• Kirjavinkkejä – dekkareita joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa

    Rakastan dekkareita. Luen ja kuuntelen kymmeniä vuodessa. Minulla on muutamia kestosuosikkeja ja olen älyttömän iloinen löyätessäni uusia timantteja, joissa on mehevät henkilöhahmot, rullaava kerronta, yhteiskunnallista syvyyttä, sopivan kiero juoni ja uniikki tunnelma. Viimeisten vuosien aikana olen kuitenkin joutunut jättämään useamman dekkarin kesken tai kuunnellut niitä vain valikoiden (ja lukujen yli hyppiminen ei oikein toimi dekkarigenressä), koska kirjojen tarinat ovat sisältäneet lapsiin kohdistuvia rikoksia.

    dekkareita, joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa

    En osaa sanoa, milloin herkkyyteni tähän aiheeseen tarkalleen ottaen alkoi. Ehkä silloin reilu kymmenen vuotta sitten julkaistiin vähemmän sellaisia dekkareita, joihin sisältyi lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Välillä nimittäin tuntuu, että nykydekkareihin ei saada shokkiefektiä muutoin kuin kuvailemalla yhä karmeampia rikoksia, jotka kohdistuvat kaikista puolustuskyvyttömimpiin. Tai sitten kouraani ei vain juurikaan osunut silloin viime vuosikymmenellä sellaisia kirjoja, joita en pystynyt lukemaan. Tai sitten oma nahkani on ohentunut omien lasten myötä.

    Noh, oli syy mikä tahansa, tiedostan vahvasti sen läsnäolon. Minähän olen se tyyppi, joka lukee ennen jokaisen uuden elokuvan katsomista IMDB:stä parental advisoryn. Sen luettuani pystyn arvioimaan, voinko katsoa kyseisen elokuvan vai en. Ennen dekkarien lukua googlaan kirjablogit, katson kirjojen takakansitekstit ja luen kirja-arvioit sillä silmällä, että onko näissä lapsiuhreja vai ei. Jos on, pyrin jättämään väliin.

    Olen itse kaivannut tällaista listaa. Ja nyt sen ensimmäinen versio on valmis! Olen koonnut tähän juttuun listan dekkareista, joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Osan kirjoista olen lukenut itse. Jutun loppupuolella on lista sellaisista dekkareista, joista sain vinkkejä Instagramin kautta. Jos listalle on eksynyt jotain, joka joutaisi sieltä pois, jätä kommentti kommenttikenttään, niin muut jutun lukijat eivät vahingossa eksy väärille sivuille. Jos listalle pitäisi ehdottomasti lisätä joku teos, vinkkaa ihmeessä siitäkin. Parhaat kirjavinkit on tehty jaettaviksi.

    Dekkareita, joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa

    Jarkko Sipilän Takamäki-sarja. Realistista poliisityön kuvausta, päähenkilöt joihin olen monien vuosien aikana kiintynyt, sopivasti vauhtia, alamaailman kuvausta ja rikokset, joissa harvoin jos koskaan uhrina on lapsi (paitsi: keväällä 2020 ilmestyneesä Syy tappaa -kirjassa on uhrina nuori tyttö ja vuonna 2019 ilmestyenessä Uhripelissä on alussa lapseen kohdistuva uhkaus – kuuntelin ensimmäisen luvun kaksinkertaisella nopeudella). Olen lukenut tai kuunnellut kaikki Sipilän teokset paitsi tuota uusinta juurikin sen aiheen takia.

    Taavi Soininvaaran Ratamo-sarja. Mahtavaa toimintaa, rajua juonenpyöritystä ja kiinnostavat päähahmot. Pahikset jäävät ohuiksi hahmoiksi, mutta huomaan, että niihin vakkarihyviksiin tutustuu ja kiintyy sarjan aikana. Ratamo-sarjan lukeminen on kuin nautinollisen action-leffan katsomista. Väkivallanteot tapahtuvat kansainvälisen politiikan areenoilla, eivät kodeissa tai muualla ihmisten yksityiselämässä. Kaikki tässä sanottu koskee mielestäni myös Ilkka Remeksen poliittisia trillereitä ja jännityskirjoja.

    Arnaldur Indridasonin Erlendur-sarja on islantilainen kestosuosikkini. Synkkiä tarinoita, joiden juuret ulottuvat usein monien vuosikymmenten päähän Islannin historiassa. Sarjassa ei kuvata sarjamurhaajia eikä kiduttajia, vaan usein syyllisiä ja uhreja ovat ihan ”tavallisenoloiset ihmiset”, jotka ovat joutuneet kohtalon kynsiin ja historian painolastin töytäisemiksi. Huom! Haudanhiljaisesta-kirjassa on rankkaa perheväkivallan kuvausta ja Talvikaupunki-teoksessa uhri on kouluikäinen lapsi.

    dekkareita, joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa

    Max Seeckin Jessica Niemi -sarjasta on ilmestynyt kaksi osaa. Uskollinen lukija ja Pahan verkko. Niemi elää outoa kaksoiselämää ja hänen omasta lapsuudestaan löytyy paljon onnettomuutta (hänen pikkuveljensä kuolema kuvaillaan moneen kertaan, mutta toistuvuudesta huolimatta se ei sisällä rajua väkivallankuvausta). Niemi on taitava poliisi, mutta ihmissuhteissa problemaattinen. Juonissa mennään lujaa ja kurvataan nopeissa käänteissä. Seeck osaa tosiaan kirjoittaa kovan tason jännitysromaaneja! Olen lukenut myös Seeckin aiemmat teokset (entisen Jugoslavian alueelle hajoamissotiin paikantuvan trilogian; se sisälsi jonkin verran häiritsevää väkivallankuvausta).

    Max Seeck uskollinen lukija

    Seppo Jokisen tuotanto. Tamperelaispoliisi Sakari Koskinen –sarjassa on ilmestynyt kymmeniä teoksia. Koskinen-sarja on mielestäni samaa sorttia kuin Jarkko Sipilän Takamäki-sarja. Poliisityön arkea, sarjan myötä tutuksi tulevat päähahmot ja tyypillisesti yksi rikos selvitettävänä per kirja. Jouhevasti etenevää rikosviihdettä, sopivasti jännitystä eikä teoksissa mennä kiduttamisjärjettömyyksiin. Lisäys: Räätälöidyt-kirjassa on teiniin kohdistuvaa väkivaltaa.

    Agatha Christie. Christien rikoskirjat on tietysti pakko nostaa tälle listalle. Perinteinen, salaperäinen, arvoituksellinen, jännittävä, mutta ei silti kamaluudella mässäilevä. Väkivallanteko itsessään ja sen yksityiskohdat eivät saa juurikaan palstatilaa näissä teoksissa; paljon kiinnostavampaa on arvoituksen ratkaiseminen ja motiivien avaaminen. Kuka sen teki? Miksi? Mielenkiintoinen detsku: Christien kirjoja on myyty maailmalla yhteensä yli kaksi miljardia kappaletta. Huimaa! Huom! Kurpitsajuhlassa (en ole itse lukenut) on kuulemma lapsiuhri.

    Kati Hiekkapelto. Kati Hiekkapellon ensimmäinen dekkari Kolibri ilmestyi vuonna 2013. Ihastuin siihen isosti! Todella hyvin rakennettu juoni, loistava päähenkilö ja yllättävä loppuratkaisu. Hiekkapelto on työskennellyt maahanmuuttajien opettajana ja asunut Serbiassa. Niinpä ei yllätä, että Hiekkapellon kirjojen päähenkilön, poliisi Anna Feketen juuret ovat entisen Jugoslavian alueilla. Anna on todentuntuinen henkilö ja mukava poikkeus kaikista niistä lukuisista kantasuomalaisista poliiseista, jotka seikkailevat suomalaiset dekkareissa. Fekete-sarjan kolme ensimmäistä teosta sopivat tälle listalle, uusin ei (Hiilloksen uhri on 5-vuotias lapsi).

    Maria Adolfssonin Doggerland-sarja. Olen lukenut tästä sarjasta vain yhden kirjan, mutta sen perusteella uskallan nostaa sarjan tälle listalle. Perinteisillä dekkarigenren elementeillä leikittelevä sarja. Se hunningolla oleva ongelmallinen poliisi onkin tällä kertaa keski-ikäinen nainen Karen Eiken Hornby, johon muododstuu lukiessa kaverillinen suhde.

    meren ja pirun välissä dekkarivinkit

    Christian Rönnbackan Antti Hautalehto -rikosromaanit (paitsi teos Julma). Ihan ensin pakko sanoa, että en itse juurikaan tykkää Vareksista. Niissä on liikaa sellaista ällömaskuliinisuus-hönöhönö-tissit-tissit-hönö-hönö-kaljaa-tissejä-läppää, joka vie tarinasta liikaa huomiota ja tilaa. ”Äijähuumori” ei kuitenkaan aina ole huono tehokeino. Joskus sellaista maskuliinista hikeä tursuavaa viihdettä on ihana lukea! Rönnbacka kirjoittaa hyvää äijäilyläppää, mutta se ei mene överiksi eikä se tunnu naisia esineellistävältä.

    dekkareita joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa

    Elina Backman Kun kuningas kuolee. Tämän vuoden yksi puhutuimpia ja suosituimpia dekkareita on Elina Backmanin esikoisteos Kun kuningas kuolee. Jatkoa on tulossa pian (ihanaa!). Tarina on jännittävä ja sopivan monimutkainen, ihmissuhdekuvaus on piristävän erilaista ja sukellus paikallishistoriaan tuo tarinaan mahtavan twistin. Tätä kirjaa ei malta laskea käsistä, mutta sitä uskaltaa silti lukea yksin pimeässä.

    Pekka Hiltusen Studio-sarja. Tämä on niin hyvä!! Jos et ole vielä tutustunut, tee se heti. Suomalaisnaiset pistävät tuulemaan Lontoossa ja antavat köniin pahiksille. Ah, miten ihanaa luettavaa! Voit lukea blogissani sarjan ensimmäisestä teoksesta Vilpittömästi sinun ja vähän myöhemmin ilmestyneestä teoksesta Varo minua.

    Stieg Larsson Millenimum-trilogia. Minä en olisi nostanut tätä yhtä rikoskirjallisuushistorian parasta trilogiaa tälle listalle, koska kirjat muistaakseni sisältävät aika paljon seksuaaliväkivallan kuvausta ja julmia tapahtumia, joita mm. legendaarinen päähenkilö Lisbeth Salander joutui kokemaan nuorena ja lapsena. (Koska useampi seuraajani mainitsi Millenium-trilogian pyytäessäni vinkkejä tälle listalle, nostin sen mukaan, mutta tämä siis varauksella.)

    Jo Nesbön Harry Hole -sarja ja uutuus, itsenäinen romaani Valtakunta. Parasta! Jo Nesböstä olen kirjoittanut niin usein, että vanhemmille seuraajilleni Nesbö-fanitukseni on jo tuttua. Ilmiömäiset juonenkäänteet, loistava henkilökuvaus ja tapahtumien ympärille maalatut kulissit ovat niin taidokkaasti tehtyjä, että en tiedä onko tässä genressä Nesbön voittanutta. Harry Hole -sarjassa riittää sarjamurhaajia, kiduttajia ja vaikka mitä kamaluuksia, mutta jos muistiini on luottaminen, olen aika varma, että lapsiin kohdistuvia rikoksia niissä ei ole. Olen lukenut Harry Hole sarjan ja kaikki muutkin Nesböltä suomennetut teokset, enkä muista yhtäkään lapsiin kohdistuvaa rikosta. Saatan olla väärässä, koska sivuja näissä kirjoissa on paljon ja osan lukemisesta on venynyt jo vaikka kuinka pitkä aika. Vinkkaathan kommenteissa, jos tiedät olevani väärässä. Kiitos! Lisäys: Torakat ei kuulemma kuulu tälle listalle. Poliisi-kirjassa viitataan lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin.

    dekkarivinkit

    Kun listaa dekkareita, joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, ei sopisi mainita tätä seuraavaa, mutta olkoon tämä se poikkeus. Stephen Kingin Laitos. Mies nimeltä Tim päätyy sattuman kautta pieneen kylään Etelä-Carolinaan. Ensin kuvataan Timin matkaa Yhdysvalloissa, liftaamista, roadtrip-tunnelmaa. Maanteiden numerot vilisevät. Sitten tarina yhtäkkiä kiskaistaan toiselle puolelle maata. Huippulahjakas nuori poika Luke kaapataan kotoaan, hänen vanhempansa murhataan ja poika kuljetetaan Laitokseen, jonne on koottu eri-ikäisiä lapsia ympäri maata. Laitos on paha paikka, jossa on paljon omituisia testejä ja pahoja työntekijöitä. Tarinassa lapset kokevat kamalia vääryyksiä, mutta pystyin silti kuuntelemaan teoksen, koska tarina oli niin tosimaailmasta irrallinen, että se ei tuntunut todelliselta eikä se kiinnittynyt mihinkään lukemani uutisen jättämään muistijälkeen.

    laitos stephen king dekkarivinkit

    Seuraajien suosituksia kirjoista, joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa

    Arttu Tuomisen kirjat. Olen lukenut vain viime vuonna ilmestyneen Verivelka-teoksen. Se ei ole perinteinen tiukkojen juonenkäänteiden takaa-ajotarina vaan solahtaa enemmän ihmisen sisäiseen maailmaan: salaisuuksiin, syyllisyydentunteisiin ja menneisiin tapahtumiin ja menneisyydessä annettuihin lupauksiin.

    dekkareita, joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa

    Patricia Cornwellin teokset. Luin Kay Scarpetta -dekkareita teininä vinon pinon, mutta en muista niistä enää yhtään mitään. Paitsi että ne olivat niin vetäviä, että luin kaiken, mitä kirjastosta löysin.

    Henning Mankell Wallander-teokset olen lukenut kaikki ja tykkäsin jokaisesta todella paljon. Ikävä kyllä Wallandereiden lukemisesta on jo niin kauan aikaa (suurimman osan luin ennen kuin sain lapsia), että en enää muista, oliko niissä paljon lapsiin kohdistuvia väkivaltakuvauksia vai ei.

    kirjavinkit

    Nämä kirjat saivat hajamainintoja seuraajilta:

    Tarquin Hall Vish Puri -sarja. Minulla on tästä intialaisetsiväsarjasta pari kirjaa hyllyssä, mutta en ole ehtinyt vielä aloittaa niitä. Vish Puri -sarjan vinkkasi minulle kirjallisuusalan rautainen ammattilainen, joten tästä sarjasta menen takuuseen. Yritän ehtiä lukemaan näitä ensi vuonna.

    Stuart Turton Evelynin seitsemän kuolemaa. Kustantajan (Otava) mukaan kyse on murhamysteeristä, joka yhdistelee Agatha Christien dekkarit ja Black Mirror tv-sarjan tunnelman yhteen pakettiin.

    Carin Gerhardsen, suomennettu Musta jää -trilleri ja Hammarby-dekkarisarjan ensimmäinen osa Piparkakkutalo.

    Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella. Taidemaailmaan liittyvä dekkari, jota on kehuttu jännittäväksi ja mukavasti eteenpäin soljuvaksi dekkariksi, jossa on mukana sivistävää taidehistoriaa. Viehättävän kuuloinen kombo!

    Outi Pakkanen on kirjoittanut lukuisia jännitysromaaneja, joista valtaosa sijoittuu Helsinkiin. Ihan nolottaa myöntää tämä suunnaton vääryys itseäni kohtaan, että en ole lukenut vielä ensimmäistäkään Paakkasen kirjaa. Ensi vuonna luen – olkoon tämä ainoa uudenvuodenlupaukseni.

    dekkarivinkit

    Kun J.K. Rowling alkoi kirjoittaa dekkareita, hän teki ne nimellä Robert Galbraith. Näiden dekkareiden päähenkilö Strike on etsivä, joka ratkoo henkirikoksiin liittyviä mysteerejä. Striken tähdittämiä brittidekkareita on tähän mennessä suomennettu viisi. Luin niistä ensimmäisen Käen kutsu. (Muistelisin, että se oli hyvä ja viihdyttävä, mutta ei tehnyt minuun sellaista vaikutusta, että olisin ahminut seuraavat osat niiden ilmestyttyä.)

    Nora Roberts Etsijät. Roberts on maailmalla tajuttoman suosittu kirjailija ja valtavan tuottelias. Hän on kirjoittanut yli 200 teosta (jaiks!). Etsijät sai pari mainintaa: se yhdistelee kuulemma hyvällä tavalla jännittävää rikoskirjaa ja romanttista viihdettä.

    Alex Michaelides Hiljainen potilas -teoksen loppuratkaisua monet kehuivat yhdeksi parhaista kautta aikojen. Psykoterapeutti alkaa auttamaan miehensä murhasta tuomittua naista psykiatrisessa sairaalassa.

    Louise Pennyn Three Pines -kylään sijoittuva dekkarisarja on seuraajieni mukaan leppoisa. Mukana on paljon bistroissa istuskelua ja herkuttelua. Suljetun paikan mysteerejä, kuoliaaksi säikäyttämistä ja sellaista muuta pikkuisen pelottavaa ja jännää, mutta ei kamalaa ja liian kammottavaa. Erityisen freesiä sekin, että tämän sarjan sankaripäähenkilö ei ole traumatisoitunut.

    Kirjastot, kirjakaupat ja kuunteluaikapalvelut

    Näistä kirjoista suurin osa löytyy kirjastoista ympäri Suomen. Uusimmat kirjat löytyvät kirjakaupoista – itse suosin yleensä Adlibriksen verkkokirjakauppaa. Olen huomannut, että siellä on usein edullisimmat hinnat. Klikkaa siis tästä edullisille kirjaostoksille! *

    Suurin osa tässä jutussa mainituista kirjoista löytyy myös luku- ja kuunteluaikapalveluista eli Bookbeatista, Storytelistä ja Nextstorystä. Storytel liippaa läheltä omaa työelämääni ja siksi tarjoan kaikille halukkaille 1 kuukauden maksuttoman kokeilujakson Storyteliin*. Neljän viikon ilmaisjakso on tarkoitettu uusille käyttäjille, eikä se sido mihinkään.

    Tähdellä merkkaamani linkit ovat affiliate-linkkejä, eli saan pienen provikan jos ostat jotain.

  • Prinsessa ja Hämähäkkimies sanoo hei!

    Mainos: Tammi

    Palataanpa reilu kymmenen vuotta ajassa taaksepäin. Muistan erittäin hyvin, kuinka silloin vannoin kautta kiven ja kuusenkannon, että sitten kun oma lapsi syntyy, meille EI TULE MITÄÄN PRINSESSAHOMMIA. Hahaa, no siinähän kesti muistaakseni tasan kaksi vuotta, kun meidänkin kodin kaapeista löytyi ensimmäiset Lumikki-asut, viitat ja tiarat. Kaverit kantoivat omille lapsilleen pieneksi jääneitä rooliasuja ja leluja ulko-ovesta sisään eteiseemme säkkikaupalla – ja tiedän, että olivat salaa onnellisia kun pääsivät glitteriansoista eroon. Ja meidän molemmat lapset niistä vuorotellen tietysti ihan fiiliksissä.

    Disney kirjat prinsessasadut

    Ajattelin sitten, että olkoon. Ne tykkäävät leikkiä näillä hörhelöillä, en jaksa vääntää. Ja olinhan itsekin katsonut lapsena Pienet Merenneidot, Tuhkimot ja muut Disney-leffat niin moneen kertaan, että suosituimmista VHS-kaseteista katkesi lopulta nauha. Sitä paitsi leikkiväthän ne muillakin asioilla: astioilla, muoviämpäreillä, autoilla, simpukankuorilla, ongintapeleillä, pehmoleluilla, vesipyssyillä, nukeilla, muovisilla eläimillä. Joten, kyllä. Kyllä meillä on leikitty myös prinsessaleikkejä.

    Islannissa alkoi näkyä Disney+-palvelu syksyllä, ilmeisesti samaan aikaan kuin Suomessakin. Sieltähän me on katsottu yhdessä jo vaikka mitä. Mä itse muistan parhaiten Pienen Merenneidon ja me katsottiinkin siksi se minun toiveestani ensimmäisenä. Osaan nimittäin vieläkin sen vuodelta 1989 peräisin olevan piirretyn vuorosanat ulkoa.

    Katsohan nyt, mitä tää on? Kaunis se on, vaan niin tuntematon. Minulla kaikki jo on….

    Meidän tytöille mieleenpainuvimpia noista Disneyn leffoista ovat olleet Frozenin ykkös- ja kakkososa. Katsoimme nekin Disney+:sta syksyllä. Frozenit! Ahh. Ei mitään ullakontuoksuista rakkaustarinaa ja keskeisiä ”tosi rakkauden suudelmia”, vaan ristiriitainen kesästä haaveileva lumiukko, sisarusten välinen ihmissuhde, aktiiviset naispäähenkilöt ja ihmisen sisäisen maailman ja ulkoisen maailman odotusten väliset ristiriidat. Frozenia on levollista katsoa feministinkin silmin.

    Prinsessakirjat

    Prinsessasatujen keskinäinen vertailu on tietysti epäreilua, koska Frozen on 2000-luvun lapsi. Lumikki taas on maailman ensimmäinen pitkä piirroselokuva. Walt Disneyn tuottama Lumikki ja Seitsemän kääpiötä tuli elokuviin vuonna 1937. Tottakai elokuva on ihan erilainen kuin se, joka valmistui kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin, #metoon aikakaudella. Maailma on aika erilainen nykyään kuin ennen toista maailmansotaa. Walt Disney on itse todennut piirroselokuvista seuraavaa (tämä lainaus on peräisin teoksesta Walt Disney: Elämänkerta, joka suomennettiin vuonna 2001):

    Piirrosfilmin ensimmäinen velvollisuus ei ole kuvata tai jäljentää todellista toimintaa, tai asioita kuten ne todellisuudessa ovat, vaan luoda elämän ja toiminnan karikatyyri; kuvata valkokankaalla asioita, jotka ovat vilahtaneet yleisön mielikuvituksessa; saattaa eloon sellaisia unikuvitelmia tai mielikuvituksen tuotteita, joita me kaikki olemme ajatelleet tai joista me olemme luoneet erilaisia kuvia elämämme aikana.

    Walt Disney

    Walt Disney kuoli kuutisenkymmentä vuotta sitten, mutta onhan tuo ajatus edelleen validi. Piirroselokuvat – elokuvat ylipäätään – ovat fantasiaa. Ne kertovat jotain siitä maailmasta, missä ne ovat syntyneet, mutta ne eivät kerro, miten asioiden pitäisi olla.

    Muutama vuosi Lumikin jälkeen valmistui Bambi. Seuraava iso hitti oli Tuhkimo, joka nähtiin elokuvateattereissa 1950-luvulla. Sarjoja, elokuvia, lyhytelokuvia, kirjoja, oheistuotteita. Kaupallisia floppeja mutta vielä enemmän kaupallisia menestyksiä. Kansainvälinen viihdejätti jakaa taatusti mielipiteitä, mutta samaan aikaan se on luonut paljon seikkailua, saanut meidät kokemaan iloa, jännitystä, surua, pelkoa, riemua. Luultavasti enemmän kuin mihin kukaan toinen viihdealan brändi on pystynyt.

    Tammi julkaisee Suomessa Disney-kirjat

    Suomessa Disneyn kirjoja julkaisee nykyään Tammi. Saimme myöhäissyksystä luettavaksi laatikollisen Disneyn, Marvelin ja Pixarin lastenkirjoja (Marvel ja Pixar ovat osa Disneytä). Valikoima on jäätävän kokoinen: isoja kirjoja, pieniä kirjoja, äänikirjoja, e-kirjoja, värityskirjoja… Tuntuu, että vaikka valitsin tutustuttavaksi vain ihan muutaman, niitä tuli silti valtavan paljon. Pienille lapsille, varttuneemmille lapsille, ääneen luettavaksi ja lapselle itse luettaviksi. Kirjoitin muutamasta kirjasta ylös omia ajatuksiani.

    Mainitsin tästä havainnostani jo instankin puolella mutta haluan sanoa sen nyt vielä täälläkin: käännökset ovat kaikissa näissä nyt lukemissani kirjoissa todella tasokkaita. Nimikkeitä ilmestyy vuositasolla todella paljon ja kiire on varmasti käännös- ja editointiporukalla melkoinen. Yllätyin, miten pieteetillä nämä oli tehty. Suomen kielen ystävä kiittää 🙂

    Disney kirjat

    Disneyn kultainen prinsessakirja on osa Tammen kultaiset kirjat -sarjaa. Kirjassa on tiiviissä muodossa (isot kuvat, vähän tekstiä) kymmenen klassisinta Disneyn prinsessatarinaa, esimerkiksi Tuhkimo, Lumikki, Prinsessa Ruusunen ja rohkea naissoturi Mulan. Tämä kirja oli mun mielestä erityisen kiinnostava siksi, että tarinoita lukemalla näki niin herkullisesti aikakausien vaihtelun. Lumikin ja Mulanin naiskuva, toiminnan motiivit ja tarinoiden kohokohdat ovat keskenään aivan erilaisia. Tarinat ovat aikansa lapsia, ja lukemalla monta prinsessatarinaa peräkkäin sen huomaa helposti. Viisivuotias Pampula tykkää kuunnella näitä satuja ja lukee lyhyitä lauseita jo itsekin. Sopii tosi hyvin iltasatuluettavaksi pienille lapsille ja heille, jotka ovat juuri oppineet itse lukemaan.

    Ja mitä noihin prinsessajuttuihin tulee – näemmä tämä aihe on mulle edelleen tärkeä, kun tekee mieli palata siihen tässäkin tekstissä näin usein…. Kyllähän niitä vanhoja tarinoita saa ja kuuluu analysoida, mutta toisaalta, niistä voi myös vain nauttia. Kyllä meillä on keskusteltu siitä, että oikeassa elämässä yksi pusu ei herätä ketään koomasta ja pohdittu, miksi Tuhkimoa kiusataan ja todettu, että on ihan syvältä hanurista sellainen toiminta. Mutta sitten. Aika usein meillä on myös vain katsottu näitä leffoja, luettu kirjoja ja syöty samalla poppareita.

    frozen 5 minuutin satuja

    Frozen 5 minuutin satuja. Tämä oli Pampulan ykkössuosikki näistä kirjoista. Kirja sisältää Frozen-fanille ja molemmat leffat nähneelle tuttuja tarinoita, mutta myös muutamia uusia, kuten esimerkiksi hauska satu Olafin sisaruksista. Nimensä mukaisesti tämän kirjan sadut ovat lyhyitä, kukin noin 5–10 minuutin mittaisia eli just passelia iltasatulukemista. Isot kuvat ja melko vähän tekstiä.

    Samu Sirkan joulutervehdys on erityisesti ”joulukirja”. Kirja on syönyt monta tv:stä tutun Disney-jouluklassikon tarinaa. Samu Sirkan joulutervehdys on kuitenkin niin paksu ja runsas teos (yli 300 sivua), että tästä riittää luettavaa vielä rutkasti joulun jälkeenkin. Kirjassa ovat mukana mm. seuraavat tarinat: Kaunotar ja Kulkuri, Aristokatit ja Pinokkio.

    samu sirkan joulutervehdys

    Autot – 5 minuutin satuja noudattaa samaa konseptia kuin viiden minuutin Frozen-sadut, paitsi että tässä kirjassa aiheena liikkuvat prinsessojen sijasta autot. Meillä kotona tämä Pixarin piirretty ei ole ollut kovin suuressa suosiossa, joten tämän kirjan tutustuminen jäi kokonaan mun vastuulle. Kirjassa on 12 noin viiden minuutin mittaista satua, joissa Salama McQueen ystävineen seikkailee. Päristelyä ja autoja, mutta myös ystävyyttä ja kavereiden auttamista.

    marvel supersankarit autot kirja

    Marvel Kultainen supersankarikirja oli porukan yllättäjä. Kirja kirvoitti Pampulassa erittäin innostuneen vastaanoton. Ja Pampulan reaktio pääsi yllättämään minut. En osannut aavistakaakaan, kuinka hyvin hän tuntee Hulkin ja Hämähäkkimiehen. Minähän raaakaaastaaaan Hämähäkkimiestä! Kirja on suunnattu nuoremmille lapsille, sillä supersankaritarinat ovat melko lyhyitä ja ytimekkäitä ja kuvat suuria ja värikkäitä. Oma tietämykseni supersankareista on todella rajoittunut, joten tämä kirja tarjosi minulle kätevän oppitunnin eri supersankarien alkuperään, supervoimiin ja toimintaan. ”Peter Parker oli aivan tavallinen teinipoika, kunnes häntä puraisi radioaktiivinen hämähäkki.” No niin, nyt tiedän tämänkin!

    Sudenpentujen käsikirja on näistä kirjoista se, joka on selkeästi suunnattu vanhemmille lapsille. Poimin tämän valikoimasta esikoinen (10 v) mielessäin. Hän rakastaa rakentaa majoja, etsiä aarteita, kehitellä viikinkitaisteluja kavereidensa kanssa rannalla (ovat rakennelleet puisia miekkoja oksista – kuinka söpöä!) ja tuunailla kaikenlaisia juttuja pahvilaatikoista ja tyhjistä tölkeistä ja pistää kasaan lankapuhelimia jogurttipurkeista. Sudenpentujen käsikirja on klassikko-opus kaikille pienille keksijöille ja luonnossa seikkailijoille. Kirjassa on ohjeet lähettimen tekoon, vinkkejä turvallisiin rantaleikkeihin, siellä kerrotaan kuinka tajuton elvytetään, annetaan vinkkejä piirtämisee, ohjeet paperilinnun taitteluun ja vaikka mitä muuta. Mahtava opus, jota jäin itsekin lukemaan ihan silkasta mielenkiinnosta.

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson