkin kiehtoo.

    Kirjasta on olemassa kaksi osaa. Ensimmäisen osan on lukenut Jukka Pitkänen ja toisen osan Markus Niemi, joka hänkin on kyllä todella hyvä äänikirjalukija. Hänen syvä ja matala äänensä sopi hyvin tähän teokseen. Luulen, että kuuntelu pelotti lukemista vähemmän. Kamalan aiheen äärellä näiden lukijoiden äänet toivat kuulijalle turvaa.

    Kiehtova ja koskettava bisneskirja: Suurin niistä on rakkaus

    Kuinka ihanaa onkaan, että yksi mielestäni loistavimpia liike-elämää liippaavia elämäkertoja on suomalaisen naisen elämästä. Ulla-Maija Paavilaisen kirjoittama Suurin niistä on rakkaus – Kirsti Paakkasen tarina on yhdellä sanalla sanoen – anteeksi tämä adjektiivi on kamalan kulunut mutta en keksinyt mitään paremmin kuvaavaa – huikea. Suomalaiselle teos ei ole vain menestyneen yrittäjän upea tarina vaan myös tarina suomalaisuudesta ja Suomen kehityksestä. Kuinka ensin ei ole yhtään mitään. Ei ole kuin pieni mökki ja aina pula kaikesta. Sitten tulee kaupunki, urbaani elämä, hissillinen merenrantakoti ja taloudellinen menestys. Tulee aika paljon kaikkea paitsi se rakkaus. Ja kaikki ihan itse tehtyä. (Paitsi se rakkaus.)

    kirjavinkkejä elämäkertoja

    Ei ole ihminen itse oman onnensa seppä, koska alun olosuhteille ja sattumalle ei kukaan mitään voi. Silti kaikenlaista voi tapahtua ja tapahtuukin. Tämä teos ei ole pelkkää suitsutusta Paakkasen älykkyydestä, ihmissuhdetaidoista ja ahkeruudesta. Elämäkerta valaisee myös yksinäisyyden ja luopumisen nurkkauksia. Paakkasen tarina konkretisoi elämän epätasaisuutta. Kukaan ei voi koskaan olla pelkästään saamapuolella. Jossain kohtaa elämää meistä jokainen myös aina menettää jotain. Tämän havainnon Suurin niistä on rakkaus avaa anteeksipyytelemättä mutta kauniisti. Ydin annetaan jo kirjan alussa:

    ”Rakkaus on ollut elämäni suurin ja rankin asia. Sen takia tein nuorena naisena päätöksen, jota yhä suren ja muistelen. Silti päätös on ollut mielestäni ainoa oikea, ainoa mahdollinen. Ilman sitä elämässäni olisi kenties ollut vähemmän kerrottavaa.”

    Kirsti Paakkanen

    Paakkasen elämäkerran on lukenut äänikirjaksi näyttelijä Karoliina Kudjoi. Muistan kun kuuntelin Storytelissä Kreetta Onkelin klassikkoteoksen Ilonen talo ja ihastuin pehmä-ääniseen ja päättäväiseen lukijanääneen. Senkin teoksen luki Kudjoi.

    Naisvihasta, musiikista ja lahjakkuudesta: Kapellimestari

    Tunnen musiikkialaa todella vähän. Klassisen musiikin maailmaa vielä vähemmän. Maria Petersin Kapellimestari (kääntänyt Merja Sainio) oli minulle matka täysin tuntemattomalle maaperällä. Tartuin tähän äänikirjaan kuoroa harrastavan ystäväni suosituksesta. Voi miten ihanan suosituksen hän antoikaan!

    Kapellimestari kertoo ensimmäisestä maailmalla menestyneestä kapellimestarista Antonia Bricosta. Brico on todella lahjakas ja todella ahkera. Menestyminen orkesterin kapellimestarina 1920-luvulla naisena ei ollut ihan kovin helppo juttu. Teos on kiinnostava matka musiikin historiaan ja samalla vahva kuvaus naisvihasta.

    ”Naisista ei tule kapellimestareita. Heistä ei ole siihen. He eivät osaa johtaa”, teokessa sanotaan.

    kirjavinkkejä elämäkertoja kapellimestari

    Antonia Bricon ei välitä valittajista, vaan hän jatkaa ja jatkaa kohti omaa unelmaansa huutelijoista ja vähättelijöistä huolimatta. Bricon saavutti sen, mitä halusi ja rikkoi matkalla monia lasikattoja, vaikka monet miehet hänen ympärillään eivät olleet kestää sitä, että hän oli niin taitava ja menestynyt.

    Teoksen lukijana on rauhallisesti puhuva ja syvä-ääninen Elina Ylisuvanto. Ylisuvannon lukemisen vauhti on niin rauhallinen, että pystyin kuuntelemaan nopeudella 1.25 ilman että se kuulosti yhtään liian nopealta. Jotkut äänikirjalukijat soveltuvat mielestäni ihan hyvin vähän nopeutetumpaan kuunteluun. Tiedän tosin monia, jotka eivät voi tätä äänen nopeuttamista käsittää lainkaan…

    Ihmiskaupan vastaisen työn arjesta: Kovat kadut

    Viime vuosina on ilmestynyt älytön määrä poliisien ja toisaalta rikoksia tehneiden elämäkertoja ja tarinoita. Taso vaihtelee paljon. Olen aloittanut monia ja osan jättänyt kesken. Yksi mielenkiintoisimmista oli rikosylikonstaapeli Kenneth ”Kentsu” Erikssonin teos Kovat kadut, jonka hän kirjoitti yhdessä toimittaja Jeanette Björkqvistin kanssa. Kiinnostuin tästä teoksesta, koska muistan Erikssonin nimen useista paritusrikollisuuteen ja ihmiskauppaan liittyvistä uutisista ja ajankohtaisohjelmista ja seurasin aihetta yhteen aikaan paljon.

    Seksityöhön pakottaminen, heikossa tilanteessa olevien naisten ja tyttöjen hyväksikäyttö ja paritus ylipäätään ovat rikoksista ällöttävimpiä. Aiheen käsittelyyn tuo oman hankaluutensa se, että seksityön laillisuudesta ja seksityön sääntelystä on kovin erilaisia näkemyksiä.

    Ennen kuin kuuntelin tämän teoksen mulla oli paljon negatiivisempi kuva Erikssonista. Muistan kokeneeni hänen seksityötä koskevat kommenttinsa muutamissa ajankohtaisohjelmissa vastenmielisiksi ja jotenkin sovinistisiksi. Tämän teoksen kuunneltuani käsitykseni muuttui täysin. Koin oloni jopa hieman kiusaantuneeksi. Miksi minä olin ajatellut tästä poliisista näin, vaikka hän on tehnyt valtavan paljon töitä selvittääkseen näitä rikoksia ja suojellakseen pakotetun seksityön uhreja? Kovat kadut kertoo kaunistelematta paritusrikollisuudesta ja sen tutkimisesta, paritusrikollisuuden ja ihmiskaupan vastaisesta työstä poliisissa ja valaisee hyvin myös kansalaisjärjestöjen ja syyttäjän roolia.

    kirjavinkkejä elämäkertoja 1

    Kovat kadut on mahtavan Ville Tiihosen lukema. Tiihonen on mulle tuttu ääni Christian Rönnbackan action-kirjoista (kirjoitin niistä jutussa: Dekkarit, joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa) ja toinen vahva suosikkini jo tuon edellämainitun Jukka Pitkäsen rinnalla. Tiihosen reteä ja pikkuisen käheä ääni sopii Kovat kadut -teokseen todella hyvin. Erinomaisesti roolitettu!

    Kuten ehkä tästä munkin kirjavinkkejä elämäkertoja -listauksesta huomaa, suhtaudun elämäkerta-genreen aika väljästi. Luen lukijana ja viihteenä, en kirjallisuudentutkijana. Joku voisi sanoa, että osa näistä nostamistani teoksista ei täytä elämäkerran määritelmää – ja on ihan ookoo ajatella niin. Ja niin varmasti onkin, jos teoksia katsoo kirjallisuusteoreettisesta näkökulmasta. Tällä kertaa mä valitsin mukaan tosielämän ihmisistä kertovia mielenkiintoisia kirjoja, ja monta hyvää jäi maintsematta. Jos haluat suositella loistavia elämäkertakirjoja, kommenttiboksi on vapaa. Jatketaan hyvien kirjavinkkien paljastelua myös jatkossa.

    Saat Storyteliltä 30 päivän ilmaisen kokeilun tästä linkistä. Kokeilu ei sido mihinkään. Ilmainen kokeilujakso koskee vain uusia asiakkaita. Kuukausimaksulla alkaen 9,99 € pääset kuuntelemaan ja lukemaan Storytelin noin 300 000 ääni- ja sähkökirjaa. Ei ihan heti lopu vaihtoehdot kesken…

    Seuraavaksi teen äänikirjajutun feministisistä chic-lit-teoksista. Jee!

  • Palasaippuan säilyttäminen – porakone, virkkaus, sipulipussi

    Mainos: Biodelly

    Rakastan palasaippuoita ja shampoopaloja. Kun tuote loppuu, se loppuu, eikä jätettä jää lainkaan. Palasaippuat ovat äärettömän käteviä reissuissa, retkillä ja treenikassissa: palasaippuat ja shampoopalat vievät vähän tilaa, ei tarvitse pelätä pullon leviämistä laukkuun ja säilyvät ihan kaikissa olosuhteissa. Palasaippuoista ei synny hukkaa samalla tavalla kuin nestemäisistä saippuoista: sitä kuluu juuri sen verran kuin sitä käyttää. Ei tule vahingossa pumpattua liikaa.

    palasaippuan säilyttäminen

    Palasaippuan säilyttäminen kuivana takaa hygieenisyyden

    Luonnonkosmetiikan palasaippuat ja shampoopalat ovat erittäin ympäristöystävällisiä tuotteita: biohajoavaa ja 100 prosenttisesti luonnollista. Vegaanien on hyvä lukea raaka-aineluettelo läpi, koska aika monet luko-saippuoista sisältävät mehiläisvahaa. Mehilälisvaha on oikea superraaka-aine. Se torjuu mikrobeja iholta, rauhoittaa aknea ja ärtynyttä ihoa ja kosteuttaa ihoa, koska se sitoo kosteutta itseensä. Mehiläisvahan sisältämä A-vitamiini jeesii solujen uudistumisessa.

    luonnonkosmetiikka palasaippuat

    Palasaippuoissa ja shampoopaloissa on vain yksi ongelma: säilytys. Kaikki palasaippuan käyttäjät tunnistavat sen inhottavan märän liejun, jota alkaa kerääntyä märän saippuan alle kun saippuaa säilyttää kipossa tai lavuaarin reunalla. Palasaippuat ovat tästä säilytyskinkkisyydestä huolimatta todella hygieenisiä. Käytetty palasaippua näyttää aika usein likaiselta. Etenkin vaaleamman saippuan pintaan muodostuu useamman käytön jälkeen sellaista harmaata raitaa. Ne eivät kuitenkaan ole likakasvustoa. Saippuat ovat emäksisiä eli niiden pinnalla ei pysty kasvamaan mikään. Kuiva palasaippua ei ole hyvä kasvualusta bakteereille tai homeelle. Mutta jos palasaippuaa säilötään kosteissa olosuhteissa eli vaikka kiinteässä saippuakupissa, jonka pohjaan alkaa kertyä vettä, bakteerit voivat villiintyä.

    Palashampoon ja palasaippuan säilyttäminen ei ole mitään rakettitiedettä, koska periaate on yksinkertainen. Säilytyspaikan täytyisi olla kuiva ja puhdistuspalanen pitäisi saada mahdollisimman pian kuivaksi käytön jälkeen. Miten ihmeessä? Kokosin muutaman vinkin ja surauttelin porakonettakin.

    Palasaippuan säilyttäminen – muista ilmavuus

    Tällä yhdellä vinkillä pärjää: mitä vähemmän palasaippua tai shampoopala osuu mihinkään kiinteään pintaan, sen parempi. Jos saippuaa säilyttää kipossa, sitä parempi kippo, mitä enemmän siinä on reikiä. Ja sitä parempi, mitä pienempi pinta-ala saippuasta osuu kipon pintaan. Säilytä siis saippuaa mielummin näin pystyssä kuin lappeellaan. Tämän kuvassa näkyvän saippuatelineen olen ostanut aikanaan Biodellystä.

    palasaippua saippuateline

    Saippua on suomalaisen Luoto-merkin Havu-palasaippua on tosi hellävarainen ja tuoksuu metsälle. Mehiläisvaha ravitsee ja pehmentää ihoa, eukalyptus tuo saippuaan freesiyttä. Nämä Turun saaristossa valmistetut, reilu 10 euroa maksavat saippuat sopivat käsien, kasvojen ja vartalon pesuun. Kuvassa näkyvää saippuatelinettä en enää näe Biodellyn valikoimassa, mutta tämä monikulmainen ja pinnalta epätasainen pieni saippuateline vaikuttaa myös todella hyvältä: saippua osuu vain muutamiin kupissa oleviin kulmiin. Nerokas!

    saippuapalan säilyttäminen neulotussa pussissa

    Virkkaa saippuapussi. Isoreikäinen pussi on loistava saippuansäilytyspaikka. Netti on täynnä hauskannäköisiä virkattavia ”soap sack” -ohjeita. Mä en itse osaa virkata, mutta neuloin islanninlampaan villalangasta mahdottoman löysän pussukan pyöröpuikoilla. Säilytän tässä shampoopalaa. Kastelen saippuan pusseineen, hieron shampoota käsiin ja käsistä hiuksiin. Pesun jälkeen ripustan tämän kuivumaan suihkun pesuainetelineeseen. Shampoopala ei luiskahda lattialle eikä jää seisomaan kosteaan kippoon. Saippuapussi on älyttömän kätevä silloinkin kun saippuapaloista alkaa olla vain pieniä jämiä jäljillä. Kaikki saippuapalat vain pussukkaan sisään, pussukka vesihanan alle ja saippua käsiin. Loistava tapa käyttää loppuun kaikki pienimmätkin saippuanrippeet.

    palasaippuan säilytys
    palasaippuan säilyttäminen saippuapussi

    Sipulipussi uusiokäyttöön. Sipulit myydään usein sellaisissa muovisissa pikkupusseissa. Niistä saa älyttömän hyvän saippuapussin. Kokeilin! Jos ei ole kässäihmisiä eikä kotona lankoja ja koukkuja, niin tee mistä tahansa verkkopussista säilytyspussi. Ripusta pussi roikkumaan, niin se kuivuu käytön jälkeen nopeasti. Löysin kotimme pussisäilöstä tyhjän sipulipussin ja tällaisen hauskan pienen juuttipussin, jonka läpi pystyy tosi hyvin käyttämään palashampoota. Suomalaisella Luoto-merkin palashampoot ovat näköjään juuri loppuunmyytyjä (mulla on ollut nyt käytössä Terracotta), mutta yksi toinen tosi hyvä, jota olen paljon käyttänytkin, on suomalaisen Flow-merkin palashampoot. Heillä on erikseen palashampoot ruskeille hiuksille, ja vaaleille hiuksille, eikä hintakaan hiuksia nostata: reilun kympin. Flowlla on muuten aika mahtava valikoima muitakin palatuotteita, löytyy jopa rauhoittava ja kosteuttava palasaippua sheivaamiseen. Jee!

    palasaippuan säilytys pussissa

    Muutama sana palashampoista – koska itselläni oli vähän lässähtänyt alku niiden kanssa. Monet näihin haksahtaneet ovat sitä mieltä, että saippuapohjainen shampoopala tekee hiukset paljon ilmavimmiksi ja kuohkeimmiksi kuin nestemäinen shampoo. Mun omat hiukset oli ekojen kertojen jälkeen tosi tahmeantuntuiset ja lässähtäneet. Kaukana kuohkeasta. Olin kuitenkin kuullut etukäteen, että ei kannata antaa heti periksi. Tahmeus lähtisi kuulemma pois muutamien pesujen jälkeen, kun hiukset ja hiuspohja tottuisivat saippuapohjaiseen shampooseen. Ja niin siinä kävikin; enää ei tule lässähdysefektiä.

    palasaippuan säilyttäminen 1

    Palasaippuan säilyttäminen ilmassa: surauta porakoneella reikä saipuaan ja iske naulaan

    Sitten, oma suosikkini: porakone! Poraa palasaippuaan pieni reikä, laita naru saippuasta läpi ja saippua koukkuun riippumaan lavuaarin viereen tai suihkukoppiin. Saippua kuivuu näin ilmavasti käytön jälkeen nopeasti. Mulla oli testimielessä porakoneen alla yksi Suomen ehkäpä tähän mennessä upeimmista luonnonkosmetiikkainnovaatioista!

    Luonkosin ihoa puhdistavat kakut sisältävät Suomessa kehitettyä Reconnecting Nature™ -mikrobiuutetta, joka vahvistaa elimistön immuunijärjestelmää. Lyhyesti sanottuna: metsän terveysvaikutukset on puristettu kakuksi. Jos mikrobijutut kiinnostavat syvemmin, tsekkaa ihmeessä Luonkosin sivut.

    Luonkos öljypuhdistuskakku on itse asiassa neljä tuotetta yhdessä. Se on öljymäinen puhdistustuote (lämmitetään palaa käsissä ja hierotaan tuotetta käsillä kuiviin kasvoihin), se poistaa meikin, tasapainottaa ihoa ja hoitaa ihoa. Hinta on enemmän kuin perinteisimmillä palasaippuoilla (tämä kuvan öljypuhdistuskakku on noin 30–40 euron hintainen), mutta tämä ei olekaan saippua vaan öljypuhdistuskakku.

    Luonkos palaputsarin säilytys

    Luonkosin toinen suosittu metsätuote on tämä vartalon kosteuttamiseen ja hoitamiseen tehty, vähän isompikokoisempi kakku. Hiero kakusta käsiin ja levitä sen jälkeen puhtaalle iholle esim. suihkun jälkeen. Jaloille ja jalkapohjille tämä on ollut ihan mahtava pumpulipehmentäjä.

    palasaippuan säilyttäminen porakone

    Tähän loppuun vielä yksi vinkki säilyttämiseen. Palasaippuan tai shampoopalan voi kevyesti painella käsipyyhkeen kulmalla kuivaksi käytön jälkeen, sen jälkeen sen voi säilyttää vaikka ilmatiiviissä pussissa.