Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Issikkavaellus ja varusteet

    Issikkavaellus ja varusteet – mitä pitää ottaa mukaan, mikä on turhaa, mitä ainakaan ei kannata jättää pakkaamatta laukkuun?
    Takana on mielettömän upea issikkavaellus Koillis-Islannin maastoissa. Kuuden päivän aikana ratsastimme yli 200 kilometriä pitkin autiota rannikkoa, vehreitä laaksoja, mutaisia mäkiä ja mutkaisia hiekkateitä. Oli niiiiiiin hienoa, että sitä on melkein hankala sanoiksi pukea. Kunhan olen vähän sulatellut kaikkea tapahtunutta, kirjoitan reissusta aikanaan oma postauksensa. Mutta nyt ihan ensin pieni katsaus aiheeseen issikkavaellus ja varusteet. Muutamat ovat nimittäin kyselleet, mitä tällaiselle muutaman päivän mittaiselle issikkavaellukselle kannattaa pakata mukaan. Tässäpä siis omat käytännön vinkkini.

    Aurinkoisena kesäpäivänä hevosretkellä. Vähemmästäkin hymyilyttäisi. Hihii. Jihaa!

    Ratsastusvarusteet Islantiin: älä tuo näitä

    Islanti on saari keskellä aavaa merta. Saari on eristyksessä muusta maailmasta ja siksi paikallisilla issikoilla ei juuri ole vastustuskykyä vaikkapa Euroopassa melko viattomia hevosnuhia vastaan. Tavallinen nuha voi olla islantilaiselle issikalle kuolemaksi. Siksi tänne saarelle ei saa tuoda esimerkiksi mitään käytettyjä hevos- tai ratsastusvarusteita puhdistamatta niitä kunnolla. Osaa varusteista – kuten käytettyjä ratsastushanskoja – ei saa tuoda ollenkaan, vaikka ne olisi miten hyvin desinfioitu. Olen kirjoittanut hevostavaroiden tuontirajoituksista jutun Tripsterin Islanti-matkaoppaaseen; juttu löytyy tuosta oheisesta linkistä.

    Issikkavaellus ja varusteet: alusvaatteet

    Siten ne varusteet, mitä pitää tuoda mukana. Aloitetaan ihan alusta eli alusvaatteista. Pitkillä maastolenkeillä on syytä olla todella hyvät ja tukevat urheilurintsikat. Satsaa siis näihin. Useamman päivän mittaisella reissulla kannattaa ottaa mukaan vähintään kolmet, sillä hikiset on kiva vaihtaa uusiin ja puhtaisiin. Jos rinnat ovat isohkot, kannattaa miettiä, onko ekstratuelle tarvetta. Ravin tahdissa hyppivät tissit on nimittäin melko epämielyttävän tuntuista. Yksi hyvä tapa hillitä rintojen pomppimista ratsastaessa on käyttää niin sanottua rintateippiä eli rintojen päälle tulevaa tukevaa, joustavaa ja noin kymmenisen senttiä leveää Boobuddy-joustonauhaa, jonka voi tarrasäädöllä kiristää sopivan tiukaksi. Sen voi kiinnittää joku urheilupusakan tai -liivien päälle tai liivien alle. Se toimii tukena ratsastuksen lisäksi myös muissa liikuntaharrastuksissa.
    Alushousuissa kannattaaa muistaa mukavuus. Olen huomannut, että parhaiten toimivat niin sanotut mummokalsarit, eli korkeavyötäröiset ja hieman pitkälahkeiset puuvillapikkarit, jotka ovat vähän löysät. Liian tiukat kiristävät ja stringit, jos ne vähääkään hankaavat, tuntuvat muutaman tunnin satulassa istumisen jälkeen kammottavilta jalassa. Kireistä urheilushortsialushousuista en tykkää, koska ne alkavat helposti kiristää herkistä paikoista.

    Jos on herkkä takamus, saattaa satulan hankaaminen saada aikaan kipeitä kohtia. Pehmustetut ratsastusalushousut suojaavat naisten herkkiä paikkoja satulan hankaamiselta. Jos tämä vaiva on sinullekin tuttu, kannattaa miettiä saumattomien pehmustettettujen ratsastuspikkareidenhankintaa. Vastaavia alkkareita löytyy miehillekin tuosta samasta hevosaiheisesta verkkokaupasta.

    Issikkavaellus ja varusteet – jalkaosasto. Vaellussukat, vaelluskengät ja kompressio”pintelit”. Erinomainen kombo pitkille maastoratsastuslenkeille.
    Alusvaatteiden päälle puen Islannissa lähes joka säällä pitkähihaisen alusasukerraston. Suosin villaa tai villasekotteita, koska ne pysyvät pidempään raikkaampina ja puhtaantuoksuisina kuin tekokuituiset alusasut. Tykkään käyttää muun muassa Ruskovillan silkkivillasekoitteesta valmistettuja pitkiä kalsareita ja aluspaitaa.
    Sitten sukat ja pintelit eli kompressio”sukat”. Ohuehkot villaiset mutta elastaania sisältävät vaellussukat toimivat hyvin myös ratsastussukkina. Ne pitävät jalat lämpimänä, vaikka kengät vähän hörppäisivätkin kosteutta vaikka jokea ylittäessä. Ne eivät paina eivätkä purista. Elastaani tekee niistä kuitenkin jämäkät jalkaterän ympärille eikä sukka mene makkaralle.
    Tänä kesänä olen käyttänyt vaelluksilla kompressiosukkia (sukanvarsia eli pohkeenpuristajia eli siis pinteleiksiköhän näitä pitäisi kutsua). Ne ovat täydelliset pitkien kalsareiden ja sukkien alla. Jos housunlahje hinaantuu ratsastaessa ylöspäin, tukisukkalahje pitää pohjelihan piilossa ja lämpimänä. Se lisää ratsastusmukavuutta ja vähentää hankaumien syntymistä. Aivan mahtava varuste etenkin pitkille ratsastusvaelluksille! Tällaisia pohkeenpuristimia saa varmasti kaikista laajemman valikoiman urheiluvarustekaupoista. Ratsastusliikkeet myyvät myös erityisiä ratsastussukkia, joissa yhdistyy vaellussukan ja tuollaisen kompressiopintelin ominaisuudet. Minä tykkään kuitenkin pitää ne erillään, sillä käytän vaellussukkia myös tavallisilla kävelyvaelluksilla ja noita kompressiolahkeita esimerkisi lenkillä ja crossfitissä laatikkohyppypäivinä.
    Seuraavaksi päällikerros eli ratsastushousut ja villapaita. Kehuin näitä Fjällrävenin vaellustrikoita taivaisiinalkukesästä, ja nyt kun olen käyttänyt niitä joka päivä myös pitkällä hevosvaelluksella, en voi kuin jatkaa hehkutusta. Kerrassaan upeat ratsastushousut! Saumat eivät paina, materiaali joustaa ja pohje- ja pyllypaikat suojaavat housuja satulan rasitukselta ja tuovat lisää kitkaa istuntaan. Vaellustrikoot yhdessä pitkien kalsareiden kanssa pitävät tuulen loitolla ja antavat suojaa tihkusadetta vastaan. Ja niitä molempiahan Islannin säässä riittää. Leveä vyötärönauha lisää housujen istumismukavuutta satulassa. Kännykkä ja pari eväspatukkaa mahtuu housujen reisitaskuihin ongelmitta.

    Vaellustrikoot  ja ratsastushousut samassa setissä.
    Islantilainen villapaita eli lopapeysa on luottovaatteeni Islannin luonnossa. Ratsastaessa se riittää pitkähihaisen kalsaripaidan päällä, jos ei tuule todella kovaa ja sada. Se pitää lämpimänä, mutta ei tee olosta tukalan kuumaa. Se kestää pienen kosteuden ja on helppo puhdistaa roikottamalla paitaa illalla ulkona muutama tunti. Ilman lopapeysaa en lähde Reykjavíkin ulkopuolelle.

    Issikkavaellukselle hyvät kengät

    Ratsastuskenkiä ja -saappaita on monenlaisia ja vaihtoehtoja on runsaasti. Minä suosin maastoratsastuksessa tavallisia vaelluskenkiä. Ne pitävät kosteutta eli ovat hyvä kaveri jokien ylityksillä. Ne ovat tukevat ja lämpimät. Kenkien kanssa on turvallista puljata hevoseten kanssa, koska kova kärki suojaa mahdollisilta varpaille astumiselta. Leveä vaelluskenkä voi tietysti jäädä sutjakkaa ratsastussaapasta helpommin kiinni jalustimeen, mutta jos maastossa käyttää turvajalustimia, ei vaelluskengän käyttö ratsastuskenkänä ole mitenkään ongelmallista. Tykkään vaelluskenkien monikäyttöisyydestä: jokaista ulkoiluharrastusta varten kun ei välttämättä tarvita erillisiä kenkiä.

    Muista VPE, niin jaksat etkä jäädy. Villapaita, Proteiinipatukka ja Energiageeli.

    Entä kun sataa? Issikkavaellus ja märän kelin varusteet

    Lopulta se viimeinen kerros eli sateen ja tuulen pitävät kuorivaatteet. Märät vaatteet saavat olon tuntumaan kylmältä ja vievät nautinnon ulkoilusta ja ratsastamisesta. Koska Islannissa sataa aika usein, ovat hyvät sadevaatteet todella oleellinen osa pukeutumista. Käytän kevyellä sadesäällä vedenkestävää takkia. Esimerkiksi tälläista ympäristöystävällistä Mamaliten sadetakkia  (se toimii raskaustakin lisäksi myös ihan tavallisena ulkoilutakkina) tai vähän hevimpää goretex-takkia, josta kerroin esimerkiksi Islannin pakkausvinkit  -jutussa.
    Jos sataa rankasti eli kaatamalla – eli siten kuin Islannissa useimmiten sataa – kannattaa vetäistä niskaan hevostallin omat sadevaatteet/-haalarit. Jokainen maastoretkiä järjestävä talli tarjoaa ainakin täällä Islannissa asiakkailleen paksut ja panssarimaiset sadevaatteet. Minäkin pidin tällä tänään päättyneellä retkellä mukana hevostilan omia sadehousuja ja -takkia, mutta niitä ei onneksi tarvinnut vetää ylle kuin kerran.

    Lopuksi: Ne pienet muistettavat asiat

    Sitten on kaikki se pikkusälä. Vaikka Islanissa on kesäisinkin aika viileää, aurinko paistaa voimakkaasti. Aurinkorasvaa täytyy siis laittaa naamaan joka aamu etenkin näin kesäaikan. Taskuun kannattaa varata evästä; suklaata, pähkinöitä, proteiinipatukoita ja miksei myös suomalaisia Sinni-energiashotteja. Itse ainakin tykkään niiden tarjoamasta energiasta ja raikkaasta mausta. Vesipulloksi on hyvä hankkia joku pieni, esimerkiksi parin desin suuruinen muovinen mehupullo, joka mahtuu sutjakkaasti takin taskuun. Siitä kannattaa juoda aina mahdollisuuden tullen. Ratsastus on rankkaa urheilua eli vettä täytyy juoda tarpeeksi. Nestehukka päänsärkyineen on inhottava seuralainen ja se voi yllättää nopeastikin.

    Tällä sadeasulla selviää säästä kuin säästä. Se on panssari, joka ei päästä läpi ei niin yhtään mitään.
    Pätevät, paksut nahkaiset tai muuten sopivan kitkaiset ratsastushanskat on oltava mukana myös kesällä: hanskattomalle ohjat voivat tehdä sormiin muutaman tunnin nykimisen jälkeen hyvin kipeät rakot. Vaikka hanskat olisivat hyvät, kannattaa silti pakata mukaan myös rakkolaastareita. Ne ovat hyviä nimettömän ja keskisormen väliselle ihoalueelle, jos ohja pääsee hankaamaan haavan.
    Tuubihuiveja minulla on käytössä aina kaksi: toista pidän kaulalla, josta voin vetäistä sen suun ja nenän eteen esimerkiksi silloin, kun ylitämme vetistä jokialuetta, missä on paljon kärpäsiä. Toinen tuubihuiveista toimii hattuna. Se on sopivan ohut kypärän alle ja suojaa korvia tuulelta. Islannissa ei ole hyttysiä, mutta pikkuisia ärsyttäviä kärpäsiä riittää sisävesistöjen alueilla. Tämänkertaisella matkalla menimme paljon merenrantoja pitkin ja silloin kärpäset eivät haitanneet. Sisämaanretkille kärpässuoja on ehdoton. Useimmiten sellaisen saa tallilta lainaan – varmista kuitenkin asia etukäteen tallilta.

    Yhteismajoituksia varten kannattaa ottaa mukaan korvatulpat (aina joku kuorsaa) ja silmille laitettavat suojat (kesäisin paistaa aurinko yölläkin).

    Eikä koskaan, ikinä eikä missään tilanteessa saa ratsastaa ilman kypärää. Minä käytän aina tallilta lainaksi saataavaa kypärää, en omista omaa. Islannissa issikkatallit antavat ratsastajille aina lainaksi kypärän eikä sen lainaamisesta tarvitse maksaa erikseen. Kypärä ei saa hölskyä eikä toisaalta puristaa. Sopiva kypärä istuu tukevasti päähän, mutta ei paina.
    Sitten vain hitokseen hyvää mieltä. Pitkä tukka takana ponnarilla ja elämän paras issikkareissu edessä. Hyviä ratsastusreissuja!

    Lue myös: 
    Mitä pakata Islantiin luontomatkalle?
    Issikkavaellus vapaan lauman kanssa Q&A – kysymyksiä ja vastauksia

  • Islanninhevosvaellus vapaan lauman kanssa – Q&A

    Islanninhevosvaellus vapaan lauman kanssa – unelmieni täyttymys ja pelkojeni ylitys. Heinäkuun puolivälissä hevosnainen sisälläni ylitti itsensä. Lähdin viikon mittaiselle islanninhevosvaellukselle vapaan hevoslauman kanssa. Actionia, vauhtia ja komeita hevosia jaettiin isoimmalla mahdollisella kauhalla. Kirjoitin reissusta fiilistelyjutun heti matkan jälkeen. Sen jutun jälkeen tipahteli monia kysymyksiä. Kiitos kaikista reissua koskevista uteluista – on ollut aivan mahtavaa saada niitä  ja huomata, että muitakin kiinnostaa. Vastaan nyt kaikkiin yhteisesti. Ja jos kysyttävää jää, viesteilkää kommenttikenttään. Lupaan vastata yhtä nopeasti kuin hikinen issikka käy mutalammikkoon piehtaroimaan!

    Hevosvaellus vapaan lauman kanssa – siis mitä ihmettä?
    Jep, sitäpä juuri. Keskellä juoksee hevoslauma, edessä ja takana ratsukkoja. Vauhti on välillä hurja, mutkat tiukkoja, ylämäet jyrkkiä, alamäet pitkiä ja mutapellot märkiä. Tosin mahtuu reissuun myös muutamia kävelyvauhtihetkiäkin, tasaisten peltoaukeiden ylittämistä, metsässä samoilua ja peltotiellä ratsastamista. Maasto on joka päivä erilainen ja upeat maisemat vaihtuvat sellaista vauhtia, että pää tulee kaikesta kauneudesta melkein kipeäksi.
    Tällä reissulla 18 hengen ryhmämme ja neljä opasta etenivät vajaa pari sataa kilometriä kuuden päivän aikana noin 70 hevosen kanssa. Ratsastuksesta levossa olevat hevoset juoksevat vapaana, ja ratsukot kulkevat vapaan lauman edessä ja takana. Koska vauhti on kova, hengähdystaukoja pidetään usein. Yhden ratsastuspäivän aikana hevosta vaihdettiin kolme tai neljä kertaa päivän pituudesta riippuen.
    Täytyykö olla kokenut ratsastaja?
    Täytyy, eikä tästä voi joustaa. Vapaana juoksevat hevoset määräävät vauhdin. Koska hevoslaumaa täytyy ohjata ja katsoa ettei siitä kukaan karkaa porukasta omille teilleen, ratsut pysäytetään vain silloin, kun lauma on pysähdyksissä eli esimerkiksi taukojen aikana. Silloin hevoset ohjataan laitumeen ja päästetään ruokailemaan ja juomaan. Taukojen aikana ehtii käydä laavakiven takana pissalla, syödä omat eväät ja vaihtaa vaikkapa ratsastuksen aikana kastuneet vaatteet kuiviin. Laidunlankaa, kengitysvälineitä, eväitä ja matkatavaroita kuljettava auto seuraa reissuryhmää pysähdyspaikoille. Ratsastuspäivät ovat pitkiä, eikä aina voi etukäteen tietää, miten lauma käyttäytyy. Olen itse vaeltanut issikoilla viimeisen seitsemän vuoden aikana yli tuhat kilometriä pitkin Islannin maastoja, mutta muuta en sitten ratsastuksen saralla juuri osaa. Tämänkertaisella matkalla olin ryhmän kokemattomin, mutta pärjäsin mukana hyvin. Fyysinen kuntoni on hyvä ja sisuakin riittää, ne korvasivat osan teknistä ratsastustaitovajettani.
     
    Mitä päivän aikana tehdään?
    Ratsastetaan, satuloidaan, ratsastetaan, satuloidaan, ratsastetaan… Vauhti on useimmiten töltti ja laukka, joillakin hevosilla ravi (auts!), passiakin mentiin ja kiitolaukkaa. Ryhmä jaetaan kahtia: eturatsukkoihin ja takaratsukkoihin. Takana menevät aavistuksen hitaammat hevoset ja ne, joiden hermot kestävät ratsastajien huutoa. Perässä tulevien ratsastajien pitää nimittäin välillä äänellä komentaa edessä kulkevaa laumaa kasaan. Edessä menevien pitää mennä lujempaa kuin lauma, jotta vapaana kulkevat hevoset eivät pääse ohi ja karkuun.
    Ratsastuksen ohella syödään ja nukutaan, yhden kerran käytiin uimassa. Muutama reissuporukastamme harrasti geokätkentää ja lähti iltasella etsintään. Islannin perämaastoistakin löytyi kuulemma kätköjä, jee!
    Näillä matkoilla muuten sana hevosvoima saa kyllä ihan uuden ulottuvuuden. Kun seitsenkymmenpäinen hevoslauma jyrää jäätikköjoen päälle rakennetun sillan yli, kopisee kovempaa kuin koskaan ennen. Se ääni tuntuu ihan sisuksissa asti.
    Missä yövytään, missä syödään, missä kuivataan vaatteet kun sataa?
    Siis jos sataa. Etelä-Islannissa on ollut sateinen ja kylmä kesä, pohjoisessa on riittänyt aurinkoa ja sinistä taivasta. Kesäkuun reissulla oli hyvä ilma, samoin tällä heinäkuun vaelluksella. Saimme sateen niskaamme vain kerran ja sekin kuuro oli niin lyhyt, että kastuneet vaatteet kuivuivat päällä päivän aikana.
    Yövyimme makuupusseissamme maaseutuhotellissa, vuoristomajassa ja patjoilla vanhassa koulurakennuksessa. Aamiaisella keitettiin pari ylimääräistä termaria kahvia ja teetä, pakattiin eväsleivät ja pullapussit mukaan varusteautoon. Eväslounastauko pidettiin puolenpäivän aikaan hevosten levätessä. Illalla päivän päätteeksi syötiin yksinkertaista retkiruokaa – kuten esimerkiksi nakkipastaa, kalaa ja lammaspataa. Ruokailukertoja on päivän aikana vain kolme, eli jos on nälkäistä tyyppiä, kannattaa tällaisille reissuille varata mukaan esimerkiksi suklaapatukoita ulkotakin taskuun.
    Jos sataa, märät vaatteet voi kuivata majoitustiloissa päivän jälkeen. Tallilta saa lainaan paksut sadevaatteet, kypärän, hanskoja ja kärpäsverkon, joka pitää paikoittain parveilevat pikkukärpäset poissa pään ruumiinaikoista.
     
    Missä vessa?
    Majapaikoissa on sisävessat, mutta tauoilla kyykitään kiven takana tai pusikossa, jos sellainen maisemasta löytyy. Vessataukoa ei voi pitää kesken ratsastuksen, sillä lauma ei pysähdy odottamaan yhden pissahätää. Seurapiirirakosta on siis myös näissä kavioseurapiireissä verraton etu.
    Miten tämä hevosvaellus eroaa niistä muista järjestämistäni hevosreissuista?
    Tällä reissulla ainoastaan ratsastetaan. Sehän on kreisin siistiä! Tämä tarkoittaa myös sitä, että muuta ei juuri ehditä tekemään. Aikaa uimiselle, omin jaloin vaeltamiselle ja museokäynneille ei valitettavasti juuri jää. Olemme keskellä islantilaista erämaata, jossa useimmiten ei toimi edes kännykkä. Kioskeihin tai kauppoihin ei voida lähteä edes autolla – lähin kauppa kun saattaa olla yli sadan kilometrin päässä. Tämä reissu vaatii ehdotonta ratsastusfanitusta, erähenkeä ja hyvää kuntoa.
    Matka sopii kokeneille ratsastajille, jotka haluavat ratsastaa issikoilla maastossa, tykkäävät vauhdista eivätkä vierasta ajatusta 20-35 kilometrin mittaisista päivävaelluksista töltin ja laukan tahtiin. Jos haluaa kokea Islannista muutakin, suosittelen lähtemään esimerkiksi näille mahtaville hevos- ja vuoristovaellusreissuille, joissa päiväratsastusten ohessa ehditään kokea kaikkea muutakin ihanaa Islantia. Nyt syksyllä vetämäni syysreissu on erinomainen kombo näitä kahta matkaa. Teemme yhden päiväratsastuksen, ehdimme käydä uimassa kerran tai pari, teemme kaksipäiväisen vaelluksen rauhalliseen laaksoon ja sen jälkeen kaksipäiväisen vaelluksen ylös vuorille, jossa nukumme vuoristomökissä. Pääsemme kokeilemaan eräilyä hevosten kanssa, mutta mukanamme ei kulje vapaata laumaa ja vauhti on rauhallisempi.
    Oletko sinä ratsastusopas? 
    No herrantähden, en missään nimessä! Enhän minä ole edes kovin kummoinen ratsastaja. Kokenut ryteikköjen läpi painelija, karaistunut takapuoli ja kovettuneet ohjaskämmenet, mutta kuitenkin hitaamman vauhdin ystävä.
    Nämä työviikkojeni ehdoton kerma eli hevosmatkat, joissa minä olen matkajohtajana järjestää yhteistyötallini ja hyvät ystäväni eli Polar Hestarin omistajaperhe ja matkat myy Suomessa matkatoimisto Saga-Matkat. Minä vedän bussiopastukset, suunnittelen ohjelman & viihteen, vastaan juomatölkkien jäähdyttämisestä, kuljen ryhmän mukana kaikki päivät ja keksin oheisohjelmaa, jos aikaa jää. Polar Hestar järjestää hevoset, ratsastusoppaat, yöpymiset ja ruokailut. He raahaavat reissulle mukaan myös noita kuvissakin vilahtavia lampaanpäitä punaisessa muovilaatikossa. Niin, siis älkää peljästykö. Pieni tarkennus on paikallaan: lampaanpäät ovat oppaiden omia lounaseväitä, me vähän tavallisemmat ihmiset tyydymme voileipiin ja hedelmiin, kleina-munkkeihin ja kuumaan kahviin.
    Lähtisitkö uudestaan?
    No herrantähden, todellakin lähtisin! Tämä oli tosi kivaa, ryhmäfiilis mahtava ja säätkin suosivat. Ensi kesän hevosmatkat tulevat myyntiin loppusyksystä ja tarkoitus olisi saada ohjelmaan mahtumaan yksi vastaava pitkä vaellus vapaan lauman kanssa. Ennen ensi kesää pääsen vielä kerran tölttityömatkalle unelmahommiin. Syyskuun alussa starttaa viikon mittainen maaruskaseikkailu Pohjois-Islannin vuoristoon ja laaksoihin. HÚ!

    Lisälukemista näistä reissuista löytyy aikaisemmista blogijutuistani:

    Kuvia menneiltä hevosreissuilta
    Vuoden 2016 hevosmatkatarjonnan fiilistelyä (aurinko porotti tänä kesänä etenkin heinäkuussa, huh!)
    Ajatuksiani vetämieni reissujeni olemuksesta – miten olla pakettimatka olematta ”pakettimatka”
    Tunnelmointia ja melkein liian kesäiset kuvat vuoden 2015 reissulta (aurinko ihan oikeasti paistoi joka päivä, aivan uskomaton kesä…)
    Ensimmäisen eli vuoden 2013 matkan asiakaskokemuksia