• Talouspaperinkäytön lyhyt henkilökohtainen historiani

    Mainos: Metsä Tissue

    Puolitoista rullaa päivässä. Se on henkilökohtainen talouspaperinkäyttöennätykseni. Esikoinen oli silloin pieni, minä ekaa kertaa äiti ja arki oli yhtä hulinaa. Noista ajoista en suurinta osaa enää tietenkään muista, hyvä jos muistin edes seuraavana päivänä edellisen päivän pörräilyjä, mutta tuo talouspaperin kulutusmäärä oli joinakin päivinä niin valtavaa, että se on imeytynyt mieleen. Miten kukaan voi käyttää puolitoistarullaa talouspaperia yhden päivän aikana? No ainakin esikoislapsen vanhempi voi. 

    Satu Ramo Metsa Tissue blogi kuva

    Lapsen sotkut, omat sotkut, pitkin keittiön seinää rennolla heittoliikkeellä levinnyt velli, keittiösaarekkeelle kaatunut kahvi. Reps-reps. Arkkia toisen perään.

    Nykyään meidän talouspaperin kulutusindeksi näyttää toisenlaiselta. Laskin tämän yhteistyön aikana, paljonko paperia kuluu nyt, kun molemmat lapset käyvät koulua, kukaan ei enää heittele ruokaa syödessään ja kotona valmistetaan arkisin vähemmän ruokaa. Muutos on iso: seitsemäsosa pikkulapsiajasta. (Niin, ja sen minkä talouspaperissa säästää, se nykyään vessapaperiin menee.) 

    Satu Ramo Metsa Tissue blogi kuva 2 (1)

    Puolitoistarullaa talouspaprua riittää keittiössä nykyään noin viikon. Suurin osa siitä menee ruoanlaiton roiskeiden siivoamiseen ja suun pyyhkimiseen. Meillä ei esimerkiksi käytetä serviettejä vaan talouspaperilla mennään. 

    Miksi et käytä kestorättejä?

    Aika moni (äiti, jännä että iseissä tämä ei herättänyt tunteita) kommentoi tuolloin, että aika paljon menee, että ihan vaan mielenkiinnosta kyselen, miksi ette käytä kestoliinoja. No en jaksanut. Ei ne liinatkaan taivasta putoa, niitä olisi pitänyt ostaa isot kasat, täyttää ja tyhjentää pesukonetta vieläkin enemmän, hankkia kuivausrumpu koska ei meidän pyykkihuoneemme naruille olisi mahtunut enää yhtään enempää, laskostaa laatikkoon. Juu ei.

    Onko talouspaperin käyttö jotenkin vastuutonta? No sitä arvioidessa täytyy ottaa huomioon useampi juttu eli ainakin

    • raaka-aine (mistä pehmopaperi tehdään, mistä pehmopaperin raaka-aine tulee)
    • kotimaisuus (raaka-aineen matka tuotantolaitokselle, tuotteen kuljetus kuluttajalle) 
    • tuotantotapa (esim. tuotannon päästöt). 
    Satu Ramo Metsa Tissue blogi kuva 3

    Lambi on yksi suomalaisen Metsä Tissuen brändeistä. Lambin talous- ja vessapaperit on valmistettu ensikuidusta eli tuoreesta puukuidusta. Ensin se humisee metsässä, sitten se pyyhkii läikkyneen kahvin. Mutta ei kuusta kaadeta siksi, että sen saisi pussittaa talouspaperirulliksi kaupan hyllylle. Kun puu kaadetaan, vastuullisessa tuotannossa sen kaikki osat menevät käyttöön. Sieltä tulee matskua puutalon rakentamiseen, keinutuoliin, puisiin korvakoruihin, kirjoihin, puisiin astioihin – sekä vessa- ja talouspaperiin. Yhden jäte on toisen raaka-aine. Esimerkiksi tukeiksi liian ohuet rungot päätyvät ensikuiduksi – siis talous- ja wc-paperiin.

    Miksi Lambia ei sitten tehdä kierrätyskuidusta?

    Ensikuidun vaihtoehto on kierrätyskuitu, joka valmistetaan kierrätyspaperista.  Miksi sitten ei valita kierrätyskuitua? Eikö se olisi vastuullisempaa? Selvittelin tätä vähän.

    Kierrätys on tärkeää, kiertotalous on ehdottoman kannatettava (ja yhä useimmilla toimialoilla tulevaisuudessa ainoa mahdollinen) tapa järjestää tuotanto. Silti kaikki, mikä kierrätetään ei välttämättä ole aina automaattisesti vastuullisinta tai parasta.

    Kierrätyspaperi täytyy siistata, jotta sitä voi käyttää pehmopaperituotannossa. Siistaaminen tarkoittaa esimerkiksi musteen ja epäpuhtauksien poistamista. Prosessi kuluttaa energiaa ja vettä. Ensikuitua taas ei tarvitse käsitellä yhtä paljoa, ja sen hyödyntämisaste on korkeampi. Metsä Tissuella on laskettu, että yhden ensikuiduista valmistetun WC-paperirullan valmistamiseen tarvitaan 40 pinnaa vähemmän raaka-ainetta verrattuna kierrätyspaperista valmistettuun WC-paperiin.

    Satu Ramo Metsa Tissue blogi kuva 4

    Kierrätyskuitu ei ole missään nimessä raaka-aineena huonoa – se vain sopii paremmin erilaisiin käyttötarkoituksiin kuten esim. kartonkipakkausten matskuihin.

    Ensikuidun käyttöön ohjaa myös yksi isoista megatrendeistä: digitalisoituminen. Sanomalehtien määrä maailmassa pienenee, toimistot muuttuvat sähköisiksi, yhä useammat sisällöt julkaistaan digikanavissa. Kierrätettävän paperin määrä maailmalla vähenee, ja kun kierrätyspaperia on saatavilla yhä vähemmän, sitä pitää roudata maailmalta tuotantoon kauempaa. 

    Metsä Tissuen käyttämä ensikuitu tulee pääosin (mun saaman tiedon mukaan 76-prosenttisesti) Suomesta ja Ruotsista. Puuraaka-aine on 100 %:sti jäljitettävää. Lambin raaka-aine tehdään Metsä Groupin Äänekosken tehtaalla, ja paperit valmistetaan Mäntän tehtaalla.

    Metsä Tissuella onkin vertailtu ensi- ja kierrätyskuituisten tuotteiden hiilijalanjälkiä viimeksi tänä vuonna. Laskelmat teki ulkopuolinen asiantuntijayritys AFRY. He selvittivät, että laskelmaan valittujen ensi- ja kierrätyskuituisten tuotteiden hiilijalanjäljet olivat tehdaskohtaisesti toistensa kanssa samaa luokkaa. 

    Satu Ramo Metsa Tissue blogi kuva 5

    Yhden jäte on toisen raaka-aine myös täällä talouspaperin käyttöpäässä.  Talouspaperiarkista suurin osa on biohajoavaa selluloosamassaa. Käytetty talouspaperi menee siis ilman muuta biojätteeseen. Meidän kylässä on se kiva erikoisuus, että kun biojäte on muuttunut mullaksi,  se menee kylämme yhteispuutarhan tarpeisiin.

  • Aaltopeltiä talon ulkoseiniin – mitä ihmettä?

    Talokuulumisia! Olettekin varmaan Instasta huomanneet, että meidän talo sai kesällä peltipinnoituksen. Ai että siitä tuli hieno! Moni on ihmetellyt tätä aaltopeltiä materiaalina – enkä ihmettele yhtään. Eihän tämä mikään kovin perinteinen pintamateriaali ole tietääkseni oikein muualla kuin täällä Islannissa.

    aaltopelti talo

    Talo, jonka ostimme reilu vuosi sitten, on yksi Islannin ensimmäisiä muurattuja taloja. Muuraus tuli Islantiin historiankirjojen mukaan noin vuonna 1905, ja meidän talon rakennusvuosi on tuo sama vuosi. Koska talo on yli sata vuotta vanha, sen ulkoremonttiin liittyen piti hakea lupa paikalliselta museovirastolta. Kerroimme heille muutossuunnitelmistamme ja he hyväksyivät ne. Kadun puolelta pidetään vanha tyyli, meren puolelle saimme vaihtaa isommat ikkunat ja avata pariovet ja rakentaa terassin.

    talon paallystaminen islanti alkutilanne

    Jos talon olisi kunnostanut täysin vanhojen perinteiden mukaan, siihen olisi voinut saada rahallista tukea museovirastolta. Tuen määrä verrattuna kohonneisiin kustannuksiin olisi kuitenkin ollut niin pieni, että emme edes harkinneet sitä vaihtoehtoa. Me halusimme saada säänkestävät ja toimivat ikkunat ja isot ikkunat merelle. Se ei olisi ollut mahdollista, jos olisimme tehneet remontin täysin vanhaa kunnioittaen. Sitä paitsi yhden perinteisen ikkunan rakentaminen olisi maksanut suunnilleen saman verran, kuin uusien tehtaalta tilattavien ikkunoiden tilaaminen yhteen kerrokseen (noin 9 ikkunaa).

    Museovirasto ehdotti, että kunnostaisimme talon ulkosivun sellaiseksi kuin se oli alunperin ollut eli olisimme poistaneet vanhat, romuksi menneet ulkoseinäpäällysteet ja muuranneet talon ulkopinnan. Noh, kaunis ajatus: muurattu ulkoseinä olisi tosi upea – mutta ei käytännöllinen. Ja käytännöllisyys voitti. Luja pohjoistuuli, meren läheisyys ja Islannin liikkuva maa on sellainen kombo, että sitä muurausta olisi saanut olla tekemässä muutaman vuoden välein. Siinä olisi ollut aivan liikaa säätöä ja se olisi maksanut aivan liikaa. Joten menimme sillä toiseksi perinteisimmällä tavalla: kuorrutimme talomme aaltopellillä.

    talon paallystaminen

    Suurin osa Islannin vanhimmista asuinrakennuksista on päällystetty aaltopellillä, koska se suojaa vanhoja puu- ja kivitaloja tuulelta ja sateelta. Aaltopeltitakki on käytännöllinen. Päivittäin lukuiset mutta voimakkuudeltaan pienet maanjäristykset aiheuttavat hiuksenhienoja murtumajälkiä talojen pintoihin. Jatkuvan korjausmuuraamiseen sijasta talojenomistajat ratkaisevat ongelman käärimällä talonsa aaltopeltiin. Näin päätimme tehdä mekin. Meillä on Reykjavikissa kivitalo, jossa joudumme tuota jatkuvaa maalaamisen ja muuraamisen ongelmaa työstämään – ehkä laitamme sinnekin jonain päivänä pellit päälle. Viimeistään sitten kun eteen tulee isompi kertaremontti. Juuri nyt ei budjetti veny toisen talon päällystämiseen.

    aaltopelti paallyste talo

    Aaltopeltiä voi maalata itse haluamallaan värillä tai sitten pellin voi ostaa valmiiksi maalattuna, jolloin vaihtoehtoja on rajallisempi määrä. Koska valmiiksi maalattu pelti on kestävämpää, me valitsimme sellaisen. Aika pitkän pohdittiin kahden vaihtoehdon, mustan ja keltaisen välillä. Musta olisi ollut tyylikäs ja kaunis, mutta keltaisessa oli enemmän energiaa ja valoa. Ja koska meidän talo sijaitsee meren rannalla, tuntui kivalta antaa talon loistaa värissä. Tämä on nyt se meidän aurinko. Myös niinä sydäntalven kuukausina, jolloin aurinko ei vuorten takaa nouse kylää valaisemaan.

    Tähän meidän taloon oli vuosikymmeniä sitten laitettu jostain käsittämättömästä syystä muovinen kuori. Jaiks. Se oli vuosien saatossa muuttunut niin rumaksi ja reikäiseksi, että tulee ihan huono olo vain miettiessäkin sitä.

    Käytännössä tämä ulkosivuremppa meni niin, että puoliso repi vanhat, reikäiset muovikuorrutukset pois parissa päivässä. Sen jälkeen talon paljaaseen ulkoseinään kiinnitettiin puinen kehikko, jonka väleihin aseteltiin villa. Villan päälle laitettiin paperikerros, jonka tehtävä on suojata villaa. Kun talo oli paperissa, alumiinilevyt kiinnitettiin paikalleen.

    talon ulkosivun remontti islanti
    aaltopeltipaallynen taloissa islannissa

    Peltiverhoilussa ylä- ja alareuna jätetään auki, jolloin ilma pääsee kiertämään pellin ja talon ulkoseinän välissä ja kosteusvaurioiden riski vähenee.

    aaltopelti islanti taloissa
    aaltopelti paallyste talossa

    Voila! Tähän kaikkeen meni kolmisen viikkoa ja se tuli maksamaan noin 50 000 euroa. Huhheijaa. Onneksi ei tarvitse ihan heti tehdä tätä uudestaan. Pitäisi kestää ainakin meidän aika ja mielellään paljon ylikin.

    Miksi muuten keltainen eikä esimerkiksi punainen, olisi sekin ollut kirkas väri? Tähän on syy talon historiasta. Muurattu talo maalattiin aikanaan keltaiseksi. Kaikki vanhemman polven kyläläiset muistavat tämän talon juuri ”keltaisena talona”. Halusimme säilyttää talon nimen.