• Matkailua koronan aikaan

    Heippa! Olemme palanneet kotiin pitkältä Suomen-reissulta. Lähdimme Islannista Suomeen joulukuun puolivälin jälkeen lasten joululoman alettua ja palasimme takaisin Islantiin tammikuun kolmannella viikolla. Varasimme Äkäslompolosta mökin jo viime kesänä ja tiesimme jo silloin, että matka ei välttämättä onnistu jos koronarajoitukset muuttuvat ja jos onnistuu, se voi vaatia säätöä ja erityisjärjestelyjä. Ja niitä toki riittikin.

    Yksi reissun kohokohtia oli vaellus Kuer-tunturille.

    ylläs matkailua koronan aikaan

    Matkailuun on suhtauduttu tosi ristiriitaisesti viimeisen vuoden aikana. Ei ole ollut ihan helppoa viranomaisilla, matkailualan toimijoilla eikä meillä reissuun haaveilevilla taviksilla. Tiedän monia, jotka eivät ole puhuneet avoimesti viimeisen vuoden aikana tekemistä reissuistaan, koska somessa saa kuulemma hirveät ”vihat päälle”, jos puhuu matkailusta ja matkustamisesta nyt kun on korona ja sen tuomat vaarat ja riskit. Tiedostin tämän myös itse, mutta päätin ottaa toisenlaisen lähestymistavan. Kerron ihan kaikesta! Että miksi päätimme lähteä reissuun, mitä siitä seurasi ja miten sen teimme. Olen saanut paljon kysymyksiä teiltä talven matkastamme ja vastaan tässä jutussa myös niihin yleisimpiin kysymyksiin.

    Meillä on kaiken korona-ajan matkailun kantavana ohjenuorana olleet viranomaisten antamat määräykset ja suositukset. Olemme tehneet kaiken aivan pilkulleen sen mukaan, mikä on ollut sallitua ja mitä on neuvottu tekemään. Säännöt ovat muuttuneet moneen kertaan ja keskiviikkona ei välttämättä riittänyt samat toimet kuin edellisenä sunnuntaina. Tottakai se on ollut turhauttavaa, mutta en koe mitään tarvetta valittaa. Tässä tilanteessa ollaan ensimmäistä kertaa meidän elinaikanamme. Tämä on kaikille uutta ja vierasta. Viruksesta tiedetään jatkuvasti enemmän ja sen hoidosta opitaan uutta, joten ei kai ihme, että säännöksetkin muuttuvat nopeasti ja usein. Koska mä en ole terveydenhuollon tai virologian asiantuntija millään tasolla, mä en ota mitään kantaa siihen, ovatko säännöt turhia, järkeviä, liian kovia vai liian lepsuja. Koska mun osaaminen ei riitä siihen arviointiin, en tee sitä. Minä tottelen ja uskon viranomaisia.

    Matkailu Suomeen koronan aikaan

    Matkustimme Islannista Suomeen joulukuun puolivälissä. Täältä ei ole ollut Suomeen suoria lentoja viime aikoina, joten meilläkin oli välilaskullinen lento. Kuuden tunnin odotus Köpiksessä oli koko reissun raskain osa, koska melkein kaikki lentokentän palvelut olivat kiinni, jatkuvasti pientä stressiä siitä että ei saa lääppiä pintoja (lapset) ja vaikka matkailumäärät ovat pieniä, lentokentällä liikkui kuitenkin koko ajan jengiä. Istuimme maskit päässä yhden pienen pöydän ympärillä kuusi tuntia Netflixin ja töiden parissa. Siinähän se meni.

    köpis lentokentta matkailua koronan aikaan

    Tanskaan pääsi tuolloin vielä lentämään Islannista ilman mitään todistuksia, eli menimme ensimmäiseen koronatestiin Helsinki-Vantaan lentokentällä. Meidän onneksi jonottaa ei tarvinnut, koska saman tunnin aikaan ei ollut saapunut kuin yksi toinen lento. Lentokentältä otimme junan majapaikkaan. Tuolloin joulukuussa viranomaisten ohjeiden mukaan lentokentältä sai vielä poistua julkisilla kulkuneuvoilla, jos käytti maskia. Siksi otimme junan – joka oli lähes tyhjä. Yövyimme ensimmäiset yöt Helsingissä Hiisi-majoituksessa (olen tehnyt heidän kanssaan yhteistyötä aikaisemmin ja nyt saimme maksuttoman majoituksen). Yöpymispaikka oli tosi kätevä, koska check-in tapahtuu kännykällä eikä ketään tarvitse tavata.

    Kun negatiivinen testitulos oli tullut luuriin, menimme ottamaan toisen testin. Kävimme Turussa koronabussissa, joka toimi tosi hyvin kaikille paitsi puolisolle, jolla ei ole suomalaista sotua. Hänelle jouduin varaamaan erikseen ajan Tyksistä, jonka drive-iniin ajoimme seuraavana päivänä. Testi oli hänelle maksuton.

    Ylläs perheen talvilomakohteena.

    Kun kahdet koronatestit oli otettu ja tulokset negatiivisia, pääsimme joulun viettoon meidän perhe, mun siskot ja äiti. Vietimme seuraavat pari viikkoa siskoni mökillä Sauvossa. Kävimme kävelyllä metsässä, pelasimme lautapelejä, teimme töitä (paitsi MÄ! olin totaalisesti lomalla) ja iltapäivällä neljän aikaan alkoi aina sama keskustelu: tehdäänkö ensin ruoka vai mennäänkö ensin saunaan. Parina päivänä ajelimme päiväkävelylle Kemiönsaareen, mutta sielläkään emme tavanneet ketään. Paitsi kaksi koiranulkoiluttajaa suloisine koirineen, ja niistä voffeista Pampula puhuu vieläkin.

    Koronan aikaan matkailu Lapissa

    Tammikuussa lähdimme kahdeksi viikoksi Ylläkselle. Olin varannut tämän reissun jo kesällä ja tiesin, että se saattaa vielä peruuntua erilaisten uusien rajoitusten takia. No se ei onneksi peruuntunut – mutta teimme silti kaiken todella varovasti, kuten ajan henki ja tilanne velvoittaa. Emme ottaneet Ylläkselle julkisia kulkuneuvoja vaan vuokrasimme auton, johon me kaikki seitsemän mahduimme mukavasti. Ajoimme Ylläkselle kolmessa pätkässä.

    matkailua koronan aikaan

    Tein tammikuussa yhteistyötä Sokos-hotellien kanssa, ja siksi yövyimme ketjun hotelleissa matkamme aikana. Ensin köröttelimme pari leppoisaa tuntia Turusta Tampereelle, jossa nukuimme butiikkihotellin tyylisessä Villa-hotellissa. Seuraavana päivänä matka jatkui Ouluun ja se olikin sitten vähän pidempi reissu. Taisi mennä seitsemättä tuntia. Oulussa yövyimme Radisson Blussa (siellä oli muuten paras yksi parhaista hotelliaamupaloista, mitä olen Suomessa nauttinut) ja jatkoimme hyvin nukutun yön jälkeen Äkäslompoloon.

    radison blue oulu

    Jännä huomio bensa-asemilta: mitä pohjoisemmaksi menimme, sitä enemmän ihmiset käyttivät maskia. Pellon pysähdyspaikalla kaikilta vierailijoilta otettiin jopa nimet ja kännykkänumerot muistiin. Fiksua!

    Ylläksen hiihtoladut välinevuokra ahkio vuokralle

    Äkäslompolon keskustassa yövyimme vuokramökissä, jonka olin vuokrannut Destination Laplandin kautta. Mökin avaimet hain toimiston postilaatikosta (ja loman jälkeen palautin sinne), eli tässäkään ei tullut mitään lähikontakteja mihinkään suuntaan. Ylläksellä pääasiassa hiihdimme ja pysähdyimme latukahviloissa (erämaakahvilat olivat auki, vaikka vierailijoita oli todella vähän). Latukahviloissa oli todella tarkka meininki: ohjeet maskinkäytöstä, käsidesin käytöstä ja etäisyyden pitämisestä löytyivät ihan jokaisesta paikasta. Esikoinen ja puoliso kävivät laskemassa muutamana päivänä ja rinteissä oli kuulemma hiljaista. Jonoja ei juuri ollut ja gondolihissiin pääsi vain oma reissuporukka (vaikka sitten yksin, jos oli liikkeessä yksin). En keksi mitään, minkä Ylläksellä olisi voinut tehdä koronatilanteen osalta paremmin.

    Matkailu koronan aikaan Suomesta ulkomaille

    Reissun kinkkinen loppuhuipennus tulikin sitten pikkuisen ennen kotiinlähtöä. Icelandair perui meidän suoran lennon Islantiin, ja ainoa vaihtoehto oli lentää joko Amsterdamin, Lontoon tai Kööpenhaminan kautta. Köpiksen kautta vaihtoaika oli lyhyin, Lontoossa vaihto on aina nihkeää ja etenkin näinä aikoina, ja Amsterdamin kautta on suhteessa pisin lentoaika. Kaikki vaihtokohteet olivat ottaneet käyttöön vaatimuksen negatiivisesta koronatestituloksesta. Köpiksen vaatimus oli kaikkein tiukin: testitulos ei saisi olla vanhempi kuin 24 tuntia. Otimme silti sen Köpiksen.

    Jaaaaaa tässä vaadittiinkin sitten vähän säätöä. Meidän lento kotiin oli sunnuntaina. Koronatesti olisi siis pakko ottaa lauantaiaamuna. Mikään muu yksityinen lääkäriasema ei pystynyt lupaamaan testiä lauantaina ja testitulosta lauantain aikana kuin Mehiläinen Helsingissä. Niinpä me lähdimme ajamaan Ylläkseltä yhtä päivää aikaisemmin, että ehdimme ajaa Ylläkseltä Ouluun, yöpyä siellä Edenin kylpylähotellissa (skippasimme kylpylään menon) yhden yön, jatkaa matkaa Turkuun (jaiks, istuimme autossa joku 10 tuntia putkeen), palauttaa auton Turkuun, yöpyä äidin luona yhden yön, vuokrata auton lauantaiaamuna Turun rautatieasemalta (vuokra-auton sai Turussa aikaisintaan kello 10 aamulla, joten otimme sen), ajaa kahdeksitoista Mehiläisen drive-in asemalle Otaniemeen, ottaa testit, ajaa Flamingo-hotelliin lentokentän lähelle ja käydä matkalla vessassa Vantaalla mäkkärissä. Kun testitulokset tulivat, ajoimme vuokra-autolla Töölöön hakemaan kirjallisia todistuksia (lauantai-iltana Mehiläisen mestoista auki oli ainoastaan Töölön asema), sen jälkeen menimme lentokentälle matkatavaroiden, passien ja koronatestitulosten kanssa, tsekkasimme itsemme lennolle ettei aamuvarhain tarvitse raahata laukkuja hiessä ja stressissä ja väsymyksessä. Lentokentältä ajoimme Flamingoon, nukuimme hyvät yöunet, olimme ensimmäisenä aamupalalla kello 7 sunnuntaiaamuna, ajoimme takaisin lentokentälle, kävimme palauttamassa vuokra-auton ja kävelimme turvatarkastuksen läpi portille, jossa olimme varttia ennen boardingin alkua. Huhhhh. Projektisuunnitelmani ei pettänyt!

    eden hotelli oulu matkailua koronan aikaan

    Ja kyllä meinasi mennä kuulkaa hermot, kun jollain olikin vähän vanhentunut koronatestitodistus mukana, ja hän pääsi silti koneeseen (!!##%%&&). Teki mieli alkaa huutaa noin tuhannen euron lisäkustannuksesta matkan päätteeksi vain huomatakseen että helpommallakin olisi (ehkä) päässyt. Mutta en vaan jaksanut. Ajattelin, hengittelin ja päätin että annan tämän nyt vain olla, hoidin itse oman perheen hommat pilkulleen sääntöjen mukaan ja nyt ei ole kyllä yhtään energiaa jäljellä alkaa jäpättää vapaamatkustajista.

    Lentokone vaihtui kahdesti. Ensimmäisen kanssa oli jotain ongelmia tankkauksessa. Kun pääsimme siirtymään koneeseen, siellä havaittiin tekninen ongelma. Takit päälle, kamat mukaan ja bussilla seuraavaan koneeseen. Saavuimme Köpikseen tunnin myöhässä ja meillä oli 90 minuutin vaihtoaika. Onneksi se Islanninkin kone oli myöhässä, niin ehdimme ilman hikeä.

    Semmoinen reissu! Loma oli kaiken tämän säädön wörtti, mutta nyt kun taaksepäin katsoo, niin olen todella iloinen, että päätimme ottaa tämän viiden viikon lomana. Lyhyemmästä lomasta olisi mennyt suhteettoman paljon aikaa säätämiseen, nyt se ei kovasti haitannut.

    Nämä kiinnostivat teitä:

    Olen saanut tosi paljon kysymyksiä matkastamme Instan kautta, eli otetaan tähän loppuun nopea Q&A:

    Parhaat vinkit Ylläkselle lapsiperheille? Ahkio vai kärryt lapsen perässä vetämiseen? Pääseekö Velhonkotaan, Latvamajalle ja Kotamajalle muuten kuin hiintämällä? Kävittekö kävelyvaelluksilla?

    Näistä löytyy perusteelliset vastaukset omista blogipostauksistaan. Täältä löytyy vinkkejä lapsiperheen Ylläksen-reissuun (kärryistä en muuten osaa sanoa, meillä on aina vain ollut tuo ahkio). Täältä löytyy hiihtoladuista ja latukahviloista juttua: Ylläksen hiihtoladut ja latukahvilat. Tuossa jutussa kerron etenkin niistä helpoimmista hiihtoladuista, joita itse suosin. Mua ei saisi laskemaan Kukastunturille 😀 Kävelyreittejä on alueella paljon, me kävimme tällä kertaa Kuer-tunturilla (kahdesti!).

    kuer tunturin vaellus talvella

    Miten vertaisit Yllästä muihin tunturikeskuksiin?

    Mä en osaa sanoa! Ollaan oltu niin älyttömän tyytyväisiä Ylläksellä, että ei ole tehnyt mieli lähteä muualle. Suurin latuverkosto, paljon latukahviloita, kaksi laskettelurinnettä, palveluja loistavasti, ei ”baarielämää” ja julkiset kulkuyhteydet hyvät. Löytyy hostelleja, hotelleja, mökkejä.

    Miten onnistuu hiihtäminen lähes 30 asteen pakkasessa?

    Meillä onnistui hyvin. Kun ei tuule, ilma ei tunnu niin kylmältä. Tuuli ja 15 pakkasastetta on mulle paljon pahempi kuin tyyntä ja 30 astetta pakkasta. Pidän sykkeen aika matalalla, jotta keuhkot eivät rasitu, eli menen tavallista hitaammin. Pukeudun näihin hiihtokamppeisiin ja sujautan lapasiin käsienlämmittimet. Ahkiota tosin ei ole vedetty näin kovalla pakkasella.

    matkailua koronan aikaan

    Käyttekö issikkavaelluksella Ylläksellä?

    Tänä vuonna kävin ekan kerran kahden tunnin maastovaelluksella Virpin vetämällä retkellä. Oli ihanaa! Meitä oli kokenut porukka matkassa, joten pääsimme aika lujaa laukkaa ja reipasta tölttiä. Lumi vain pölisi kun hevoset kirmasivat eteenpäin. Pörfekt! Ylläksen Vaellushevosilla on retkiä myös aloittelijoille (ikäraja 12 v).

    ylläs issikkaratsastus matkailua koronan aikaan

    Ootteko testanneet talvimaastopyöräreittejä?

    Viime vuonna joo! Nytkin oli tarkoitus, mutta kaikkea ei ehditty. Vuokrasimme viime vuonna sähköavusteiset läskipyörät Äkäslompolon Sportshopista ja suuntasimme Kesänginjärven kautta Latvamajalle. Se oli kiva koko perheen reissu.

    Kävittekö jossain dinnerillä?

    Ei käyty. Me ostettiin ruuat Jounin Kaupasta Äkäslompolon keskustasta ja kokattiin mökillä. Lounasta/välipalaa söimme erämaakahviloissa hiihtolenkkien lomassa.

    Saitteko paljon kuraa somen kautta siitä, että matkustatte korona-aikaan?

    En oikeastaan ollenkaan. Päätin, että en vain ala postailla kivoja reissukuvia ja hieroa matkan kohokohtia feediin muina kyliejennereinä, vaan kerron ihan kaikesta matkaan liittyvistä jutuista somekanavissa ja vastaan kaikkiin kysymyksiin niin perusteellisesti kuin katson tarpeelliseksi. Avoin tiedotuslinja ja viranomaisten sääntöihin vetoaminen varmasti vähensi ”somekuraa”. Ja jos sellaista tahallista kiusaamista ja nälvilmistä olisi tullut, en olisi reagoinut niihin mitenkään. Paitsi ehkä laittamalla vittuilijan tiliin eston. 🙂

    Ylläksen ladut lapsen kanssa helpot ladut

    Korona & matkailu, viranomaisilinkkejä:

    Islannin koronatoimenpiteet ja rajoitukset.
    Tanskan koronatoimenpiteet ja rajoitukset.
    Suomen koronatoimenpiteet ja rajoitukset
    (THL) ja tässä Rajavartiolaitoksen ohje maahantuloon.

    Edelleen saa kysellä, vastailen kommenteissa. Mahdollisimman turvallisia aikoja kaikille!

    Kaikki jutun hyvät ja kirkkaat kuvat Björgvin Hilmarsson, kaikki tärähtäneet ja epätarkat on mun ehtaa kädenjälkeä.

  • Kuer-tunturin vaellus ja vaahtokarkkimetsä

    Kai Kuer-tunturin vaellus on jo teille tuttu, minulta on kysytty useammankin kerran. Olemmehan viettäneet perheen kanssa upeita talvilomia Ylläksellä vuodesta 2013. Ja miten hassua onkaan, että emme vielä kertaakaan olleet muka ehtineet kiivetä tälle nyppylälle talvivaellukselle. Hiihtoladut ovat vetäneet meitä puoleensa niin lujasti, että kaikki muu aktiviteetti on jäänyt pakostakin vähemmälle. Kaikkea kun ei ehdi vaikka haluaisi. Ei vaikka otsalamput pidentävät päivien aktiivista ulkonaoloaikaa.

    kuer tunturin vaellus talvella

    Noooohh. Nyt tuli se homma korjattua! Tänne Ylläkselle on osunut niin upeita talvipäiviä, niin pistävän kirkkaita sinisiä taivaita, matalalla paistavan talviauringon kullanvärisiksi maalaamia tuntureita ja painavan lumen muodostamia veistoksellisia puita, että oli kerrassaan pakko nousta vähän ylemmäs.

    Palasimme yhtenä päivänä hiihtoretkeltä Latvamajan erämaakahvilasta Kesänginjärven kautta Äkäslompolon kylään. Kuer-tunturi näkyi mökille palatessa horisontissa ja sitä katsellessa mietimme, että olisipa kyllä kivaa joskus nousta tuonne. Näkisimme kauemmas ja vähän erilaisia maisemia kuin täältä ladulta.

    Googlailimme pari minuuttia huomataksemme, että Kuer-tunturin vaellus on itse asiassa älyttömän helppo toteuttaa. Kuer sijaitsee aivan Äkäslompolon kylän keskustan vieressä. Tunturille voi lähteä kapuamaan suoraan Pyhän Laurin Kappelin takaa, nousta reilu neljä sataa metriä korkean tunturin laelle, laskeutua alas tunturin toisella puolen, jatkaa polkua tunnelmallisele erämaakahvilalle Velhon Kotaan, juoda siellä kaakaot, syödä letut (ja kyllä tilaa aina yhdelle munkkirinkilällekin on!) ja jatkaa sen jälkeen talvista kävelypolkua nelisen kilometriä takaisin Äkäslompolon keskustaan. Milenki-blogissa tehtiin tämä reitti eli kävellen kylästä Kuer-tunturille ja takaisin vajaassa kolmessa tunnissa.

    Kuer tunturi ylläs

    Me yhdistimme Kuer-vallukseen hiihtämisen. Meidän tämänkertainen lomavuokramökkimme sijaitsee Äkäslompolon kylän ytimessä. Hiihdimme täältä mökiltä nelisen kilometriä helppoa reittiä Velhon Kodalle, jätimme sukset kodan ulkopuolelle, vaihdoimme repusta vaelluskengät jalkaan, laitoimme monot reppuun ja lähdimme talsimaan kohti Velhon Kodan parkkipaikkaa. Parkkipaikan takaa lähtee sinisin kepein merkitty kävelypolku Kuerille.

    kuer tunturin vaellus talvella ylläksellä

    Jos hiihtojutut kiinnostaa, niin lue tämä juttu Ylläksen hiihtoladuista: 5 helppoa Ylläksen hiihtolatureittiä lasten kanssa (plus vinkkejä hiihtämisen todellisiin syihin elikkäs latukahviloihin)

    Vaatiko Kuer-tunturin vaellus lumikenkiä?

    Ei vaadi. Ei ainakaan tämänkertaisissa olosuhteissa. Polku oli hyvin tampattu ja niin kova, että siinä pystyi ihan hyvin kävelemään tavallisilla vaelluskengillä. Tosin heti polun molemmin puolin jalat upposivat syvälle hankeen, eli jos haluaa vähän seikkailla ja poiketa polulta valokuvaamaan koskematonta lunta, kannattaa ottaa lumikengät. Ne tuovat vapautta kulkemiseen. Lumikenkiä voi vuokrata parilla kympillä esimerkiksi Äläslompolon Sporthopista. Vuokraamo sijaitsee kylän keskustassa, eli lumikengät voi hakea vaikka retkeilypäivän aamuna.

    Ylläs talvivaellus visit ylläs

    Mukaan tarvitsee vain lämpimät vaatteet (menin murtsikkahiihtovarusteissa – löydät täältä jutun mun suosimista talviuhreilukamoista), repun vesipulloa/termaria ja mahdollisia lisävaatteita varten (ja reppuun oli kätevä ylämäkinousun ajaksi tunkea oma takki, kun alkoi puskea liian hiki). Eväitä ei tarvitse ainakaan silloin, jos ajoittaa kävelyretken Velhon Kodan aukioloaikoihin – eli näin tammikuussa joka päivä auki aamukymmenestä iltapäivällä kolmeen.

    Kävin Kuerilla ensin siskojeni kanssa. Hiihdimme Velhon Kodalle, jätimme sukset parkkiin, vaihdoimme kengät ja suuntasimme Kuerille. Reitti on todella selkeästi merkitty sinisin kepein, eli eksymisen vaaraa ei ole edes meidän kaltaisilla ensikertalaisilla. Pysähtelimme useaan kertaan, otimme näpit jäässä kuvia lumen peittämistä puista, jotka näyttivät välillä pyöreiltä veistoksilta, toisaalta myös tunturin laelle jähmettyneiltä trolleilta ja kauempaa katsoen jättiläsimäisiltä vaahtokarkeilta. Niinhän se taitaa olla, että aika paljon näkökulmasta riippuu, mitä näkee. Niin nytkin.

    Retki oli uskoamttoman upea. Siskoni ovat reissanneet maailmaa ristiin rastiin ja itsekin on tullut nähtyä jos jonkinnäköistä paikkaa, mutta silti me kaikki yhteen ääneen huokailimme ja hämmästelimme, että miten voi olla näin nättiä. Ei missään voi olla näin nättiä. Miten täällä voi olla näin NÄTTIÄ.

    Jestas siellä oli siis todellakin nättiä! Fantastista, upeaa, epätodellista. Tunturin laelle päästyämme olisimme voineet yhtä hyvin laskeutua Narniaan. Tai Arendeliin. Lumikuningattaren tiluksille. Kaninkoloon. Postikorttiin. Matkailuesitteen kanteen.

    kuer tunturi vaellus

    Seuraavana aurinkoisena päivänä houkuttelin puolison ja esikoisen mukaan. Teimme saman retken, täysin samalla ohjelmalla. Hiihtäen Velhon Kodalle. Sukset aidanpieleen odottamaan. Monot vaihtuivat vaelluskenkiin. Parin tunnin kävely Kuer-tunturilla. Velhonkodalle letuille ja kaakaolle. Puolen tunnin hiihto takaisin mökille Äkäslompoloon. Lopputulos sama kuin ensimmäiselläkin reissulla. Miten voi olla näin nättiä! Niinpä niin.

    Jos menet Ylläkselle hiihtolomalla, pääsiäislomalla tai muuten talvella, suosittelen todella todella painokkaasti retkeä Kuerille. Äläkä odota 8 vuotta kuten me. On tämä paikka varmasti todella kaunis retkikohde kesälläkin, mutta näin talvella se on ihan erityisen priimaa.

    PS. Tuo kuvissa näkyvä Ylläs-paita on lahja Visit Ylläkseltä (kiitos! tein siitä pienen kaupallisen yhteistyön Instagramin puolelle), se on Pure Wasten mallistoa, 100 %:sti kierrätetystä kankaasta valmistettu.

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson kuvat 1, 4 ja 5, muut kuvat kännyräpsyjä.