Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Parasta kesääsi

    Kaupallisessa yhteistyössä: Visit Ylläs

    Tämä uutinen tuntui keväällä tavattoman mukavalta: Ylläs valittiin Pohjoismaiden parhaaksi ulkoilukohteeksi. Scandinavian Outdoor Award palkitsee vuosittain Pohjolan parhaimpia ulkoilukohteita ja nyt voiton vei suomalainen Ylläs. Jes-jes-jes! Yllätyin itsekin, kuinka paljon koin ylpeyttä perheemme suosikkikohteen puolesta.

    joustavat vaellushousut

    Koko keväthän meni koronan takia ihan plörinäksi. Matkailualalla tämä aikakausi on ollut erityisen vaikeaa. Matkailufirmojen joutuessa täydelliseen stoppiin alan yrityksillä ja työntekijöillä on ollut – ja tulee varmasti olemaan vielä jonkin aikaa – hankalat paikat. Mutta onneksi ankeaa kevättä seurasi kesälomakausi. Jospa tämä olisi nyt se kesä, kun kotimaan turistit reissaavat ahkerasti omassa kotimaassaan. Minä ainakin uskon tähän. On ollut nastaa huomata, kuinka pieteetillä kaikki matkailualan lehdet, oppaat ja blogit ovat olleet täynnä vinkkejä juuri kotimaan matkailuun. Toivottavasti hieno kesä paikkaa mahdollisimman paljon vaikeaa kevättä. Ja nyt Suomella on plakkarissa vielä Pohjoismaiden paras ulkomatkailukohdekin. Aijjettä.

    Meidän perhe on reissannut Ylläksellä jo monena talvena. Täältä löydät kymmenen syytä, miksi olemme viihtyneet Ylläksellä niin tavattoman hyvin. Kun olemme tulleet jouluksi Suomeen, olemme aina jatkaneet matkaa viikoksi tai kahdeksi Äkäslompolon tai Ylläsjärven vuokramökkeihin, hiihtäneet kreisin paljon, laskeneet mäkeä ja istuneet latukahviloissa pyyhkimässä syömiemme munkkien sokereita rinnuksilta. Kun muutama vuosi sitten Ylläkseltä kuului uutisia uudesta kattavasta maastopyöräreitistöstä, ajattelin, että vielä joku kesä me menemme sinne, lumesta tuttuihin maisemiin hikoilemaan, mutta tällä kertaa pyöräilemään ja maastojuoksemaan. Tänä vuonna perheemme haaveena oli päästä käymään Ylläksellä myös kesällä. Lohkaista osa Suomen lomaa pohjoiselle ja mennä kokemaan pohjoisen Suomen kesää.

    No sitten tuli se samperin korona ja meidän piti perua kaikki Suomen kesäreissut ja -juhlat. Suoria lentoja Suomen ja Islannin välillä ei vieläkään ole aloitettu. Toivon, että pian aloitetaan. Ja toivon, että viimeistään ensi kesä on meille myös Ylläs-kesä. Haluaisin niin kovasti kokea auringonpaisteen saunanikkunasta ja hypätä löylyjen välissä uimaan Äkäslompolon järveen. Haluaisin taas Luosun järvenrantakahvilaan syömään niitä aivan parhaita munkkeja ja vuokrata tällä kertaa vaikka veneen iltasoutelua varten. Vaikka erämaakahvilat tunnetaan parhaiten hiihtäjien taukopaikkoina, osa niistä on auki myös kesällä. Esimerkiksi Kotamaja on maastopyöräreittien varrella ja auki myös kesällä.

    Kuin vanha tuttu, tällaiselle turistillekin

    Suhteeni Ylläkseen on ainutlaatuinen – kuten kai jokaisella sinne kerran menneellä ja paikkaan ihastuneella. Meidän perheellä ei ole paikkaan mitään pitkäaikaisempia siteitä. Emme tunteneet sieltä etukäteen ketään, siellä ei asunut sukulaisia eikä kukaan läheisistä tutuistamme käynyt siellä esimerkiksi sesonkitöissä. Meillä ei ole siellä omaa mökkiä tai lomaosaketta. Emme käyneet siellä matkoilla ollessani lapsi. Vasta aikuisiällä minua alkoi jälleen kiehtoa hiihtäminen. Mietin, että uskaltaisikohan sitä latuhiihtämistä peruskoulun kökköjen kokemusten jälkeen taas kokeilla. Kyselin täällä blogissa monta vuotta sitten, minne kannattaisi Lapissa mennä, jos haluaisi hiihtää, upean luonnon, julkiset kulkuyhteydet ja riittävästi palveluja mutta ei biletystä. Jotain, missä lapsetkin viihtyisivät. Tosi monet vinkkasivat Äkäslompolosta. Mene sinne, se kuulostaa ihan sinun paikalta!

    north face maastojuoksukengät

    Voi rakkaus. Te tosiaankin tunsitte minut. Tiesitte paremmin kuin minä. Minähän rakastuin tähän paikkaan heti ja koko perheemme myös. Talvisten hiihtoretkiemme lomassa aloin vähitellen tutustua seudulla asuviin ihmisiin. Äkäslompolon ihanaa 7 Fells hostellia pitävä Tinja kävi moikkaamassa matkamessuilla Helsingissä ja siitä asti ollaan oltu digikavereita ja aina nähty, kun olen Ylläksellä käynyt. Hiihto-ope Susanna osallistui issikkaretkelleni täällä Islannissa, ja kun me tulimme perheen kanssa seuraavana talvena Ylläkselle, Suski opetti esikoiselle käännöksiä Ylläksen laskettelukeskuksessa. Kuinka ihanan pieni-pieni maailma! Kaikki urheilukamat maastopyöristä suksiin ja monoihin on aina haettu vuokralle (osa saatu näkyvyyttä vastaan) Äkäslompolon keskustan Sportshopista. Äkäslompolon uudehkossa mainiossa ravintola Wellissä – jösses, miten hyviä burgereita täältä saa – oon saanut ilon tavata muutaman Äkäslompolossa asuvan Insta-kaverini. Yhdellä Islannin-matkalla tapasin kivan ihmisen, jonka ystävä on töissä Ylläksen matkailun parissa. Viime talvena teimme yhteisen talvipyöräilyreissun Latvamajan erämaakahvilaan. Siis herranjestas! Tuntuu että tunnen Ylläkseltä paljon ihmisiä. Paikka tuntuu kotoisalta, vaikka olen vain tällainen ihan tosi perusturre.

    Siellä Ylläksellä kaikki on vähän suloisen hassusti niin kuin täällä Islannissa: pientä ja suurta yhtäaikaa. Pieni kylä, iso luonto. Vähän ihmisiä, paljon kokemuksia. Syrjäisesti erämaassa, mutta julkisten liikenneyhteyksien päässä maailmasta. Pieni kylä, pimeän hienot ulkoilukokemukset. Semmoinen perusletkeä ei-stressiä-meininki.

    Ylläkselle maastopyöräilemään

    Ylläs on ennen kaikkea tunnettu hiihtopaikkana: maailmanluokan megakattava hiihtolatuverkosto ja hyvät laskettelukeskuksket. Kun Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa sallittiin maastopyöräily vuonna 2017, maastopyöräilyn suosio lähti hurjaan nousuun. Talvella latu- ja lasketteluverkosto, joten tottakai kesällä pyöräilyä! Ylläksellä onkin nyt Suomen pisin maastopyöräreittiverkosto (200 km) ja Ylläs Bike Parkissa pääsee jopa kolmen kilometrin pituiselle alamäkipyöräreitille. Näytin tämän allaolevan videon äsken esikoiselle ja puolisolle. He alkoivatkin sitten saman tien suunnitella seuraavaa Suomen kesälomaamme päivämääriä. Puoliso on käynyt maastopyöräilevien islantilaiskavereidensa kanssa maastopyöräreissuilla Norjassa, Ranskassa ja Italiassa. Ensi kesällä mennään Ylläkselle ja saadaan toivottavasti nuo Gullit ja Pallit kavereineen mukaan.

    Mä itse jätän tämän alamäkipyöräilyn väliin (en myöskään laskettele, koska pääni ei vaan kestä ajatusta mennä yhtä aikaa sekä alaspäin että kovalla vauhdilla), mutta haluaisin päästää dieslmoottorini vauhtiin maastopyöräretkillä tasaisemmilla reiteillä, vaellusreiteillä tuttuihin hiihtolatumaastoihin ja issikkavaelluksella tunturimaastoissa.

    Tykkään kovasti tästä meiningistä, että yhden lyhyen matkailusesongin sijaan yritetään venyttää sesonkia kokovuotiseksi. Se on kestävää matkailua ihan joka näkökulmasta. Kun matkailuala tarjoaa töitä ympäri vuoden, alueelle on helpompi muuttaa vakituisesti eikä vain talvityön perässä. Kohteesta ei tule vain ”seikkailupuisto” vaan paikka, jossa myös eletään arkea. Sitäpaitsi luonto on ihana joka vuodenaikana; on hyvä että luontoelämyksiin on panostettu vuoden ympäri. Merkityt pyörä- ja vaellusreitit kesällä ja selkeästi viitoitetut hiihtoladut ja talvipyöräreitit talvella. Sama pohja, vaihtelevat lisukkeet.

    Katsoessani noita kahta alempaa kuvaa (tuo talvikuva on meidän viimetalviselta reissulta kun käytiin sähköavusteisella maastopyöräretkellä), olen sitä mieltä, että taisi mennä ihan oikeaan paikkaan se parhaimman ulkoilukohteen pokaali.

    Kuva: Visit Ylläs
    Ylläs perheen talvilomakohteena.
    Kuva: Eetu Leikas / Visit Ylläs

    PS. Seuraavan kesän Ylläs-matkaa suunnitellessa olisikin mahtavaa kuulla kokemuksia teiltä, jotka olette siellä kesällä lomailleet. Erityisesti minua kiinnostaisi kuulla kokemuksia päivävaelluksilta, joita pystyy tekemään vuokramökkialueelta. Kattavia vaelluskarttoja saa Ylläksen sivuilta, mutta niiden lisäksi kiinnostaisi teidän omat suosikit. Luotan teihin. Koska kuten historia kertoo, tehän tiesitte tämän paikan taian jo ennen mua.

  • Matkalla Lappiin: juna, auto, lentokone vai autojuna?

    Kaupallinen yhteistyö: VR
    Lapin-kuume nousee kun talvi lähenee. Laskeskelen juuri partasuun kanssa aikatauluja ja budjetteja, että ehditäänkö ja raaskitaanko tulevana talvena perinteiselle Ylläksen-reissulle. Tekisi nimittäin ihan kamalasti mieli hiihtämään perheen kanssa. Esikoinen haluaisi kokeilla taas laskettelua, minua kiinnostaisi pitkät rauhalliset murtsikkalenkit latukahviloineen ja tunnelmallinen issikkaretki suomalaisessa talvimetsässä paksun lumen keskellä. Vaikka tropiikissa on mukavaa, Lapin-reissuilta palaan rentoutuneempana ja liikkuneempana. Hyvinvointia ruumille ja sielulle.
    Joulun vietämme tänä vuonna Islannissa, joten jos Lappiin mennään, se olisi joululoman jälkeen mutta ennen Suomen hiihtolomasesonkia. Silloin talvimatkustaminen Lappiin on halvinta; etenkin mökkien vuokrat ovat alhaisimmillaan lomasesonkien välillä. Toivotaan, että reissu järjestyy. Jos ei järjesty, niin ensi vuonna sitten viimeistään.
    VR kysyi, kiinnostaisiko minua pohtia Lappiin matkustamisen eri muotoja ja vertailla niitä keskenään. Julkaisin samasta aiheesta jutun reilu vuosi sitten. Tämä on nyt sille tekstille jatkopäivitys. Varoitan jo etukäteen että tämä juttu on penteleen pitkä, mutta asiaa on niin paljon, että kill your darlings ei tällä kertaa tullut kyseeseen. Pidä siis tässä kohtaa pieni venyttelytauko ja hae vaikka kuppi kahvia. Sitten lentokoneen, auton ja junan kyytiin. Wo-haa!
    Olemme siis viettäneet perheen kanssa Ylläksellä joululomia kolmesti. Joka kerta olemme hoitaneet logistiikan eri tavalla.

    Ylläkselle lentäen:
    nopeaa mutta kallista

    Viime vuonna otimme Lappiin lennot ja ihan aikataulullisista syistä. Saavuimme Islannista Suomeen vasta aatonaattona iltapäivällä, ja jotta ehdimme jouluaattoaamuksi perheen luo Ylläkselle, oli lentäminen ainoa vaihtoehto. Tiesin tämän onneksi jo kesällä. Tosin vaikka ostin liput puolta vuotta etukäteen, eivät ne mitenkään halvat olleet: neljälle meno-paluuliput Helsingistä Kittilään ja takaisin: noin 1 100 euroa. (Islannista Suomeen ja takaisin pääsi edullisemmalla hinnalla.)
    Väysynyt pieni matkaaja. 
    Edut näkyivät kellossa: reilu tunti koneessa, lasi mustikkamehua ja oli jo melkein monot jalassa ladulla. Kittilästä lentokenttäbussi vei mökkialueelle alle tunnissa. Kätevää!
    Lentäminen on vaihtoehdoista nopein, jos ei joudu sumplimaan jatkolentoja. Meidän lentomme Islannista Suomeen laskeutui yhden aikaan iltapäivällä. Koska lensimme Icelandairilla, en saanut kirjoitettuja Lapin- ja Islannin-lentoja samalle lipulle. Sen takia otin tarpeeksi pitkän vaihtoajan, jotta aivan varmasti ehtisimme hakea matkatavarat, tsekata itsemme sisään ja nousta jatkolennolle, vaikka Islannin-lentomme olisi jostain syystä hieman myöhässä. No tällä kertaa se ei ollut myöhässä, mutta lentomme Kittilään lähti vasta puoli yhdeksän illalla. Maleksimme siis lentokentällä melkein kahdeksan tuntia. Ajansäästöä junailuun tuli ”hurjat” neljä tuntia.
    Lentäminen on usein kallein vaihtoehto myös ympäristön kannalta. Vertailin eri matkustusmuotojen päästöjä (lähde: VTT), eikä se nyt tullut suurena yllätyksenä, että lentokone (suihkukone) on kaikista suurin päästöiltään. Se mikä yllätti, oli junan CO2-päästöjen pienuus. Junamatkan päästöt ovat lentokoneen hiilidioksidipäästöistä vain murto-osan. Tuo alla oleva kuva tiivistää olennaisen. Kuvan kulkuneuvojen polttoaineenkulutus perustuu siis VTT:n tietokantaan. Polttomoottoriautossa on VTT:n mukaan käytetty pohjana Suomen ajoneuvokannan keskimääräistä ikää. Laiva on autolautta ja lentokoneiden täyttöasteeksi on oletettu 60 prosenttia.

    Junan pienet päästöt johtuvat siitä, että sähkövedolla ajaessa ei CO2-päästöä synny, koska VR käyttää energiana vesivoimaa. Sähkövedolla ajetaan aina, kun se on mahdollista. Kolariin mennessä juna kulkee sähkövedolla eli päästöttömästi Helsingistä Ouluun asti, mutta Oulusta Kolariin (noin 300 km) joudutaan ajamaan diesel-veturin avulla, jolloin päästöä syntyy arviolta noin 9 kg per matkustaja.
    Hauska pikkudetaljii ja itselleni täysin uutta tietoa on energian kierrätys junan liikkuessa. Uusissa sähkövetureissa ja -moottorijunissa jarrutuksen liike-energia voidaan hyödyntää syöttämällä jarrutuksessa tuotettu sähköenergia takaisin verkkoon. Eli junassa matkustamon puolella voi ladata läppäriä tällaisella kierrätetyllä energialla.

    Lue täältä: Vastuullisia reissuja – voisinko vähentää lentämistä?

    Ylläkselle omalla
    autolla: halpa ja joustava

    Autolla ajaminen on selkeästi edullisin vaihtoehto, jos autossa kulkee vähintään pari ihmistä. Bensat Helsingistä Ylläkselle ja takaisin maksoivat meiltä viimeksi noin 250 euroa. Matkanteko on huomattavasti kivempaa, jos yöpyy yhden yön vaikkapa Oulussa. Autolla reissatessa yövyimme Oulun Sokos-hotellissa. 2 hh maksaa siellä alkaen noin 110 €. Lomasesongilla hinta saattaa olla huomattavasti kalliimpi.
    Joustavat aikataulut, podcastit, äänikirjat, vaihtuvat maisemat ja randomit huoltoasemakahvipaussit tekevät autoilusta kivan tavan matkustaa. Kun ollaan samassa tilassa koko porukka ja kaikki matkustajat osallistuvat kuskin viihyttämiseen, tulee juteltua matkan aikana paljon kaikkia hauskoja juttuja. Huonolla ilmalla, autopahoinvoivien lasten kanssa ja suurella matkatavaramäärällä autoilu on se tylsin vaihtoehto.
    Meidän reissuporukalla on jouduttu joka kerta tekemään niin, että äitini on ajanut perille omalla autolla, jotta olemme saaneet auton käyttöön Ylläksellä olon ajaksi. Auton vuokraaminen esimerkiksi suoraan Kittilän lentoasemalta tai Kolarin juna-asemalta on tietysti mahdollista, mutta etenkin sesonkiaikaan melko kallista. Auto on kohteessa aika välttämätön, ellei mökki sijaitse aivan ruokakaupan kupeessa tai julkisen bussiliikenteen pysäkin vieressä ja harvoinhan se sijaitsee.

    Ylläkselle
    yöjunalla: parasta jos koko hytti tykkää

    Yöjuna Lappiin! Ai että. Tämä on aivan ihana tapa matkustaa, mutta vain jos koko yöhytti on samaa mieltä. Teimme junamatkan Ylläkselle ja takaisin pari vuotta sitten, kun kuopus oli vasta muutaman kuukauden ikäinen. Sillä reissulla ei hirveästi nukkunut kukaan. Kuopus heräili usein junan ääniin ja tutin puuttumiseen ja piti koko hytin hereillä. Nythän tilanne saattaa olla ihan toinen. Minulle itselleni junayö on elämys ja osa lomalla oloa. On nautinnollista uppoutua vaikka lukemaan kirjaa ilman kiirettä junan puksuttaessa halki suomalaisten pelto- ja metsämaisemien.
    Junassa osuu niin moni asia kohdalleen: on aikaa valvoa myöhäiseen iltaan ja nukkua sopivan pitkään ja saada silti riittävät yöunet, koska Kolarin yöjuna ei saavu Kolariin kamalan aikaisin. Hytissä voi syödä matkaeväitä ja katsella ikkunasta öisiä peltomaisemia. Ei ole minnekään kiire. Ei tarvitse jonottaa turvatarkastuksissa. Bussi Kolarista Ylläkselle lähti heti suoraan juna-asemalta ja kesti reilun puoli tuntia.
    Kolmen sängyn perhehytti maksoi molempiin suuntiin pari vuotta sitten 600 euroa. Se oli melko edullinen hinta joululomasesongin aikaan omasta hytistä, jossa olimme perheen kesken. Hyvä hinta selittyy sillä, että olin ostanut liput neljä kuukautta ennen matkaamme. Jos junalippujen oston jättää lomakaudella viime tinkaan, saattaa olla, että omia hyttejä ei enää ole, tai jos on, hinnat ovat korkeat.
    Ja hei huomio yksinmatkaajat! Kannattaa muistaa yksi juttu: jos matkustaa yksin ja ottaa vain istumapaikkalipun, saattaa junassa saada ostettua itselleen edullisen makuupaikkalipun, jos sänkypaikkoja on jäänyt tyhjiksi. Kannattaa kysäistä konduktööriltä!
    Junamatkailun miinus lentämiseen verrattuna on se, että junassa köröttely vie aikaa. Itse matkanteko vie lomapäivistä kaksi. Mutta jos ei ole kiire, niin pari päivää ei tunnu missään.

    Lue myös: Vinkit Kolarin yöjunaan (käytännön havaintoja matkasta; sopii etenkin heille jotka ovat kokeilemassa yöjunamatkailua ensimmäistä kertaa)

     
     

    Junalla oman auton
    kanssa

    Miksi, oi miksi, en ole tajunnut tätä vaihtoehtoa aikaisemmin!? Vasta tätä blogijuttua tehdessä syvennyin tarkemmin VR:n autojunavaihtoehtoihin ja nehän sopisivat meidän porukalle ihan loistavasti. Kenellekään ei napsahtaisi ajajan arpaa, mutta silti saisimme oman auton käyttöön matkan ajaksi. Eikä tarvitsisi raahata matkatavaroita pitkin junankäytäviä ja hyttejä, vaan ne kulkisivat purkamatta autossa perille asti. Lastaisimme auton yöjunaan Pasilassa, nukkuisimme yön junan makuuvaunussa ja aamupäivällä Kolarissa ajaisimme omalla autolla ruokakauppaan ja suoraan mökille.
    Autojunailua penkoessani kirjoitin ylös muutaman faktan, jotka kannattaa ottaa autojunamatkaa suunnitellessa huomioon. Lista saattaa hyvinkin olla vajaa, eli kokeneemmat, täydentäkää ihmeessä!
    – Autojunapaikat myydään nopeasti, joten liput kannattaa ostaa mahdollisimman varhain. Yhdessä vaunussa on kymmenisen autopaikkaa ja junassa on mukana 1-5 autovaunua. Sesonkiaikana yhdelle junavuorolle mahtuu siis 50 autoa, ja ne paikat myydään nopeasti.
    – Lomasesonkiaikojen myynnin aloituksesta ilmoitetaan VR:n nettisivuilla ja Veturi-asiakasohjelmaan rekisteröityneille sähköpostitse. Tänä vuonna joululomien yö- ja autojunat tulivat myyntiin elokuun kolmannella viikolla, ja suurin osa paikoista myytiin kuulemma heti. Ensi vuoden hiihtolomien ja pääsiäisen yö- ja autojunat tulivat myyntiin syyskuun lopussa ja nekin on melkein kaikki jo myyty.
    – Perussääntö on, että autojunapaketin hinnan saa vain silloin, kun henkilömatkustajat ja auto kulkevat samalla junalla. Mutta joskus tehdään poikkeuksia! Eli auton voi lähettää muutamaa päivää ennen päämäärään, jos halutussa junassa kaikki autopaikat on jo myyty, mutta istuma- ja makuupaikkoja on vapaana. Näitä diilejä kannattaa kysyä suoraan VR:n asiakaspalvelusta, sillä nettikaupassa ne eivät ole myynnissä.
    – Autojunaa varatessa pitää olla tieto oman auton korkeudesta, leveydestä ja pituudesta: näiden mittojen mukaan autolle varataan paikka. Jos ilmoitat mitat väärin, voi olla että auto ei mahdukaan mukaan.
    – Autojunaan autot lastataan Helsingissä Pasilan asemalla (eli ei päärautatieasemalla) ja Etelä-Suomessa myös Turussa ja Tampereella. Jos ei itse uskalla ajaa autoa junan vaunuun, VR:n tyypit avustavat.
    – Tämän hetkinen tarjous yöjuniin: Säästölipulla makuupaikan voi saada edullisillaan 29 eurolla ja autopaketin 99 eurolla. Tarjous on voimassa tietyillä vuoroilla 12. joulukuuta asti. Eli jos pystyt matkustamaan joululomasesongin ulkopuolella, tässä on tilaisuutesi.

    Tälle sivustolle on koottu tiedot VR:n autojunista ja siellä voi tiirailla tarkemmin myös hintatietoja.

    Huh, tulipas tästä tosiaan pitkä juttu. Eli loppuun vielä executive summary:
    Jos ei ole kamala kiire, juna on omasta mielestäni mukavin matkustusvaihtoehto, koska siellä voi ruokailla, nukkua, liikkua, tehdä töitä ja rentoutua paremmin kuin muissa kulkuneuvoissa. Ja koska tällä ilmastoasialla todellakin on väliä, niin jos se vain mitenkään on mahdollista, kannattaa hiilijalanjäljen takia ehdottomasti hypätä junan kyytiin.