Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Ylläs perheen talvilomakohteena – 10 ihanaa syytä viihtyä

    Kaupallinen yhteistyö: Visit Ylläs

    Ylläs perheen talvilomakohteena.

    Ylläs perheen talvilomakohteena, voi rakkaus. Meillä oli perheemme kanssa jälleen kerran loistava talviloma Ylläksellä. Koko Suomi-perheemme eli me vanhemmat, lapset, minun kaksi siskoani ja lasten mummi eli mun mutsini olivat hirmu tyytyväisiä neljännen yhteisen Ylläksen talvilomamme sisältöön. Tämä on sellainen reissusuhde, joka vain paranee vanhetessaan. Ja ajatelkaas, että minäkin täytin tämän reissun aikana 40 vuotta! Maailman paras paikka viettää syntymäpäivää on istua tulen ääressä erämaakahvilassa tuore munkki suussa ja katsoa ikkunasta ulos lumiseen maisemaan.

    Luulen, että yksi tärkeä syy täydellisen perheloman kokemukseen oli siinä, että kenkään ei tarvinnut tehdä jatkuvasti kompromisseja. Kaikki pääsivät tekemään, kokemaan ja rentoutumaan juuri niiden asioiden parissa, jotka rankkaavat omalla preferenssiasteikolla korkealle. Tein omaksi ja teidän iloksi kymmenen kohdan listan syistä pirskatin hyvin onnistuneelle Ylläksen-lomalle.

    Ylläs perheen talvilomakohteena.

    Maailman parhaat murtomaahiihtoladut

    En ole hiihtänyt maailman joka maassa, mutta murtomaahiihtokokemukseni Ylläksellä on ollut niin täydellinen (hitsiläinen, minähän keksin omassa elämässäni hiihtämisen uudestaan juuri täällä), että kehtaan kutsua näitä latuja maailman parhaiksi. Jäätävillä pakkasilla pääsee hiihtämään tunturiin, missä on leudompaa. Pimeällä voi mennä valaistuille laduille, ja niitäkin riittää useita kymmeniä kilometrejä. On helppoja tasaisia reittejä ja monen kilometrin mittaisia ala- ja ylämäkiä. Kaikki selkeästi latukarttaan merkittynä.

    Ylläs perheen talvilomakohteena.

    Hiihdin kahden viikon aikana yli 200 kilometriä, ja koska en ole mikään järin nopea hiihtäjä, vietin laduilla todella paljon aikaa. Ihailin maisemia, kuuntelin välillä Nesbön äänikirjoja, välillä suksien suhinaa lunta vasten ja tiirailin metsässä käyskenteleviä poroja. Näin muutaman!

    Osan lenkeistä tein yksin, osan aikuisessa seurassa ja välillä lasten kanssa. Lasten kanssa hiihdimme alle kymmenen kilometrin reissuja emmekä silti joutuneet hinkkaamaan jotain takapihan pikkulatua, vaan olimme ihan oikealla reitillä ja kävimme erämaakahvilassa munkilla ja kaakaolla.

    Ylläs perheen talvilomakohteena.

    Ylläs perheen talvilomakohteena: rauhallinen mutta tarpeeksi palveluita

    Haluan tällaisella lomalla rauhaa mutta silti palveluita. Ylläksellä tämä vastakohtien kombo on mahdollinen. Täällä ei ole vilkasta baarielämää tai megalomaanisia after ski -bileitä. Tai ainakaan minä en ole huomannut! En ainakaan ole kaivannut. Täällä saa siis nauttia rauhallisesta luonnosta ja hiljaisuudesta mutta kuitenkin ilman täydellistä korpielämää. Palveluita on saatavilla. Niiden safariretkijärjestäjien lisäksi löytyy ruokakaupat, hierojat, joogaa, muutama ravintola ja lakanavuokrapalvelu.

    Sekin on erinomainen juttu, että Äkäslompolon keskustassa on terveyspalvelut saatavilla. Toinen lapsistamme sai yhdellä Ylläksen-reissulla korvatulehduksen, mutta pääsimme vastaanotolle näyttämään korvia samana päivänä. Ikävästä jutusta tuli vähemmän ikävämpi, kun saatiin saman tien hoitoa.

    Ylläs perheen talvilomakohteena.

    Ylläksen hiihtovarustevuokraamo

    Kaikki eivät hiihdä 365 päivää vuodessa. Osalla meistä ei ole omia murtsikkasuksia tai laskettelumonoja. Minä en edes oikein tajua niistä välineistä mitään. Jos minut laittaisi voitelemaan omia suksiani, en varmaankaan pääsisi mökin pihasta minnekään. Onneksi ei tartte itse tehdä! Käytämme nimittäin aina tällaisilla matkoilla varustevuokrapalveluita ja Ylläkselläkin niitä on useampia.

    Emme tuo kotoa mitään urheiluvälineitä, koska emme halua raahata yhtään sen enempää matkatavaroita kuin on pakko. Toimme tällä kertaa laukussa villakalsarit ja ulkovaatteet, mutta suunilleen kaiken muun hankimme paikan päältä lainaan. Urheilukamat saimme somenäkyvyyttä vastaan tällä kertaa maksutta. Haimme lainaan murtsikka-, laskettelu-, talvimaastopyörä- ja hiihtopulkkakamat Äkäslompolon mainiosta urheilukaupasta Sportshopista. Varauksen voi tehdä kätevästi etukäteen välinevuokrauksen verkkosivuilla. Niinpä suksia hakiessa ei tarvitse jonottaa niin pitkään, jos ennakkovaraus on tehty valmiiksi netissä.

    Ylläs perheen talvilomakohteena.

    Meillä on ollut Ylläksen murtsikkaladuilla käytössä karvapohjasukset, koska niitä ei tarvitse voidella ja ne sopeutuvat kaikkiin säätiloihin. Hiihdimme niillä tällä reissulla 20 asteen pakkasessa ja kahden asteen pakkasessa. Pito oli ylämäissä hyvä ja alamäissä luisti tarpeeksi hyvin. Tai no, minähän jarrutan joka tapauksessa ihan kaikissa alamäissä, joten sillä luistolla ei niin väliä minulle…

    Olen aikaisemmin kirjoittanut käyttämistäni murtomaahiihtovarusteista. En ole mikään spändeks-hiihtäjä, vaan vauhtini on sellainen keskiverto/hidas, joten arvostan lämpimiä vaateita ja sujautan hanskoihini lämmittimet, jos pakkasasteet hulahtavat alle viidentoista. Tuosta linkkaamastani jutusta löytyy tarkemmin murtsikkavaatetuksesta.

    Ylläs lapsiperheiden lomakohteena

    Ylläs on ollut perheemme talvilomakohteena jo neljänä talvena. Olemme reissanneet seudun hangilla lasten ollessa 4 kk, 2 vuotta, 4 vuotta, 7 vuotta ja 9 vuotta. Kaikkien kanssa on aina riittänyt ohjelmaa ja tekemistä. Pampula ja esikoinen ovat kulkeneet hiihtopulkassa mukana 2- ja 4-vuotiaina.

    Mökinpihassakin on aina riittänyt puuhattavaa. Koska täällä on aina ollut tammikuussa paljon lunta, lapset ovat päässeet pihalle leikkimään lumileikkejä, laskemaan liukureilla ja tekemään lumilinnoja.

    Oikein kovalla pakkasella on leikitty myös sisätiloissa. Jounin Kaupalla Äkäslompolossa on pieni sisäleikkipaikka, samoin Ylläskaltion hotellin ykköskerroksessa. Ylläsjärven puolella laskettelukeskuksessa on kahvilan alakerrassa vähän isompi leikkipaikka ja pallomeri.

    Lapsille on myös löytynyt lainaan aina sopivat hiihtovarusteet ja mökeissä on ollut syöttötuolit ja pyynnöstä myös vauvan sänky. Erämaakahviloissa on riittänyt lapsille ihmeteltävää – ja lettuja.

    Ylläs perheen talvilomakohteena.
    Ylläs perheen talvilomakohteena.

    Hiihto, laskettelu, lumikenkäily, issikat, talvimaastopyöräily…

    Täällä on talviurheilijalle, mistä valita! Suomen pisimmät hiihtoladut, joista osa on ns. lämpölatuja, osa valaistuja latuja. Kaksi laskettelukeskusta Ylläksen molemmin puolin (Äkäslompolon puolella ja Ylläsjärven puolella), ja niiden välillä kulkee bussivuoro monia kertoja päivässä. Bussin liput voi ostaa bussista käteisellä tai kortilla tai lipun voi ladata osaksi omaa hissilippua. Minä käytin hiihtobussia myös murtsikkahiihtäjänä. Yhtenä päivänä halusin hiihtää Äkäslompolon puolelta Ylläsjärven puolelle noin 20 kilometriä, mutta en halunnut hiihtää enää takaisin vaan päästä ajoissa mökille saunaan. Niinpä hiihdin alkuiltapäivästä Ylläsjärvelle, kävin siellä vessassa ja kaffella ja lampsin suksien kanssa bussiin ja bussilla mökille.

    Ylläs perheen talvilomakohteena.
    Kuva: Eetu Leikas

    Puoliso ja esikoinen kävivät molemmissa laskettelurinteissä useita kertoja ja tykkäsivät molemmista paljon. Laskettelua täysin tajuamattomana tyyppinä en osaa sanoa, mitä eroa näillä kahdella keskuksella on. Molemmissa on hissejä (yep!) ja eritasoisia rinteitä (yep, yep!), molemmissa on lapsille ja aloittelijoille sopivia reittejä ja molemmissa hiihtokeskuksissa on myös laskettelukoulut. Esikoinen ja puoliso kävivät Äkäslompolon puolella puolentoista tunnin mittaisen hiihto-opastuksen, jotta oppisivat uusia tekniikoita (ja ajatella, hiihto-oppaana oli hevosreissuiltani tuttu mimmi – ihanaa, kuinka pieni tämä maailma välillä onkaan).

    Ylläs perheen talvilomakohteena.

    Ylläs lomakohteena on monelle hiihtolatuja ja laskettelua. Mutta on täällä paljon muutakin! Lumikenkäily on kivaa ja reittejä on paljon. Ylläksen vaellushevostalli sijaitsee muutaman kilsan päässä Äkäslompolosta; siellä pääsee ratsastamaan hankeen pitkäkarvaisilla suloisilla issikoilla. Tarkoitukseni oli mennä käymään, mutta se sitten jäi. Höh. No, jäipähän jotain uutta kokeiltavaa seuraavaankin kertaan.

    Talvimaastopyöräilyn suosio on kasvanut todella paljon viime vuosien aikana. Pyöriä näkyi joka paikassa. Reittejä on paljon ja vuokrapyöriä on saatavilla useammassa vuokraamossa. Visit Ylläs vei meidät kolmen tunnin mittaiselle fatbike-retkelle, ja voi vitjat se olikin hauskaa! Pyörät olivat sähköavusteisia, eli hangessa pyöräily ylä- ja alamäissä oli yllättävän helppoa minullekin, joka en ole koskaan harrastanut sen kummemmin maastopyöräilyä.

    Ylläs perheen talvilomakohteena.
    Ylläs perheen talvilomakohteena.
    Ylläs perheen talvilomakohteena.

    Pyöräilimme rauhalliseen tahtiin ja pysähdyimme erämaakahvilassa kaakaolla. Palatessamme retken alkupisteeseen Sportshopin pihalle pyöriä palauttamaan olin yllättynyt, että olimme kulkeneet pyörillä talvimaastossa lähes parikymmentä kilometriä. Niin paljon, eikä tullut edes hiki!

    Sähköavusteisia fatbike-pyöriä ei muuten ole ainakaan vielä valmistettu lasten koossa. Säädimme aikuisten pyörän pienimpään mahdolliseen kokoon ja 140-senttinen esikoinen pystyi juuri ja juuri nousemaan sen satulaan. Tottuneena maastopyöräilijänä itse pyöräily sujui ihan helposti, vaikka pyörä olikin vähän liian iso. Kuopus kulki mukana Fjellpulken-pulkassa puolison perässä ja tämä virityksemme toimi hyvin.

    Ylläkseen ei kyllästy

    Ylläs on sen verran iso alue, että kyllästymään ei ehdi mitenkään. Laskettelukeskuksia on kaksi. Kylätaajamia on kaksi. Hiihtolatuja on satoja kilometrejä, joista alkutalvesta on auki osa, ja loput aukeavat helmikuussa hiihtolomalaisille ja ovat auki toukokuulle asti lumitilanteesta riippuen. Erämaakahviloista suuri osa on auki koko talven, osa vain kiireisimmän sesongin aikaan (joululoma, hiihtoloma, pääsiäisloma).

    Ylläs perheen talvilomakohteena.

    Me olemme yöpyneet Ylläksellä sekä Äkäslompolon että Ylläsjärven kylissä, hiihtäneet molemmilla seuduilla ja käyneet alueiden erämaakahviloissa, ruokakaupoissa ja laskettelukeskuksissa. Alueiden välillä on helppo kulkea julkisillakin (hiihtobussi kulkee siis joka päivä aamusta iltaan). Tekemistä on paljon, eikä missään ole tungosta. Ei ainakaan näin tammikuussa.

    Ylläs ja majoitus: mökki, hotelli vai hostelli?

    Mökki vuokralle Ylläkseltä? Vai kenties hotellimajoitus kaikilla aterioilla? Hostellikin löytyy. Majoitusvaihtoehtoja on moneen lähtöön. Me olemme aina vuokranneet käyttöömme oman mökin. Rakastan kelohonkamökkejä ja niitä täällä riittää. Nautimme siitä, että saamme laittaa itse ruokaa, käydä päivittäin saunassa, polttaa takassa puita ja nukkua yömme paksujen harmaiden hirsiseinien suojassa. Kun neliöitä on tarpeeksi, kaikki voivat halutessaan keskittyä omiin juttuihinsa.

    Ylläs perheen talvilomakohteena.

    Tällä kertaa meillä ei ollut autoa mukana, joten halusimme mökin, joka sijaitsee potkukelkkamatkan päässä ruokakaupasta, lähellä hiihtolatuja ja skibussin pysäkkiä. Vuokrasimme mökin jo lähes vuosi sitten. Löysimme sopivankokoisen kelohuvilan Peltotievan alueelta Äkäslompolon keskustasta. Päädyimme vuokraamaan Aurora Cottagen mökeistä. Muitakin vaihtoehtoja oli, mutta tämän sijainti, koko ja hinta muodostivat sopivan kombon, Ja oikein hyväksi se osoittautuikin! Saunassa oli hyvä kiuas, löylyt olivat pehmeät, kaikki toimi, astioita oli tarpeeksi, mökki oli siisti ja ulkona meitä odottivat potkukelkat ja pulkat.

    Kaksikerroksista mökkiä vuokratessa kannattaa muuten aina ottaa huomioon, että usein se mökin yläkerta on matala ”parvi”, jossa ei pysty aikuinen kunnolla seisomaan. Ei pystynyt tälläkään kertaa, mutta koska se oli etukäteen tiedossa, se ei ollut ongelma.

    Ylläs perheen talvilomakohteena.

    Sekä Äkäslompolon että Ylläsjärven puolella on tarjolla myös hotellimajoitusta ja Äkäslompolon keskustasta löytyy alle kymmenen huoneen tunnelmallinen Seven Fells Hostel. Siellä Saanan ja Ollin kylpytakit roikkuvat naulakoissa, sauna lämpiää joka päivä ja sängyt näyttivät ihanan muhkeilta. Tosi hyvä vaihtoehto yksinmatkustaville, pareille tai miksei perheillekin (suurimpaan huoneeseen mahtuu neljä).

    Tunnelmalliset Ylläksen erämaakahvilat

    Tämä on jo yksistään syy suosia Yllästä perheen talvilomakohteena: pääsee erämaakahvilaan! Osa erämaakahviloista sijaitsee vain hiihtolatujen varrella, mutta osaan pääsee myös leveärenkaisilla fatbikeilla pyöräillen tai polkua pitkin kävellen. Osaan voi tulla autollakin.

    Ylläs perheen talvilomakohteena.

    Velhon kodan tunnelmalliseen majaan kävelee noin 4 kilometria Äkäslompolon kylältä. Yhtenä päivänä siskoni tuli kahvilaan vetämällä Pampulaa pulkassa. Velhon kodalle pääsee myös autolla, samoin Luosun erämaakahvilaan ja Navettagalleriaan. Testiryhmämme rakastaa jokaista erämaakahvilaa, jossa olemme käyneet, mutta koska listoja on mukava tehdä, tässä muutama pointti suosikeistamme.

    Velhon kota. Helppo tulla hiihtäen, kävellen, pyöräillen tai autolla. Tunnelmallinen. Ihana takkatuli, letut lakkahillolla ovat herkullisia.

    Luosu. Mielestämme Ylläksen parhaat munkkirinkilät. Täydellisen rapeita päältä, unelmapehmeitä sisältä. Mmm.

    Elämänluukku. Upea hiihtoreitti kapean järven yli. Kaunista erämaata, niin hiljaista ja niin tunnelmallista. Ihanan hämyisä erämaakahvila.

    Kotamaja. Tänne asti pääseminen on aina pienen seikkailun takana. Ylämäkeä ja alamäkeä riittää. Perillä on aina yhtä ihanaa. Takkatuli rätisee eikä minnekään ole kiire.

    Latvamaja. Reilun 90 minuutin mittainen (minun 90 minuuttia hidasta pertsaa, ehkä joku luistelee tämän vartissa) hiihtomatka Äkäslompolosta. Sydämellinen palvelu, ihanaa kuumaa variksenmarjamehua ja munkit ovat herkullisia täälläkin. Sijainti monen hiihto-, maastopyörä- ja vaellusreitin risteyksessä.

    Ylläs lomakohteena: helppo tulla perille

    Ylläkselle pääsee etelästä monella eri kulkuneuvolla, ja olemme kokeilleet niistä kaikkia. Tänne voi tottakai ajaa. Ajomatka Etelä-Suomesta pohjoiseen on sen verran pitkä, joten reissu kannattaa lohkaista kahteen osaan ja yöpyä esimerkiksi Oulussa.

    Ylläs perheen talvilomakohteena.

    Ylläksen hiihtokeskuksesta on alle tunnin mittainen bussimatka Kolariin, josta kulkee yöjuna Helsinkiin. Sitäkin olemme kokeilleet. Hiihtokeskusta lähinnä oleva lentoasema on Kittilä. Sieltä pääsee lentokenttäbussilla reilussa tunnissa Yllästunturin molemmille puolille.

    Täältä löytyy muuten juttu, jossa olen vertaillut eri matkustustapoja. Ylläkselle junalla, autolla vai lentäen?

    Sydämellinen meininki

    Tuosta aikaisemmin mainitsemastani Latvamajan erämaakahvilasta haluankin kertoa yhden jutun tältä reissulta. Oltiin hiihtolenkillä siskojen kanssa. Alkoi jo olla jano, nälkä ja vessahätä, mutta matkaa seuraavaan latukahvilaan oli 7 km ja se kahvila oli menossa 40 minuutin päästä kiinni, kello 15. Hiihdin ”täysiä”, siis omalla mittapuullani melko kovaa. Vetäisin latukahvilan oven auki hengästyneenä kello 14:58 ja hihkaisin sieltä oven suusta: ”Ajattelin, että ehtisikö tässä ostaa vielä pullon juotavaa?” Sain ihan parhaan vastauksen:

    ”Älä ajattele nyt enää mitään turhaa, otat juotavaa ja syötävää ja minä lämmitän munkin, jos otat sellaisen, ja niitä munkkeja on muuten lisää täällä takana. Kuivatatte vaatteet ja rentoudutte ihan rauhassa. Täällä ei ole kiire mihinkään. Minä pidän tätä paikkaa auki niin kauan kuin täällä joku viitsii istua.”

    Ylläs perheen talvilomakohteena.
    Ylläs perheen talvilomakohteena.

    IHANAA ❤️❤️❤️ Tällaista meininkiä ei nykyään saa kokea oikein missään. Tämä iltapäivä kello kolme jäi vahvasti mieleen. Tuntui kamalan kivalta, että sillä kellolla ei ollutkaan niin väliä. Ja tottakai otin sen munkin! Ja kerron kaikille muillekin että menkää Ylläkselle ja niihin ihaniin, ihaniin erämaakahviloihin syömään munkkia. Munkki kerrallaan kohti rattoisampaa elämää.

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson (paitsi drone-kuva pyöräilijöistä).

  • Hiihtämisestä ja bloggaamisesta

    Kas, on aamu ja kello on kahdeksan. Kaikki muut nukkuvat vielä tai ainakin esittävät nukkuvaa pitämällä makkarin ovea kiinni. Minä heräsin jo puoli tuntia sitten (puoli kasilta, lomalla!!) odottamaan, että päästäisiin jo hiihtämään. Vakkarisuksivuokraamomme ja urheiluvaatekauppa aukeaa kympiltä.  Kyllähän tässä jo saa innostua laittamaan toppahousuja jalkaan.

    Tuossa aamulla kun ensimmäistä kahvikuppiani valmistin, havahduin siihen, että ilman tätä blogia en luultavasti olisi tässä keittämässä kahvia ja odottamassa ladulle pääsyä. En olisi löytänyt tänne, Äkäslompoloon. En olisi löytänyt koko hiihtämisen hienouttua.
    En tiedä, onko täällä vielä paljon samoja lukijoita kuin vuonna 2013. Silloin kysyin neuvoa, minne kannattaa Lapissa mennä, jos lomailla kivasti. Hyvät ulkoilumahdollisuudet, hyvät kulkuyhteydet, ei bileitä, luonnonrauhaa, ruokakauppa lähellä.
    Niin moni nimesi Äkäslompolon, joten ajattelin, että paikassa on pakko olla jotain kiehtovaa. Menkää Ylläkselle, siellä on valaistujakin latuja ja lämpölatu, jos sattuu hirmuisen kylmät ilmat. Hyvät hiihtomaastot. Ruokakauppa. Kaikki tarpeellinen. Kiva lastenkin kanssa.
    Tulimme samana talvena tänne ja teimme siitä perinteen. Joka toinen vuosi vietämme joulua Islannissa, joka toinen vuosi Suomessa. Parittomat vuodet ovat olleet niitä Suomi-jouluja ja Ylläs-talvilomia. Suomi-jouluina joulunvieton jälkeen tai joulunvieton ajaksi olemme tulleet tänne pohjoiseen. Vuokranneet mökin, hankkineet sukset ja painelleet ladulle.
    Nämä reissut ovat olleet tärkeitä kohtaamispaikkoja perheellemme, joka asuu erilaisissa elämäntilanteissa ympäri maailmaa. On yksi rajattu paikka, yksi yhteinen ajanjakso ja yksi yhteinen tila, jolloin kaikki ovat yhdessä.
    Ja se hiihtäminen! Inhosin kouluvuosina hiihtämistä. Opin ei-tykkäämään hiihtämisestä, koska sitä – kuten aika monta muutakin koululiikuntalajia – opetettiin mielestäni ala-asteikäisille täysin väärin. Hiihtoladulla opin reilun metrin mittaisena lähinnä siirtymään ladulta sivuun, kun nopeampi tuli takaa ja huusi ”latua!”. Kun takaa tulee nopeampi, pitää hitaamman väistää, meille opetettiin. Koska kuuluin niihin hitaimpiin, ei sitä hiihtämisen riemua koskaan voinut edes oppia. Jokainen hiihtokerta oli vain muistutus siitä, että olet vähän hidas ja väistähän nyt kun nuo piirimestaruuskisoissa pärjäävät tulevat.
    Kun tulin ensimmäistä kertaa tänne Ylläkselle, jossa on Suomen laajin latuverkosto (tämänkin opin vasta täällä ensimmäistä kertaa käytyäni) ja luultavasti yhdet maailman parhaat murtomaahiihtomaastot, luin latukartasta hiihtäjän ohjeet istuessani sohvalla ja liikutuin:
    Ladut ovat yhteisiä. Nopeampi väistää hitaampaa.
    Löysin hiihtämisen riemun ensimmäistä kertaa. En edelleenkään ole kovin nopea, mutta kun saan suksia omaan tahtiini, jaksan hiihtää pidemmänkin matkan. Ja jos eteen tulee liian jyrkkä alamäki laskettavaksi, otan sukset veks ja kävelen ne kainalossa mäen alas ladun viertä.
    Niin, että ilman teitä en olisi löytänyt tänne. Ja ilman tänne tuloa vihaisin edelleen murtomaahiihtoa ja mieleeni olisi jäänyt hiihto laina, jossa roolini on astua reilu puoli metriä ladulta oikealle sukset nätisti vierekkäin ja sauvat tiiviisti suksien vieressä, että nopeampi pääsee sutimaan vauhtiaan hidastamatta ohi.
    No niin. Nyt tänne mökkitalon alakertaan alkaa valua muitakin heräilijöitä, joten aika lopettaa. Ja se suksivuokraamokin aukeaa ihan pian.
    Tämä juttu on Salamatkustaja-blogin viimeinen blogijuttu. Tammikuun alussa aukeaa uusi sivustoni, jonne ohjautuu myös kaikki tämän blogin vanhat jutut. Voitte siis ainakin aluksi tulla tuttuun tapaan tänne ”Salamatkustajaan”, tekniikka pitää huolen, että löydätte siirron jälkeen oikeaan paikkaan. En julkaise uutta sivuston nimeä ihan vielä, koska siellä ei vielä ole mitään. Mutta ihan kohta sekin selviää!
    Jutun kuvat ovat otoksia menneiltä Ylläs-talvilta. Ylläksellä 2013, Ylläksellä talvella 2015 ja Ylläksellä 2017. Tämän talven kuvissa suksille pääsee myös Pampula. Ou yes!