Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Ja niin oli elokuu. Koululaisten arki Länsivuonoilla

    Täällä vuonojen perukoilla aletaan arjen suhteen olla kalkkiviivoilla. Pampulan päiväkodin viimeinen vuosi alkoi viime viikolla ja esikoisen koulu alkaa maanantaina. Täällä Islannissa on samanmittainen kouluvuosi kuin Suomessa; koulut vaan loppuvat vasta kesäkuun puolella, joten kouluun palataan vähän myöhemmin kuin Suomessa. Päiväkotilapset ovat kesälomalla kuukauden. Joillakin paikkakunnilla päiväkodit ovat aina auki ja vanhemmat valitsevat kesälomakuukauden ajankohdan itse, mutta useimmat päiväkodeista laittavat ovet kiinni heinäkuun alussa ja palaavat takaisin värikynien ääreen elokuun ensimmäisellä viikolla.

    Jos teitä kiinnostaa päivähoitojutut Islannissa, niin kannattaa lukea tämä juttuni Kokemuksia islantilaisesta päivähoidosta muutaman vuoden takaa; tai siis ups, KUUDEN vuoden takaa. Ajasta, kun viidesluokkalainen oli vielä päiväkoti-ikäinen pätkä.

    päiväkoti islanti

    Koulu aloitetaan täällä päin Pohjoismaita kuusivuotiaana. Sellaista esikouluntapaista täällä ei ole, mutta useimmissa päiväkodeissa se viimeinen päiväkotivuosi ennen koulunaloitusta keskittyy vähän enemmän koulumaisiin juttuihin. Siis opetellaan kirjaimia, harjoitellaan kirjoittamista, helppoa matikkaa ja sen sellaista. Meillä täällä Isafjördurissa viimeinen päiväkotivuosi on selkeästi erilainen kuin ne aikaisemmat. Kylässä on kaksi päiväkotia, ja vikana päiväkotivuotena molempien päiväkotien kasvatit siirtyvät erilliselle 5-vuotisosastolle, joka sijaitsee omissa tiloissaan peruskoulun vieressä, sillä on oma nimi, omat ohjelmat ja oma henkilökunta. Mä olen ymmärtänyt, että tällä tavalla halutaan valmistella vanhempia päiväkotilapsia kouluympäristöön. Tämän viisivuotispäiväkodin piha on yhteinen peruskoulun pihan kanssa, ja viisivuotiaat ruokailevat samassa ruokalassa, missä koululaisetkin. Tykkään tästä käytännöstä, että menään pienin askelin kohti koululaisen arkea, niin hyppy päiväkodista ekalle luokalle ei sitten ole niin iso.

    arki islanti

    Tykkään tuossa viisivuotispäiväkodissa myös siitä, että heillä on hyvin ympäristökeskeinen ja tieteellinen lähestymistapa kaikkeen. Meillä oli vanhempainhaastattelu toissapäivänä ja siellä opettaja kertoi meille esimerkiksi siitä, kuinka joka viikko tehdään ”materiaalinkeruuretkiä” lähiympäristöön. Retkillä kerätään kaikenlaista materiaalia – käydään esimerkiksi satamassa jututtamassa kalastajia tai kirjakaupassa tapaamassa kirjakauppiasta tai merenrannalla tutkimassa kiviä – ja sitten niistä havainnoista keskustellaan yhdessä ja pidetään keskenään pieniä esitelmiä. Ulkona retkeily, kävelyretket kylän keskustassa ja talviurheilusuunnitelmat kuulostivat tosi hyviltä. Ison vaikutuksen minuun teki se, että talvisin jokainen päiväkotiryhmän lapsi saa käyttöönsä omat sukset ja ryhmä käy usein yhdessä murtomaahiihtämässä! Täällä kylässä eräs ulkoilma-aktiivinaisten porukka oli muutama vuosi sitten järjestänyt varainkeruutempauksen ja kerännyt rahat suksiin ja monoihin koko päiväkotiporukalle. Siitä tempauksesta nautitaan edelleen. Aivan ihanaa!

    arkea länsivuonoilla päiväkoti koulunkäynti islanti

    Koska päiväkodissa tapahtuu paljon, harrastuksia Pampulalla ei juuri olekaan. Kerran viikossa hän käy paikallisen tanssikoulun tanssiryhmässä (täällä on suomalainen tanssiope, kuinka siistiä sekin!!), mutta muutoin päiväkodin tarjoama ohjelma on enemmän kuin tarpeeksi. Sitä paitsi melkein kaikki ryhmäliikunta ja musiikkikoulujen (jep, monikko! täällä parintuhannen asukkaan kylässä on tosiaan kaksi musiikkikoulua) ohjelma alkaa vasta kouluikäisille.

    Arkea länsivuonoilla

    Esikoinen aloittaa ensi vuonna viidennen luokan. Elokuun alussa alkoi jo kuulua puhetta, että alkaispa koulu jo pian, että olisi enemmän tekemistä. Toive on ymmärrettävä, koska kaikki harrastukset alkavat samaan aikaan koulujen kanssa, ja lomien loputtua kaikki loputkin kaverit palaavat tänne kylille sukulaisiltaan ja kotimaanreissuiltaan. Koulussa tapahtuu kaikkea kivaa! Kaikki koulussa on kivaa paitsi aamuseiskalta herääminen.

    Aamut ovat kyllä horror, mutta niin kai kaikilla. Koulu alkaa täällä joka päivä kello 8. Me asumme vain viiden minuutin kävelymatkan päässä koulusta, mutta on se aamuseiskan herätys silti aika karmeaa. Etenkin mulle.

    Koulupäivä siis alkaa kasilta, puolitapäivin on tunnin mittainen vapaa-aika, johon monet lapset ajoittavat omia harrastuksiaan. Esimerkiksi musiikkikoulu on auki tunnin puoleltapäivin ja ottaa oppilaita vastaan ja sitten taas uudemman kerran kolmen aikaan iltapäivällä, kun koulupäivän on alaluokkalaisilta ohi. Mun mielestä on ollut kauhean kätevää, että esikoinen menee suoraan koulusta vaikka sinne kuoroharkkoihin, jatkaa sen jälkeen koulua vielä pari tuntia ja sitten loppuiltapäivä on vapaampaa aikaa leikkiä vaikka kavereiden kanssa tai mennä muihin harrastuksiin. Kun kaikki harrastukset eivät tiivisty sinne kello 17 ja 19 välille, kiireen tuntu arjessa vähenee ja lapsille jää aikaa myös vain olla. Tietenkään ihan joka arkipäivän puolenpäivän vapaatuntiin ei ole omaa harrastusta; kunta vastaa tämän vapaatunnin ohjelmasta, jos omia harrastuksia ei ole. Esikoinen käy vapaatunteinaan esimerkiksi liikunnanohjaajan vetämällä joogatunnilla, käy askartelutyöpajassa tai lukee kirjoja kirjastoryhmän vetäjän kanssa koulun kirjastossa.

    arki länsivuonot islanti

    Viidesluokkalaisella noita harrastuksia on kertynyt jo aika paljon – kiitos hyvän tarjonnan ja helpon siirtymisen paikkojen välillä. Esikoinen käy soittamassa pianoa kahdesti viikossa, kuorossa kahdesti viikossa, lentopalloharkoissa kerran viikossa ja talvisin laskettelukoulussa kaksi kertaa viikossa. Sitten on se isän kanssa yhteinen maastopyöräily- ja kiipeilyharrastus aina sään salliessa. Vaikka noita harrastuksia on aika paljon, niistä suurin osa on joko puoliltapäivin koulun vapaatunnin aikaan tai heti koulun jälkeen eli ennen viittä. Ja mikä mulle parasta: minnekään ei tarvitse kuskata. Kaikki siirtymät tehdään kävellen tai pyöräillen.

    Näillä suunnitelmilla siis kohti uutta lukuvuotta! Toki tässä tulee kaikenlaista hiekkaa rattaisiin koronankin takia, mutta ainakin just nyt tällä hetkellä arki tuntuisi lähtevän rullaamaan eteenpäin tavalliseen tapaan. Kyllä ne nuhat, täit ja sosiaalisiin tilanteisiin liittyvät draamat sieltä vielä tulee, mutta nyt kun niitä ei ole tässä, nautin smuutista menosta. Nautin niin kauan, kuin sitä kestää.

  • Yhteispalstan satoa – laiskan puutarhurin unelma

    Tämä on nyt sitä satokautta, kun tehdään omenamehuja, hillotaan omppuja, kerätään porkkanasatoa ja kuopsutellaan mullasta esiin kevään ja kesän ajan hoidettuja vihanneksia, marjoja ja juureksia. Tykkään valtavasti tuoreiden vihannesten käsittelystä. Lehtikaali narisee ihanasti käsissä ja maasta revitty ruohosipuli on niin tavattoman hyvää salaateissa, kalan kanssa tai ihan vaan leivän päällä runsaan voin kera. Nam! Olen semmoinen satokausi-intolija, että tykkään kovasti poimia sadon, mutta minua ei juurikaan kiinnosta se kasvatuspuoli. Siksi olenkin ollut aivan totaalisen onnessani meidän kotikylän Isafjördurin yhteispuutarhamallista.

    minttua yhteispalsta
    yhteispalsta satoa

    Se toimii niin, että tämä kyläläisten yhteisöpuutarha Gróandi ”kasvattaja” työllistää yhden ihmisen, Hildurin. Kunta tukee puutarhan toimintaa ja toiminnassa mukana olevat maksavat puutarhalle puutarhamaksuja. Tuosta rahapotista katetaan työvälineet, raaka-aineet ja Hildurin palkka. Hildur on se, joka hoitaa ja organisoi kaiken. Hän osaa kasvattaa, tietää mitkä lajit viihtyvät vierekkäin ja kuinka sadosta saa mahdollisimman iso. Hän hoitaa kastelun, kitkemisen ja pistää kasvit kasvamaan. Kun kaverikasvikset saavat kasvaa vierekkäin, niistä tulee enemmän satoa kuin jos ne ripottelisi viidellekymmenelle eri pikkupalstatilkulle pitkin mäkeä.

    sosiaalinen viljely
    vuoristo isafjördur
    groandi isafjördur
    palstaviljely yhteinen

    Hildur noudattaa sellaista kasvatusfilosofiaa, missä ”kaikki hyödynnetään” ja tuodaan läheltä. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Hildur hakee auton peräkärryllä multaa kylän biojätelaitokselta, lajittelee sen jälkeen koko multasatsin käsin itse (koska kyllä, jotkut edelleenkin heittävät – vahingossa tai tietämättään – muovia tai korkkeja biojäteastiaan) ja levittää puhdistetun mullan kasvimaalle. Kyläläisten ruokajätteitä siis käytetään hyödyksi seuraavan sadon kasvattamisessa. Ihan älyttömän kiinnostavaa ja fiksua!

    Mutta ainakin minulle aivan liian työlästä. Kun jo se ihan tavallisen puutarhapalstan pitäminen vaatii paljon aikaa ja omistautumista, kuinka ihmeessä sitä ehtisi vielä multia lajitella. No, en ehdikään – ja siksi jätän homman niille, jotka sen paremmin osaavat.

    sadonkorjuu yhteispalsta

    Meitä on tällä hetkellä mukana Gróandassa noin 50 perhettä. Sen sijaan, että meillä jokaisella viidelläkymmenellä perheellä olisi oma viljelypalsta, jota me hoitaisimme, meillä on osuus isosta palstasta, jonka satoa saamme hyödyntää ja jonka hoitamiseen saamme osallistua.

    Me mukanaolijat maksamme tästä riemusta noin 200 euroa vuodessa. Jäsenmaksun maksaneet saavat halutessaan osallistua mullan lajitteluun, kuopsutteluun, istuttamiseen, kitkemiseen ja sadon korjaamiseen. Gróand ilmoittaa aina mukanaolijoille, kun apua tarvittaisiin tai kun palstalla on menossa aktiviteettia. Saa osallistua, mutta kenenkään ei ole pakko. Jos ei halua, ei ole mikään pakko tehdä mitään, paitsi syödä! Kasvikset saa näin sadonkorjuun aikaan vaikka kotiovelle toimitettuna, jos ei pääse jostain syystä osallistumaan sadunkorjuuhommiin. Kotiinkuljetus maksaa muutaman euron ylimääräistä per kerta.

    hildur yhteispalsta sosiaalinen viljely
    palstaviljely ruohosipuli
    palstaviljely perunat

    Sain viime viikonloppuna Hildurilta sähköpostia, että nyt olisi yhteispalstan satoa saatavilla eli ensimmäinen sadonkorjuuviikko käynnistymässä. Meilissä oli mukana niiden kasvisten kuvat, joista riitti jo niitettävää. Koska kaikki eivät tunne esimerkiksi näitä Hildurin istuttamia lukuisia salaattilajeja, oli hirmu kätevää saada valokuva kännykkään siltä, miltä mikäkin juttu näyttää, paljonko sitä saisi ottaa mukaan mitä osia kasvista voi hyödyntää ruoanlaitossa ja herkuttelussa.

    oregano palstan satoa

    Eilen me sitten käveltiin illallisen jälkeen koko perhe palstalle ja Hildurkin sattui olemaan paikalla. Mukaan lähti kaksi täyttä puuvillakassia lehtikaalia (tänään tehdään lehtikaalipestoa, jee!) ja lehtikaalin kukintoja, jotka ovat muuten todella maukkaita siinä vaiheessa, kun kukinto ei vielä ole auennut. Tosi hyvä lisä esimerkiksi salaattiin!

    sadonkorjuu sosiaalinen viljely

    Pistimme pussukkoihin myös järkyn määrän minttua (ja sitä olisi voinut tuoda vielä lisääkin – mennään loppuviikolla uudestaan), jonka ripustimme seinälle kuivumaan. Toki ensin tehtiin meille oman sadon mojitot. Ruohosipulia, nauriita, valkosipulia, jotain muuta sipulia jonka nimeä en enää muista, neljää sorttia salaattia ja paljon paljon orgeaanoa, jota eilen kuivasin uunissa ja pistin lasipurkkiin talvea odottamaan. Mansikoita ja herneitäkin saatiin pari kourallista.

    huoleton palstamuija sosiaalinen viljely

    Ensi viikolla saadaan kuulemma ensimmäinen perunasato ja lisää mansikoita. Pian mustaviinimarjatkin ovat kypsyneet. Aijjettä, miten odotankaan. Onnellinen on huoleton palstamuija!