• Kirjavinkkejä – dekkareita joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa

    Rakastan dekkareita. Luen ja kuuntelen kymmeniä vuodessa. Minulla on muutamia kestosuosikkeja ja olen älyttömän iloinen löyätessäni uusia timantteja, joissa on mehevät henkilöhahmot, rullaava kerronta, yhteiskunnallista syvyyttä, sopivan kiero juoni ja uniikki tunnelma. Viimeisten vuosien aikana olen kuitenkin joutunut jättämään useamman dekkarin kesken tai kuunnellut niitä vain valikoiden (ja lukujen yli hyppiminen ei oikein toimi dekkarigenressä), koska kirjojen tarinat ovat sisältäneet lapsiin kohdistuvia rikoksia.

    dekkareita, joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa

    En osaa sanoa, milloin herkkyyteni tähän aiheeseen tarkalleen ottaen alkoi. Ehkä silloin reilu kymmenen vuotta sitten julkaistiin vähemmän sellaisia dekkareita, joihin sisältyi lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Välillä nimittäin tuntuu, että nykydekkareihin ei saada shokkiefektiä muutoin kuin kuvailemalla yhä karmeampia rikoksia, jotka kohdistuvat kaikista puolustuskyvyttömimpiin. Tai sitten kouraani ei vain juurikaan osunut silloin viime vuosikymmenellä sellaisia kirjoja, joita en pystynyt lukemaan. Tai sitten oma nahkani on ohentunut omien lasten myötä.

    Noh, oli syy mikä tahansa, tiedostan vahvasti sen läsnäolon. Minähän olen se tyyppi, joka lukee ennen jokaisen uuden elokuvan katsomista IMDB:stä parental advisoryn. Sen luettuani pystyn arvioimaan, voinko katsoa kyseisen elokuvan vai en. Ennen dekkarien lukua googlaan kirjablogit, katson kirjojen takakansitekstit ja luen kirja-arvioit sillä silmällä, että onko näissä lapsiuhreja vai ei. Jos on, pyrin jättämään väliin.

    Olen itse kaivannut tällaista listaa. Ja nyt sen ensimmäinen versio on valmis! Olen koonnut tähän juttuun listan dekkareista, joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Osan kirjoista olen lukenut itse. Jutun loppupuolella on lista sellaisista dekkareista, joista sain vinkkejä Instagramin kautta. Jos listalle on eksynyt jotain, joka joutaisi sieltä pois, jätä kommentti kommenttikenttään, niin muut jutun lukijat eivät vahingossa eksy väärille sivuille. Jos listalle pitäisi ehdottomasti lisätä joku teos, vinkkaa ihmeessä siitäkin. Parhaat kirjavinkit on tehty jaettaviksi.

    Dekkareita, joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa

    Elly Griffithsin Ruth Galloway -sarja kokonaisuudessaan. Tunnelma on sekoitus Neiti Marplea ja Sydämen asialla -teeveesarjaa. Historiaa, brittiläisen elämänmenoa, vanhoja kartanoita ja kauniita maisemia. Sarjan päähenkilö arkeologi Ruth Galloway on hyvinvoiva, ahkera, eikä hän juopottele. Lisämausteen tarinan maailmaan tuo tavanomaisesta poikkeavat perhejärjestelyt ja hykerryttävät ihmissuhdekuviot. Hyvä esimerkki siitä, kuinka dekkari voi olla hiton hyvä olematta raaka. Lisäys: sarjan ensimmäisessä osassa Risteyskohdat selvitellään kuolleen lapsen tapausta.

    Aavekentät dekkarivinkit ei lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa

    Jarkko Sipilän Takamäki-sarja. Realistista poliisityön kuvausta, päähenkilöt joihin olen monien vuosien aikana kiintynyt, sopivasti vauhtia, alamaailman kuvausta ja rikokset, joissa harvoin jos koskaan uhrina on lapsi (paitsi: keväällä 2020 ilmestyneesä Syy tappaa -kirjassa on uhrina nuori tyttö ja vuonna 2019 ilmestyenessä Uhripelissä on alussa lapseen kohdistuva uhkaus – kuuntelin ensimmäisen luvun kaksinkertaisella nopeudella). Olen lukenut tai kuunnellut kaikki Sipilän teokset paitsi tuota uusinta juurikin sen aiheen takia.

    Taavi Soininvaaran Ratamo-sarja. Mahtavaa toimintaa, rajua juonenpyöritystä ja kiinnostavat päähahmot. Pahikset jäävät ohuiksi hahmoiksi, mutta huomaan, että niihin vakkarihyviksiin tutustuu ja kiintyy sarjan aikana. Ratamo-sarjan lukeminen on kuin nautinollisen action-leffan katsomista. Väkivallanteot tapahtuvat kansainvälisen politiikan areenoilla, eivät kodeissa tai muualla ihmisten yksityiselämässä. Kaikki tässä sanottu koskee mielestäni myös Ilkka Remeksen poliittisia trillereitä ja jännityskirjoja.

    Arnaldur Indridasonin Erlendur-sarja on islantilainen kestosuosikkini. Synkkiä tarinoita, joiden juuret ulottuvat usein monien vuosikymmenten päähän Islannin historiassa. Sarjassa ei kuvata sarjamurhaajia eikä kiduttajia, vaan usein syyllisiä ja uhreja ovat ihan ”tavallisenoloiset ihmiset”, jotka ovat joutuneet kohtalon kynsiin ja historian painolastin töytäisemiksi. Huom! Haudanhiljaisesta-kirjassa on rankkaa perheväkivallan kuvausta ja Talvikaupunki-teoksessa uhri on kouluikäinen lapsi.

    dekkareita, joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa

    Max Seeckin Jessica Niemi -sarjasta on ilmestynyt kaksi osaa. Uskollinen lukija ja Pahan verkko. Niemi elää outoa kaksoiselämää ja hänen omasta lapsuudestaan löytyy paljon onnettomuutta (hänen pikkuveljensä kuolema kuvaillaan moneen kertaan, mutta toistuvuudesta huolimatta se ei sisällä rajua väkivallankuvausta). Niemi on taitava poliisi, mutta ihmissuhteissa problemaattinen. Juonissa mennään lujaa ja kurvataan nopeissa käänteissä. Seeck osaa tosiaan kirjoittaa kovan tason jännitysromaaneja! Olen lukenut myös Seeckin aiemmat teokset (entisen Jugoslavian alueelle hajoamissotiin paikantuvan trilogian; se sisälsi jonkin verran häiritsevää väkivallankuvausta).

    Max Seeck uskollinen lukija

    Seppo Jokisen tuotanto. Tamperelaispoliisi Sakari Koskinen –sarjassa on ilmestynyt kymmeniä teoksia. Koskinen-sarja on mielestäni samaa sorttia kuin Jarkko Sipilän Takamäki-sarja. Poliisityön arkea, sarjan myötä tutuksi tulevat päähahmot ja tyypillisesti yksi rikos selvitettävänä per kirja. Jouhevasti etenevää rikosviihdettä, sopivasti jännitystä eikä teoksissa mennä kiduttamisjärjettömyyksiin. Lisäys: Räätälöidyt-kirjassa on teiniin kohdistuvaa väkivaltaa.

    Agatha Christie. Christien rikoskirjat on tietysti pakko nostaa tälle listalle. Perinteinen, salaperäinen, arvoituksellinen, jännittävä, mutta ei silti kamaluudella mässäilevä. Väkivallanteko itsessään ja sen yksityiskohdat eivät saa juurikaan palstatilaa näissä teoksissa; paljon kiinnostavampaa on arvoituksen ratkaiseminen ja motiivien avaaminen. Kuka sen teki? Miksi? Mielenkiintoinen detsku: Christien kirjoja on myyty maailmalla yhteensä yli kaksi miljardia kappaletta. Huimaa! Huom! Kurpitsajuhlassa (en ole itse lukenut) on kuulemma lapsiuhri.

    Kati Hiekkapelto. Kati Hiekkapellon ensimmäinen dekkari Kolibri ilmestyi vuonna 2013. Ihastuin siihen isosti! Todella hyvin rakennettu juoni, loistava päähenkilö ja yllättävä loppuratkaisu. Hiekkapelto on työskennellyt maahanmuuttajien opettajana ja asunut Serbiassa. Niinpä ei yllätä, että Hiekkapellon kirjojen päähenkilön, poliisi Anna Feketen juuret ovat entisen Jugoslavian alueilla. Anna on todentuntuinen henkilö ja mukava poikkeus kaikista niistä lukuisista kantasuomalaisista poliiseista, jotka seikkailevat suomalaiset dekkareissa. Fekete-sarjan kolme ensimmäistä teosta sopivat tälle listalle, uusin ei (Hiilloksen uhri on 5-vuotias lapsi).

    Maria Adolfssonin Doggerland-sarja. Olen lukenut tästä sarjasta vain yhden kirjan, mutta sen perusteella uskallan nostaa sarjan tälle listalle. Perinteisillä dekkarigenren elementeillä leikittelevä sarja. Se hunningolla oleva ongelmallinen poliisi onkin tällä kertaa keski-ikäinen nainen Karen Eiken Hornby, johon muododstuu lukiessa kaverillinen suhde.

    meren ja pirun välissä dekkarivinkit

    Christian Rönnbackan Antti Hautalehto -rikosromaanit (paitsi teos Julma). Ihan ensin pakko sanoa, että en itse juurikaan tykkää Vareksista. Niissä on liikaa sellaista ällömaskuliinisuus-hönöhönö-tissit-tissit-hönö-hönö-kaljaa-tissejä-läppää, joka vie tarinasta liikaa huomiota ja tilaa. ”Äijähuumori” ei kuitenkaan aina ole huono tehokeino. Joskus sellaista maskuliinista hikeä tursuavaa viihdettä on ihana lukea! Rönnbacka kirjoittaa hyvää äijäilyläppää, mutta se ei mene överiksi eikä se tunnu naisia esineellistävältä.

    dekkareita joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa

    Elina Backman Kun kuningas kuolee. Tämän vuoden yksi puhutuimpia ja suosituimpia dekkareita on Elina Backmanin esikoisteos Kun kuningas kuolee. Jatkoa on tulossa pian (ihanaa!). Tarina on jännittävä ja sopivan monimutkainen, ihmissuhdekuvaus on piristävän erilaista ja sukellus paikallishistoriaan tuo tarinaan mahtavan twistin. Tätä kirjaa ei malta laskea käsistä, mutta sitä uskaltaa silti lukea yksin pimeässä.

    Pekka Hiltusen Studio-sarja. Tämä on niin hyvä!! Jos et ole vielä tutustunut, tee se heti. Suomalaisnaiset pistävät tuulemaan Lontoossa ja antavat köniin pahiksille. Ah, miten ihanaa luettavaa! Voit lukea blogissani sarjan ensimmäisestä teoksesta Vilpittömästi sinun ja vähän myöhemmin ilmestyneestä teoksesta Varo minua.

    Stieg Larsson Millenimum-trilogia. Minä en olisi nostanut tätä yhtä rikoskirjallisuushistorian parasta trilogiaa tälle listalle, koska kirjat muistaakseni sisältävät aika paljon seksuaaliväkivallan kuvausta ja julmia tapahtumia, joita mm. legendaarinen päähenkilö Lisbeth Salander joutui kokemaan nuorena ja lapsena. (Koska useampi seuraajani mainitsi Millenium-trilogian pyytäessäni vinkkejä tälle listalle, nostin sen mukaan, mutta tämä siis varauksella.)

    Jo Nesbön Harry Hole -sarja ja uutuus, itsenäinen romaani Valtakunta. Parasta! Jo Nesböstä olen kirjoittanut niin usein, että vanhemmille seuraajilleni Nesbö-fanitukseni on jo tuttua. Ilmiömäiset juonenkäänteet, loistava henkilökuvaus ja tapahtumien ympärille maalatut kulissit ovat niin taidokkaasti tehtyjä, että en tiedä onko tässä genressä Nesbön voittanutta. Harry Hole -sarjassa riittää sarjamurhaajia, kiduttajia ja vaikka mitä kamaluuksia, mutta jos muistiini on luottaminen, olen aika varma, että lapsiin kohdistuvia rikoksia niissä ei ole. Olen lukenut Harry Hole sarjan ja kaikki muutkin Nesböltä suomennetut teokset, enkä muista yhtäkään lapsiin kohdistuvaa rikosta. Saatan olla väärässä, koska sivuja näissä kirjoissa on paljon ja osan lukemisesta on venynyt jo vaikka kuinka pitkä aika. Vinkkaathan kommenteissa, jos tiedät olevani väärässä. Kiitos! Lisäys: Torakat ei kuulemma kuulu tälle listalle..

    dekkarivinkit

    Kun listaa dekkareita, joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, ei sopisi mainita tätä seuraavaa, mutta olkoon tämä se poikkeus. Stephen Kingin Laitos. Mies nimeltä Tim päätyy sattuman kautta pieneen kylään Etelä-Carolinaan. Ensin kuvataan Timin matkaa Yhdysvalloissa, liftaamista, roadtrip-tunnelmaa. Maanteiden numerot vilisevät. Sitten tarina yhtäkkiä kiskaistaan toiselle puolelle maata. Huippulahjakas nuori poika Luke kaapataan kotoaan, hänen vanhempansa murhataan ja poika kuljetetaan Laitokseen, jonne on koottu eri-ikäisiä lapsia ympäri maata. Laitos on paha paikka, jossa on paljon omituisia testejä ja pahoja työntekijöitä. Tarinassa lapset kokevat kamalia vääryyksiä, mutta pystyin silti kuuntelemaan teoksen, koska tarina oli niin tosimaailmasta irrallinen, että se ei tuntunut todelliselta eikä se kiinnittynyt mihinkään lukemani uutisen jättämään muistijälkeen.

    laitos stephen king dekkarivinkit

    Seuraajien suosituksia kirjoista, joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa

    Arttu Tuomisen kirjat. Olen lukenut vain viime vuonna ilmestyneen Verivelka-teoksen. Se ei ole perinteinen tiukkojen juonenkäänteiden takaa-ajotarina vaan solahtaa enemmän ihmisen sisäiseen maailmaan: salaisuuksiin, syyllisyydentunteisiin ja menneisiin tapahtumiin ja menneisyydessä annettuihin lupauksiin.

    dekkareita, joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa

    Patricia Cornwellin teokset. Luin Kay Scarpetta -dekkareita teininä vinon pinon, mutta en muista niistä enää yhtään mitään. Paitsi että ne olivat niin vetäviä, että luin kaiken, mitä kirjastosta löysin.

    Henning Mankell Wallander-teokset olen lukenut kaikki ja tykkäsin jokaisesta todella paljon. Ikävä kyllä Wallandereiden lukemisesta on jo niin kauan aikaa (suurimman osan luin ennen kuin sain lapsia), että en enää muista, oliko niissä paljon lapsiin kohdistuvia väkivaltakuvauksia vai ei.

    kirjavinkit

    Nämä kirjat saivat hajamainintoja seuraajilta:

    Tarquin Hall Vish Puri -sarja. Minulla on tästä intialaisetsiväsarjasta pari kirjaa hyllyssä, mutta en ole ehtinyt vielä aloittaa niitä. Vish Puri -sarjan vinkkasi minulle kirjallisuusalan rautainen ammattilainen, joten tästä sarjasta menen takuuseen. Yritän ehtiä lukemaan näitä ensi vuonna.

    Stuart Turton Evelynin seitsemän kuolemaa. Kustantajan (Otava) mukaan kyse on murhamysteeristä, joka yhdistelee Agatha Christien dekkarit ja Black Mirror tv-sarjan tunnelman yhteen pakettiin.

    Carin Gerhardsen, suomennettu Musta jää -trilleri ja Hammarby-dekkarisarjan ensimmäinen osa Piparkakkutalo.

    Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella. Taidemaailmaan liittyvä dekkari, jota on kehuttu jännittäväksi ja mukavasti eteenpäin soljuvaksi dekkariksi, jossa on mukana sivistävää taidehistoriaa. Viehättävän kuuloinen kombo!

    Outi Pakkanen on kirjoittanut lukuisia jännitysromaaneja, joista valtaosa sijoittuu Helsinkiin. Ihan nolottaa myöntää tämä suunnaton vääryys itseäni kohtaan, että en ole lukenut vielä ensimmäistäkään Paakkasen kirjaa. Ensi vuonna luen – olkoon tämä ainoa uudenvuodenlupaukseni.

    dekkarivinkit

    Kun J.K. Rowling alkoi kirjoittaa dekkareita, hän teki ne nimellä Robert Galbraith. Näiden dekkareiden päähenkilö Strike on etsivä, joka ratkoo henkirikoksiin liittyviä mysteerejä. Striken tähdittämiä brittidekkareita on tähän mennessä suomennettu viisi. Luin niistä ensimmäisen Käen kutsu. (Muistelisin, että se oli hyvä ja viihdyttävä, mutta ei tehnyt minuun sellaista vaikutusta, että olisin ahminut seuraavat osat niiden ilmestyttyä.)

    Nora Roberts Etsijät. Roberts on maailmalla tajuttoman suosittu kirjailija ja valtavan tuottelias. Hän on kirjoittanut yli 200 teosta (jaiks!). Etsijät sai pari mainintaa: se yhdistelee kuulemma hyvällä tavalla jännittävää rikoskirjaa ja romanttista viihdettä.

    Alex Michaelides Hiljainen potilas -teoksen loppuratkaisua monet kehuivat yhdeksi parhaista kautta aikojen. Psykoterapeutti alkaa auttamaan miehensä murhasta tuomittua naista psykiatrisessa sairaalassa.

    Louise Pennyn Three Pines -kylään sijoittuva dekkarisarja on seuraajieni mukaan leppoisa. Mukana on paljon bistroissa istuskelua ja herkuttelua. Suljetun paikan mysteerejä, kuoliaaksi säikäyttämistä ja sellaista muuta pikkuisen pelottavaa ja jännää, mutta ei kamalaa ja liian kammottavaa. Erityisen freesiä sekin, että tämän sarjan sankaripäähenkilö ei ole traumatisoitunut.

    Kirjastot, kirjakaupat ja kuunteluaikapalvelut

    Näistä kirjoista suurin osa löytyy kirjastoista ympäri Suomen. Uusimmat kirjat löytyvät kirjakaupoista – itse suosin yleensä Adlibriksen verkkokirjakauppaa. Olen huomannut, että siellä on usein edullisimmat hinnat. Klikkaa siis tästä edullisille kirjaostoksille! *

    Suurin osa tässä jutussa mainituista kirjoista löytyy myös luku- ja kuunteluaikapalveluista eli Bookbeatista, Storytelistä ja Nextstorystä. Storytel liippaa läheltä omaa työelämääni ja siksi tarjoan kaikille halukkaille 1 kuukauden maksuttoman kokeilujakson Storyteliin*. Neljän viikon ilmaisjakso on tarkoitettu uusille käyttäjille, eikä se sido mihinkään.

    Tähdellä merkkaamani linkit ovat affiliate-linkkejä, eli saan pienen provikan jos ostat jotain.

  • Dekkarivinkit kesään – aina saa jännittää

    Dekkarivinkit kaupallisessa yhteistyössä: Werner Söderström

    Puhutaanpa hetki syvällisestä kirjallisuudesta eli siis dekkareista, rikosromskuista, jännäreistä. Kevyttä hömppää, liukuhihnatavaraa ja epäuskottavia halpoja juonenkäänteitä? No ei tosiaankaan! Se ettei pidä dekkareista on vähän sama kuin sanoisi että ei pidä säästä. Sitä on niin monenlaista.

    Laitos Stephen King kirjavinkki

    Maailmassa on paljon dekkarikirjallisuutta. Variaatiota riittää. Historiallisia dekkareita, juonivetoista action-dekkaria, ihmissuhdedekkareita, yliluonnollisia dekkareita, realistisia poliisityön kuvauksia ja yhteiskunnallisesti kantaaottavaa rikoskirjallisuutta.

    Hyvä dekkari on paitsi vetävää viihdettä myös tarkkanäköistä ympäristön kuvausta ja yhteiskunnan kanssa keskustelua. Kirjailija Ian Rankin on osuvasti sanonut, että ennen kuin menee uuteen kaupunkiin tai maahan, hän lukee sinne sijoittuvan dekkarin. Dekkari kun kertoo usein parhaiten siitä, mitä kyseisessä paikassa ja yhteiskunnassa parhaillaan on meneillään. Se kertoo jotain sellaista, mistä muu isot massat tavoittava viihde ei vielä äänekkäästi puhu. Toki hyvän dekkarin keskiössä pitää olla juoni, mutta se on vain osa stooria. Tarinan tapahtumapaikat, puheenaiheet ja henkilökuvaus usein näyttävät paljon ympäröivästä yhteiskunnasta. Usein jopa enemmän kuin muu proosa, jolla saattaa olla myös ns. ylevämpiä taiteellisia tarkoitusperiä kuin viihteeksi luokitellulla rikoskirjallisuudella. Väitän, että rikoskirjallisuus kehtaa katsoa suoremmin kohti. Se on yksi hyvä syy lisää fanittaa dekkareita.

    Dekkarivinkit

    Tänä keväänä olen lukenut ja kuunnellut tukun dekkariuutuuksia Tammelta ja WSOY:ltä. Ne kaikki olivat omalla tavallaan hirvittävän kiehtovia. Valitsin lukemistani kirjoista kokonaisuuden, joka sisältää keskenään hyvin erilaisia rikoskirjoja. Olkais siis hyvä, dekkarvinkit, joista löytyy vaihtoehtoja eri makuihin.

    meren ja pirun välissä dekkarivinkit

    Tämä! On! Mahtava! Anteeksi huutomerkit, mutta olen tästä kirjasta hirvittävän innoissani. Meren ja pirun välissä on Doggerland-dekkarisarjan uusin suomennos. Kirjassa on paljon dekkareiden lukijalle tuttuja elementtejä: vähän hunningolla oleva poliisi, jota painaa ihmissuhdekiemurat, elämisen vaikeus ja reistaava terveys. Alueella riehuu hemmetin ällöttävä seksuaalirikollinen, joka aiheuttaa kauhua yhteisön asukkaissa. Kiinnostavan kirjasta tekee se, mikä tässä on toisin. Alkoholia aika paljon nauttiva ja liikuntaa vierastava päähenkilö onkin nainen. Jes! Kerrankin rikoksia selvittää poliisi, jolla on tukku nordicnoir-piirteitä, mutta hän ei olekaan keski-ikäinen mies vaan keski-ikäinen nainen. Kotoiselta ja arkiselta tuntuva Karen Eiken Hornby on päähenkilö, joka alkaa välittömästi tuntua lähes kaverilliselta.

    Doggerland, jonne kirja sijoittuu, on keksitty paikka. Sellaista ei ole olemassa. Kuinka raikkaalta tuntuikaan lukea rikoskirjaa, joka ei tapahdu Reykjavikissa, Oslossa, Lontoossa, Tampereella, Porvoossa, Helsingissä, Tukholmassa, Dublinissa tai Malmössä vaan Doggerlandissa. Kuvitteellinen saarivaltio Tanskan ja Britannian välissä. Maa, jossa on oma kieli, oma raha ja omat juhlapäivät. Kerrassaan kutkuttavaa! Doggerland-niminen paikka on tosin ennen muinoin ollut olemassa. Tuhansia vuosia sitten tuonniminen maa-alue jäi mannerjäätiköiden sulamisvesien alle jossain päin Pohjanmerta. Merta, vuoristoa, autioita paikkoja – kuulostaa vieraalta mutta silti tutulta. Kirjaa lukiessa olin välillä ihan omien mielikuvitusteni Islannissa.

    kirjavinkit äänikirja dekkarivinkit

    Meren ja pirun välissä on päähenkilövalinnan ja tapahtumapaikan osalta raikas uusi tuulahdus mutta sisällön kannalta ihanan perinteinen dekkari syvällisine tunnelmakuvauksineen, huonoine ilmoineen ja juonen tarjoilemine langanpätkineen, jotka kasaamalla loppuratkaisu alkaa vähitellen selvitä. Meren ja pirun välissä -kirjaan tarttuminen aiheuttaa samanlaisen ihastuksen tunteen kuin vaatekaapista vanhan suosikkivillapaidan esille ottaminen. Miten olen voinutkin hetkeksi unohtaa, että täällä oli tämmöinen aarre?

    Maria Adolfsson. Meren ja pirun välissä. Suomentanut Terhi Vartia. Lyhyesti kuvailtu: tuulinen, tunnelmallinen, salaperäinen, jännittävä, riuska mutta haavoittuvainen poliisipäähenkilö.

    laitos stephen king dekkarivinkit

    Dekkarivinkit-jutussa eteenpäin eli kirjaan, joka räsäytti Instagramin viestiboksin täyteen. Tämä kirja on herättänyt valtavasti keskustelua, innostusta ja epäilyjäkin (koska King). Kevään isoin yllättäjä minulle itselleni oli Stephen Kingin uutuus Laitos. King on kirjoittanut kymmeniä kirjoja useiden vuosikymmenten mittaisen uransa aikana. Hohto taisi olla ensimmäisiä teoksia, joita itse aikanaan luin kannesta kanteen. Jättietanat ja zombielemmikkikoirat ovat minulle liikaa, joten en ole noin yleisesti ollut järin innoissani Kingin kirjoista. Mutta nyt. Voi juma! Laitos on yksi kiehtovimpia kirjoja, mitä olen kädessäni pitänyt. Sen juoni polttaa, henkilöt tulevat lähelle ja poliittisuus velloo vahvoina aaltoina tarinan pohjavesissä.

    Tarina alkaa verkkaiseen tahtiin. Mies nimeltä Tim päätyy sattuman kautta pieneen kylään Etelä-Carolinaan yökolkuttajaksi. Ensin kuvataan Timin matkaa Yhdysvalloissa, liftaamista, roadtrip-tunnelmaa. Maanteiden numerot vilisevät. Sitten tarina yhtäkkiä kiskaistaan toiselle puolelle maata. Huippulahjakas nuori poika Luke kaapataan kotoaan, hänen vanhempansa murhataan ja poika kuljetetaan Laitokseen, jonne on koottu eri-ikäisiä lapsia ympäri maata. Laitos on paha paikka, jossa on Etuosa ja Takaosa, paljon omituisia testejä ja pahoja työntekijöitä. Nämä kaksi tarinaa kohtaavat kirjan loppupuolella ja yksi tarinan loppukohtauksista (niitä on monta, ihmeellistä kyllä) on mahtavaa, sielua puhdistavaa tarantinoa.

    Bookbeat dekkarivinkit kevät

    Minusta tuntuu, että kaikki yritykset kuvailla Laitosta, tekevät kirjalle hallaa. Teos on niin monisyinen, että yhden asian kuvailu saa tuntumaan siltä kuin ohittaisin ne kaikki muut tärkeät asiat. Jos tykkäät vetävästä kerronnasta, kiehtovista henkilöhahmoista, etkä vierasta jännitystä, tartu tähän kirjaan. Ja vielä parempaa: kuuntele se! Tämä menee nyt ihan kehumiseksi, mutta äänikirjan lukija Antti Jaakola puhaltaa kirjan tarinan todella käyntiin. Hän antaa Laitoksen hahmoille sielun ja syvyyden. Tämän kirjan maailma avautui itselleni syvällisemmin äänikirjana.

    Stephen King. Laitos. Suomentanut Ilkka Rekiaro. Lyhyesti kuvailtu: suuri tarina, poliittinen, salaliitto, kauhun elementtejä.

    Niko Rantsi Sinun puolestasi vuodatettu dekkarivinkit

    Sitten otetaankin suunta Yhdysvalloista Suomeen ja vaihdetaan konkarikirjailijasta ensikertalaiseen. Koska eihän dekkarivinkit voi olla kattava ilman yhtä lupaavaa esikoiskirjailijaa! Suomen Keskusrikospoliisissa työskentelevä Niko Rantsi kirjoitti ensimmäisen kirjansa, joka ilmestyi toukokuussa. Sinun puolestasi vuodatettu on dekkari, jonka kuuntelin ja luin loppuun yhden päivän aikana. Tarina houkuttelevuus ei syntynyt erityisestä juonesta tai uskomattomista juonenkäänteistä. Tämä on ennen kaikkea ihmisromaani ja kurkkaus poliisityön arkeen. Yhtenä hetkenä ihminen vaativassa ja stressaavassa työroolissa, toisena hetkenä kotona perheen parissa. Paini jaksamisen ja resurssipulan kanssa yhteiskunnan varjoissa. Vittumaisia rikollisia ja välillä toivottomaltakin tuntuvaa rikostutukintaa.

    dekkarivinkit kevät 2020

    Tämä teos eroaa monista muista suomalaista poliisityötä kuvaavista rikoskirjoista siinä, että päähenkilö Veli-Matti Suojanen on järjestyspoliisi eli tekee poliisissa sitä ruohonjuuritason hommaa. Oman mausteen juttuihin tuo Suojasen kokema työhön liittyvä häirintä ja hänen lapsuudenystävänsä, joka ajautuu talousvaikeuksien kautta rikollisiin hommiin. Tämä tuo hyvällä tavalla mieleeni Marko Kilven dekkarit, joista olen tykännyt paljon. Loistavaa saada lisää saman tyylin edustajia.

    Niko Rantsi. Sinun puolestasi vuodatettu. Lyhyesti kuvailtu: realistinen, kiinnostava, inhimillinen, myös sisäisen maailman kuvausta.

    Pauliina Susi Pulssi

    Mitä jos tietokone kaappaa vallan käyttäjältä ja alkaa tehdä mitä huvittaa? Entä jos robotit hyökkäävät? Tai joku ulkopuolinen pääsee tarkkailemaan sinua sinun oman tietokoneesi kautta? Näitä älykkään ja koneellistuvan maailman teemoja on pyöritellyt Pauliina Susi kolmessa rikoskirjassaan. Trilogian ensimmäisestä osasta Takaikkuna Susi sai Johtolanka-palkinnon, Pulssi päättää trilogian. Pulssissa ollaan pakkasessa ja pimeässä, kun tekoäly alkaa kaapata itselleen valtaa. Sosiologi-Leian lisäksi teoksessa seikkailee hakkerikamu Timo. Jos et ole lukenut Suden aikaisempia Leia-kirjoja, ei huolta. Huomasin, että Pulssiin pääsee kiinni näin uutenakin lukijana, sillä henkilöistä ja taustoista kerrotaan sen verran pitkästi. Tästä teoksesta tuli paikoitellen samanlaisia säväreitä kuin kirjoista Nainen junassa, Kiltti tyttö ja Teräviä esineitä.

    Pauliina Susi. Pulssi. Neljä kuvailevaa sanaa: ei-raaka, psykologista jännitystä, tieteiskauhua, hippusellinen yhteiskunnallista viihdettä.

    Aavekentät kirjavinkki

    Aavekentät on herkullinen sekoitus Neiti Marplea ja Sydämen asialla -tunnelmaa. Hurmaava dekkarisarja historian, brittiläisen elämänmenon, vanhojen kartanoiden ja kauniiden maisemien ystäville. Arkeologi Ruth Gallowaystä kertovan sarjan uutuus Aavekentät on taattua Elly Griffithsiä. Arkeologisia salaisuuksia, kohteliaisuuden ja hiljaisen pintakuoren alle painettuja tapahtumia, kiehtovia päähenkilöitä. Kun uuden asuinalueen maansiirtotöissä löydetään lentokoneen hylky ja hylystä ihminen, Ruth kutsutaan paikalle tutkimaan asiaa. Kuka lentäjä oli? Miten ihmeessä hän on päätynyt tänne? Kuka ei nyt kerro ihan kaikkea? Aavekentät vie keskelle hienostosuvun salaisuuksia. Ruth on poikkeuksellisen mukava dekkarikirjan päähenkilö. Hyvinvoiva, ahkera, ei juopottele. Arkeologina hän kaivelee todella vanhoja juttuja ja tulee siinä sivussa paljastaneeksi monenlaisia syy-seuraussuhteita. Lisämausteen tarinan maailmaan tuo tavanomaisesta poikkeavat perhejärjestelyt ja hykerryttävät ihmissuhdekuviot.

    Elly Griffiths. Aavekentät. Suomentanut Anna Kangasmaa. Lyhyesti kuvailtu: herttainen, ei-pelottava, viihdyttävä, älykäs.

    Ahnhem x tapaa kuolla

    Sitten jotain ihan toisenlaista. Ruotsalaiskirjailija Stefan Ahnhem on erityisen tunnettu Fabin Risk -dekkarisarjastaan ja mm. Wallander-televisiosarjan käsikirjoittajana. Ahnhemia voisi parhaiten kuvailla uuden polven rikoskirjailijana. Hän ei möyhi vanhemman ruotsalaisdekkariperinteen mukaan yhteiskunnan varjopuolia katuojasta käsin tai ota juurikaan yhteiskunnallisesti kantaa. Ahnhemin rikoskirjoissa tapahtuu paljon ja vauhdilla. Tiukkoja juonenkäänteitä, sarjamurhaaja ja arpakuutio on läsnä tässä kirjailijan uusimmassa suomennoksessa. X tapaa kuolla on Fabian Risk -sarjan viides teos ja juonivetoisten dekkareiden ystävien herkkupala. Ja tiedättekös mitä, pakko sanoa että tämä kirja toimii paremmin äänikirjana kuin ruudulta tai paperilta luettuna. Vahvaääninen Jukka Pitkänen on tämän tyyppiselle action-kirjalle loistava lukija. Kiihkeätempoinen teos on mitä parhainta lenkkiseuraa. Pieni ylikuntovaroitus lienee paikallaan. Kun tämän cliffhangertykin kanssa lähtee lenkille, tekee joka kerta mieli juosta pari ylimääräistä kilometriä. Jos et ole aikaisemmin lukenut Ahnhemia, mutta tykkäät esimerkiksi Keppleristä, tämä on oiva valinta.

    Stefan Ahnhem. X tapaa kuolla. Suomentanut Outi Menna. Lyhyesti kuvailtu: jännittävä, nopeatempoinen, toimintatykki, koukuttava.

    Max Seeck uskollinen lukija

    Suomen vastine Nesböille, Kepplereille ja Ahnhemeille on Max Seeck. Mainosmies, joka nousi muutamassa vuodessa suomalaisen jännärikirjallisuuden isoksi nimeksi. Seeckin kirjojen käännösoikeuksia myyty jo lähes 40 maahan. Kreisin hieno suoritus! Olen lukenut Seeckin kaikki teokset. Ensimmäiset kolme kirjaa muodostivat vetävän trilogian, joka kietoutui entisen Jugoslavian alueelle. Outoa kaksoiselämää elävä rikosylikonstaapeli Jessica Niemi aloittaa uuden sarjan teoksella Uskollinen lukija. Rikokset tapahtuvat Suomessa, taustatarinat Venetsiassa ja Yhdysvalloissa. Juonen keskiössä on bestsellerkirjailija, jonka kirjoittamissa kirjoissa tapahtuvia murhia joku tuntematon tekijä alkaa apinoida. Seeck – menestynyt kirjailija – siis kirjoitti kirjan kirjailijasta, jonka tarinoissa kuvatut murhat muuttuvat todeksi. Kuulostaa kierolta ja sitä se tosiaan on. Vauhdikkaat tapahtumat, yllättävät henkilöhahmot ja nopea kerronta on pilkottu suupalan mittaisiin lukuihin. Kirjan loppuratkaisu on dekkarimuistini kinkkisin. En vieläkään aivan varmasti tiedä, kuinka kirja oikein loppui. Uskollinen lukija pitää uskollisen lukijan pinteessä loppuun saakka ja sen ylikin.

    Max Seeck. Uskollinen lukija. Lyhyesti kuvailtu: tiukat käänteet, lyhyet ja nopeat luvut, salaperäinen päähenkilö, hyvin outo loppuratkaisu

    kesälukemista

    Etukoodilla SATURAMO saat Bookbeatista maksuttoman 30 päivän kokeiluajan ja nämä kaikki tässä mainitut kirjat löytyvät sieltä. Etu koskee uusia asiakkaita.

    Mahtavaa dekkarikesää! Kirjajutut jatkuvat pitkin kesää ainakin Instagramin puolella.

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson