Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Parasta kesääsi

    Kaupallisessa yhteistyössä: Visit Ylläs

    Tämä uutinen tuntui keväällä tavattoman mukavalta: Ylläs valittiin Pohjoismaiden parhaaksi ulkoilukohteeksi. Scandinavian Outdoor Award palkitsee vuosittain Pohjolan parhaimpia ulkoilukohteita ja nyt voiton vei suomalainen Ylläs. Jes-jes-jes! Yllätyin itsekin, kuinka paljon koin ylpeyttä perheemme suosikkikohteen puolesta.

    joustavat vaellushousut

    Koko keväthän meni koronan takia ihan plörinäksi. Matkailualalla tämä aikakausi on ollut erityisen vaikeaa. Matkailufirmojen joutuessa täydelliseen stoppiin alan yrityksillä ja työntekijöillä on ollut – ja tulee varmasti olemaan vielä jonkin aikaa – hankalat paikat. Mutta onneksi ankeaa kevättä seurasi kesälomakausi. Jospa tämä olisi nyt se kesä, kun kotimaan turistit reissaavat ahkerasti omassa kotimaassaan. Minä ainakin uskon tähän. On ollut nastaa huomata, kuinka pieteetillä kaikki matkailualan lehdet, oppaat ja blogit ovat olleet täynnä vinkkejä juuri kotimaan matkailuun. Toivottavasti hieno kesä paikkaa mahdollisimman paljon vaikeaa kevättä. Ja nyt Suomella on plakkarissa vielä Pohjoismaiden paras ulkomatkailukohdekin. Aijjettä.

    Meidän perhe on reissannut Ylläksellä jo monena talvena. Täältä löydät kymmenen syytä, miksi olemme viihtyneet Ylläksellä niin tavattoman hyvin. Kun olemme tulleet jouluksi Suomeen, olemme aina jatkaneet matkaa viikoksi tai kahdeksi Äkäslompolon tai Ylläsjärven vuokramökkeihin, hiihtäneet kreisin paljon, laskeneet mäkeä ja istuneet latukahviloissa pyyhkimässä syömiemme munkkien sokereita rinnuksilta. Kun muutama vuosi sitten Ylläkseltä kuului uutisia uudesta kattavasta maastopyöräreitistöstä, ajattelin, että vielä joku kesä me menemme sinne, lumesta tuttuihin maisemiin hikoilemaan, mutta tällä kertaa pyöräilemään ja maastojuoksemaan. Tänä vuonna perheemme haaveena oli päästä käymään Ylläksellä myös kesällä. Lohkaista osa Suomen lomaa pohjoiselle ja mennä kokemaan pohjoisen Suomen kesää.

    No sitten tuli se samperin korona ja meidän piti perua kaikki Suomen kesäreissut ja -juhlat. Suoria lentoja Suomen ja Islannin välillä ei vieläkään ole aloitettu. Toivon, että pian aloitetaan. Ja toivon, että viimeistään ensi kesä on meille myös Ylläs-kesä. Haluaisin niin kovasti kokea auringonpaisteen saunanikkunasta ja hypätä löylyjen välissä uimaan Äkäslompolon järveen. Haluaisin taas Luosun järvenrantakahvilaan syömään niitä aivan parhaita munkkeja ja vuokrata tällä kertaa vaikka veneen iltasoutelua varten. Vaikka erämaakahvilat tunnetaan parhaiten hiihtäjien taukopaikkoina, osa niistä on auki myös kesällä. Esimerkiksi Kotamaja on maastopyöräreittien varrella ja auki myös kesällä.

    Kuin vanha tuttu, tällaiselle turistillekin

    Suhteeni Ylläkseen on ainutlaatuinen – kuten kai jokaisella sinne kerran menneellä ja paikkaan ihastuneella. Meidän perheellä ei ole paikkaan mitään pitkäaikaisempia siteitä. Emme tunteneet sieltä etukäteen ketään, siellä ei asunut sukulaisia eikä kukaan läheisistä tutuistamme käynyt siellä esimerkiksi sesonkitöissä. Meillä ei ole siellä omaa mökkiä tai lomaosaketta. Emme käyneet siellä matkoilla ollessani lapsi. Vasta aikuisiällä minua alkoi jälleen kiehtoa hiihtäminen. Mietin, että uskaltaisikohan sitä latuhiihtämistä peruskoulun kökköjen kokemusten jälkeen taas kokeilla. Kyselin täällä blogissa monta vuotta sitten, minne kannattaisi Lapissa mennä, jos haluaisi hiihtää, upean luonnon, julkiset kulkuyhteydet ja riittävästi palveluja mutta ei biletystä. Jotain, missä lapsetkin viihtyisivät. Tosi monet vinkkasivat Äkäslompolosta. Mene sinne, se kuulostaa ihan sinun paikalta!

    north face maastojuoksukengät

    Voi rakkaus. Te tosiaankin tunsitte minut. Tiesitte paremmin kuin minä. Minähän rakastuin tähän paikkaan heti ja koko perheemme myös. Talvisten hiihtoretkiemme lomassa aloin vähitellen tutustua seudulla asuviin ihmisiin. Äkäslompolon ihanaa 7 Fells hostellia pitävä Tinja kävi moikkaamassa matkamessuilla Helsingissä ja siitä asti ollaan oltu digikavereita ja aina nähty, kun olen Ylläksellä käynyt. Hiihto-ope Susanna osallistui issikkaretkelleni täällä Islannissa, ja kun me tulimme perheen kanssa seuraavana talvena Ylläkselle, Suski opetti esikoiselle käännöksiä Ylläksen laskettelukeskuksessa. Kuinka ihanan pieni-pieni maailma! Kaikki urheilukamat maastopyöristä suksiin ja monoihin on aina haettu vuokralle (osa saatu näkyvyyttä vastaan) Äkäslompolon keskustan Sportshopista. Äkäslompolon uudehkossa mainiossa ravintola Wellissä – jösses, miten hyviä burgereita täältä saa – oon saanut ilon tavata muutaman Äkäslompolossa asuvan Insta-kaverini. Yhdellä Islannin-matkalla tapasin kivan ihmisen, jonka ystävä on töissä Ylläksen matkailun parissa. Viime talvena teimme yhteisen talvipyöräilyreissun Latvamajan erämaakahvilaan. Siis herranjestas! Tuntuu että tunnen Ylläkseltä paljon ihmisiä. Paikka tuntuu kotoisalta, vaikka olen vain tällainen ihan tosi perusturre.

    Siellä Ylläksellä kaikki on vähän suloisen hassusti niin kuin täällä Islannissa: pientä ja suurta yhtäaikaa. Pieni kylä, iso luonto. Vähän ihmisiä, paljon kokemuksia. Syrjäisesti erämaassa, mutta julkisten liikenneyhteyksien päässä maailmasta. Pieni kylä, pimeän hienot ulkoilukokemukset. Semmoinen perusletkeä ei-stressiä-meininki.

    Ylläkselle maastopyöräilemään

    Ylläs on ennen kaikkea tunnettu hiihtopaikkana: maailmanluokan megakattava hiihtolatuverkosto ja hyvät laskettelukeskuksket. Kun Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa sallittiin maastopyöräily vuonna 2017, maastopyöräilyn suosio lähti hurjaan nousuun. Talvella latu- ja lasketteluverkosto, joten tottakai kesällä pyöräilyä! Ylläksellä onkin nyt Suomen pisin maastopyöräreittiverkosto (200 km) ja Ylläs Bike Parkissa pääsee jopa kolmen kilometrin pituiselle alamäkipyöräreitille. Näytin tämän allaolevan videon äsken esikoiselle ja puolisolle. He alkoivatkin sitten saman tien suunnitella seuraavaa Suomen kesälomaamme päivämääriä. Puoliso on käynyt maastopyöräilevien islantilaiskavereidensa kanssa maastopyöräreissuilla Norjassa, Ranskassa ja Italiassa. Ensi kesällä mennään Ylläkselle ja saadaan toivottavasti nuo Gullit ja Pallit kavereineen mukaan.

    Mä itse jätän tämän alamäkipyöräilyn väliin (en myöskään laskettele, koska pääni ei vaan kestä ajatusta mennä yhtä aikaa sekä alaspäin että kovalla vauhdilla), mutta haluaisin päästää dieslmoottorini vauhtiin maastopyöräretkillä tasaisemmilla reiteillä, vaellusreiteillä tuttuihin hiihtolatumaastoihin ja issikkavaelluksella tunturimaastoissa.

    Tykkään kovasti tästä meiningistä, että yhden lyhyen matkailusesongin sijaan yritetään venyttää sesonkia kokovuotiseksi. Se on kestävää matkailua ihan joka näkökulmasta. Kun matkailuala tarjoaa töitä ympäri vuoden, alueelle on helpompi muuttaa vakituisesti eikä vain talvityön perässä. Kohteesta ei tule vain ”seikkailupuisto” vaan paikka, jossa myös eletään arkea. Sitäpaitsi luonto on ihana joka vuodenaikana; on hyvä että luontoelämyksiin on panostettu vuoden ympäri. Merkityt pyörä- ja vaellusreitit kesällä ja selkeästi viitoitetut hiihtoladut ja talvipyöräreitit talvella. Sama pohja, vaihtelevat lisukkeet.

    Katsoessani noita kahta alempaa kuvaa (tuo talvikuva on meidän viimetalviselta reissulta kun käytiin sähköavusteisella maastopyöräretkellä), olen sitä mieltä, että taisi mennä ihan oikeaan paikkaan se parhaimman ulkoilukohteen pokaali.

    Kuva: Visit Ylläs
    Ylläs perheen talvilomakohteena.
    Kuva: Eetu Leikas / Visit Ylläs

    PS. Seuraavan kesän Ylläs-matkaa suunnitellessa olisikin mahtavaa kuulla kokemuksia teiltä, jotka olette siellä kesällä lomailleet. Erityisesti minua kiinnostaisi kuulla kokemuksia päivävaelluksilta, joita pystyy tekemään vuokramökkialueelta. Kattavia vaelluskarttoja saa Ylläksen sivuilta, mutta niiden lisäksi kiinnostaisi teidän omat suosikit. Luotan teihin. Koska kuten historia kertoo, tehän tiesitte tämän paikan taian jo ennen mua.

  • Junalla, bussilla, lautalla ja autolla Euroopassa lasten kanssa

    Uijjui, Katja on kirjoittanut mahtavia juttuja heidän perheensä kesälomareissusta Suomesta Kroatiaan maata pitkin. Nuo reissutarinat inspiroivat minuakin kertomaan omasta kesälomareissustamme, jonka toteutuimme puolittaen maanpinnalla pysyen.

    Nelihenkisen perheemme yhteiset lomat suuntautuvat aika usein Suomeen, monesta syystä. Yhteisten lomien aikaan suomalainen perheeni kokoontuu yhteen. Suomenkielinen ympäristö on kaksikielisille lapsille tärkeä kieliympäristön takia. Ja kyllä me Suomeen tulemme ihan siksikin, että Suomessa on niin paljon kaikkea mahtavaa! Kesäisin lämpötila on täydellinen ja luonto kaunis (ja nykyään on tämä unelmien kesäpaikka). Talvisin on paljon lunta ja maailmanluokan murtomaahiihtomaastot. 

    Tänä kesänä halusimme kuitenkin poiketa pikkuisen myös muualla. Saksalaiset ystävämme viettivät kesäkuussa syntymäpäiviään Baijerissa ja saimme kutsun kemuihin jo talvella. Nämä eräällä jäätikköretkellä tapaamamme ulkoilma-aktivistit ovat käyneet Islannissa vaikka kuinka monta kertaa, mutta me emme kertaakaan heillä. Oli korkea aika korjata tämä epätasapaino.

    Ystäväperheemme Islannista muutti vuosi sitten Norjaan Oslon lähelle ja he ovat pyytäneet meitä kylään ihan milloin vain. Lähellä, mutta niin kaukana kuitenkin.


    Kesälomasuunnitelmia miettiessämme ajattelimme, että mikä jottei. Mennään sinne synttäreille, käydään Norjassa ja matkustetaan sitten sen jälkeen Suomeen. Ollaan reissun päällä kokonainen kuukausi ja risat.  Jea! Lentäminen Saksaan, sieltä Osloon ja sieltä Suomeen tuntui kuitenkin jotenkin raskaalta. Ja tylsältä. Koska suunnitelmissa oli käydä keskenään aika erilaisissa paikoissa, olisi kerta kaikkiaan upeaa nähdä myös kaikki se, mikä paikkojen välissä on.

    Mennään siis junalla ja lautalla. Bussilla ja vuokra-autolla. Trendikkäästi maata pitkin. 


    Parasta tässä matkustustavassa oli hitauden suoma raukeus. Meillä oli ihan oikeasti kuukausi aikaa. Ei ollut minnekään kiire, mikään ei ollut yhdestä tai edes kahdesta päivästä kiinni. Paitsi että koimme matkalla kaikkea ihanaa ystäviemme ja perheenjäsentemme kanssa, pystyimme nauttimaan myös niistä siirtymistä. Onpas hauskaa kuulla ruotsin kieltä junan kovaäänisissä. Jännä tämä ruotsalaisen rautatien ravintolavaunu (Suomessa ON muuten paljon parempi). Mehukasta kanelipullaa Göteborgissa. Se tyrmäävän kaunis merinäkymä bussinikkunasta, kun köröttelimme Oslosta Göteborgiin. Tunne, kun iso risteilyalus alitti yhden tanskalaisista silloista. Maisemat Oslon vuonossa. Kylmä valkkari laivan baarissa. Tukholman Södran asemalle ennakkoon tilatun taksin löytämisen riemu. Jukranpujut, se tosiaan tuli meitä vastaan!

    Kurkataanpa, mitä matkamme söi.

    Islanti-München, lentäen

    Lensimme Islannista Etelä-Saksaan. Islannista ei pääse maata pitkin Eurooppaan kuin kolme vuorokautta kestävän risteilijän kyydissä, ja se risteilijä lähtee Itä-Islannin perukoilta ja vie Pohjois-Tanskaan. Ei ihan sopinut reittisuunnitelmaan. Niinpä aloitimme reissumme lentämällä Icelandairilla Keflavikista Saksaan. Lapset tykkäävät lentämisestä (koska tarjoilut, iPadit, nousukiito ja paljon jalkatilaa) ja Icelandairilla on todella mukavaa lentää lasten kanssa. Varmasti muillakin lentoyhtiöillä on, mutta itse olen saanut parhaan huomioimmepikkulastenvanhemmat-palvelun islantilaisen siivillä.

    Hinta: Lentoliput neljälle noin 900 € + tukku pisteitä (updgreidasin lomanaloituksen bisnesluokkaan).

    München-Kiel, vuokra-autolla

    Münchenin lentokentältä vuokrasimme auton. Ystäviemme synttärijuhlat sijaitsivat Baijerin maaseudulla heidän oman vakkarivuoristomajansa pihalle rakennetulla juhlaterassilla. Bileiden jälkeen halusimme kierrellä Baijerin aluetta ja käydä mm. kuuluisalla Franken Juran kalliokiipeilyalueella, joten vuokra-auto oli välttämätön jo ihan tavaroiden kuljetustakin ajatellen.

    Saksassa yövyimme pari yötä hotellissa, mutta muutoin ohjelmassa oli telttailua. Tilasin Decathlon-urheilukaupasta netistä meille valmiiksi kesäteltan, kesämakuupussit ja makuualustat, jotka kävimme noutamassa läheisestä myymälästä. Näitä kamppeita tarvitsisimme myös myöhemmin kesämatkallamme Norjassa. Islannista ei ollut mitä tuoda, koska emme käytä täällä koskaan kesäleirintävarusteita. Islannissa kesäkin on talvimakuupussien sesonkia.

    Vietimme suurimman osan aikaa Baijerin maaseudulla kiipeillen, vaeltaen ja varjossa lötköttäen. Halusimme kuitenkin nähdä pari vanhaa söpöä kylää pikkuisine baareineen ja suloisine kivitaloineen ja kirkkoineen. Pottenstein ja Betzenstein täyttivät tämän tarpeen erinomaisesti. Kävimme paikallisissa kapakkaravintoloissa syömässä snitselit ja kokeilemassa paikallisia olutlaatuja.

    Betzensteinissa yövyimme tunnelmallisessa linnahotellissa  Schlosshotel Betzensteinissa. Huoneita oli alle kymmenen, aamiainen tarjoiltiin upeassa aulassa ja kaksikerroksisen huoneiston ikkunoista näkyi koko pikkuruinen kylä. Tämä on paikka, jonne kaipaan uudestaan – hyvä spotti viikonlopulle aikuisessa seurassa. Toisen hotelliyön nukuimme järven päälle rakennetuissa villoissa, Floating Village Eco Lodges. Nelihenkisen asunnon kaikista ikkunoista näkyi vesi ja terassilta pääsi pulahtamaan viilentävään järveen.

    Viimeisen yön vietimme Kielin lähistöllä Airbnb:ssä. En ollut löytää Kielistä meille majapaikkaa. Kaupungin hotellit olivat viiden tähden hinnalla varusteltuja yhden tähden hotelleja tai buukattuja – vilkkaissa satamakaupungeissa usein on, etenkin suuren purjehdustapahtuman aikaan. Matkakuumeen Gia vinkkasi kokeilemaan majoitusta Airbnb:stä yhdeksi yöksi. Hinta-laatusuhde todennäköisesti parempi kuin hotelleissa, olivat itse kokeneet saman reissatessaan Saksaan lautalla. Ja bingo! Löytyi! Yövyimme koko perhe mukavassa asunnossa rauhallisessa ympäristössä kanaalin rannella ja pöytään katetulla aamiaisella alle 100 eurolla. Majapaikasta oli Kieliin noin 20 minuutin ajomatka.

    Hinta: Autovuokra viikoksi ja palautus eri paikkaan + polttoaine + lastenistuinvuokra maksoi yhteensä noin 650 €. Hotelleihin upposi noin 450 €, leirintäalueille 150 € ja kesätelttavarusteisiin noin 300 €.

    Kiel-Oslo, lautalla, Color Line

    Ooh, tajuttoman kaunis risteilijä, erinomainen palvelu, hyvä ruoka ja niin kerrassaan mahtavat maisemat Saksan ja Norjan välillä. Ilta-aurinko lämmitti kannella yhdeksään asti, jotein saimme nauttia merestä, auringonlaskusta ja lämmöstä koko rahan edestä.

    Hinta: Ikkunallinen hytti neljälle, hinta noin 450 €.

    Oslo, vuokra-autoillen



    Oslossa mietimme ensin junien varaan heittäytymistä. Mutta lämpötila näytti melkein 30 astetta varjossa, meillä oli 8 laukkua (koska telttailukamat) ja ystäviemme koti, jonne olimme matkalla, sijaitsi noin kilometrin päässä lähimmästä juna-asemasta. Sitä paitsi olimme suunnitelleet maastopyöräily- ja kiipeilymatkaa Telemarkiin parin tunnin ajomatkan päähän heidän kodistaan eikä sinne olisi päässyt junalla. Joten otimme taas vuokra-auton viikoksi.

    Täsmälleen sama automalli, täsmälleen yhtä pitkä vuokra-aika, täsmälleen sama autovuokraamo (Avis). Täsmälleen 1,5 kertainen loppulasku. No, eipä yllätä. Norjassa on norjalaiset hinnat. Tuntui luottokorttia vinguttaessa ihan Islannin-kotoisalta.

    Hinta: Vuokra-auto + bensat (Saksassa ainakin kolme kertaa enemmän ajokilsoja) + lastenistuinvuokra noin 1 100 €.

    Oslo-Turku, bussilla, junalla ja lautalla

    Viikko ystävien seurassa Oslossa oli mahtavaa aikaa. Grillasimme iltaisin heidän kotinsa takapihalla, lapset leikkivät keskenään, päivät puuhasimme jotain ulkona tai vain lojuimme terassin isolla pehmeällä sohvalla. Telemarkissa oli kaunista ja hyvät kiipeilymahdollisuudet, mutta sen tarkempia matkavinkkejä en täältä osaa antaa.Paitsi että menkää Askeriin meidän kavereiden luo kylään 😀  Teimme vähän, mutta meillä oli hauskaa.

    Oslosta tarkoituksemme oli matkata yhdellä suoralla junayhteydellä Tukholmaan, josta pääsisimme Siljan kyydissä yön aikana Turkuun. Mutta eihän niitä suoria junayhteyksiä ollut silloin, kuin olisi pitänyt. Ei edes lähipäivinä. Joten otimme ensin bussin Oslosta Göteborgiin. Reilu parituntinen ja älytöttömän paljon jalkatilaa! Lapset rakastivat bussimatkailua ja olivat yllättyneitä, kun kummallekaan ei tullut huono olo ja jalat pystyi istuessaan suoristamaan. Bussimatkailu yllätti totaalisesti mukavuudellaan.

    Göteborgissa juna- ja bussiasema ovat onneksi aivan toistensa vieressä, joten kun bussista saavuimme, raahasimme laukut terminaalikäytävän toiseen päähän ja kävimme kahvilla. Sitten junalaiturille ja sieltä noin kolme tuntia Tukholmaan. Tukholman päärautatieasemalla on käynnissä massiiviset korjaustyöt, joten kaukojunat eivät ainakaan nyt kesällä kulkeneet sinne asti.

    Jäimme pois Södran asemalla, ja koska aikaa junan saapumisesta lautan lähtöön oli vain kaksi tuntia ja meidän käsivarret laukkujen kantamisesta venähtäneet ja kämmenet rakkuloilla, varasin etukäteen taksin. Käytin tukholmalaisen ystäväni suosituksesta Taxijakt-appia ja se toimi todella hyvin. Reissun pystyi varaamaan etukäteen, maksaa etukäteen ja varata etukäteen myös auto, jossa oli lastenistuin ja tarpeeksi tilaa meidän laukuille. Auto odotti meitä Södran aseman edessä ja 20 minuutissa olimme Siljan terminaalissa.

    Hinta: Bussi- ja junalippu (ne pystyi tilaamaan ja maksamaan yhdessä, tilasin junaliput Norja-Ruotsi täältä) neljälle noin 350 €, risteily 100 €, taksi 40 €.

    Maata pitkin, meren yli ja niin me olimme viimein Turussa.  Jeah! Äitini oli meitä aamuvirkkuna terminaalilla vastassa ja kuskasi reissaamisesta nuutuneen porukkamme kotiinsa. Survoimme tavarat autoon, menimme ottamaan päiväunet ja aloitimme Suomen-loman, jonka vietimme mökillä.

    Maukas kombo reissun päällä oloa, seikkailua, pientä aikataulustressiä, vaihtuvia maisemia, reissun päällä kirjoitettuja virkkeitä, lukuja ja haastattelujen tekoa. Toimiva 3g, 4g ja wifi. Erinäköisiä asemia vaihtelevine pullavalikoimineen. Ja sen jälkeen täysrentoutus siskon mökillä kesäparatiisissa.

    Reissuhien ja lötköttelyn täydellinen balanssi.