Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Loma-asukkaan rakkaat vinkit Turkuun

    Kaupallisessa yhteistyössä OP Koti kanssa

    Eräänä päivänä muutama vuosi sitten äitini soitti ja kertoi suunnittelevansa muuttoa Turkuun juna-aseman ja upean rinteessä sijaitsevan Puolalanpuiston väliin. Sen myötä minusta sitten tuli osa-aikaturkulainen. Se oli siis hyvä uutinen!

    Jos joku ei vielä ole huomannut, niin perheemme siis asuu arkisin Islannissa. Äitini kotikaupunki on meidän suomalainen kotikaupunki, jossa vietämme aikaa aina kun olemme Suomessa. Eli kesäisin vähintään kuukauden, lomilla muutoinkin ja joka toinen joulu.

    Jälkeenpäin on helppoa oppia tykkäämään kaikesta tapahtuneesta, mutta Turun kanssa kävi kyllä oikeasti hyvä tuuri. Enpä nimittäin voisi kuvitella meille osuvampaa osa-aikakotikaupunkia. Julkiset liikenneyhteydet Turkuun ovat loistavat tällaisen reissuperheen näkökulmasta. Juna- ja bussilähtöjä on päivässä kymmeniä (luultavasti satoja) eri puolille Suomea. Kiitos Turku-kodin keskustasijainnin kävelemme perheen kanssa asemalta kotiin muutamassa minuutissa. Kaikki on sopivan lähellä, luontokin.

    Ystävystyin Turun kanssa keski-ikäistyvänä aikuisena. Kun menin ensimmäisen kerran ”Turun-kotiin” mukanani kulki kaksi lasta ja paljon matkatavaroita. Turun opiskelijamenosta, bileistä ja yöelämästä tiedän yhtä vähän kuin larppauksesta.  Turku osaa saletisti hurmata monella tavalla, mutta eniten minuun vetoaa kaupungissa hyvinvointiin ja nautiskeluun keskittyvät asiat. Turun hyvin tuntevat OP Kodin kiinteistönvälittäjät haastoivat minut kertomaan teille parhaat Turku-vinkkini.  Kaupunki siis haltuun näillä vinkeillä!

    Barkerin crossfit-sali melko lähellä joenrantaa ja noin viidentoista minuutin hitaan hölkkämatkan päässä juna-asemasta. Tunneille voi kuitenkin osallistua vain jos on käynyt crossfitin alkeiskurssin.
    Reebok CrossFit Turku, Raunistulantie 25, Turku



    Pure Move, hot jooga. Jos uintia ja tuplanaruhyppelyä ei lasketa, tämä on vetisin kokemani urheilulaji. Hiki virtaa pitkin kaikkia ruumiinosia kuin vesi jäätikköjoessa jo ensimmäisistä minuuteista alkaen. Noin puoli tuntia harjoituksen jälkeen kun hengitys on tasaantunut ja lämpötila laskenut, on mahtavan rentoutunut ja freesi olo. Hotjoogatunneille voi mennä myös aivan aloittelijana. Suosin itse niitä helpoimpia tunteja, esimeriksi Vinyasa Fusion (45 min). Sijainti on kätevä, ydinkeskustassa.
    Pure Move, Eerikinkatu 7 B a, Turku

    Sammakon kirjakauppa. Sammakko on turkulainen kustantamo, joka julkaisee mm. käännöskirjallisuutta, sarjiksia ja runoutta. Sammakolla oli tavattoman tunnelmallinen ja loistavan valikoiman kirjakauppa Helsingissä, jonne kulutin opintolainaani 2000-luvun alussa. Mutta Helsingin-kirjakauppa suljettiin muutama vuosi sitten… Onneksi tämä Turun kirjakauppa on edelleen ilahduttamassa meitä kivijalkakirjakauppojen ystäviä. Valikoima on todella hyvä ja palvelu on erinomaista – kuten Sammakon kirjakaupoissa on aina ollut. Plussaa natisevista lautalattioista ja rauhallisesta tunnelmasta. Täältä löydät paitsi mielenrauhan, myös taatusti hyvää luettavaa.
    Sammakon kirjakauppa, Kauppiaskatu 3, Turku


    Suosikkikahvilani on myös meidän kesäkodin lähikahvila eli upean Taidemuseon yhteydessä oleva Cafe Victor. Tunnelma on onnistunut sekoitus rentoa kahvilaa ja herraskaista museoympäristöä. Käymme täällä aina kun olemme Turussa. Lapsille limua, äidille pullaa. Hyvää kahvia, herkullisia leipomuksia. Viikonloppuisin tämä on mainio brunssipaikka. Kasvispainotteinen pöytään katettu myöhäinen aamiainen sisältää neljä pientä annosta ja alkoholittomat juomat (20 euroa).
    Kahvittelun ja limujen jälkeen voi mennä käyskentelemään viereiseen Puolalanpuistoon.
    Cafe Victor, Aurakatu 26, Turku


    Myös OP Koti Turku laittoi likoon omat Turku-vinkkinsä.

    ”Gaggui kahvila valmistaa tuotteet alusta lähtien itse ja niitä on mukava nauttia tyylikkäässä miljöössä. Sokerihiiren ykköspaikka.”

    Humalistonkatu 15a, Turku.

    – Heidi Tick, myyntineuvottelija, OP Koti Turku

    Kyllä, minäkin annan pisteet tälle! Gaggui on nimittäin toinen Turun rakkaista suosikkikahviloistani. Ja tänne pätee sitten herkutteluvaroitus. Vaikka miten yrittäisi ennen kahvilaan menoa kieltäytyä kakuista ja ottaa ”vain kahvi”, eihän se tietenkään onnistu. Ikinä. Gagguin kakkupalat ovat aivan liian kauniita ja aivan liian herkullista minkään sortin kielloille.

    “Kuhankuono. Todella mukava kohde päiväretkille. Kuhankuonon reitistöllä maisemat vaihtuvat ja reitin varrelta löytyy toinen toistaan mukavampia pysähdyspaikkoja eväiden syöntiin. Kuhankuonolla ollessaan on helppo unohtaa kuinka lähellä kaupunkia ollaan. Autolla vain puoli tuntia ja sinne pääsee tosi kätevästi myös bussilla.”
    www.kuhankuono.fi
    – Anne Konstari, kiinteistönvälittäjä, OP Koti Turku

    Herää vai yksi kysymys: miksi en ollut kuullut tästä aikaisemmin? Kuulostaa juuri sellaiselta paikalta, jonne olisi mukava mennä kesäpäiväksi seikkailemaan. Molemmat tytöt ovat reippaita kävelijöitä ja useampikin tunti vilahtaa ohi, kun ympäristössä riittää tutkittavaa. Eväät mukaan!

    “Jokirannan kätketyt patsaat. Etenkin lapsiperheelle mukavaa tekemistä. Kahden kilometrin mittainen reitti kulkee Martinsillan ja Turun linnan välillä.”
    Kätketyt patsaat, jokiranta
    – Esa Kaasilahti, kiinteistönvälittäjä, OP Koti Turku

    Me olemme tehneet esikoisen kanssa geokätkentää Turun keskustassa – ja hän muistelee sitä vieläkin innoissaan. Meitä jäi molempia mietityttämään, missä ihmeessä se Läntisen Pitkäkadun kätkö oikein on. Haravoimme joka ikisen kiven, räystään ja portinpielen, mutta emme löytäneet. Emme vieläkään ole löytäneet. Ehkä se on poistettu kokonaan.

    Kätkettyjen pikkupatsaiden etsiminen kuulostaa myös sellaiselta, josta lapset varmasti innostuisivat. Ensi kesänä kokeilemme tätä. Ja löydämme sen samperin läntisenpitkäkadunkätkön, jos se vielä on olemassa…

    Mitäs tuumaat näistä talviloma-kesäloma-joululomaturkulaisen vinkeistä? Erityisesti kiinnostaisi, onko teistä joku käynyt tuolla pikkupatsaiden etsintäkierroksella. Olisi nimittäin hauska kuulla, minkä ikäisille se teidän mielestä sopii – onko 10-vuotias jo liian ”vanha”, säilyykö 3-vuotiaan mielenkiinto. (Ja jos joku tietää jotain sen Läntisen Pitkäkadun geokätkön kohtalosta, otan mielelläni vastaan sisäpiirintietoa.)

    Yksi erityisen mukava paikka Turussa on tietysti pakko mainita: Turun Kuningattaren ei-vaatimaton residenssi!! Jos minä joskus muutan Turkuun vakituisesti, teen sen ainoastaan, jos voin muuttaa Kuningattaren kanssa samaan taloon tai välittömään naapurustoon. Jätän osoitteen ja ovikoodin nyt kuitenkin laittamatta, ettei tule turhia säröjä ystävyyssuhteeseen.

    Nährään Turus kyl mar sit kesäl vai kummottos! Käytin kyl mar sit muuten täsä sitä ei sunkka sanken ärsyttävää palvelua Turkuraattoria. Pahoittelut siitä kaikil turkulaisil. Mut en voinut vastustaa kiusaust ku en keksiny tähän juttuun hauskempaakaan lopetust.

    (Sori.)

  • Kesäkaupunkimme on Turku

    Kesä on niin lähellä, että siitä voi jo puhua ääneen. Tänä vuonna osan kesästä vietämme Turussa, sillä äitini muutti viime vuonna Kouvolasta Aurajoen varteen, jossa mekin vietimme viime joulun. Esikoinen on ollut muutosta vähän käärmeissään. Sen mielestä Kouvola on paaaaljon siistimpi mesta kuin Turku. Syy on ihan selvä: Turussa on liian kylmä. Kouvolassa paistoi aina aurinko.

    Cafe Art.

    Lapsilla – tai no esikoisella, kuopushan ei ole vielä kesää edes nähnytkään – pidemmät Suomen-lomat liittyvät aina kesään. Kuusivuotias on ihan oikeutetusti sitä mieltä, että Suomessa on aina hyvä ilma ja valoisaa ja mummilla kesäkengät, kun se tulee lentokentälle vastaan. Ulkona on ainakin sen verran hiki, että voi pitää hihatonta mekkoa ilman, että päällä on villapaita. Kukat kasvavat pihalla ja ulkorappusilla näkee muurahaisia. Ne ovat meille nähtävyys, sillä täällä meidän kotikivellä kun ei ole yhden yhtäkään korrenkantajaa.

    Ymmärrän esikoisen huolen tulevasta kesästä. Turussa oli ensivisiitillä ihan kamalan kylmä, torin mittari näytti talvilomalla joka päivä alle 20 pakkasasetta. Ei ihan hirveästi käyty leikkipuistossa, torikahvilla tai edes ulkona kävelemässä. Vietimme mutsin kodin lisäksi aikaa lähinnä ravintoloissa.

    Erehdyin hymyilemään ulos mennessä. Naama jäi näin loppupäiväksi.
    Mami. Nami.

    Tintån pitsat olivat asia, jota piti kokeilla ihan ensimmäiseksi. Voi luo-ja miten täydellistä. Sen motsarellapitsan jälkeen ei ole juuri muuta pitsaa tehnyt mieli.

    Kortteliravintola Kerttu, joka on ihan äitini kulmilla, palveli minua ja ukkoani yhteisenä vapaailtanamme. Yhdistimme burgeribuffaan pullollisen kuohuviiniä. Toimi muuten hyvin!  Luulenpa, että ensi kesänä naputtelen seuraavan kirjani käsistä valmiiksi juurikin Kertun mukavilla tuoleilla. Ovat ne ainakin mukavammat kuin Kouvolan kirjoitustuolini! Lähikirjoituskahvilani oli Korian ABC. Siellä istuin pyllyhikeä nostattavalla tuolilla hyönteissiepparin alla (ainoa paikka talossa, jossa sai pöydän ääressä läppärin lataukseen) ja kirjoitin lukuja Vuoden mutsi 2:een. Ja ihan ronskin hyvähän siitä tuli! Jos Kerttu tuntuu liian fiiniltä kirjoitushommaympäristöksi, voinhan aina painella läppäri kainalossa Turun bussi- tai juna-asemalle, sieltä varmasti löytyy jotain asiaan sopivia paikkoja. Vinkkejä keskustan huoltoasemista otetaan myös ilolla vastaan 🙂

    Siinä saman korttelin tienoilla – jos nyt oikein muistan, mutta ihan lähellä kuitenkin – on yksi Turun suosikkikahviloistani, Gaggui. Lääh ja puuh. Ne kaksi muuta ovat ihan yhtä hyviä. Cafe Art on se paikka, joka minulle tulee nykyään mieleen kun kuulen sanan korvapuusti. Kaffillari taas on asiointipaikkana niin ihana, että siellä kahvia odotellessa tulee väkisinkin hyvälle tuulelle.

    Tintå.

    Syntymäpäiväillalliselle minut vietiin Mamiin. Ihana paikka, loistavat viinit. Kiitos viinilistan tuoman pienen iltakukkelin, kävely joenrannasta mutsin luo ei tuntunut edes kylmältä, vaikka mittari laahusti edelleen jossain 24 pakkasateessa. Tätäkin paikkaa täytyy kokeilla joku toinen kerta uudestaan.

    Kaffillari.

    Kun olimme muutaman päivän kolunneet Turun ravintoloita ja kahviloita perheen kanssa, RantaKertun omistaja laittoi Facebookissa viestiä ja kysyi, haluaisimmeko käydä perheen kanssa syömässä heidän joenvarsiravintolassaan. No eihän tämmöiseen kutsuun voi vastata kuin yhdellä tavalla. Kiitos joo!

    RantaKertun lounasbuffa.

    Ennen joululoman loppua ja Islantiin lähtöä kävimme esikoisen kanssa siellä lounaalla ja tykästyimme! Hän erityisesti isoon leikkitilaan ja minä asioinnin vaivattomuuteen ja ruokaan, joka oli ihanan tavallista ja hyvää suomalaista kotiruokaa. Vähän kuin kotona söisi, paitsi että ei omassa kodissani vaan jonkun, joka osaa laittaa perunamuusin ja lihapullat oikein. Kesäisin RantaKertussa on kuulemma hauska terassi – sinne täytyy palata jonain helteisenä heinäkuisena päivänä uudestaan.

    RantaKerttu.

    Suomen kesäreissuun on aikaa reilut kaksi kuukautta. Täytyy sitä ennen vakuuttaa esikoinen siitä, että Turku todella kuuluu Suomeen (sama keskustelu on käyty myös Lapin kohdalla) ja että ei, Reiman toppahaalaria ei tarvita. Sen voi jättää kotiin. Islannin kesässähän se voi tulla kyseeseen, jos oikein hyvin käy.

    No niin Suomen heinäkuu. Facebookin uutisvirrasta päätellen olet jo tullut, joten mitä jos jäisit nyt ainakin elokuun puoliväliin asti? Kiitti!