• Vanhempainvapaarahasto, sinulle on postia!

    Tänään iltapäivällä kävin jättämässä vanhempainvapaarahastolle osoitetun kirjekuoren. Lähitulevaisuudessa se nimittäin tulee taas ajankohtaiseksi: perhevapaat. Vanhempainvapaiden jakaminen. Näin me sen teimme.

    Islannissa on edelleen käytössä sama hyvä ja tasa-arvoinen systeemi, josta olen kirjoittanut aikaisemminkin: molemmille vanhemmille korvamerkityt vanhempainvapaat eli kolme kuukautta kummallekin ja yksi kolmen kuukauden aikajakso, jonka vanhemmat saavat jakaa kuten haluavat. Vapaat pitää käyttää ennen kuin lapsi täyttää kaksi vuotta.

    Vapaiden jakamisen pelisäännöt olivat selvät alusta asti. Miehelle kuusi kuukautta, minulle kolme. Tähän jakoon on useampi syy.
    Ensinnäkin minähän vannoin, että jos tähän hommaan vielä kerran lähden, niin puoliso jää kotiin pidemmäksi aikaa. Tällaisen jaon hän itsekin halusi, joten peli oli sillä selvä.
    Toisekseen miehen työ vuoristoreissujen oppaana ja oppaiden kouluttajana vaatii paljon enemmän poissaoloa kotoa kuin omani. Kun mies lähtee töihin, hän saattaa häipyä vaikka Grönlantiin. Kun minä lähden töihin, useimmiten riittää, että avaan läppärin. Jotta pystymme olemaan mahdollisimman paljon molemmat kotona, kannattaa vapaat antaa sille, jonka työssä on vähemmän liikkumavaraa.
    Kolmanneksi: rahallisesti sillä ei ole väliä, kumpi meistä jää kotiin. Vanhempainvapaan tuen suuruus on täällä tundralla 80 % bruttopalkasta miinus verot ja eläkemaksut. Laman jäljiltä vanhempainvapaarahastossa on kuitenkin maksukatto: maksimibruttopalkka, josta tuki lasketaan, on islantilaisen keskipalkka eli noin 2 800 euroa. Tämä tarkoittaa sitä, että 2 800 euroa kuussa tienaava saa saman verran vanhempainvapaalla tukea kuin 8 000 euron kuukausipalkkalainen. Koska me tienaamme suunnilleen yhtä paljon, raha ei vaikuttanut päätöksentekoomme mitenkään.
    Islannissa vanhempainvapaa on melko lyhyt – vain 9 kuukautta –  mutta se tarjoaa hyvät joustot. Vapaan voi nimittäin pitää osa-aikaisena. Niinpä me otimme miehen kuuden kuukauden isyysloman viisikymmentäprosenttisena eli 12 kuukaudelle alkaen lapsen syntymästä. Oma kolmen kuukauden vapaani alkaa samasta päivästä. Eli aluksi jäämme kotiin molemmat. Se on helpottava tieto. On nimittäin pakko myöntää, että en olisi kyllä yksin oikein uskaltanutkaan. Ajatus vastasyntyneen hoitamisesta tuntuu yhtä tutulta kuin napajäätikön ylitys. Kyllä se siitä ajan kanssa varmasti yksinkin suttaantuu, mutta ihanaa, että alkumetreillä voi nojata toiseen.
    Vaikka minä olen oman vapaani loppumisen jälkeen taas sataprossaisesti töissä, osa-aikaisella vanhempainvapaalla oleva mies voi ottaa kiinnostavia työkeikkoja silloin tällöin. Silloin minä voin hypätä vaipanvaihtajaksi ja tehdä ”etäpäivän” ilman, että tarvitsee kysellä lupaa keneltäkään. Tykkään siitä, että yrittäjänä saan itse päättää esimerkiksi tällaisista asioista. Ei byrokratiaa, ei ”työpaikan tapoja” tai viikkokausia kestävää päätöksentekoa.
    Vähän kyllä nauratti, kun kirjailin vanhempainvapaahakemuksen liitteeksi todistuksen siitä, että työnantajalleni on ilmoitettu tulevasta vanhempainvapaasta. Koska olen yrittäjä ja yritykseni maksaa minulle palkkaa, annoin itse itselleni kirjallisen luvan vanhempainvapaaseen. Lomakkeen loppuun vedin puumerkit kahteen kohtaan: työntekijä ja työnantajan edustaja. Molemmat hyväksyvät ilman vastalauseita.
    Seuraava vuosi mennään tällä setillä. Sen jälkeen kopin ottaa anoppi, jonka luona lapsi on päivähoidossa vuoden päivät eli siihen asti, kunnes päiväkodin ovet aukeavat.
    Kun tipautin kuoren postilaatikkoon, oma oloni keveni ainakin kirjekuoren painon verran. Asiat konkretisoituvat. Eiköhän siitä vauvavuodesta taas jotenkin selvitä. Ihanaa, että tulee lapsi ja ihanaa, että kummankaan ei tarvitse lopettaa työntekoa kokonaan.