Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Mikä olisi sinun islantilainen nimesi?

    Islantilaiset nimet ovat aihe, joista kysytään usein. Tänään tämä takataskulla lämmennyt juttuaihe palasi mieleeni, kun sain jälleen kerran islantilaiselta tyypiltä sähköpostiviestin, joka alkoi miehelle osoitetulla tervehdyksellä. Emme ole vielä tavanneet kasvotusten ja hän päätteli etunimestäni, että olen mies. Näin on käynyt lukemattomia kertoja.

    Islannissa on melko tiukka nimilainsäädäntö. Vastasyntyneelle – jos sen molemmat vanhemmat ovat islantilaisia eikä heillä ole muuta kansalaisuutta – ei saa antaa mitä tahansa nimeä, vaikka se olisi ihan kelpo nimi muualla maailmassa.  Nimen täytyy löytyä Islannin nimirekisteristä. Jos nimeä ei ole siellä, pitää anoa lupa. Jos nimivaltuutettu ei hyväksy nimeä, sitä ei hyväksytä.

    Päästäkseen nimirekisteriin nimen täytyy olla hyvien tapojen mukainen eikä se saa olla loukkaava. Nimi ei saa sisältää kansinvälisiä kirjaimia (esim ä-kirjan ei sovi), sen pitää kirjoitusasultaan muutenkin sopia islannin kieleen ja se pitää pystyä taivuttamaan kieliopillisesti. Nimilautakunta kiinnittää huomiota kuulemma etenkin nimen genetiivimuotoon.

    Esimerkiksi nimi Anna tomii Islannissa, koska se on naisennimi, joka päättyy a-kirjaimeen ja se taipuu kielen neljässä sijamuodossa siististi ja kivasti: Anna, Önnu, Önnu, Önnu.

    Sääntöjä on tajuttoman pitkä liuta, mutta pari hauskaa huomiota. Esimerkiksi kaikki kirjaimeen ”i” päättyvät nimet ovat Islannissa automaattisesti miehen nimiä. Sellaiset nimet kuin Salli, Mirjami, Siiri, Sari ja Irmeli eivät menisi läpi tytön nimenä. Vastaavasti kaikki kirjaimeen ”a” päättyvät nimet ovat täällä naisen nimiä. Pekka, Jukka, Joona, Miika ja Mika ei käy pojalle nimeksi.

    Etunimen jälkeen tulee ”sukunimi” eli joko jonkun poika (-son) tai tytär (-dóttir). Perinteisesti sukunimi on ollut patronyymi eli isän etunimen mukaan. Meidän lapsillamme on molemmilla etunimensä jälkeen Björgvinsdóttir eli Björgvinintytär. Yhtä lailla tuo ns. sukunimi voisi olla myös matronyymi: Satusdóttir eli Satuntytär. Minun mielestäni olisi kuulostanut hölmöltä yhdistää islatilainen substantiivi suomalaiseen etunimeen, joten päädyimme siksi patronyymiin.

    On toki mahdollista ottaa lapselle myös molempien vanhempien etunimet, eli lapsemme voisivat olla myös Björgvinsdóttir Satusdóttir. Siinä olisikin Islannin ulkopuolella tavaamista.

    Täällä voit muuten lukea jutun siitä, miten me valitsimme omien lastemme nimet.

    Koska sukunimi tulee äidin tai isän tai molempien etunimestä, täällä ei ole mahdollisuutta vaihtaa nimeä naimisiinmennessä. Se, että on jonkun lapsi, ei muutu siitä, että iskee haarukat yhteen aikuisena jonkun tyypin kanssa. Ihanan helppoa. Jokaisella on oma nimi ja se ei siitä muutu.

    Etunimensä saa vaihtaa ja patronyymin voi vaihtaa matronyymiksi tai toisinpäin, mutta vanhempien ulkopuolista matro- tai patronyymiä ei voi valita eikä sitä voi vaihtaa niin sanottuun tavalliseen sukunimeen.

    Jos korjaa aikuisena sukupuolta, voi toki vaihtaa -son pääteen -dóttiriin tai toisinpäin. Työn alla on muuten  lakiuudistus, joka parantaisi muunsukupuolisten asemaa Islannissa ja nimiasia on siinä yhtenä yksityiskohtana mukana.

    Jos minulla olisi islanninkielinen etunimi, olisin luultavasti Saga, koska Saga tarkoittaa suomeksi Satua. Jos haluaisin tehdä väännöksen Satu-nimestäni, voisin yrittää hyväksyttää etunimen Sata. Se taipuisi islanniksikin kivasti kaikissa neljässä sijamuodossa: Sata, Sötu, Sötu, Sötu.

    Sekä patro- että matronyymillä nimeni olisi siis kokonaisuudessaan:

    Sata Heikkadóttir Merjudóttir.

    Siinä onkin oiva vappunimi. 🙂