• Lämpimät ulkoiluvaatteet aikuiselle

    Mainos: Scandinavian Outdoor / lämpimät ulkoiluvaatteet

    Tänä vuonna talvi tosiaankin yllätti. Syyskuun lopussa saatiin meidän vuonoon myrskyvaroitus. Ilmatieteenlaitos ennusti poikkeuksellisen voimakasta kaakkoistuulta. Tuuli on puhaltanut aikaisemminkin voimakkaasti, mutta yleensä koillisesta. Kun tuuli tuli pohjoisen ja lännen välistä, se pääsi puhaltamaan suoraan mereltä päin kylää. Tuulen mukana tuli voimakas sadealue, joten noin viisi tuntia myrskyn alkamisesta maassa oli puoli metriä lunta ja tuuli puhalsi niin lujasti, että meidän auto liikkui pihalla ja liikennemerkit kääntyivät mutkalle. Koulut suljettiin, samoin kaupat. Kun kävelin töistä kotiin, ei tullut kyseeseenkään kävellä keskellä katua. Menin selkä seiniä pitkin ja puhahdin ulko-ovien syvennyksiin suojaan puhurin pyyhkäistessä yli. Oli syyskuu ja ulkona näytti aivan tammikuulle.

    rab kevytuntsa

    Sittemmin lumet sulivat (tosin ei kaikki, vain alhaalta laaksossa, missä kylän keskusta sijaitsee) ja tuulet rauhoittuivat, mutta ulkona on edelleen todella kylmä. Olen kaivanut pitkän talvitakin varastosta, villamyssyt laatikosta ja varustautunut paksuilla hanskoilla. Olin suunnitellut Scandinavian Outdoorin kanssa tätä sisältöyhteistyötä lokakuulle ja minä vähäsen siinä syyskuun alkupuolella mietin, että onkohan tämä liian aikaisin. Pohdin, että saakohan tuotteista ollenkaan kuvia talvisessa kylmässä maisemassa? Hah, vähänpä tiesin. Lämpökerrasto meni mulla käyttöön viikkoja ennen kuin otimme tämän jutun kuvat (se selittää nuo rasvatahrat puserossa), ja kuvissa on lunta paikka paikoin jopa sääriin asti.

    Lämpimät ulkoiluvaatteet lähtevät lämpimästä villakerrastosta

    Pohjoisissa olosuhteissa lämpimät ulkoiluvaatteet on keskeinen juttu ulkona viihtymistä: jos tulee kylmä, tulee surku ja ikävä sisälle. Talvea varten ei minun mielestä kuitenkaan tarvitse haalia kaappia täyteen erityisiä talvivaatteita ihan vain siksi, että niissä on etuliite talvi. Tosi pitkälle voi pärjätä ihan tavallisilla ulkoiluvaatteilla, joita täydentää lämpimillä jutuilla kuten kerrastolla, paksummilla sukilla, lämpimillä hanskoilla, pään suojaavalla pipolla jne.

    Käytän talvella esimerkiksi samoja juoksukenkiä kuin kesällä. Vedän niiden päälle nastavaljaat. Vaellussukat vaihdan paksumpiin (tässä vaelluskenkäpostauksessani kerron myös sukkavalinnoista). Housut ovat käytännössä näitä samoja suosikkeja kuin kesälläkin, mutta mulla on vain niistä kaikista sellainen koko, että alle mahtuu pitkikset. Se väljyys ei haittaa mua edes kesäisin, sillä Islannissa pitkiksiä tarvitsee välillä myös heinäkuussa.

    lämpimät ulkoiluvaatteet

    Talvella suurin ja tärkein lisäys on lämmin ”first layer” eli ensimmäinen kerros. Siis se, joka puetaan alusvaatteiden päälle ihoa vasten. Mulla on siihen vain yksi ehdoton vaatimus, kaikista muista – kuten väristä ja jopa mallista – voin joustaa. Matskun on pakko olla villaa. Villa lämmittää käsittämättömän hyvin! Jopa silloin kun hikoilee tai jos villavaate muutoin sattuisi kastumaan, villa jatkaa lämmittämistä. Villa ei haise. Voin käyttää vaikka kaksi viikkoa samaa villapaitaa urheillessa ja se ei ala haista pahalle, kuten usein käy keinokuituisten kanssa. Mulla on pari villaista vähän ohuempaa retkeilypaitaa, jotka käyvät alusasuiksi ja kesäisin ihan sellaisenaan.

    Talvikerrasto villapaita

    Järeimpiin viileisiin olosuhteisiin paksumpi villakerrasto saattaa kuitenkin olla tarpeen. Tämä kuvissa näkyvä on norjalaisen Devoldin kaksikerroksinen villapaita vetoketjullisella poolokauluksella. Hihoissa on peukaloaukot ja malli on pitkä, eli menee hyvin hanurin päälle asti. Tämä paitamalli voitti vuonna 2006 Retki-lehden alusasutestin. Paidan lämpöjuju on siinä, että tässä on kaksi kerrosta, joiden ansiosta kosteus siirtyy iholta paremmin pois. Kerrokset on ommeltu yhteen, joten sitä kaksikerroksisuutta ei käytännössä edes huomaa. Minäkin luin siitä vasta tuoteselosteesta. Matsku on merinovillaa, eli tämä tuntuu päällä pehmeältä eikä kutita.

    Järeä paita kylmiin olosuhteisiin. Devold on norjalainen vaatemerkki ja Norjassa on kylmää, vuoristoa – ja paljon aktiiviliikkujia. Merkki on ollut olemassa 1850-luvulta asti, joten kokemusta lämpökerrastojen valmistamisesta on päässyt jonkun verran kertymään. Mulla on tästä paidasta koko M. Oon noin 163,5 cm pitkä ja painoa himpun alta 70 kiloa.

    devold villapoolo

    Käyttäjien kokemukset tästä paidasta Scandinavian Outdoorin verkkosivuilla ovat loistavia, lainaan niistä muutaman tähän:

    Miellyttävän pehmeä ihoa vasten, lämmönsäätely todella toimii, ei liian kylmä tai kuuma, pitää ihon kuivana myös aktiiviliikunnassa.

    Motoristin tarpeisiin täydellisen lämpösuojan tarjoava aluspaita. Korkea, joustava ja pehmeä kaulus estää viiman kaulaan ajotakin ja kypärän välillä. Pitkät hihansuut pysyvät paikallaan suojaten ranteita ja helma pysyy hyvin ajohousuissa. Materiaali pitää hyvin lämmintä olematta kuitenkaan hikevä. Ihan mun lemppari!

    Todella pehmeää villaa, sopivan pitkät hihat liikuntaan ja pitkä vetoketju jonka avaamalla saa nopeaa lisätuuletusta jos iskee hiki.

    Jos mulla ei vielä olisi hupullista talvikerrastopaitaa, ostaisin tämän. Devoldin merinovillapaita hupulla ja edessä olevalla vetskarillisella taskulla vaikuttaa loistavan monikäyttöiseltä. Tuo huppu näyttäisi tulevan syvälle päähän eli tällä pärjää tuiskussakin. Mä en ole tätä puseroa kokeillut, joten en osaa ihan varmaksi sanoa sen istuvuudesta, mutta kuvassa se näyttää kyllä hiton hyvältä ja kaikki muut Devoldin puserot mitä olen käyttänyt, ovat olleet loistavia.

    villakerrasto lämpimät ulkoiluvaatteet

    Paidan kaveriksi tarvitaan myös lämpimät pitkät kalsarit. Villaa niidenkin olla pitää. Nämä Devoldin Expedition -pitkikset ovat samaa settiä kuin tuo kuvien paita: kaksikerroksista merinovillaa, ja Retki-lehden alusasutestin voittaja tämäkin. Nämä kalsarit pitävät lämpimänä kylmällä ja ihon kuivantuntuisena vaikka hikoilisikin urheillessa. Veikkaan, että murtsikkakauden alkaessa näistä tulee mun lempparipitkikset ulkoiluhousujen alle. Mulla on näistä koko M. Housujen koko on väljähkö, eli olisin luultavasti mahtunut myös kokoon S. Mutta musta on kivaa että pitkikset eivät purista lainkaan vaan tuntuvat päällä mukavilta ja että vyötärö tulee tarpeeksi ylös. Näissä tulee.

    Talviretkeilytakki – kevyt ja lämmin

    Mulla ei ole lainkaan talviurheiluhousuja. Käytän samoja kuin kesäisin (Islannissa on viileät kesät, harvoin lenkkeilen esim. shortseissa), syksyisin ja keväisin. Talvikylmällä laitan housujen alle lämpöiset kalsarit. Kesäaikojen urheilutakki ei kuitenkaan talvipakkasilla riitä – jos hetkeksi pysähtyy, tulee nopeasti hemmetin kylmä, ja jos kylmä tulee kerran, sitä on vaikea saada saman reissun aikana ajettua kehosta pois. Retkeilytakista mulla on siis talvisempi vaihtoehto.

    Kyselin paljon talvisin ulkona harrastavilta kiipeilijä- ja vuoristohiihtokavereiltani vinkkejä kevyestä ja lämpimästä talvitakista. Useampi vinkkasi mulle ”sellaista Rabin kevytuntsaa”. Merkki ei ole kalleimmasta päästä, mutta sitä käytetään laajalti.

    Rab Microlite Alpine näyttäisi olevan aika kulttitakin maineessa, niin paljon ylistäviä arvioita se on saanut. Tämä kuvissa näkyvä on juuri tuon takin uusin malli, jonka täytteenä on kierrätettyä hanhenuntuvaa.

    Takki on suunniteltu niin, että sitä on mukava käyttää jääkiipeillessä. Takki on tehty myös hikoilulajien harrastajia ajatellen: untuva on käsitelty erittäin hyvin kosteutta hylkiväksi eli takki ei ime itseensä niin paljon kosteutta kuin tavallinen untuva ja se kuivuu nopeammin. Vaikka takissa on näitä hc-urheilijan arvostamia ominaisuuksia, se on silti ihan suhteellisen tavallisen näköinen sporttinen talvitakki, jonka hinta ei ole sieltä kalleimmasta päästä. Yksi takin fiksuimpia yksityiskohtia on musta se, että vetoketju tulee ylhäällä todella ylös. Kaulus suojaa naamaa aina nenään asti, ja se on aika kiva juttu silloin, kun taivas alkaa piiskata jäistä hilettä vaakatasossa.

    talviurheiluvaatteet rab

    Materiaalien osalta tässä takissa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota sen sisukseen. Takin täyte on untuvaa, ei keinokuitua. Se voi olla monille eläinperäisiä tuotteita kavahtavalle epäilyksen aihe, mutta tässä takissa untuvan alkuperä on todella kestävä. Hanhenuntuva on kierrätettyä ja peräisin kierrätetyistä vuodevaatteista. Esimerkiksi peitoista peräisin oleva untuva on kerätty, pesty, lajiteltu ja käytetty uudestaan takin täytteenä. Mitä tahansa kierrätysuntuvaa ei takkiin kuitenkaan ole otettu, vaan kaikki untuva on alunperin sertifioitu (R.D.S-sertifioitu).

    kevytuntsa kierrätetty untuva rab
lämpimät ulkoiluvaatteet

    Takki on älyttömän kevyt, menee puristettuna pieneen tilaan ja on silti todella lämmin päällä. Takki istuu hyvin (se on ns. slimt fit), ja sen mitoitus on aika niukka, joten tästä kannattaa ottaa yksi koko isompi kuin tavallisesti.

    lämpimät ulkoiluvaatteet

    Isommat retkeilyvaatekoot

    Mä tein tämän retkeilyvarusteyhteistyön yhdessä Elsa Heikon kanssa. Elsahan tietää aivan ihan superpaljon retkeilyvaatteiden mitoituksesta ja on testaillut useampien valmistajien isoja kokoja. Jos etsit tietoa isompien kokojen retkeilyvaatteista, kannattaa ehdottomasti tsekata Elsan juttu. Elsan jutusta löytyy käytännönläheinen retkeilyvarustelista aloittelijoille.

  • Nenä kohti syksyä

    Mainos: Otrivin Natural Aloe Vera

    Laskeutuminen kesästä syksyyn ei sujunut kovin loivasti. Pikemminkin siirrosta voisi kutsua jysäykseksi. Elokuun loppu ja syyskuun alku menin tukka tötteröllä paikasta toiseen ja rento kesä on enää hatara muisto vain.

    Eikä kyse ole vain siirroksesta lomasta arkeen vaan arjesta erilaiseen arkeen. Kun on pari vuotta keskittynyt lähinnä kotona olemiseen, kodin lähellä oleskeluun ja työhuoneelle kävelemiseen, melkein kolmen viikon mittainen työmatka 23 kiloa painavan perässä vedettävän rinkan ja kymmenen kilon ja täyteen pakatun pinkeän olkalaukun kanssa koetteli jaksamista. Harjoituksen puutetta, ilmeisesti.

    Syyskuun alussa olin viikon issikoiden ja suomalaisten islanninhevosystävien kanssa ratsastamassa Pohjois-Islannin maastossa. Tölttiä, kakkuja, lampaanpotkaa ja syysruskaa. Aurinkoisia iltoja, sumuisia aamuja, kuumia kylpyjä ja ulkoilua tuulessa.

    Viimeisenä heppamatkapäivänä pakkasin paikallisella pienlentokentällä likapyykit ja ratsastuskamat muovipussiin, pistin jesariteipillä paketin kasaan ja laitoin haisevan pussukan lentorahtina kotikylään puolison nimellä. 

    Sama kone, joka vei sukkapyykin pääkaupungin kautta kotikylään, vei meidät ratsastusmatkaajat Reykjavikiin. Reykjavikin paikalliselta lentokentältä saimme bussikyydin Keflavikin lentokentän kupeessa sijaitsevaan, vanhan Naton tukikohdan tiloihin kunnostettuun hotelliin. Seuraavana aamuna herätyskello soikin jo puoli neljä. Aaamukukkuu-lento Helsinkiin. Helsingissä en ehtinyt kentältä kovin pitkälle. Vaihdoin ykkösterminaalista kakkosterminaaliin, tapasin kentällä ystävän (jee!), jonka kanssa lensimme Kuusamoon (jee! jee!).

    Reissasimme viikon päivät tuntureilta rannikolle, Suomen itärajalta Raaheen. Oli ihanaa ja kaunista ja inspiroivaa. Opin ajamaan suomalaisella moottoritiellä ja parkkeeraamaan jos en nyt ihan taskuun niin ainakin melkein parkkiruutuun. Tästä mainiosta pohjoisen turneesta kerron lisää vähän myöhemmin.

    Reissun jälkeen suunta takaisin Helsinki-Vantaalle, sieltä Espooseen, sieltä Helsinkiin, sitten Vantaalle ja sitten Helsinki-Vantaalle. Sitten Islantiin Keflavikiin, sieltä bussilla Reykjavikiin, sieltä potkurikoneella kotikylään ja lopulta autolla kentältä taloon maailman reunalle.

    Kotona purin 23 kiloa painavan rinkan, ihmettelin miten paljon tavaraa yhteen olkalaukkuun voikaan mahtua ja ihastelin puhtaita ja siistiin pinoon viikattuja ratsastusreissun vaatteita vaatelaatikossani.

    Huhheijaa. Nyt olen siis kotona. Tein kaiken, minkä ehdin. Olo on jälkeenpäin kuin pienellä rusinalla, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois.

    Mikä auttaa jaksamaan pidemmällä työmatkalla? Terveellinen ruoka, riittävät yöunet, eikä viiniä ruuan kanssa. Otin siis silloin tällöin lasin viiniä, söin ennen aterioita sipsejä ja irtokarkkia ja nukuin liian lyhyitä yöunia. Mutta muutamasta en tinkinyt: hampaiden pesusta, aina pissalle kun ehtii -periaatteesta, lukemisesta iltaisin ja joka-aamuisista silmätipoista.

    Tällä kertaa otin reissuun mukaan myös nenäsuihkeen. Olen jo vuosia käyttänyt aamuisin silmätippoja, koska silmäni kuivuvat helposti. Koska myös kasvojeni iho on kuivanlainen, kiinnitän ihonhoitotuotteiden valinnassa huomiota eniten niiden kosteustehoon. Myös nenä on tuntunut välillä ikävän kuivalta, mutta en ole tehnyt asialle mitään, kun eihän sinne ole voinut työntää kosteuttavaa kasvovoidetta. LOL.

    Oikeastaan aloin kiinnittää nenän kuivuuteen huomiota vasta keväällä, kun aloitin yhteistyön Otrivin Natural Aloe Veran kanssa (siis tuo nenäsuihkeputeli, joka näkyy kuvissa). Nenässä on ihmisen kämmenen suuruisen alueen verran limakalvoja. Ihminen hengittää yhden päivän aikana yli 20 000 kertaa sisäänpäin ja useimmiten juuri nenällä, joten onhan sen hyvinvoinnilla väliä. Oon tuntenut nenässä välillä kuivuudesta johtuvaa ärsytystä, mutta en ole käyttänyt aikaisemmin  nenäsuihkeita, koska olen mieltänyt ne tukkoisuutta lievittäviksi flunssan oireiden hoitotuotteiksi, eikä sellaisiin avaaviin lääkkeellisiin suihkeisiin ole ollut tarvetta.

    Otrivin Natural Aloe Vera ei siis ole lääkesuihke.  Se on luonnonmukainen tuote, joka on valmistettu isotonisesta merisuolaliuoksesta ja aloe verasta, jolla on kosteuttavia ja rauhoittavia ominaisuuksia. Koska suihke on lääkkeetön, sitä voi käyttää vaikka päivittäin. Matkalla käytinkin.

    Kuivuudesta pölisevä maa tunki ratsastusretkillä nenän täyteen mustaa tomua. Nenäsuihke auttoi puhdistamaan nenäkäytävät. Iltaisin suihkeen jälkeen tuli niistettyä aikamoinen määrä mustaa ainesta paperiin (tiedoksi, jos jotakuta kiinnostaa: en tallentanut sitä toimenpidettä kuviin). Ilman suihketta kökkäreet olisi pitänyt kaivella esiin – ööh – varmaankin pinseteillä.

    Ilmastoiduissa sisätiloissa ja tuulisessa säässä oleilu kuivattivat nenää. Matkailu lisäsi rasitusta entisestään. Jatkuva maskien pitäminen kuivatti nenän lisäksi myös suupieliä, ja  PCR-testitikku toistuvasti nenänielussa aiheutti kirvelyn tunnetta. Niinpä suihkautin suihketta nenään joka aamu ja joka ilta.

    Pidän puhdistautuneesta tunteesta, jonka huuhtelu jättää.  Samaa sanoi puoliso, joka kokeili tuotetta pyynnöstäni. Hänellä on ahtaiden röörien takia kroonisesti tukkoinen ja vähän herkkä nenä. Tukkoisuus tuntuu itsestä inhottavalta ja minulle se kuuluu öisin kuorsauksena. Erityisen hyvää tämä suihke on kuulemma tehnyt remppa- ja siivouspäivinä, jolloin ilmassa on leijaillut tavallista enemmän pölyä ja tomua.

    Otrivin Natural Aloe Vera sopii koko perheelle 2-vuotiaasta eteenpäin. Jokaisella perheenjäsenellä täytyy kuitenkin olla oma henkilökohtainen pullonsa. Tuotetta saa apteekeista kautta Suomen.

    PM-FI-OTRI-21-00121

    CE-merkitty lääkinnällinen laite 0459. Lue pakkausseloste.