• Loma-asukkaan rakkaat vinkit Turkuun

    Kaupallisessa yhteistyössä OP Koti kanssa

    Eräänä päivänä muutama vuosi sitten äitini soitti ja kertoi suunnittelevansa muuttoa Turkuun juna-aseman ja upean rinteessä sijaitsevan Puolalanpuiston väliin. Sen myötä minusta sitten tuli osa-aikaturkulainen. Se oli siis hyvä uutinen!

    Jos joku ei vielä ole huomannut, niin perheemme siis asuu arkisin Islannissa. Äitini kotikaupunki on meidän suomalainen kotikaupunki, jossa vietämme aikaa aina kun olemme Suomessa. Eli kesäisin vähintään kuukauden, lomilla muutoinkin ja joka toinen joulu.

    Jälkeenpäin on helppoa oppia tykkäämään kaikesta tapahtuneesta, mutta Turun kanssa kävi kyllä oikeasti hyvä tuuri. Enpä nimittäin voisi kuvitella meille osuvampaa osa-aikakotikaupunkia. Julkiset liikenneyhteydet Turkuun ovat loistavat tällaisen reissuperheen näkökulmasta. Juna- ja bussilähtöjä on päivässä kymmeniä (luultavasti satoja) eri puolille Suomea. Kiitos Turku-kodin keskustasijainnin kävelemme perheen kanssa asemalta kotiin muutamassa minuutissa. Kaikki on sopivan lähellä, luontokin.

    Ystävystyin Turun kanssa keski-ikäistyvänä aikuisena. Kun menin ensimmäisen kerran ”Turun-kotiin” mukanani kulki kaksi lasta ja paljon matkatavaroita. Turun opiskelijamenosta, bileistä ja yöelämästä tiedän yhtä vähän kuin larppauksesta.  Turku osaa saletisti hurmata monella tavalla, mutta eniten minuun vetoaa kaupungissa hyvinvointiin ja nautiskeluun keskittyvät asiat. Turun hyvin tuntevat OP Kodin kiinteistönvälittäjät haastoivat minut kertomaan teille parhaat Turku-vinkkini.  Kaupunki siis haltuun näillä vinkeillä!

    Barkerin crossfit-sali melko lähellä joenrantaa ja noin viidentoista minuutin hitaan hölkkämatkan päässä juna-asemasta. Tunneille voi kuitenkin osallistua vain jos on käynyt crossfitin alkeiskurssin.
    Reebok CrossFit Turku, Raunistulantie 25, Turku



    Pure Move, hot jooga. Jos uintia ja tuplanaruhyppelyä ei lasketa, tämä on vetisin kokemani urheilulaji. Hiki virtaa pitkin kaikkia ruumiinosia kuin vesi jäätikköjoessa jo ensimmäisistä minuuteista alkaen. Noin puoli tuntia harjoituksen jälkeen kun hengitys on tasaantunut ja lämpötila laskenut, on mahtavan rentoutunut ja freesi olo. Hotjoogatunneille voi mennä myös aivan aloittelijana. Suosin itse niitä helpoimpia tunteja, esimeriksi Vinyasa Fusion (45 min). Sijainti on kätevä, ydinkeskustassa.
    Pure Move, Eerikinkatu 7 B a, Turku

    Sammakon kirjakauppa. Sammakko on turkulainen kustantamo, joka julkaisee mm. käännöskirjallisuutta, sarjiksia ja runoutta. Sammakolla oli tavattoman tunnelmallinen ja loistavan valikoiman kirjakauppa Helsingissä, jonne kulutin opintolainaani 2000-luvun alussa. Mutta Helsingin-kirjakauppa suljettiin muutama vuosi sitten… Onneksi tämä Turun kirjakauppa on edelleen ilahduttamassa meitä kivijalkakirjakauppojen ystäviä. Valikoima on todella hyvä ja palvelu on erinomaista – kuten Sammakon kirjakaupoissa on aina ollut. Plussaa natisevista lautalattioista ja rauhallisesta tunnelmasta. Täältä löydät paitsi mielenrauhan, myös taatusti hyvää luettavaa.
    Sammakon kirjakauppa, Kauppiaskatu 3, Turku


    Suosikkikahvilani on myös meidän kesäkodin lähikahvila eli upean Taidemuseon yhteydessä oleva Cafe Victor. Tunnelma on onnistunut sekoitus rentoa kahvilaa ja herraskaista museoympäristöä. Käymme täällä aina kun olemme Turussa. Lapsille limua, äidille pullaa. Hyvää kahvia, herkullisia leipomuksia. Viikonloppuisin tämä on mainio brunssipaikka. Kasvispainotteinen pöytään katettu myöhäinen aamiainen sisältää neljä pientä annosta ja alkoholittomat juomat (20 euroa).
    Kahvittelun ja limujen jälkeen voi mennä käyskentelemään viereiseen Puolalanpuistoon.
    Cafe Victor, Aurakatu 26, Turku


    Myös OP Koti Turku laittoi likoon omat Turku-vinkkinsä.

    ”Gaggui kahvila valmistaa tuotteet alusta lähtien itse ja niitä on mukava nauttia tyylikkäässä miljöössä. Sokerihiiren ykköspaikka.”

    Humalistonkatu 15a, Turku.

    – Heidi Tick, myyntineuvottelija, OP Koti Turku

    Kyllä, minäkin annan pisteet tälle! Gaggui on nimittäin toinen Turun rakkaista suosikkikahviloistani. Ja tänne pätee sitten herkutteluvaroitus. Vaikka miten yrittäisi ennen kahvilaan menoa kieltäytyä kakuista ja ottaa ”vain kahvi”, eihän se tietenkään onnistu. Ikinä. Gagguin kakkupalat ovat aivan liian kauniita ja aivan liian herkullista minkään sortin kielloille.

    “Kuhankuono. Todella mukava kohde päiväretkille. Kuhankuonon reitistöllä maisemat vaihtuvat ja reitin varrelta löytyy toinen toistaan mukavampia pysähdyspaikkoja eväiden syöntiin. Kuhankuonolla ollessaan on helppo unohtaa kuinka lähellä kaupunkia ollaan. Autolla vain puoli tuntia ja sinne pääsee tosi kätevästi myös bussilla.”
    www.kuhankuono.fi
    – Anne Konstari, kiinteistönvälittäjä, OP Koti Turku

    Herää vai yksi kysymys: miksi en ollut kuullut tästä aikaisemmin? Kuulostaa juuri sellaiselta paikalta, jonne olisi mukava mennä kesäpäiväksi seikkailemaan. Molemmat tytöt ovat reippaita kävelijöitä ja useampikin tunti vilahtaa ohi, kun ympäristössä riittää tutkittavaa. Eväät mukaan!

    “Jokirannan kätketyt patsaat. Etenkin lapsiperheelle mukavaa tekemistä. Kahden kilometrin mittainen reitti kulkee Martinsillan ja Turun linnan välillä.”
    Kätketyt patsaat, jokiranta
    – Esa Kaasilahti, kiinteistönvälittäjä, OP Koti Turku

    Me olemme tehneet esikoisen kanssa geokätkentää Turun keskustassa – ja hän muistelee sitä vieläkin innoissaan. Meitä jäi molempia mietityttämään, missä ihmeessä se Läntisen Pitkäkadun kätkö oikein on. Haravoimme joka ikisen kiven, räystään ja portinpielen, mutta emme löytäneet. Emme vieläkään ole löytäneet. Ehkä se on poistettu kokonaan.

    Kätkettyjen pikkupatsaiden etsiminen kuulostaa myös sellaiselta, josta lapset varmasti innostuisivat. Ensi kesänä kokeilemme tätä. Ja löydämme sen samperin läntisenpitkäkadunkätkön, jos se vielä on olemassa…

    Mitäs tuumaat näistä talviloma-kesäloma-joululomaturkulaisen vinkeistä? Erityisesti kiinnostaisi, onko teistä joku käynyt tuolla pikkupatsaiden etsintäkierroksella. Olisi nimittäin hauska kuulla, minkä ikäisille se teidän mielestä sopii – onko 10-vuotias jo liian ”vanha”, säilyykö 3-vuotiaan mielenkiinto. (Ja jos joku tietää jotain sen Läntisen Pitkäkadun geokätkön kohtalosta, otan mielelläni vastaan sisäpiirintietoa.)

    Yksi erityisen mukava paikka Turussa on tietysti pakko mainita: Turun Kuningattaren ei-vaatimaton residenssi!! Jos minä joskus muutan Turkuun vakituisesti, teen sen ainoastaan, jos voin muuttaa Kuningattaren kanssa samaan taloon tai välittömään naapurustoon. Jätän osoitteen ja ovikoodin nyt kuitenkin laittamatta, ettei tule turhia säröjä ystävyyssuhteeseen.

    Nährään Turus kyl mar sit kesäl vai kummottos! Käytin kyl mar sit muuten täsä sitä ei sunkka sanken ärsyttävää palvelua Turkuraattoria. Pahoittelut siitä kaikil turkulaisil. Mut en voinut vastustaa kiusaust ku en keksiny tähän juttuun hauskempaakaan lopetust.

    (Sori.)

  • Junalla karhuja katsomaan – villieläinsafari Kainuussa

    Kaupallinen yhteistyö: VR 

    Olimme toukokuussa perheen kanssa aikaistetulla kesälomamatkalla Suomen luonnossa. Olin valinnut kohteeksemme Kainuun, koska se oli minulle entuudestaan täysin tuntematon paikka, mutta sen kauneudesta oli moni seudulla asuva kertonut. Himoitsin myös toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni karhusafarin. Matkustimme junalla Helsingistä Kajaaniin reilussa kuudessa tunnissa ja saimme aikaiseksi seikkailun, jota emme varmasti ikinä unohda.

    Olen reilu parikymmentä vuotta haaveillut villieläinsafarista. Halusin matkustaa kuumaan ja eksoottiseen maahan, nähdä kissaeläimiä, kirahvin, norsun ja sarvikuonon omassa luonnollisessa elinympäristössään. Ajella suurella puistoalueella ja katsella kiikarilla kun kirahvi napsii korkeasta puusta lehtiä suuhunsa. Esikoisella on adoptionorsu, olisi mieleenpainuva elämys nähdä se asuinympäristössään.

    Muutama vuosi sitten safarihaaveeni muuttui, kun luin jutun suomalaisista villieläinsafareista. Suomessa on paikkoja, joissa voisi nähdä villieläimiä omassa elinympäristössään. Sellaisia safareita ei kuulemma edes järjestetä juuri missään muualla. Ainutlaatuinen kokemus maailmassa, suomalaisessa metsässä.

    Yhtäkkiä tuntui vähän omituiselta, että olin haaveillut norsun näkemisestä, vaikka ihan täällä vanhoilla kotinurkilla voisin nähdä jotain vielä harvinaisempaa: saman vuorokauden aikana karhun ja suden käyskentelemässä suolla, muutaman metrin päässä piilopaikastani.

    Tuumasta toteutukseen ja ostin meille liput WildLife Safaris –nimiseltä yritykseltä. Kyselin muutamalta luontokuvaajalta paikasta ja paikkaa kehuttiin mukavaksi ja mahtavaksi paikaksi nähdä villieläimiä.

    Sitä paitsi onhan se nyt ihan mahtava juttu, että haaveiden seikkailuloman voi toteuttaa junalla Suomessa. Matkustimme safaripaikkaan junalla ja loppumatkan juna-asemalta vuokra-autolla.

    (Tästä muuten pääset juttuun, joka käsittelee kotimaanmatkailua päästönäkökulmasta eli: Erilaisten matkustustapojen päästövertailu.)

    Pakkasimme reppuihin lämpimiä vaatteita, kumisaappaat ja kiikarit ja otimme iltapäiväjunan Kajaaniin. Reilu kuusi tuntia kestävän matkan aikana virittäydyimme reissutunnelmaan.

    Söimme ravintolavaunussa lihapullat, joista lapset muuten haaveilevat vieläkin. Reissulta paluun jälkeen minulta on kyselty monen monta kertaa, voisiko ruuaksi olla niitä junapullia. I wish.

    Ruoan jälkeen syötiin jätskit. Sitten esikoinen keskittyi katselemaan junanikkunasta suomalaista pystymetsämaisemaa. Kuopus pelasi iPadilla Pikku Kakkonen -sovelluksen pelejä. Minä olin haalinut junamatkan ajaksi läjän töitä, joita naputtelin läppärillä juna-asemien vaihtuessa. Puoliso kuunteli luureilla musiikkia ja pohti välillä, islantilaisiin laava-aukeamaisemiin tottuneena, että tuleekohan tämä juna metsästä ulos ennen Kajaania.

    Kajaanin juna-asemalta kävelimme Hotelli Kajaaniin, josta olin varannut meille ensimmäisen yön majoituksen. Tunnelmallinen vanhaa aikaa huokuva hotelli metsän keskellä ja järven rannalla. Kävelimme läpi sumun valtaaman Kajaanin keskustan ja menimme illalliselle Suloon. Moni suositteli meille myös kaupungin tosta ravintolaa Anorakia ja jäi harmittamaan, että emme viipyneet kaupungissa toista iltaa, olisi ollut kivaa käydä siellä. Kuulopuheiden mukaan lähiruokaan erikoistunut paikka on todella hyvä.

    Aamulla hyvin nukutun hotelliyön jälkeen noudimme vuokra-auton juna-asemalta ja lähdimme posottamaan kohti Kuhmoa. Ajomatka Kajaanista Kuhmoon oli muuten hirmuisen kaunis. Matkan varrella teki mieli pysähtyä useampaankin kertaan ihailemassa mäkistä maisemaa, metsiä ja vesistöjä.

    Pysähdyimme Instasta tulleen vinkin varassa lounaalla Haapalassa Sotkamossa. Wou mikä paikka! Löytää nyt tällainen tavattoman tunnelmallinen ja tyylikkään hipsteriksi pistetty ravintola, panimo ja majoituspaikka keskellä ”ei-juuri-mitään”-maisemaa. Minän tilasin punajuurikeittoa ja vuohenjuustosalaatin, puoliso poronkäristystä ja lapset saivat paistettua kuhaa ja kermalla terästettyä perunamuusia. En ihmettele, että seuraavan päivän äitienpäivälounas oli jo myyty loppuun.

    Sisustuksen ja tunnelman puolesta olisin voinut olla Berliinissä. Mutta koska olin Kainuussa, se teki tästä paikasta vielä astetta erityisemmän. Haapalan kaltaiset pysähdyspaikat kruunaavat reissun kuin reissun.

    Kuhmossa saavuimme villieläinsafarin pääpaikalle neljän aikaan iltapäivällä. Nautimme varhaisen illallisen, pakkasimme eväsleivät ja juotavat reppuun ja suuntasimme oppaan kanssa piilokojuun suon laitaan lähelle Venäjän rajaa.Saimme lasten kanssa oman kojun, jossa oli tilavat kerrossängyt ja oma käymälä. Kojun etuseinä oli yhtä suuta ikkunaa, josta avautui suolle maisema kuin kaunein maalaus. Siihen maisemaan odotimme karhuja ja susia saapuvaksi.

    Kymmenen aikaan paikalle lampsi ensimmäinen karhu. Se tuli hiljaa läheisestä metsästä ja tallusteli haaskalle syömään. Karhun häivyttyä takaisin metsään ympärille laskeutui pimeys ja minä painuin nukkumaan. Puoliso oli herännyt yöllä yhden aikaan karhun ääniin. Märällä suolla piilokojun lähellä lampsivan karhun tassuista oli kuulunut voimakas imukuppimainen ääni. Slupts, splits, spläts. Se käveli kymmenen metrin päästä piilokojustamme.

    Olin laittanut oma herätyskelloni soittamaan neljältä, koska olin kuullut, että edellisinä päivinä susi oli ilmestynyt paikalle aamuyöllä. Kaadoin termarista kahvia kuppiin, käärin makuupussin harteilleni ja istuin ikkunan ääreen katsomaan nousevaa aamuaurinkoa. Vaikka arvelin suden tulevan, hätkähdin silti, kun huomasin aamuauringon säteiden paistavan suon keskellä makoilevaan vaaleaan eläimeen. Herätin puolison. Siinä me tuijotimme otsat ikkunalasissa pari tuntia katsomassa, kun susi ruokaili, lompsotteli pitkin suota ja katseli pää kallellaan piilokojuja kohti. Söimme eväsleipiä ja katselimme lisää.Välillä korpit tulivat härnäämään sutta, joka juoksi lintujen ärsyttämänä kauemmas. Vartin kuluttua susi palasi ruokailemaan ja heilutteli päätään korppien suuntaan. Korpit kraakkuivat ja yrittivät saada osansa haaskasta. Pieni aamusumu ja kellertävä auringonpaiste tekivät maisemasta uskomattoman hienon, kultaisen glitteriluomuksen.

    Herätimme lapsetkin katsomaan sutta. Se hetki oli erityisen hieno. Aurinko paistoi mökkiin, lapset katselivat yöpaidat päällä kiikareilla suden suuntaan ja söivät mandariinia. En varmaan koskaan unohda sen hetken rauhallisuutta ja täydellisen raukeaa luonnon ihmettä. Kontrasti aran suolla hiipivän petoeläimen ja värikkäissä yöpuvuissa tuolilla hymyilevien lasten välillä oli melkoinen.

    Susi häippäisi suolta puoli kahdeksan jälkeen takaisin metsään, ja me palasimme autolle ja ajoimme aamiaiselle safariyrityksen pirtille.

    Sen vaan sanon, että olipahan kerta kaikkiaan mahtava reissu. Kahteen päivään mahtui pään ja sydämen täydeltä elämyksiä. Olisimme ihan hyvin voineet olla Kainuussa vaikka viikon: tekemistä olisi kyllä riittänyt.

    Villieläinsafareita mainostetaan muuten ennen kaikkea luontokuvausta harrastaville, mutta ne sopivat kyllä ihan tavallisille luontomatkailijoillekin ja myös lapsiperheille. (Me varmistimme Pampulan hiljaiselon vastamelukuulokkeilla ja iPadilla.) Meistä kumpikaan ei ole luontokuvaaja, eikä meillä ole esimerkiksi tämäntyyppisessä luontokuvauksessa tarvittavia erityispitkiä putkia. Emme saaneet karhuista ja susista kovin kummoisia kuvia, mutta se ei ollutkaan meille tärkeintä. Hienointa oli, että me koimme ne.

    Karhusafarille voi lähteä ihan vain kiikareiden kanssa, ei siellä ole pakko kuvata ollenkaan. Hienoa kuvia voi sitten katsoa myöhemmin vaikka Konsta Punkan Instagram-tililtä.

    Kainuu oli minulle entuudestaan suuri tuntemattomuus, mutta onneksi kuuntelin kehuja ja menimme kokeilemaan. Se on yllättävän kaunis ja kotimaanmatkailussa aika vähän tunnettu seutu ja sinne pääsee Helsingistä junalla reilussa kuudessa tunnissa. Seikkailureissulle oli erityisen kivaa matkustaa juuri junalla. Ei tarvinnut itse ajaa vaan pystyi nauttimaan matkan etenemisestä, katsoa maisemia, ottaa vaikka torkut ja tehdä sitä, mikä huvittaa.

    Jos kesälomasuunnitelmissa on vielä tilaa ja seikkailuun tekisi mieli, yksi nasta vaihtoehto on lähteä Kainuuseen. Kajaanissa voi viettää kivan viikonlopun (muista käydä ainakin Pekka Heikkinen & kump. –leipomossa, se on kainuulainen klassikko), tai voi lähteä vaeltamaan lähialueen maastoihin tai suunnata vaikka villieläinsafarille.
    VR:n Säästöliput saa nyt halvimmillaan kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle 61,60 eurolla per suunta (aikuinen 19,20 e ja lapsi 11,60 e) ja meno-paluu olisi näin ollen 123,20 euroa.

    Katso täältä lisää VR:n kotimaankohteita ja hanki liput seikkailuun. Suomen kesä odottaa!

    Matkabudjettimme Kajaani, 2 vrk

    Näissä Suomen-reissuissa minut tekee erityisen onnelliseksi se, että lapset oppivat tuntemaan myös toista kotimaataan,  Suomea. Näkemään sen luontoa ja kokemaan siellä asioita, joita täällä Islannissa ei ole.  Tässä on laskelma kahden vuorokauden reissustamme Kajaanissa:

    Helsinki-Kajaani-Helsinki junaliput 2 lasta ja 2 aikuista: 200 € (ostin säästöliput)
    Villieläinsafari + makuupussimajoitus + illallinen + aamiainen: 540 €/hlö (hinta 2 aikuiselle, lasten liput saimme maksutta bloginäkyvyyttä vastaan)
    Hotelli Kajaani 4 hengen huone, vuorokausi: 100 €
    Illallinen Sulossa ruokajuomineen neljältä: 100 €
    Lounas Haapalassa ruokajuomineen neljältä: 80 €
    Vuokra-auto: 120 €/2 vrk
    Jäätelöt ja kaffittelut yhteensä: 40 €
    Kajaanin uimahallikäynti: 60 € (summasta suurin osa oli pyyhe- ja uikkarivuokraa)

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson(paitsi kaksi kuvaa Haapalasta by me).