Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Päivävaellus lapsen kanssa – Repovesi

    Suomen kesä on ihana! Metsässä on ihanaa!! Ja ne vaellusreittien maksuttomat ja puuvalmiit nuotiopaikat!!! Vajaa viikko Kouvolan seudulla +20 asteessa on tehnyt tehtävänsä: muistin taas, että Suomessakin voi olla aika pirun siistiä ja että Suomen luonnossakin riittää nähtävää. Havumetsä tuntuu jäätikköjen jälkeen todella erityiseltä. Eilen teimme kersan ja mutsin kanssa päiväretken Repoveden kansallispuistoon, 50 kilometriä Kouvolasta pohjoiseen. Äiti ei ole lainkaan tottunut vaeltaja. Lapsi on seurannut Islannin-kävelymaastoja lähinnä vaellusrinkkaperspektiivistä. Perheen oma sherpa jäi Islantiin töihin, joten jouduin ottamaan retkestä järjestelijän vetovastuun. Pakkasin eväät reppuun, tilasin puolipilvisen sään ja latasin kartan kännykkään. Päräytimme Nissanilla Repovedelle Lapinsalmen paikoitusalueelle, valitsin vaellusreiteistä lyhyimmän, viiden kilometrin mittaisen Ketunlenkin.

    Seuraa punaista.

    Ketunlenkki on passeli vaellusreitti kolmevuotiaallekin. Mukelo ei ehdi kyllästyä, koska maisemat vaihtuvat usein ja maasto on pääosin todella helppokulkuista. Kävellään järven rannassa, hiekkatiellä, kalliolla, riippusillalla ja ylitetään järvi pienellä omatoimilautalla.

    Suomalaista.

    Reitin varrella on mustikkapaikkoja, kivikasoja, joille voi istahtaa uittamaan varpaita järviveteen, ja puihin maalattuja punaisia täpliä (reittiopastimet), joita bongaamalla lapsi odottaa malttamattomasti seuraavaa polunmutkaa.

    Reitin varrella on kaikkea kiinnostavaa. Kuten pudonneita lehtiä ja muurahaisia.

    Ketunlenkillä on kaksi taukopaikkaa, joissa voi istahtaa syömään eväitä pöydän ääreen. Taukopaikoilta löytyy tietty myös grillit ja puuvessat.

    Päivän ruokaympyrä: paketti nakkeja, pussillinen pähkinöitä, pari muumikeksiä ja vesipullo.
    Tulentekovälineet. (Ota sytkäri messiin.)

    Pysähdyimme viiden kilometrin matkalla ainakin kakskyt kertaa. Poimittiin mustikoita, käänneltiin kivikasaa ja istuttiin taukopaikoilla. Lapsi teki havaintoja: aina kun polun varrella tuli vastaan syvä kuoppa, lapsi totesi kanin menneen piiloon. Opin myös, että kaarna on puun partaa, muurahaisten pitäisi oppia kävelemään tien reunaa ja sinappia kuuluu imeä suoraan tuubista.

    Viisi kilsaa kolmessa tunnissa.

    Minivaellus oli järjettömän onnistunut, eikä kolmevuotiaalle – tai 50-vuotiaalle vaellusnoviisillekaan – yhtään liian vaikea. Suosittelen poikkeamaan, jos pyörit Kouvolan suunnilla! Mutta nyt haluan lisää tällaisia kokemuksia. Onko kotiseutusi lähellä nastoja vaellusmaastoja, joissa pärjää pienenkin lapsen kanssa? Tässä olisi vielä kolme viikkoa aikaa testailla…