• Munkki-intuitiota ja laturauhaa

    Terveisiä Ylläkseltä! Olemme täällä jo en muista kuinka monennetta kertaa, mutta mikään ei silti muutu. Samaa unelmalomakonseptia kuin aikaisemminkin. Tänään huomasin hiihtäessä miettiväni paljon sitä, kuinka paljon matkustaminen on muuttunut lasten kasvettua isommiksi. Jos siellä linjoilla on vielä teitä, jotka olitte mukana kun perustin blogin vuonna 2009, muistatte, että se pikkulapsiaika ei ollut mulle mitään herkkua ja unelmaa, vaan mössönmössönmöö-aikaa, jonka toivoin vain olevan ohi. Jälkeenpäin huomasin, että se ei ollut mitään pikkulapsibluesia tai vakavampaa vanhemmuusväsymystä, vaan ihan vain itsetuntemusta ja oma mielipide. Nyt, kun lapset ovat 12 ja 6, huomaan katsovani menneeseen helpottuneena. Ihan kaikesta lapsiperheeseen liittyvästä on tullut vuosien myötä pelkästään parempaa!

    Mutta muutama sana ensin tästä matkasta. Tulimme siis hiihtoloman viettoon Ylläkselle, kuten olemme tehneet aika monta kertaa viimeisten vuosien aikana. Ja ajatella, että tämä yllästely alkoi täältä blogista. Se oli teidän ansiota! Kävin ekan kerran Jyväskylän pohjoispuolella vuonna 2014. Muistan, kuinka kesällä 2013 kyselin täällä neuvoa, että minne päin pohjoista sitä oikein kannattaisi suunnata, jos haluaisi hiihtää rauhassa, olisi tarpeelliset palvelut lähellä eikä vilkas iltaelämä kiinnosta. Paikkaa, jonne pääsisi ilman omaa autoa ja paikkaa, jossa pärjäisi ilman omaa autoa.

    Tosi moni neuvoi tulemaan Äkäslompoloon. No minäpä sitten saman tien Kouvolassa äitini kodin keittiönpöydän ääressä naputtelin kylän nimen karttaohjelmaan ja katsoin, missä se oikein on ja miten sinne pääsee. Tammikuun 2014 jälkeen täällä onkin sitten käyty aika monta kertaa.

    Pampula vuonna 2015. Tämä oli se reissu, kun valvottiin paljon.

    Ensimmäisillä reissuilla vain murtomaahiihdettiin ja latukahviteltiin. Sitten esikoinen kasvoi ja halusi rinteeseen. Pari vuotta myöhemmin syntyi Pampula, joka huusi ensimmäisellä Äkäslompolon-reissullaan koko viikon kaikki yöt ja olin ihan helevetin kyrpiintynyt lasten kanssa matkustamiseen 😀 Jatkettiin silti tänne tulemista.

    Koska meidän Suomen-vierailut talviaikaan osuvat joululoman kieppeille, me on suunnattu tänne Ylläksellekin aina tammikuussa. Joululomasesongin jälkeen, joululoman jatkeeksi. Talven pimeimpään ja yleensä myös tosi kylmään ajankohtaan. Se tummansininen pimeys ja lyhyiden päivien pieni valonkajo on rauhoittanut vauhtia, tarjonnut lepoa ja saanut nauttimaan pitkistä illoista ja rauhallisista yöunista. Tammikuussa mökkivuokratkin olivat rutkasti edullisempia kuin joululomien aikaan.

    Tänä vuonan tultiin ensimmäistä kertaa kevättalven korvilla, helmikuussa. Islannin hiihtolomien aikaan, Suomen hiihtolomia ennen. Latukahviloissa on vielä tyhjää, rinteissä on tyhjää, mutta kaikki paikat ovat jo auki: eilen avattiin koko Ylläksen yli 300 kilsan mittainen latuverkosto.

    Yhtäkkiä täällä paistaa aurinko silmään ja naama punottaa hiihdon jälkeen muustakin kuin ylämäkipuserruksesta. Aamulla yhdeksän aikaan ladulle lähtiessä on valoisaa ja iltapäivällä aurinko paistaa tuntureiden yllä niin että silmiä häikii. Kun on käynyt täällä aina pimeän aikaan, tämä valon määrä tuntuu nyt hurjalta. Ihan kuin sen kaiken hyvän päällä olisi vielä paksu kerros sokeria.

    Ja tämä vanhempien lasten kanssa lomailu on minulle yhtä sokerikuorrutusta. Ei ole enää vaunuja, vaippoja ja talvihaalareihin pukemista. Kaikki aikuiset nukkuvat yhdestätoista vähintään kahdeksaan, lapset yhdeksään-kymmeneen. Me aikuiset voimme tehdä aamuisin muutaman tunnin hiihtoretken sillä välin kun lapset nukkuvat, syövät aamiaista ja katsovat televisiosta lastenohjelmia. Kun me palaamme ihanan hikiseltä lenkiltä mökille, kello näyttää vasta puoltapäivää ja kaikki yhteiset herkut ovat edessä. Minä olen esimerkiksi jäänyt Pampulan kanssa mökille venyttelemään, lyhyille hiihtoretkille lähiladuille, päiväsaunaan tai ihan vaan kahvilaan kakkupaloja vertailemaan.

    Ylläksen Hiihtokoulu ja Suski-opas (tutustuin Suskiin opastamallanni issikkaretkellä Islannissa, ja nyt me treffaillaan täällä päin pohjoista. Ihana, sattumanvarainen elämä!

    Puoliso on iltapäivällä lähtenyt esikoisen kanssa laskettelemaan muutamaksi tunniksi. Tänään esikoinen pääsi tutun Suski-oppaan yksityistunnille harjoittelemaan pujottelua. Oli kuulemma mahtavaa.

    Illalla sitten saunaa ja ruokaa ja villapaidan neulomista. Siis kaikille jotain, ilman että kukaan joutuu luopumaan mistään. Mä muistan kyllä edelleen elävästi, että pienempien lasten kanssa tällainen joustava tekeminen ei ollut mahdollista. Nyt on ja se on niin ihanaa. Muistan edelleen selvästi, kuinka kipuilin pienten lasten vanhempana. Olin ihan solmussa sen kaoottisuuden keskellä. Pikkulapsiaika ei ollut mun lempiaikaani ollenkaan, se oli väsyttävää ja epäselvää ja jotenkin rajatonta. En kaipaa siitä tällä hetkellä mitään. Nyt on ihan eri ääni tässä 42-vuotiaassa radiossa: vanhemmuus tuntuu kamalan helpolta ja miellyttävältä.

    Mitä siis tässä oikein yritän selittää? No esimerkiksi sellaista vapautta, että on olemassa muutaman tunnin mittaisia omia hetkiä, jolloin voin vaan antaa munkki-intuition viedä, että mennäänkö tänään Luosuun vai Aurinkotuvalle vai Velhon kodalle. Sellaista laturauhaa, että voin kuunnella äänikirjaa ja hiihtää ihan omalla tahdilla ilman, että on puolisyyllinen olo siitä, että olen väärässä paikassa väärää aikaan. Mitä vanhemmaksi lapset ovat kasvaneet, sitä suurempi varmuus mulla itsellä on siitä, että kaikki on mennyt ihan oikein. Sen huomaa etenkin lomalla, kun aikaa kaikkeen on enemmän.

    Jos Ylläs-aiheiset jutut kiinnostaa, niin täältä löytyy näköjään pienoisromaanin verran Ylläs-aiheisia blogijuttuja. Vuosien aikana on tullut kirjoitettua muun muassa seuraavista aiheista:

    Ylläksen-lomalla koronan aikaan (2021)
    Kuer-tunturi eli helppo retki vaahtokarkkimetsään (2021)
    Viisi kivaa hiihtolatua lasten kanssa (2021)
    Ylläs lasten kanssa eli Ylläs perhelomakohteena (2020)
    Kovat pakkaset Äkäslompolossa (2015)
    Miten Ylläkselle voi matkustaa – auto, juna, lentokone (2018)
    Murtsikkahiihtäjän varusteet (2018 – ja edelleen lähestulkoon samat kamat!)
    Kokemuksia Kolari-yöjunasta (2015)
    Siitä hetkestä, kun hurahdin hiihtämiseen enkä enää vihannut sitä (2014)

  • Rannikolta tuntureille – mahtava roadtrip

    Mainos: Rannikolta tuntureille -hanke

    Sain tehdä syyskuun alussa mahtavan roadtripin alueelle, jota kutsutaan rannikolta tuntureille. Tai siis me teimme tämän reissun aikataulujen takia ”väärään suuntaan” eli tuntureilta rannikolle, mutta sillä, miten päin tämän reissun tekee, ei ole mitään väliä, koska tässä roadtripissä ei ole yhtä kohokohtaa, jonka ympärille muu reissu rakentuu. Juju on kohteiden erilaisuudessa.

    rannikolta tuntureille roadtrip

    Meillä (tein tämän matkan ystäväni Katjan kanssa) meni tämän reissun tekemiseen viisi päivää. Tämä reissu oli meille mediamatka, eli yritimme tutustua vajaan viikon aikana mahdollisimman moneen kiinnostavaan paikkaan, testata erilaisia palveluita ja jutella mahdollisimman monen ihmisen kanssa. Aikataulu oli siis todella tiukka. Jos lähtisin tälle matkalle omalla vapaa-ajalla ja kävisin kaikissa näissä paikoissa, varaisin tähän 10 päivää. Lyhyemmällä matkalla karsisin osan kohteista pois. Tein tästä jutusta perinteisen päiväkohtaisen reissupostauksen, jotta pick & mix olisi teille mahdollisimman helppoa. No niin, aloitetaan!

    Päivä 1: Rannikolta tuntureille Kuusamon Isokenkäisten Klubi

    Saavuimme Kuusamoon myöhään keskiviikkoiltana. Otimme lentokentältä vuokra-auton ja suuntasimme saman tien majapaikkaamme, itärajan vieressä sijaitsevalle Isokenkäisten Klubille. Voi että mikä paratiisi meitä siellä korvessa tien päässä odottikaan! Ihanat Katja ja Sirpa ja muu tiimi pyörittävät isänsä aikanaan perustamaa saunaklubia ja erämaaelämyspaikkaa noin 40 minuutin ajomatkan päässä Kuusamon keskustasta.

    rannikolta tuntureille isokenkaisten klubi sauna

    Isokenkäisten Klubi sai alkunsa vuosikymmeniä sitten, kun poliittisia vaikuttajia kävi kelkkaretkillään saunomassa Katjan ja Sirpan isän rakentamassa savusaunassa. Nykyään Isokenkäisten Klubilla on upeiden saunapuitteiden lisäksi myös hotelli, ravintola ja järvellä kelluvia lasikattoisia majoja, joissa voi nukahtaa tähtiä ja revontulia katsellen. Paikan tunnelmallisessa savusaunassa on niin hyvät löylyt, että tänne asti kannattaa tulla jo ihan vain saunaan.

    rannikolta tuntureille kuusamo isokenkaistan klubilla

    Päivä 2: Paljon puuhaa Kuusamossa

    Söimme aamulla aamiaisen Isokenkäisten Klubilla ja lähdimme saman tien ajelemaan kohti lounaspaikkaa.

    rannikolta tuntureille isokenkaisten klubi

    Ensin kävimme lounaalla Pohjolan Pirtti ja Kievarissa. Pöytä oli laitettu koreaksi ja kaijuttimista kuului suomalaisia ikivihreitä. Ja ne haukipihvit! Ne olivat parhaat kalapihvit, mitä olen koskaan maistanut. Pohjolan Pirtin omistajapariskunta kertoi meille tarinoita alueen historiasta, sen ensimmäisistä asukkaista ja paikallisten suhteista itään ja länteen. Me emme tällä kertaa ehtineet ottaa vaatteita pois, mutta kävimme kurkkaamassa saunaosaston. Vitjat, miten hieno! Kuusamossa voisi viettää useamman päivän vain syöden ja löylyistä nauttien.

    rannikolta tuntureille pohjolan pirtti ja kievari ravintola
    rannikolta tuntureille pohjolan pirtti ja kievari

    Lounaan jälkeen oli aika lähteä moikkaamaan issikoita. Issikkatila Wanha Raatesalmi sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä Rukan laskettelukeskuksesta ja vartin ajelun päässä Kuusamon keskustasta. Meillä oli ohjelmassa parin tunnin mittainen rauhallinen metsälenkki. Hevoset olivat todella kilttejä ja minulla oli hepan selässä ja tarkan oppaan kanssa sellainen olo, että tälle tallille voisi tulla ratsastamaan omien lastenkin kanssa.

    rannikolta tuntureille vanha raatesalmi

    Wanhalla Raatesalmella pääsee ratsastamaan myös talvella, joten suosittelen lämpimästi vaikka talviloma-aktiviteetiksi, sillä hangessa kulkeminen tasaisesti tölttäävillä issikoilla on meditatiivinen elämys.

    Hevosenhajuisina ja jalat ratsastamisesta sopivan väsyneinä (seuraavana päivänä oli kyllä kankut molemmilla kipeät) hurautimme vuokra-Skodallamme Kuusamon keskustaan Bjarmian pajalle ja myymälään. Ihana Kaisa Valkama-Kettunen oli meitä vastassa ja esitteli omistamansa paikan tiloja. Bjarmian ehdotonta parhautta on oma keramiikkatuotanto. Erityisen paljon ihastuin Itikka-sarjaan, joka paljastui Kaisan itsensä suunnittelemaksi. Keramiikan lisäksi Bjarmiassa on myynnissä muiden paikallisten käsityöläisten tekemiä töitä, hyvin kuratoituja sisustusesineitä sekä jonkin verran geneerisempää turistiroinaa.

    rannikolta tuntureille bjarmia kuusamo

    Bjarmialla on Kuusamon lisäksi liike myös Helsingissä Espalla, joten sieltäkin näitä keramiikkaihanuuksia löytyy. Kaisa laittoi muijat dreijaamaan, eli saimme tehdä savesta ”ihan mitä vain”. Katja teki hienon kulhon. Minä yritin puristella möykystä jotain ja kun se alkoi saada kulhon muotoa, keksin että siitä tulee tuhkakuppi. Tuhkakuppi! Enhän edes polta ja tuhkakuppi on ehkä viimeinen esine, jota koskaan tarvitsisin. Mutta dreijatessa tulee kaikkia outojakin juttua mieleen. Meillä oli Kaisan kanssa älyttömän kiva ilta kaupalla, kiitos houstauksesta! Bjarmiassa järjestetään dreijaustyöpajoja aina silloin tällöin, kannattaa ottaa paikan somekanavat seurantaan.

    Illaksi ajelimme takaisin Isokenkäisten Klubille: ensin syömään, sitten saunaan. Illalla makoillessani sängyssä selällään näin kirjaimellisesti tähtiä.

    rannikolta tuntureille kuusamo isokenkaistan klubi aurorahut

    Päivä 3: Seuraavana Taivalkoski ja Syöte

    Aamiaisen jälkeen lähdimme ajelemaan Kuusamosta kohti Taivalkoskea. Jösses, mutta tämä paikkakunta yllätti sporttitarjonnallaan! Siellähän on tarjolla vaikka mitä, joten älkää ajako ohi, jos ulkoilujalkaa yhtään vipattaa. Me tapasimme oppaamme Taivalkosken Melontakeskuksella ja kävelimme yhdessä noin seitsemän kilometrin mittaisen Nappaskenkäreitin. Reitti vei mm. Suomen toiseksi suurimmalle lähteelle, josta taivalkoskelaisetkin saavat juomavetensä.

    rannikolta tuntureille taivalkoski
    rannikolta tuntureille taivalkoski vaellus

    Vaelluksen jälkeen olikin jo nälkä, joten vierailu pittoreskillä Jalavan Kaupalla tuli juuri oikeaan saumaan. Vedimme navat täyteen höyryävää lihakeittoa ja otimme reissun parhaat hillomunkit automatkalle jälkiruoaksi. Jalavan Kauppa on muuten kerrassaan merkillinen paikka. Kahvia, pullaa, lounasta ja evästä ja suuri myymälätila, jossa on kaupan paikallisia käsitöitä, vanhoja kirjoja, käytettyjä peltipurkkeja, upeita vintage-vaatteita ja luultavasti aivan mitä tahansa. Mieletön aarreaitta, jonka rekkejä olisi voinut kierrellä useammankin tunnin.

    rannikolta tuntureille kauppa

    Meidän matka jatkui Syötteelle. Mulla ei ollut aavistustakaan, että Pudasjärveltä löytyisi näin upea luontokohde! Myöhemmin kuulin, että monella oululaisella on täällä vapaa-ajanmökki tai -asunto, koska ulkoilumahdollisuudet ovat niin huikeat. Syöte on hieman muiden isompien laskettelu- ja ulkoilukeskusten varjossa, eli ihan kaikki eivät vielä ole tänne löytäneet. Tilaa siis on! Tänne voi tulla laskettelemaan, hiihtämään, vaeltamaan, metsärentoutumaan… Me osallistuimme Taigavireen Rauhoittava Metsämieli -retkelle (kiitos Taigan Terhi!!). Kuljimme rauhallisesti luonnossa ja teimme Terhin johdolla erilaisia rentoutumis- ja keskittymisharjoituksia luonnossa. Hiljainen pysähdys teki tässä kohtaa retkeä erittäin hyvää.

    rannikolta tuntureille syote metsamieli
    rannikolta tuntureille syote

    Yövyimme luontokeskuksen vieressä olevassa KIDE-hotellissa ja nautimme illallista upeassa näköalaravintolassa Ravintola Hilltopissa. Maailmanluokan meininkiä: luontoa ja luksusta!

    rannikolta tuntureille syote hilltop

    Päivä 4: Rannikolle Raaheen

    Roadtrip jatkukoon! Tunturimaisemat jäivät taakse kun Skoda nieli tietä matkalla kohti rannikkoa. Pysähdyimme matkan varrella useampaan kertaan ottamassa kuvia. Kuusamon ja Oulun välinen tieosuus on ainakin tällaiselle ensikertalaiselle ihan tavattoman upea elämys! Ensin on tuntureita ja metsää, sitten tulee kumpuja, ajellaan teitä ylös ja alas ja siellä täällä näkyy poroja. Lopulta maisema alkaa litistyä ja pian voi jo haistaa meren.

    rannikolta tuntureille vihiluodon kala

    Suomi on tavattoman pitkä maa, mutta matka rannikolta tuntureille on tien mitassa lyhyt, alle 300 kilsaa! Ennen kuin saavuimme Raaheen, kävimme lounaalla Tupoksella Vihiluodon Kalassa. Rakastan kalaa, joten tällainen kalaan erikoistunut ruokapaikka (buffan lisäksi sai tilata myös listalta) oli nappivalinta lounaspaikaksi.

    Pian olimmekin jo Raahessa. Raahe oli mulle aivan uusi tuttavuus. Olen käynyt Oulussa ja sitten olen käynyt Vaasassa, mutta kaikki siinä välillä on mulle koskematonta rannikkoa. Onneksi nyt koitui tilaisuus käydä, koska pikkukaupunkihan yllätti kauneudellaan! Vanhat puutalot, merenranta, kalastusalukset ja pikkukaupungin hiljaisuus…

    rannikolta tuntureille raahe
    raahe kahvila

    Kuulimme Raahen parhaat kummitusjutut, haimme kakkuviipaleet Langin Kauppahuoneelta (käykää siellä kaffella, tunnelmallinen ja oikein vimpan päälle laitettu historiaa huokuva paikka) ja kiersimme Pakkahuoneen Museon. Kiitos opastuksesta Jaakko Simonmaalle.

    rannikolta tuntureille raahe katarinan kamari
    rannikolta tuntureille katarinan kamari raahe 1

    Yövyimme Raahen vanhalla puutaloalueella Katariinan Kamarissa. Vanha talo on rakennettu vuonna 1840, ja se on aikoinaan toiminut leipomona samalla tontilla olevalle päärakennukselle. Kamarissa on kaksi makuuhuonetta, keittiö, olohuone ja hyvät kylppäritilat. Pihalla on oma terassi ja pari polkupyörää, joita vieraat voivat lainata. Me otimme illalla pyörät alle ja polkaisimme Lapaluodon Kala ja Kahvilaan hakemaan siikoja ja leipää. Nautimme ne illalliseksi tuon ihanan Katariinan Kamarin pihamaalla. Hetken aikaa tuntui kuin olisin tupsahtanut keskelle Annelin ja Onnelin seikkailuja.

    raahe lapaluodon kala ja kahvila
    rannikolta tuntureille katarinan kamari raahe

    Päivä 5: Siikajoki, Liminka, Oulu

    Aamulla kimpsut ja kampsut kasaan, laukut autoon ja kohti seuraavia seikkailuja. Katarinan Kamari ei tarjoile aamupalaa emmekä me ehtineet käydä ohjelman puitteissa ruokakaupassa, joten ajoimme aamiaiselle Siikajoella sijaitsevalle Törmälän tilalle. Laitoimme tilan eteisessä villasukat jalkaan, istahdimme valmiiseen aamiaispöytään ja nautimme pöydän antimista kaikessa rauhassa.

    rannikolta tuntureille tormalan tila
    rannikolta tuntureille tormalan tila aamiainen

    Päivän ohjelmaan kuului visiitti puustoa esittelevään puutarhaan eli Alakestilän Arboretumiin. Tämä on kiva paikka mennä kiertelemään luonnossa omin päin, mutta puistosta saa enemmän irti oppaan kanssa, joka osaa kertoa puista, niiden historiasta ja Alakestilän tilasta. Meitä opasti Christiane Windland-nimisestä elämysmatkailuyrityksestä.

    rannikolta tuntureille liminka

    Puiden luota siirryimme visiitille Ala-Temmeksessä sijaitsevaan Keramiikkapaja Tiinamariin. Jos olette joskus nähneet myynnissä niitä Ookko nää pölijä -mukeja, niin tämä on se paikka. Siis tolokku murrekuppien koti.

    rannikolta tuntureille tiinamari

    Tässä kohtaa oli ehditty kokea jo vaikka miten paljon, mutta päivä ei ollut vielä edes puolessa! Seuraavaksi meidät vietiin Pitojen Helmeen syömään sunnuntaibrunssia ja sen jälkeen saman tilan pyörittämään pakohuoneeseen. Voi mun jee! Siis mehän olimme aivan pihalla siellä pakohuoneessa. Kun saimme luvan ottaa huput pois päästä ja huomasimme että olemme ketjuista kiinni seinässä vierekkäisissä ”selleissä”, repesin ihan täysin. Mitä tässä sitten pitäisi tehdä seuraavaksi? Peliin varattu reilu tunti kului todella nopeasti ja loistavista vinkeistä huolimatta emme saaneet peliä loppuun. Onneksi Pitojen Helmen ihana omistajaperhe kertoi meille, että pakohuone on keskivaikea/vaikea, joten suoriuduimme olosuhteisiin nähden todella hyvin. Eipä olla pitkän aikaa naurettu niin paljoa (paitsi ehkä siellä keramiikkapajassa Kuusamossa). Meillä oli hauskaa, ja sehän on tärkeintä.

    rannikolta tuntureille pitojen helmi
    rannikolta tuntureille pitojen helmi pakohuone

    Homma eskaloitui entisestään, kun pääsimme autolla Ouluun asti. Kävimme heittämässä laukut hotellille ja lähdimme sen jälkeen kummituskierrokselle. Ja tätä ei voi kuulkaa liikaa hehkuttaa: kun pääsee asiantuntevan ja hauskan oppaan kanssa tutustumaan uuteen kohteeseen, oppii todella arvostamaan opaspalveluja. Hyvä opas on kullanarvoinen juttu! Me saimme mahtavan Oulu-kokemuksen, kun Tiina Mikkola vei meidät Kummituksia ja kummallisia kohtaloita -kierrokselle Oulun ytimeen. Kuulimme karmeita (eli siis tavattoman kiinnostavia!) juttuja Oulun historiasta ja nykypäivästäkin. Tämä kävelykierros kruunasi koko reissun!

    rannikolta tuntureille oulu kavelykierros

    Illallista nautimme Sokeri-Jussin kievarissa. Ravintola on samantyylinen kuin Helsingin lempparini Sea Horse. Loistavaa konstailematonta ruokaa, isot annokset ja erityisen kiva paikka kestitä vieraita paikallisin herkuin historiallisessa ympäristössä.

    rannikolta tuntureille oulu de gamlas

    Oulun majoitusta on myös pakko kehaista: olen yöpynyt kaupungissa muutaman kerran, mutta en ollut aikaisemmin tajunnut tällaisen hotellin olemassaoloa. De Gamlas Hem Hotel & Restaurant on Oulun ainoita (käsittääkseni ainoa) boutique-hotelli, jonka upeissa tiloissa toimi aikaisemmin yläluokkaisten naisten hoitokoti. Hotelli on kunnostettu vanhaa arvostaen, eli esimerkiksi vanhat kaakeliuunit on säästetty. Hotellissa on rauhallinen ja tyylikäs tunnelma, kello viiden tee sisältyy hintaan ja aamiainen on hyvällä maulla kuratoitu. Ihana hotelli, jonne palaan varmasti uudestaan, kun Oulussa seuraavan kerran käyn.

    Päivä 6: Rannikolta kotiin

    Kuudentena matkapäivänä käväisimme vielä Oulun Taidemuseossa (siellä oli menossa upea Supernatural-näyttely, joka on auki 17.10. asti, suositus tälle – tuli tirautettua pari kyyneltä omien ajatusten ja teosten aiheuttamassa tunnemyrskyssä).

    Kaiken tämän ohjelman ohella ehdimme käydä myös kampaajalla, treffeillä, hieronnassa ja pubeissa. Yritimme myös kerran matkan aikana pysähtyä ABC:llä kahvilla, mutta onnistuin joka kerta ajamaan liittymistä ohi.

    rannikolta tuntureille oulun taidemuseo
    rannikolta tuntureille oulu

    Rannikolta tuntureille -konseptin ympärille voi siis kasata mahtavan roadtripin, sillä kohteita osuu matkalle paljon ja niitä voi vaihdella oman mielenkiinnon mukaan. Me olimme valikoineet reissullemme mahdollisimman paljon kulttuuria ja paikalliselämyksiä.

    Ainoa mikä reissussa minua epäilytti, olivat omat ajotaitoni: en ole pitkään ajanut Suomessa näin pohjoisessa. Tai siis en ole koskaan ajanut Suomessa. Mutta hyvinhän se meni, kun ala oli automaattivaihteet. Välimatkat eivät olleet lainkaan liian pitkiä, tieosuudet olivat nättejä. Jos Islantiin vertaa, niin kyllä olivat muuten tiet hyvässä kunnossa ja ajaminen miellyttävää. Parkkeeraustaidoissani on edelleen hiomisen varaa, mutta onneksi Suomi on paitsi pitkä myös tilava maa. Oulussakin oli mukavasti parkkipaikkoja (anteeksi kaikki, jolta vein parkkipaikan Oulun toriparkissa, ei ole tuo pysäköinti ihan niitä vahvuuksiani…).

    Tällä samalla reissulla ovat tänä syksynä myös Aamukahvilla-Henriikka ja Char and the cityn Carita. Lisää kohdevinkkejä siis tuloillaan.