Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Lapsiperheen maailmanympärimatka

    Kuusi vuotta sitten sain idean. Otetaan koko perhe kaikki viime vuosina pitämättä jääneet kesälomat takaisin ja lähdetään koko perhe matkalle maailman ympäri!

    Ajatus lähti heti kehittymään suunnitelmaksi. Halusimme jonnekin, jossa upea luonto tarjoaisi tekemistä, näkemistä ja tilan rentoutua. Halusimme lämpimään. Halusimme olla matkalla pitkään ja lentää mahdollisimman vähän.
    Pitkässä reissussa on paljon plussia. Silloin ei haittaisi satunnainen kurja ilma. Ehtisimme tutustua kohteisiin kunnolla. Voisimme laittaa kotimme vuokralle matkan ajaksi ja säästää kustannuksissa. Sairastuminen tai väsähtäminen ei harmittaisi niin paljoa, koska lomaa olisi paljon jäljellä vielä sen ikävän vatsaflunssan jälkeenkin.
    Aikamme ideaa pyöriteltyämme tajusimme senkin, että pitkä matka tuli meille halvemmaksi. Lentoliput pallon ympäri tulivat yllättävän edullisiksi. Kahden viikon matka Islannista Teneriffalle lentoineen ja neljän tähden hotelleineen maksaisi perheeltämme melkein kolme tuhatta euroa. Saimme maailmanympäriliput kolmelle hengelle alle seitsemällä tuhannella eurolla.
    Piti siis tavallaan mennä Kanarialle, mutta lento veikin Tyynellemerelle. Olen aina ollut sitä mieltä, että asiassa kuin asiassa hyvien suunnitelmien kannattaa antaa vähän paisua. Ja niin me totisesti teimme.
    Oli alusta asti selvää, että emme lähtisi katsomaan koko maailmaa ja kiertämään merkittäviä nähtävyyksiä. Onneksi minä ja mieheni olimme samaa mieltä siitä, kumpi on hauskempaa: nähdä historiallisesti merkittäviä palatseja vai syödä torilta ostettuja avokadoja leirintäalueella jalat vuoristovaelluksesta väsyneinä. Halusimme nauttia yhteisestä ajasta ja välttää kiirettä. 
    Lapsemme oli matkan alkaessa kolmevuotias. Hän on lentänyt Suomen ja Islannin väliä neljän kuukauden ikäisestä asti ja kulkenut mukanamme telttareissuilla, vaellusrinkassa ja muutamilla kaupunkilomilla. Näillä reissuilla olin oppinut, että työläintä lapsen kanssa matkustamisessa ovat siirtymiset paikkojen välillä. Emmekä halunneet lentää useita kymmeniä lentoja erilaisten kohteiden välillä. Mieluummin yksi pitkä lento ja kauan perillä, kuin monta lyhyttä lentoa ja korkeintaan muutama päivä joka kohteessa. 
    Niinpä valitsimme jokaista reissukuukautta kohden vain yhden maan ja päätimme etukäteen vain muutaman asian, jotka haluaisimme kussakin kohteessa toteuttaa. Ennakkosuunnitteluun meni aikaa noin kuukausi. 

    Lasten kanssa Kuala Lumpurissa 

    (linkin takaa löytyy kokemuksiamme Kuala Lumpurista kolmevuotiaan lapsen kanssa)
    Lentoaikataulujen takia olimme ensin muutaman päivän Kuala Lumpurissa, joka osoittautui todella lapsiystävälliseksi kaupungiksi. Täydensimme siellä matkatavaravarastoamme etenkin hellevaatteiden osalta.

    Rentoutusloma Thaimaassa Ko Lantan saarella 

    (juttu siitä, kuinka rentouduin – ja miten ihmeellisen ihanalta se tuntui)
    Kuala Lumpurista suuntasimme kuukaudeksi Ko Lantan saarelle Etelä-Thaimaahan. Lapsiperheystävällnen Ko Lanta valikoitui kohteeksi tuttujen ja Mondon Thaimaa -oppaan suosituksesta. Vietimme neljä viikkoa samassa bungalowissa samassa pikkukylässä. Kylän raitilla ja rannoilla maleskelua tauottivat päivittäiset thai-hieronnat ja satunnaiset päiväressut saaren hiljaisemmalle itärannikolle. Se oli juuri niin ihanaa, miltä se näin jälkikäteenkin kerrattuna kuulostaa. 

    Aktiiviloma Uudessa-Seelannissa 

    (juttu täydellisen ihanasta matkailuautomatkailustamme Uudessa-Seelannissa)
    Thaimaan jälkeen odotti matkamme odotetuin kohde: kuukauden mittainen matkailuautolla toteutettu aktiiviloma Uudessa-Seelannissa. Ehdimme vaeltaa, ratsastaa, maastopyöräillä ja pulikoida kuumavesialtaissa. Uusi-Seelanti oli meille ihan kuin Islanti, mutta lämmin ja siellä kasvatettiin avokadoja ja valmistettiin huippuhyviä valkkareita. Win-win-win. 

    Budjettimatkailijan paratiisisaaret eli Samoa 

    (tässä jutussa kerrotaan Samoan letkeistä rantameiningeistä, oh se oli niin ihanaa!) 
    Hobittien maisemista siirryimme rantalomalle. Ensin Samoalle ja sitten Fidzille.  Samoalla kiersimme molemmat saaret busseilla ja vuokra-autolla ja maleksimme rannoilla. Uimme turkoosinsinisessä lämpimässä vedessä, söimme banaaneja, kookokselta maistuvia lettuja ja joimme litroittain vettä. Makasimme liikkumatta seinättömien rantamajojen lattialla hikinen selkä vasten ohutta patjaa. Emme tehneet kuumassa ja kosteassa ilmassa oikein mitään liikkumista vaativaa. Pakkolepo oli upeaa.

    Hemmotteluloma Fidzillä 

    (tuosta jutusta voi lukea, kuinka valitsimme Fidzin sadoista saarista meille parhaan)
    Samoan bujdettilomalta matkustimme seuraavaan Tyynenmeren saarivaltioon. Siellä hemmottelimme yhden viikon ajan itseämme luksushotellissa all inclusive -rannekkeet kädessä.  Se osa matkaa oli parasta toteuttaa Fidzillä. Vaikeinta tässä kohteessa oli tehdä päätös maan sadoista saarista. Lopulta valitsimme pääsaaren lähellä sijaitsevan ja erinomaisista snorklausvesistään tunnetun Manan. 

    USA:n länsirannikko eli roadtrip, viinitilat ja telttailua tuttavaperheen kanssa

    (lue juttu perhelomailusta länsirannikolla)
    Fidziltä pääsimme suorilla lennoilla Los Angelesiin, josta vuokrasimme auton. Kaliforniassa reissasimme alueella asuvien kavereidemme seurassa. Vaelsimme Big Surissa, surffasimme Santa Cruzissa ja joimme viiniä Kalifornian vähemmän tunnetuilla viinialueilla kuten Paso Roblesissa. Suosituimmat eli myös kalliimmat ja ruuhkaisemmat Napan ja Sonoman alueet jätimme suosiolla väliin. 
    Tutustuimme Oregoniin, ihastuimme Portlandiin ja päätimme, että tänne on palattava uudestaan paremmalla ajalla. Palautimme vuokra-auton Seattleen ja lensimme kotiin Reykjavíkiin. Kaikilla oli päät pyörällä uusista ja upeista kokemuksista, ja aito ilo palata takaisin kotiin ja Islantiin.

    Paljon maailmanympärimatka maksoi? 

    (linkin takaa löytyy tarkempi erittely maailmanympärimatkamme kustannuksiin)
    No mitä tämmöinen reissu sitten maksaa? Rahaa noin viiden kuukauden mittaiseen matkaan kului yhteensä noin 21 000 euroa. Lentoliput olivat matkan suurin yksittäinen menoerä ja siksi laitoin paljon aikaa niiden kilpailuttamiseen. Lähetin ennen matkaamme tarjouspyynnöt kolmelle matkatoimistolle, joista halvimman ja kalleimman ero oli melkein kaksinkertainen! Päädyimme ostamaan liput Kilroyltä, joka tarjosi myös joustavan maksuaikataulun. Laitoimme puolen vuoden ajan palkoistamme rahaa sivuun lentolippuja varten ja maksoimme ne kolmessa osassa. 
    Käyttökassaa kartutimme matkan aikana: saimme vuokralle antamastamme kodista vuokratuloja ja minä tein pari päivää viikosta töitä nettikahviloissa. Päiväbudjettimme pysyi kurissa, koska vietimme jokaisessa kohteessa suhteellisen pitkän ajan eli ehdimme löytää edullisimmat perheravintolat ja ruokakaupat. Majoituksen vuorokausihintaa sai neuvoteltua alas, kun maksoi huoneen kerralla koko kuukaudeksi. Leppoisa matkustustahti mahdollisti myös laiskottelun.
    Ja tiedättekös mitä? Tämän jutun julkaisulle juuri nyt on syynsä. Haluaisimme lähteä uudestaan. En tiedä, mistä tämä tunne johtuu. Ehkä ainakin osittain siitä, että pampula on ylittämässä maagisen rajan. Kohta se on kolme. Aivan pian bae bae vaipat. Sitä paitsi hän on seikkailunhaluinen ja rohkea nuori mimmi. Meistä tuntuisi tylsältä, jos hän ei saisi kokea samanlaista seikkailua kanssamme kuin esikoinen.
    Matkahaaveet juontavat varmasti juurensa myös lomailun kaipuuseen. Kotioloissa on vaikea pitää totaalista lomaa. Aina on jotain säätöä johonkin suuntaan. Aina tekee mieli tehdä vielä vähän lisää töitä, että varmasti tulee toimeen täällä Islannin hurjissa hintatasoissa, että varmasti saa kivoja hommia jatkossakin ja että varmasti saa pidettyä itsensä ja muut tyytyväisenä. 
    Niin paljon kuin työstäni tykkään ja niin paljon kuin Islannissa on ihana asua ja kotimaanseikkailla, minun tekisi mieleni nyt hetkeksi mennä ihan muualle. Aivan mystisen ihanaa on, että puolisollani tuntuu olevan samansuuntaiset fiilikset. Olimme nimittäin molemmat tahoillamme miettineet pidmepää matkaa ja sitä, minneköhän sitä voisi lähteä ja milloin. Ja haluaisikohan toinenkin samanlaista seikkailua. Selailleet näitä vanhoja reissukuvia. 
    Sitten yhtenä iltana meistä jompi kumpi sanoi, en enää muista kumpi se oli, että muistatko sen maailmanympärireissun neljän vuoden takaa… Ja sitten meistä toinen täydensi saman tien, että kyllä muistan ja tiedätkös, että olen viime aikoina miettinyt, että voisikohan sellaisen joskus tehdä uudestaan. Siinä sitä sitten oltiin.
    Täällä me nyt pohdimme, että milloin sellainen matka olisi mahdollista ja minne haluaisimme mennä. Ihan heti emme ole lähdössä minnekään, koska tällaiset irtiotot pitää suunnitella hyvissä ajoin. Tutisen silti nyt jo jännityksestä, että mitä me oikein tällä kertaa keksimme. Onnistuuko se. Kannattaako se. Miten matkustamme. Minne. Onko rahaa. Kääk! Kuka vuokraa meidän talon poissaoloajaksi. 
    Kaiken sen säädön ja säästämisen jaksaa, kun tietää mikä sen seikkailun päässä odottaa: 

    ”Ei kai se ole välttämätöntä, mennään mieluummin huomenna.”

    Tuo on yksi neljän vuoden takaisisen ison reissumme kauneimpia ja useimmin kuultuja virkkeitä. Aikaa on vaikka mihin vielä huomennakin. Tätä matkailu meidän mielestämme parhaimmillaan juuri on: arkea vaihtelevissa paikoissa ilman kiirettä. 
  • Uuden-Seelannin timanttiset vaellusreitit

    Uuden-Seelannin vaellusreitit, ah. Palasin jälleen haaveissani tänne…  Mennään hetkeksi sinne yhdessä! Matkapostaussarjassa käytiin aikaisemmin keväällä Fidzillä ja Samoalla. Nyt vuorossa ovat Uuden-Seelannin vaellusreitit.
    Muutaman vuoden takaisella maailmanympärimatkalla vietimme Uudessa-Seelannissa kuukauden. Se oli oikea reissujen reissu ja matkamme kohokohta. Ajoimme matkailuautollayli 3 000 kilometriä ja teimme monta vaellusta. Matkan aikaan nelivuotias esikoinen käveli reippaasti itse muutamat ensikilometrit ja kulki loppupäivän Deuterin kantorinkassa.
    Uusi-Seelanti oli ällistyttävä paikka. Se jäi mieleeni ja muistuttelee itsestään edelleen. Maan sijainti kahden mannerlaatan lähenemiskohdassa näkyy maisemassa tulivuorina, laajoina laavapeltoina ja kuumina lähteinä. Sieltä löytyy myös palmurantoja, jäätiköitä, vehreitä niittyjä ja huikeita vuoristoja. Puolimetriset vuonopingviinit asuvat eteläsaaren lounaisrannikon lauhkealla sademetsäalueella. Kuvailenkin usein Uusi-Seelantia paikaksi, joka on luonnon kannalta ja maisemiltaan yhtä ihana kuin Islanti, mutta sillä on kaksi asiaa paremmin: kesät ovat lämpimämpiä ja maalla on omaa viinintuotantoa.
    Koska meitä kiinnostivat matkamme aikana ennen kaikkea vuoristovaellukset, aion kertoa nyt niistä.

    Uusi-Seelanti ja vaelluskohteet

    Maassa on vaellusreittejä huikea määrä. Yhdeksän monipäiväistä vaellusreittiä, ”The 9 Great Walks”, lupaavat kipeytyneitä pakaralihaksia kokeneillekin patikoijille. Meillä ei ollut aikaa eikä nuorimman matkalaisen iän takia – esikoinen oli tuolloin nelivuotias – mahdollisuutta noihin pitkiin vaelluksiin, joten teimme tukun pienempiä. Kävelimme päivät ja illat hengasimme matkailuautossa ruokaa tehden ja korttia pelaten. Onneksi päiväretkistäkin löytyy mistä valita: on haastavista vuoristopolkuja ja leppoisia rantaretkiä.
    Tongariron ylitys (20 km) on maan suosituin päivävaellus mutta myös yksi rankimmista. Pohjoissaaren vuoristossa sääolosuhteet vaihtelevat nopeasti, joten eväiden lisäksi piti matkaan pakata myös riittävästi vaatteita. Vaikka aamulla paistoi aurinko, meillä oli varmuuden vuoksi myös paksummat ulkotakit, hanskat ja pipot rinkassa.
    Olin etukäteen kuullut Tongariron kansallispuiston olevan yksi maailman hienoimmista vaelluspaikoista. Enkä joutunut pettymään. Se oli mahtava paikka! Huipulta avautuivat maisemat joka suuntaan. Alempana kimaltelivat turkoosit kuumat lähteet. Huipulta näkyvä punamusta tulivuoren kraatteri oli kuin paholaisen avautuva kita. Vähän kauempana näkyi Taru Sormusten Herrasta -elokuvista tuttu Tuomiovuori eli Mt Ngauruhoe. Koko vaellusreitti oli yhtä satumaata.
     
    Vinkiksi vaellusta harkitseville: Vaellus kannattaa maisemien ja logistiikankin takia tehdä Mangatepoposta Ketetahiin. Mangatepopoon järjestetään bussikuljetuksia läheisiltä leirintäalueilta, kuten Tongariro Holiday Parkista (www.thp.co.nz). Jos aikoo ajaa reitin aloituspaikalle omalla autolla, voi vaelluksen tehdä puoleen väliin eli punaiselle kraatterille ja palata sen jälkeen takaisin samaa reittiä. Muutamien korkeiden nousujen takia Tongariro vaatii retkeilijältä hyvää peruskuntoa. Reitti on hyvin hoidettu ja erinomaisesti merkitty.
     
    Sitten toinen vaellussuosikki: eteläsaaren Abel Tasmanin luonnonpuiston helpot kävelyreitit , jotka mutkittelevat pitkin Tasmaninmeren rantaviivaa. Luonnonpuiston vetonaula on 51 kilometrin mittainen Coast Track ja se on yksi niistä Uuden-Seelannin yhdeksästä suuresta vaellusreitistä. Reitin varrella on telttailualueita, vessoja, vuoristomökkejä ja tyylikkäitä hotellimajoitusvaihtoehtoja. Alueella järjestetään myös erimittaisia merimelontaretkiä.
    Me vaelsimme Coast Trackista vain yhden lyhyen päiväosuuden, koska aika ei riittänyt muuhun. Valinta oli erinomainen. Varjoinen vaelluspolku oli niin helppokulkuinen, että nelivuotias lapsemme käveli omin jaloin noin puolet koko 12 kilometrin päiväreissusta.
    Linnut lauloivat ja meri liplatti. Parin tunnin kävelyn jälkeen levitimme hiekkarannalle pyyhkeen ja istahdimme alas syömään eväitä: uusiseelantilaisella lampaanlihalla täytettyjä voileipiä ja pari päivää sitten maanviljelijältä ostettuja avokadoja. Ja lähitilalta mukaan ostettu luksuspiknikkori juustoineen ja pähkinöineen. Ai että!
    Pitkät vaaleat hiekkarannat, siellä täällä merestä esiin nousevat kalliot ja rauhallisesti lainehtiva meri toivat mieleen Kreikan saariston. Ei uskoisi, että näistä maisemista on jäätikölle matkaa reilu viisisataa kilometriä.
    Vinkiksi matkailijoille: Kansallispuistossa viihtyy hyvin useammankin päivän, mutta se on myös mainio päiväretkikohde. Koska autoilu on alueella kielletty, kansallispuistoon on mentävä lautoilla. Me jätimme oman matkailuautomme Kaiteriterin kylän satamaan. Otimme lauttakyydin Medlands Beachille, josta vaelsimme päivän aikana 12 kilometriä Torrent Bayhin. Päivän päätteeksi lautta haki meidät ja muut vaeltajat alkuillasta ja kuljetti takaisin Kaiteriteriin.
    Uudessa-Seelannissa pääsee myös jäätikkövaellukselle, mutta koska puolisoni tekee jäätikönylityksiä työkseen, meitä ei tällä matkalla kiinnostanut jäätikölle nousu. Etenkin kun retket olivat aika kalliita ja jäätikölle pääsy Uudessa-Seelannissa vaivalloista: jäätiköiden vetäytymisen takia osalle vaelluksista pääsi tuollon vuonna 2014 vain helikopterikyydillä.
    Kävimme kuitenkin katsomassa jäätikköä. Helpointen se tapahtui suuntaamalla Aorakin kylään. Vietimme siis muutaman päivän eteläsaarella Uuden-Seelannin tunnetuimman vuoristojonon eli Eteläisten Alppien sydämessä. Teimme muutaman tunnin mittaisen vaelluksen Hookerin laaksossa kohti näköalatasannetta, josta on kirkkaalla säällä upea näkymä Uuden-Seelannin korkeimmalle, melkein neljän kilometrin korkuiselle vuorelle Aorakille ja läheiselle jäätikölle. Aluetta mainostavissa postikorteissa ja infotauluissa lumihuippuinen maan korkein vuori tavoittelee taivaita. Me emme kuitenkaan nähneet mitään, sillä oli julmetun pilvistä ja taivaalta tippui lunta.
      
     
    Vaellusmaastot Aorakin kansallispuistossa ovat erinomaiset. Alue on täynnä toistaan upeampia vuoristovaellusreittejä, joista osa vie aivan jäätiköiden läheisyyteen. Kansallispuistosta löytyy myös lyhyitä kävelypolkuja, jotka sopivat perheen pienimmillekin retkeilijöille. Hyvin merkityt vaellusreitit lähtevät pienestä Aorakin kylästä, josta löytyy myös kansallispuiston infopiste ja karttoja.
    Tärkeä vinkki vaeltamaan aikoville: Aorakin kansallispuisto Eteläisillä Alpeilla jäätiköiden läheisyydessä on muuten Uuden-Seelannin viileimpiä paikkoja. Tavallisena kesäpäivänä lämpötila saattaa laskea jopa neljään asteeseen. Öisin lämpötilamittari voi helposti tipahtaa alle nollan. Talvivaatteet messiin kesälläkin!
    Aorakin kylästä lähteviä vaelluspolkuja pitkin pääsee siis katsomaan jäätiköitä lähietäisyydeltä, mutta oppaiden vetämistä jäätikköretkistä kiinnostuneiden täytyy suunnata Franz Josefin ja Foxin jäätiköille. Ne sijaitsevat saman kansallispuiston länsipuolella. Linnuntietä matkaa kertyisi vain parikymmentä kilometriä, mutta sinne ei silti pääse Aorakista ihan hetkessä. Ajomatkaa kertyy Eteläisten Alppien mutkittelevassa maastossa yli 600 kilometriä. Eteläsaaren upealla länsirannikolla reissatessa kannattaa siis varata matkustamiseen aikaa.

    Faktoja: Uuden-Seelannin vaellusreitit

    – Uuteen-Seelantiin pitää lentää Suomesta Hong Kongin tai Kuala Lumpurin kautta.
    – Reilun neljän miljoonan asukkaan saarivaltio on kolmanneksen Suomea pienempi. Vuoristoisten maastojen ja mutkittelevien rannikkoteiden takia matkustamiseen kannattaa varata reilusti aikaa. Molempia saaria ehtii kierrellä autolla kuukauden aikana. Eteläsaari on pohjoista hidaskulkuisempi.
    – Kesä (lokakuusta huhtikuuhun) on parasta ajankohta vaellusretkille. Lämpötila on +20 ja +30 asteen välissä. Talvisin ilma on kylmä ja sateinen kuin suomalainen marraskuu. Eteläsaarelle kannattaa varata mukaan lämpimiä ja sateenkestäviä vaatteita myös kesällä.
    – Käytettyjen telttojen ja makuupussien tuonti Uuteen-Seelantiin on kielletty.
    – Monipäiväiset vaellukset vaativat majoituksen takia etukäteisvarauksen. Tiedot The 9 Great Walks -reiteistä ja majoituksista: www.greatwalks.co.nz
    – Uuden-Seelannin valtion ympäristöviraston sivuilta löytyy kattava lista kaikista maan patikointireiteistä: www.doc.govt.nz/parks-and-recreation/tracks-and-walks
    – Maksullinen Official Camping NZ -applikaatio kertoo Uuden-Seelannin telttailualueet, retkeilymaastot ja luonnonnähtävyydet. Applikaatio toimii iPadeissa, iPhonessa ja Android-puhelimissa.
    – Paras tapa kiertää Uutta-Seelantia on vuokrata matkailuauto. Tasokkaita ja hintavia matkailuautoja tarjoavat mm. KEA Campers ja Maui. Pakettiautoista ja farmareista tuunattuja edullisempia matkailuautoja tarjoavat esimerkiksi Lucky Rentals, Hippie Camper ja Mighty Campers.
    – Bussiyhteydet ovat saarella hyvät. Intercityn reiteille saa liput edullisesti varaamalla ne etukäteen netistä (www.intercity.co.nz). Bussipasseja myyvät mm. Naked Bus (www.nakedbus.com/nz/bus/) ja Kiwi Experience (www.kiwiexperience.com)
    – Pohjoissaarelta eteläsaarelle on päivittäinen lauttayhteys. The Bluebridge Cookin ja Interislanderin alukset vievät autoja ja matkustajia Pictonin ja Wellingtonin välillä useita kertoja päivässä.
    – Maan sisäiset lennot ovat kätevä tapa matkusta, jos ei halua kiertää saaria vaan haluaa nopeasti vaikkapa Aucklandista Queenstowniin. Air New Zealand lentää Aucklandista yli 20 kotimaankohteeseen.
    – Uutta-Seelantia kiertäessä säästää pitkän pennin, jos valmistaa ateriat itse (edullinen ruokakauppaketju on esimerkiksi PAKnSave).
    – Teltalla tai asuntoautolla ei saa yöpyä missä tahansa. Maksuttomat free camping -alueet on osoitettu erikseen.
    – Uuden-Seelannin matkailutoimiston sivuilta löytyy paljon vinkkejä matkan suunnitteluun: www.newzealand.com
    Olisimme voineet jäädä seikkailemaan noille saarille vaikka 12 kuukaudeksi. Minulla on vähän sellainen olo, että jonain päivänä palaamme vielä!

    Reissukuvat vuodelta 2014: Björgvin Hilmarsson