• Lapsiperheen maailmanympärimatka

    Kuusi vuotta sitten sain idean. Otetaan koko perhe kaikki viime vuosina pitämättä jääneet kesälomat takaisin ja lähdetään koko perhe matkalle maailman ympäri!

    Ajatus lähti heti kehittymään suunnitelmaksi. Halusimme jonnekin, jossa upea luonto tarjoaisi tekemistä, näkemistä ja tilan rentoutua. Halusimme lämpimään. Halusimme olla matkalla pitkään ja lentää mahdollisimman vähän.
    Pitkässä reissussa on paljon plussia. Silloin ei haittaisi satunnainen kurja ilma. Ehtisimme tutustua kohteisiin kunnolla. Voisimme laittaa kotimme vuokralle matkan ajaksi ja säästää kustannuksissa. Sairastuminen tai väsähtäminen ei harmittaisi niin paljoa, koska lomaa olisi paljon jäljellä vielä sen ikävän vatsaflunssan jälkeenkin.
    Aikamme ideaa pyöriteltyämme tajusimme senkin, että pitkä matka tuli meille halvemmaksi. Lentoliput pallon ympäri tulivat yllättävän edullisiksi. Kahden viikon matka Islannista Teneriffalle lentoineen ja neljän tähden hotelleineen maksaisi perheeltämme melkein kolme tuhatta euroa. Saimme maailmanympäriliput kolmelle hengelle alle seitsemällä tuhannella eurolla.
    Piti siis tavallaan mennä Kanarialle, mutta lento veikin Tyynellemerelle. Olen aina ollut sitä mieltä, että asiassa kuin asiassa hyvien suunnitelmien kannattaa antaa vähän paisua. Ja niin me totisesti teimme.
    Oli alusta asti selvää, että emme lähtisi katsomaan koko maailmaa ja kiertämään merkittäviä nähtävyyksiä. Onneksi minä ja mieheni olimme samaa mieltä siitä, kumpi on hauskempaa: nähdä historiallisesti merkittäviä palatseja vai syödä torilta ostettuja avokadoja leirintäalueella jalat vuoristovaelluksesta väsyneinä. Halusimme nauttia yhteisestä ajasta ja välttää kiirettä. 
    Lapsemme oli matkan alkaessa kolmevuotias. Hän on lentänyt Suomen ja Islannin väliä neljän kuukauden ikäisestä asti ja kulkenut mukanamme telttareissuilla, vaellusrinkassa ja muutamilla kaupunkilomilla. Näillä reissuilla olin oppinut, että työläintä lapsen kanssa matkustamisessa ovat siirtymiset paikkojen välillä. Emmekä halunneet lentää useita kymmeniä lentoja erilaisten kohteiden välillä. Mieluummin yksi pitkä lento ja kauan perillä, kuin monta lyhyttä lentoa ja korkeintaan muutama päivä joka kohteessa. 
    Niinpä valitsimme jokaista reissukuukautta kohden vain yhden maan ja päätimme etukäteen vain muutaman asian, jotka haluaisimme kussakin kohteessa toteuttaa. Ennakkosuunnitteluun meni aikaa noin kuukausi. 

    Lasten kanssa Kuala Lumpurissa 

    (linkin takaa löytyy kokemuksiamme Kuala Lumpurista kolmevuotiaan lapsen kanssa)
    Lentoaikataulujen takia olimme ensin muutaman päivän Kuala Lumpurissa, joka osoittautui todella lapsiystävälliseksi kaupungiksi. Täydensimme siellä matkatavaravarastoamme etenkin hellevaatteiden osalta.

    Rentoutusloma Thaimaassa Ko Lantan saarella 

    (juttu siitä, kuinka rentouduin – ja miten ihmeellisen ihanalta se tuntui)
    Kuala Lumpurista suuntasimme kuukaudeksi Ko Lantan saarelle Etelä-Thaimaahan. Lapsiperheystävällnen Ko Lanta valikoitui kohteeksi tuttujen ja Mondon Thaimaa -oppaan suosituksesta. Vietimme neljä viikkoa samassa bungalowissa samassa pikkukylässä. Kylän raitilla ja rannoilla maleskelua tauottivat päivittäiset thai-hieronnat ja satunnaiset päiväressut saaren hiljaisemmalle itärannikolle. Se oli juuri niin ihanaa, miltä se näin jälkikäteenkin kerrattuna kuulostaa. 

    Aktiiviloma Uudessa-Seelannissa 

    (juttu täydellisen ihanasta matkailuautomatkailustamme Uudessa-Seelannissa)
    Thaimaan jälkeen odotti matkamme odotetuin kohde: kuukauden mittainen matkailuautolla toteutettu aktiiviloma Uudessa-Seelannissa. Ehdimme vaeltaa, ratsastaa, maastopyöräillä ja pulikoida kuumavesialtaissa. Uusi-Seelanti oli meille ihan kuin Islanti, mutta lämmin ja siellä kasvatettiin avokadoja ja valmistettiin huippuhyviä valkkareita. Win-win-win. 

    Budjettimatkailijan paratiisisaaret eli Samoa 

    (tässä jutussa kerrotaan Samoan letkeistä rantameiningeistä, oh se oli niin ihanaa!) 
    Hobittien maisemista siirryimme rantalomalle. Ensin Samoalle ja sitten Fidzille.  Samoalla kiersimme molemmat saaret busseilla ja vuokra-autolla ja maleksimme rannoilla. Uimme turkoosinsinisessä lämpimässä vedessä, söimme banaaneja, kookokselta maistuvia lettuja ja joimme litroittain vettä. Makasimme liikkumatta seinättömien rantamajojen lattialla hikinen selkä vasten ohutta patjaa. Emme tehneet kuumassa ja kosteassa ilmassa oikein mitään liikkumista vaativaa. Pakkolepo oli upeaa.

    Hemmotteluloma Fidzillä 

    (tuosta jutusta voi lukea, kuinka valitsimme Fidzin sadoista saarista meille parhaan)
    Samoan bujdettilomalta matkustimme seuraavaan Tyynenmeren saarivaltioon. Siellä hemmottelimme yhden viikon ajan itseämme luksushotellissa all inclusive -rannekkeet kädessä.  Se osa matkaa oli parasta toteuttaa Fidzillä. Vaikeinta tässä kohteessa oli tehdä päätös maan sadoista saarista. Lopulta valitsimme pääsaaren lähellä sijaitsevan ja erinomaisista snorklausvesistään tunnetun Manan. 

    USA:n länsirannikko eli roadtrip, viinitilat ja telttailua tuttavaperheen kanssa

    (lue juttu perhelomailusta länsirannikolla)
    Fidziltä pääsimme suorilla lennoilla Los Angelesiin, josta vuokrasimme auton. Kaliforniassa reissasimme alueella asuvien kavereidemme seurassa. Vaelsimme Big Surissa, surffasimme Santa Cruzissa ja joimme viiniä Kalifornian vähemmän tunnetuilla viinialueilla kuten Paso Roblesissa. Suosituimmat eli myös kalliimmat ja ruuhkaisemmat Napan ja Sonoman alueet jätimme suosiolla väliin. 
    Tutustuimme Oregoniin, ihastuimme Portlandiin ja päätimme, että tänne on palattava uudestaan paremmalla ajalla. Palautimme vuokra-auton Seattleen ja lensimme kotiin Reykjavíkiin. Kaikilla oli päät pyörällä uusista ja upeista kokemuksista, ja aito ilo palata takaisin kotiin ja Islantiin.

    Paljon maailmanympärimatka maksoi? 

    (linkin takaa löytyy tarkempi erittely maailmanympärimatkamme kustannuksiin)
    No mitä tämmöinen reissu sitten maksaa? Rahaa noin viiden kuukauden mittaiseen matkaan kului yhteensä noin 21 000 euroa. Lentoliput olivat matkan suurin yksittäinen menoerä ja siksi laitoin paljon aikaa niiden kilpailuttamiseen. Lähetin ennen matkaamme tarjouspyynnöt kolmelle matkatoimistolle, joista halvimman ja kalleimman ero oli melkein kaksinkertainen! Päädyimme ostamaan liput Kilroyltä, joka tarjosi myös joustavan maksuaikataulun. Laitoimme puolen vuoden ajan palkoistamme rahaa sivuun lentolippuja varten ja maksoimme ne kolmessa osassa. 
    Käyttökassaa kartutimme matkan aikana: saimme vuokralle antamastamme kodista vuokratuloja ja minä tein pari päivää viikosta töitä nettikahviloissa. Päiväbudjettimme pysyi kurissa, koska vietimme jokaisessa kohteessa suhteellisen pitkän ajan eli ehdimme löytää edullisimmat perheravintolat ja ruokakaupat. Majoituksen vuorokausihintaa sai neuvoteltua alas, kun maksoi huoneen kerralla koko kuukaudeksi. Leppoisa matkustustahti mahdollisti myös laiskottelun.
    Ja tiedättekös mitä? Tämän jutun julkaisulle juuri nyt on syynsä. Haluaisimme lähteä uudestaan. En tiedä, mistä tämä tunne johtuu. Ehkä ainakin osittain siitä, että pampula on ylittämässä maagisen rajan. Kohta se on kolme. Aivan pian bae bae vaipat. Sitä paitsi hän on seikkailunhaluinen ja rohkea nuori mimmi. Meistä tuntuisi tylsältä, jos hän ei saisi kokea samanlaista seikkailua kanssamme kuin esikoinen.
    Matkahaaveet juontavat varmasti juurensa myös lomailun kaipuuseen. Kotioloissa on vaikea pitää totaalista lomaa. Aina on jotain säätöä johonkin suuntaan. Aina tekee mieli tehdä vielä vähän lisää töitä, että varmasti tulee toimeen täällä Islannin hurjissa hintatasoissa, että varmasti saa kivoja hommia jatkossakin ja että varmasti saa pidettyä itsensä ja muut tyytyväisenä. 
    Niin paljon kuin työstäni tykkään ja niin paljon kuin Islannissa on ihana asua ja kotimaanseikkailla, minun tekisi mieleni nyt hetkeksi mennä ihan muualle. Aivan mystisen ihanaa on, että puolisollani tuntuu olevan samansuuntaiset fiilikset. Olimme nimittäin molemmat tahoillamme miettineet pidmepää matkaa ja sitä, minneköhän sitä voisi lähteä ja milloin. Ja haluaisikohan toinenkin samanlaista seikkailua. Selailleet näitä vanhoja reissukuvia. 
    Sitten yhtenä iltana meistä jompi kumpi sanoi, en enää muista kumpi se oli, että muistatko sen maailmanympärireissun neljän vuoden takaa… Ja sitten meistä toinen täydensi saman tien, että kyllä muistan ja tiedätkös, että olen viime aikoina miettinyt, että voisikohan sellaisen joskus tehdä uudestaan. Siinä sitä sitten oltiin.
    Täällä me nyt pohdimme, että milloin sellainen matka olisi mahdollista ja minne haluaisimme mennä. Ihan heti emme ole lähdössä minnekään, koska tällaiset irtiotot pitää suunnitella hyvissä ajoin. Tutisen silti nyt jo jännityksestä, että mitä me oikein tällä kertaa keksimme. Onnistuuko se. Kannattaako se. Miten matkustamme. Minne. Onko rahaa. Kääk! Kuka vuokraa meidän talon poissaoloajaksi. 
    Kaiken sen säädön ja säästämisen jaksaa, kun tietää mikä sen seikkailun päässä odottaa: 

    ”Ei kai se ole välttämätöntä, mennään mieluummin huomenna.”

    Tuo on yksi neljän vuoden takaisisen ison reissumme kauneimpia ja useimmin kuultuja virkkeitä. Aikaa on vaikka mihin vielä huomennakin. Tätä matkailu meidän mielestämme parhaimmillaan juuri on: arkea vaihtelevissa paikoissa ilman kiirettä. 
  • Haaveiden Uusi-Seelanti – viisi syytä lähteä

    Huomaan yhä haaveilevani Uudesta-Seelannista. Meidän ensimmäisestä ja tähän asti ainoasta reissustamme sinne on kulunut kohta neljä vuotta, mutta innostus ei ole haalistunut lainkaan. 
    Kirjotin keväällä Uuden-Seelannin vaellusreiteistä. Tässä viisi muuta syytä omaan Uuuden-Seelannin hurmiooni.
    Luonto. Maisemat ovat kuin suoraan satukirjan sivuilta. Viinitilat, kuumien lähteiden koristama vulkaaninen maisema, lumihuippuiset vuoret ja kuumassa auringossa kimmeltävä valtameri, jossa hyppii valaita. Eikä sekään huono juttu ole, että jäätiköltä pääsee parissa tunnissa keskelle pingviiniyhdyskuntaa. Ja ne Cape Palliserin rannalla mölisevät upeat merikarhut. Ja tienvarsikioskeilla avokadoja myyvät maanviljelijät. Ja, ja, ja… upeat hiekkarannat. Uuh, mitäs vielä? Nelsonin maaseudun olutpanimot ja viinitilat. Keskellä upeaa kumpuista maisemaa sijaitseva Hobitti-elokuvien kuvausstudio Hobittila (The Hobbiton, pohjoissaarella). Siis apua: Uusi-Seelanti tuntuu mahtavuuden yliannostukselta.
    Vinkki: Mutkittelevien teiden takia matkailuun kannattaa varata paljon aikaa. Me ehdimme kiertää kuukauden aikana molemmat saaret pintapuolisesti ja tehdä muutamia vaelluksia. Vietimme viikon pohjoissaarella ja kolme viikkoa eteläsaarella. Reissullamme oli suureksi hyödyksi Official Camping NZ -applikaatio, joka kertoo Uuden-Seelannin telttailualueet, retkeilymaastot ja luonnonnähtävyydet. 
    Ihanaa leirielämää. Uudessa-Seelannissa on osattu panostaa leirintäalueisiin aivan eri tavalla kuin vaikkapa täällä Islannissa. Uudessa-Seelannissa leiriytyminen oli ihanan helppoa, vaivatonta ja jopa luksusta! Toki tuolla maailman toisella puolella kesät (eli pohjoisen pallonpuolikkaan talvikuukaudet) ovat lämpimämmät kuin Islannissa ja tekevät ulkona matkailusta helpompaa, mutta silti. Leirintäalueissa on huima ero kotiin verrattuna.
    Leirintäalueet olivat koko matkan ajan priimakamaa ja tietoa eri majoituspaikoista ja niiden varustelutasosta sai helposti. Asuntoautolla oli nasta reissata, koska tiesi palvelujen olevan kohdallaan: isommilta leirintäalueilta löytyi uimalat, pyykinpesupaikat ja hyvät keittiöt. Edullisemmilta ja pienemmiltä leirintäalueilta tiesi saavansa vähemmän palveluja, mutta silti vessat ja suihkut olivat aina siistit ja yhteiskeittiöistä löytyi aina astioita ja kattiloita. 
    Vinkki. Maksuttomat free camping -alueet on osoitettu erikseen (missä tahansa ei saa yöypä, siitä sakotetaan). Valtion ylläpitämillä edullisilla DoC-leirintäalueilla on teltta- ja asuntoautopaikkojen lisäksi joskus myös vuokramökkejä. Vessat, suihkut ja keittiötilat ovat yhteisiä. Kaupalliset lerintäalueet esimerkiksi TOP 10- ja Kiwi Holiday Park -ketjut olivat kalliita (vuorokausi matkailuautolla useamman kymmenen euroa), mutta niistä löytyy yhteisten keittiöiden ja kylpytilojen lisäksi myös uima-altaita, minigolfia ja pyykkitupa. 
    Ulkoilulajit. Tämä extremelajipuoli on meidän perheessä puolison ominta alaa. Itse en niin välitä hypätä korkealta, laskea lujaa tai kiipeillä pystysuoria seiniä. Uuden-Seelannin reissussa mahtavaa oli kuitenkin juuri se, että puolisolle löytyi suosikkitekemistä lähes joka alueelta. Sillä välin kun minä luin dekkaria asuntoauton portailla, kiertelin viinikauppoja tai leikin matkan aikaan 4-vuotiaan esikoisen kanssa puistoissa, mies paineli maastopyöräpuistoissa ja kävi kiipeilemässä. Ja löysinhän minäkin vähän extreme-urheiltavaa: kävin parilla lyhyellä ratsastusvaelluksella.
    Vinkki: Ihan paras paikka päästä kokeilemaan vauhtilajeja on mennä joko Wanakaan tai Queenstowniin. Ne ovat muuten tosi kivoja pikkukaupunkeja myös ihan tällaisille kaltaisilleni mukavuudenhaluisille ei-hurjastelijoille. Pohjoissaarella Rotoruan seudulla on tosi hyvät melontamahdollisuudet.

    Kuumat kylvyt. Kananmunantuoksuisia kuumia lähteitä, eli paljon mahdollisuuksia lökötellä kuumavesialtaissa. Siis aivan kuin Islannissa. Mutta ihmekös tuo: Uusi-Seelanti sijaitsee Islannin tapaan kahden mannerlaatan saumakohdassa, ja maisemassa on tulivuoria, laavapeltoja, geysireitä ja niitä kuumia lähteitä.
    Vinkki. Maasta löytyy useita hienoja kylpylöitä, kuten Rotoruan järven rannalla oleva Polynesian Spa, mutta myös niitä arkisia ja edullisempia uintipaikkoja. Monilla leirintäalueilla ja majataloilla on omat lämminvesialtaansa, joissa kelpaa rentoutua pitkän reissupäivän jälkeen. Islannin tapaan Uudesta-Seelannista löytyy myös luonnonvaraisia lämpimiä uimapaikkoja. Yksi niistä on puolen tunnin ajomatkan päässä Rotoruasta metsän siimeksessä sijaitseva Kerosene Creek.

    Pienet kauniit kaupungit. Suurkaupungeissa on oma viehätyksensä, mutta minä olen enemmän viehtynyt pieniin kaupunkeihin. Urbaania ja eloisaa elämämää pienessä kompaktissa paketissa tekee minusta erityisen tyytyväisen. Ehkä juuri siksi viihdyn niin hyvin Reykjavíkissa. Tämä on pieni kaupunki, mutta silti näiltä tiluksilta löytyy kaikki, mitä riittää tekemään minusta onnellisen. Uudessa-Seelannissa vastaavanlaisia pikkukaupunkeja on paljon. 
    Vinkki. Suosikkini oli meren rannalla sijaitseva pääkaupunki Wellington, joka on toki Reykjavikia isompi, mutta ei silti lainkaan suurkaupunkimainen. Cuba-katu oli hauskan ränsistynyt, ja mahtavia kahviloita ja pieniä ravintoloita löytyi lyhyen kävelymatkan päässä toisistaan – aivan kuin täällä kotona. Aivan ehdoton vierailukohde on komea kansallismuseo Te Papa. Muita erityisen kivoja kaupunkeja olivat keskellä jylhää vuoristo- ja järvimaisemaa sijaitseva sisämaakaupunki Queenstown, jonne tuovat säpinää extreme-lajiharrastajat, ja aurinkoinen rantakaupunki Nelson, jonka hiekkarannoilta on lyhyt matka hauskoihin viinibaareihin ja kalaravintoloihin.

    Näitä kuvia katsellessa huomaan reissukuumeeni nousevan. Jos Uusi-Seelanti olisi yhtään lähempänä, olisi jo aikoja sitten varannut sinne toisen reissun. Nyt pitää hetki kartutella matkakassaa ja tehdä jatkosuunnitelmia. Mutta lupaan itselleni nyt tässä, että joku päivä vielä palaamme sinne, ja mielellään vähän pidemmäksi aikaa.
    PS. Jos ehdit tehdä pari muuta nojatuolimatkaa lämpimille saarille, käy lukaisemassa matkajuttuni Fidziltä ja Samoan saarilta.