• Mitä kaipaan kaupungista?

    Maalle muutto on ollut nasta kokemus ja näin puolen vuoden jälkeen tuntuu, että olemme reilusti plussan puolella. Täällä Islannissa asuessani minulta on aika usein kysytty, mitä kaipaan Suomesta. Nyt kun asumme tuolla ”maaseudulla”, on kyselty, mitä kaipaan kaupungista eli Reykjavikista.

    Viime aikoina olen huomannut useamman kerran miettiväni, että enpä oikeastaan mitään. Aika tylsä vastaus. Missä siis vika, mielikuvituksessako?

    Ulkomaille muutto. Maalle muutto. Hiusten leikkaaminen. Asioita, joita en niin kovin aktiivisesti jatkuvasti analysoi.

    Suomessa on monia mahtavia asioita, joita Islannissa ei ole. Suomessa asuvia ystäviä. Suomenkielisiä teatteriesityksiä. Kirjakauppoja. Superhyvä kirjastojärjestelmä. Reissumies-ruisleipää. Karjalanpiirakoita. Lämmin sää ja edullisemmat hinnat.

    Mutta ei noista asioista mikään ole oikein sellainen, jotka kovasti kaipaisin. Nykyinen elämä ja arki on kivaa ilma niitäkin. Sitten kun olen käymässä Suomessa, voin nauttia noista asioista. Mutta ei niitä ole sillä tavalla ikävä, että kaipaus painaisi mieleen mustelman.

    Sitten maalle muutto. Maaseudulla kaipaan kaupungista eli Reykjavikista… Nooh meidän naapurileipomo on ihana, samoin pari kahvilaa siinä nurkan takana. Ruokakaupassa oli vähän enemmän valikoimaa. Reykjavikin Crossfit-salilla on paremmat hyppynarut. Siellä on myös monta settiä voimistelurenkaita, Isafjördurissa ei yksiäkään. Ja meidän ihana talo Reykjavikin keskustassa, siinä oli mukava asua.

    Isafjördurissa on kamalan paljon sellaista kivaa, mitä Reykjavikissa ei ollut. Pääsen juoksemaan vuorille kotipihasta. Kymmenen minuutin kävelymatkan päässä on kaikki mitä arkisin tarvitsen: työpaikka, päiväkoti, koulu, joogasali, crossfit, ruokakauppa, kahvila, ravintola, elokuvateatteri, uimahalli, posti ja kirjakauppa.

    En kaipaa oikein mitään yhtään missään. Paitsi ihmisiä tietysti, mutta siihen on jo niin tottunut, että kaikki läheiset eivät juuri koskaan ole samassa paikassa tai edes samalla aikavyöhykkeellä yhtäaikaa. Paikkakunnan vaihdos ei muuttaisi siinä kuviossa mitään.

    En tiedä, olenko vain oppinut pitämään asioista ja ihmisistä, joilla itseni kussakin tilanteessa olen ympäröinyt vai onko tämä kaikki tyytyväisyys vain sattumaa? Tai sitten olen sen verran laiska ja peruspositiivinen ihminen, että en vain jaksa laittaa aikaa ja energiaa sen miettimiseen, mihin minulla on milloinkin ikävä ja minne haluaisin mennä seuraavaksi. Kun näinkin elämä tuntuu oikein hyvältä, ettei ole ikävä yhtään minnekään. Maalle muutto tuntuu hyvältä idealta edelleen. Katsotaan, mikä fiilis on seuraavan puolivuotiskauden jälkeen.

  • Sata pullaa kyläläisille

    Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi ja terveiset pyhäpäivään täältä Islannista! Ihanaa että on olemassa kaksi kotimaata ja niistä toinen on sellainen, jonka kielessä ei ole prepositioita ja jossa lentokentälle ja naapurimaahan pääsee junalla. On monta risteilyä joka päivä Tukholmaan ja Tallinnaan, hyllymetreittäin lastenkirjallisuutta ja loistava kirjastojärjestelmä. Hassuja sanoja, jotka eivät ole vitsejä. Asuntotuotantotoimisto.

    Me juhlistamme suomalaisuutta täällä Isafjördurin kylässä kutsumalla kaikki tutut viikonloppuna suomalaisille joulukahveille. Valmistamme itse 12 litraa glögiä, leivomme 50 joulutorttua ja litran pullataikinasta niin paljon korvapuusteja kuin mahdollista. Pata porisee, pullataikina nousee.

    Itsenäisyyspäivän tunnelmissa suosittelen lukemaan Katjan blogista jutun suomalaisuudesta. Se on mahdottoman hieno pätkä tekstiä.

    Ei tarvitse mun takia kahvia keittää.
    Otan itsekin.
    No sitten.

    Minä lähden nyt keittämään sitä glögiä. Ihan vaan vieraita varten. Jos nyt kukaan edes tulee.