Tuntemattomien ihmisten kommentteja kadulla: ”Hei oletko raskaana?” ”Siis mieletön maha!” ”Onko sulla siellä kaksi?” Argh.

Tuttujen ihmisten kommentteja toimistolla: ”Shiit, sä olet kyllä tosi iso!” ”Siis miten pystyt kävelemään tuon kanssa?” ”Aivan tajuton maha!!”

Onko tää manaamista, kun pakkasin jo sairaalakassin?

Siis et kai sä enää käy töissä? -kyselyä. (Kyllä käyn, koska kotisohvalla tulisin vieläkin hullummaksi. Ja suoraan sanoen mä en ihan ymmärrä, että Suomessa voi halutessaan jäädä äitiyslomalle jo 50 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa – ja viimeistään 30 arkipäivää ennen laskettua aikaa. Siis viisi viikkoa ennen laskettua aikaa on pakko jäädä pois töistä tai työnantaja (edit, lisäys: ja myös siis työntekijä) joutuu kuseen. Miksi? Mä ymmärrän, jos voi huonosti – silloin kuuluu hakea sairaslomaa. Mutta jos raskaus sujuu normaalisti ja etenkin jos työskentelyolosuhteita voi säädellä, miksi äitiysloman aloitusta ei voi lykätä niin pitkään kuin itsestä tuntuu hyvältä?)

Akrobatiaa, jota vaaditaan sängystä ylös nousemiseksi. Nimimerkki yöllä tunnin välein vessaan. Jukolauta.

Miestä, joka kiskoo oman unettomuuteni ohessa samassa sängyssä samaan aikaan ja varsin tyytyväisen oloisena seitsemän tunnin yöunet. Ja valittaa aamulla että on vähän väsynyt. Y-hyy.

Kiihtyvästi hikoilevaa takapuolta, joka saa aina istahtaessa epäilemään, että nytkö ne lapsivedet tuli.

Raskasuviikko 39. Asioita, joita jään kaipaamaan

Kätilöä, jolta saa aina ihanan suoraa palautetta. ”Joo onhan noi suonikohjut tosi rumia, mutta toivotaan että ne häviää itsestään.” ”Joo, tiedän että tässä vaiheessa sattuu välillä pilluun, mutta tää on tilapäistä.” ”Ei sun ole pakko vaa’alla käydä, et näytä ihan kamalasti lihoneen.”

Raskausviikko 36
Raskausviikko 37
Raskausviikko 38