Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Voiko Islantiin matkustaa eli koronatilanne matkailijan näkökulmasta

    Niin, voiko Islantiin matkustaa. Arvatkaas vaan, onko tätä asiaa jauhettu meillä kotona väsymiseen asti koko kevään ajan. Jäätikköopaspuolisolla ei juuri nyt ole oman alansa töitä, ja minullakin on mennyt monta juttua töissä uusiksi matkailualan täydellisen pysähtymisen takia. Ihanaa kuitenkin, kun olette kyselleet minulta niin paljon Islantiin matkustamisesta ja siitä, milloin tänne voi taas tulla ja kuinka pian tänne taas pääsee. Tosi mielelläni vastailen kysymyksiin, joihin osaan vastata. Voiko tulla kesällä issikkavaellukselle? Pitääkö roadtrip jäätikkömaisemiin perua? Tässä postauksessa kerron sen mitä tällä hetkellä tiedän Islantiin matkustamisesta. Aina kun uutta tietoa tulee, käyn päivittämässä tätä postausta. Tämä juttu on päivitetty viimeksi 30. heinäkuuta.

    islannissa vaeltamassa

    Islannin rajat auki ETA-maille ja koronatesti rajalla kaikille 19.8. alkaen

    Islannin rajat ovat tällä hetkellä suljettuja muilta paitsi Euroopan talousalueen (EU + Norja + Liechtenstein + Sveitsi + Britannia) sisältä matkustavilta sekä ihmisiltä, jotka asuvat näillä alueilla. Esimerkiksi Suomesta voi siis tällä hetkellä matkustaa Islantiin.

    Tällä hetkellä tilanne on se, että osa Islantiin tulevista – sekä islantilaiset että ei-islantilaiset – joutuvat kahden viikon karanteeniin saapuessaan maahan tai tekemään kahdenkertaisen koronatestin ja 4–5 päivän karanteenin noiden kahden testin välissä.

    Kesäkuun puolivälistä alkaen Keflavikin lentokentällä on mahdollista tehdä koronatesti. Heinäkuun alusta lähtien kaikki matkustajat (sekä islantilaiset että ulkomaalaiset) joutuvat maksamaan testein teosta 11 000 ISK eli noin 70 euroa. Testitulos saadaan vuorokauden kuluessa ja siitä ilmoitetaan joko korona-applikaatiolla (luet tämä juttu lataa covid19-applikaatio puhelimeesi, jos olet tulossa kesällä Islantiin) tai jos ei jostain syystä halua sovellusta puhelimeensa, tiedon saa tekstiviestillä. Jälkimmäinen testi, joka on tehtävä 4–5 päivän kuluttua ensimmäisestä testistä esim. islantilaisissa terveyskeskuksissa, on maksuton.

    Vuonna 2005 ja sen jälkeen syntyneiden lasten ei tarvitse tehdä testiä tai mennä karanteeniin. Islannin ulkopuolella tehty testitulos ei kelpaa.

    Tarkemmat tiedot löytyvät Islannin hallituksen infosivulta.

    Ennen Islantiin saapumista matkustajan täytyy rekisteröityä Islannin koronasivustolla. Rekisteröityminen takaa esimerkiksi sen, että jos joku lentomatkustajista diagnosoidaan, kaikkiin matkustajiin pystytään ottamaan heti yhteyttä.

    Islannissa korona saatiin aika hyvin hallintaan alkukesästä. Meillä ei ollut uusia todettuja tartuntoja kesäkuussa kuin muutama ja niistäkin käsittääkseni suurin osa juurikin noissa rajatarkastuksissa. Loppukesästä koronatartunnat tosin alkoivat taas nousta ja niitä on löydetty useampia.

    perheretki vesiputouksen ääressä
    islanti ja korona voiko islantiin matkustaa

    Elokuun alussa Islannissa astuvat voimaan uudet koronarajoitukset

    Koska koronatartuntojen määrä on lisääntynyt, rajoituksia päätettiin lisätä saman tien. Heinäkuun viimeisenä päivänä astuu voimaan sääntöjä, joista oltiin kesän alussa luovuttu. Yli sadan ihmisen kokoontumiset kielletään. Joukkoliikenteessä pitää käyttää kasvosuojaa. Ihmisten välillä on säilytettävä kahden metrin turvaväli, eli uimahalleihin tulee uudet kapasiteettirajoitukset, ravintoloista poistetaan osa pöydistä jne. Kampaampoissa, maan sisäisillä lennoilla ja muissa paikoissa, joissa 2 metrin turvaväliä ei voida noudattaa, on käytettävä kasvomaskia.

    Nämä uudet säännöt ovat voimassa nyt alkuun kaksi viikkoa, ja jos niiden myötä koronatartuntojen määrä ei laske, sääntöjä kiristetään. Toivon todella, että tämä auttaisi. Jotenkin ajatus kaikkien rajoitusten palaamisesta (puhumattakaan koronatartuntojen yleistymisestä) heti alkusyksystä tuntuu todella keljulta.

    Islannin matkailulla tiedossa rankka syksy

    Järjestän kesäisin niitä mahdottoman ihania islanninhevosvaelluksia. Kesäkuun matkan olemme jo joutuneet siirtämään elokuulle ja lopulta sekin jouduttiin perumaan. Syyskuun issikkamatka pidetään aikataulujen mukaan. Ellei nyt käy niin, että koronatilanne eskaloituu seuraavina viikkoina uudestaan. Toivon sydämeni pohjasta että tämä reissu onnistuu. Issikkakuumeeni on nimittäin jo ihan huippulukemissa…

    Kesä on tähän asti ollut tosi rauhallinen. Ulkomaalaisia turisteja on ollut vain vähän. Paikallinen turistibussiyhtiö kertoi kesällä, että heidän bisnes tippui 99,9 prosenttia viime vuoteen verrattuna. Mikään yllätyshän se ei ole: tulijoita on todella paljon vähemmän nyt jo ihan pelkästään karsittujen lentojen takia.

    Heinäkuussa islantilaiset lomailivat reippaasti kotimaassaan, eli monet maaseutuhotellit, majatalot ja ravintolat ovat pysyneet pinnalla islantilaisten ansiosta. Elokuussa palataan töihin – tai työttömyyskortistoon kun monen irtisanomisaika on ohi – joten syksy on matkailualalle varmasti supervaikea.

    Me olemme perheen kanssa tehneet muutamia minireissuja tänä kesänä Islannin sisällä. Ulkoilureissuja, telttailua, vaeltamista, pyöräilyä ja lyhyitä hotellilomia. Reissaaminen on ollut samalla materiaalinkeruuta tuleviin kirjoihin ja verkko-oppaisiin, eli tavallaan tässä on oltu koko kesä töissä. Välillä kevyemmin, välillä pitkälle iltaan asti.

    Suomesta lensi Islantiin normaalina aikana kaksi lentoyhtiötä: Icelandair ja Finnair. Icelandair aikoi aloittaa suorat lennot Suomen ja Islannin välillä elokuun puolivälin tienoilla. Epävarmoja aikoja eletään ja nyt kun tuo koronatilanne taas pahenee, on tosi vaikea sanoa, milloin ne suorat lennot sitten oikeasti taas alkavat.

    Tankasta pääsee Itä-Islantiin myös kolmen päivän mittaisella laivamatkalla – ja reissun aikana alus pysähtyy myös Färsaarilla.

    Lapset pelaavat viikinkipalikkaa Islannissa - voiko islantiin nyt matkustaa

    Suunnitelmissa siintää Länsivuonot paradise -reissu ensi vuodelle

    Lyhyen reissun aika ei ole nyt – jatkolennolla tänne toki pääsee Suomestakin, mutta vähän vaivalloista on.
    Harvaan asuttu luontokohde on koronan jälkeisessä ajassa varmasti kiehtovampi tai ainakin turvallisemman tuntuinen matkakohde kuin täyteen ahdettu suurkaupunki. Kaikki on kuitenkin vielä niin kovin epävarma, että arvauksia islantilaisen matkailun tulevaisuudesta on mahdotonta tehdä. Omaa tilannetta ajatellessani olen iloinen, että en laittanut kaikkia munia yhteen baskettiin. Matkailualan työt jäivät pois, mutta viestintä, sisällöntuotanto, koulutushommat ja muut projektit ovat täyttäneet tyhjennyttä tilauskirjaa. Ja onneksi puolisoni on ammatiltaan myös biologi ja laivakokki, joten eiköhän jotain töitä hänellekin jossain kohtaa löydy.

    Minä laitan hevosreissut hyllylle siihen asti, kunnes matkojen järjestäminen on järkevää ja mahdollista. Olen muuten viime aikoina myös suunnitellut uudenlaista matkapakettia tänne Länsivuonojen rauhaan. Sellainen ultimate-luontoreissu, jonka aikana yövyttäisiin saaressa, erämaamökissä, käytäisiin issikkareissulla (ajatella, että täällä meidän kylässä on suomalaisen omistama issikktalli, jee!), uimassa, pyöräilemässä ja, ja ja…. Minähän ihan innostun! Länsivuono paradise -reissun aika ei ole vielä, mutta ensi kesänä. Ja ehkä jopa kaksin kappalein. Lisää infoja näistä reissuista vähän myöhemmin. Nyt nautitaan tämän vuoden kesästä.

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson

  • Vanhan talon historiaa selvittämässä

    Tähän mennessä on ilmennyt seuraavaa. Se koti, jonka ostimme, on ilmeisesti yksi ensimmäisiä Islannin kivitaloja, mutta rakennuspiirustuksia ei niin vain printata ulos tietokannasta.

    Arkkitehti, joka jeesaa meitä rakennuslupien hakemisessa ja remppasuunnitelman tekemisessä, oli aivan varma, että talon kuoren alta paljastuu puuta. Ei 1900-luvun alkuvuosina vielä mitään kivitaloja isommin pystytetty, puusta ne rakennettiin! Kivitalorakentaminen tuli Islantiin vasta 1900-luvun alussa. Tämä meidän talo on rakennettu vuonna 1905.

    uuden kodin rannalla
    Uuden kodin rannalla

    Talosta ei olemassa minkäänlaisia piirustuksia. Siis ei yhtään mitään. Pohjapiirrokset? Piirrokset joista näkyisi kantavat rakenteet? Nope. Nada. Rakennustarkastajan virastosta löytyi yksi lyijykynäpiirros noin 50 vuoden takaa. Siihen oli pistetty pari viivaa vinoon näyttämään, kuinka alkuperäistä eteistä kasvatettaisiin muutamalla neliömetrillä. Muuta ei sitten löytynytkään. Arkkitehti pyöritteli hetken ajatuksia suunnitteluohjelmistossaan ja soitti kaverilleen rakennustarkastajalle, joka suhtautui muutoksiimme alustavan positiivisesti. ”Onpa tosi kiva, että joku vihdoin tekee sille talolle jotain!”

    vanha talo 1940 luvulta
    Kylän merenrantaraitti, luultavasti 1940-luvulta.

    Jatkoimme selvittelyä. Arkkitehti vinkkasi meitä ottamaan yhteyttä paikallisen kirjaston yhteydessä toimivaan museoon. Sieltä saattaisi löytyä vanhoja lehtikuvia, juttuja ja muuta materiaalia, joka liittyisi tähän taloon. Pari päivää sitten meiliin kilahti parisenkymmentä skannattua paperia täynnä kaunokirjoitustekstiä, kuolinilmoituksia, muistokirjoituksia ja vanhoja lehti-ilmoituksia. Aloimme laittaa palasia yhteen. Kuka kumma tämmöisen talon on rakentanut? Mitä täällä on tapahtunut ja ollut ennen meitä?

    talon historian selvitystyo

    Vanhasta kaunokirjoituksesta ei tahdo saada kunnolla selvää, siis edes islantilainen puolisoni. Olemme iltaisin tavanneet näitä dokumentteja ja yrittäneet löytää vihjeitä talon historiasta. Selvitystyö on vielä kesken, mutta muutamia juttuja olemme jo saaneet kaivettua esiin.

    Vuonna 1862 Länsivuonoilla syntyi Júlíus Símonarson, joka muutti tänne Ísafjörduriin 1900-luvun alussa. Ammatiltaan ukko jokapaikanhöylä: hän oli töissä merellä, maatiloilla ja rakennuksilla. Júlíus oli työläisaatteen kannattaja ja kylällä tunnettu aktiivinen aikaansaaja. Hän teki ilmaiseksi töitä monille, joilla ei ollut varaa maksaa, ja otti väsymättä selvää yhteiskunnallisista asioista ja puhui paljon politiikkaa. Júlíus oli myös taitava muurari. Hänen kerrotaan rakentaneen Ísafjördurin ensimmäiset kivitalot. (Esimerkiksi sen, minne me kohta muutamme!) Júlíus eli seitsenkymppiseksi, mutta hänen vaimonsa kuoli paljon nuorempana. Nämä kaikki tiedot selvisivät vanhasta muistokirjoituksesta, joka oli julkaistu paikallisessa lehdessä tammikuussa 1936.

    vanhan talon historia selvitystyö

    Júlíus rakensi talon, mutta kuka sen omisti? Sekin selvisi. Talon rakennutti aviopari Helga ja Erlendur. Erlendur Kristjánsson työskenteli maalarina, mutta Helgan ammatista en ole vielä löytänyt vinkkejä. Hän oli luultavasti kotona lasten kanssa. Helga on ilmeisesti ollut varakkaasta perheestä tai hänellä on ollut joku oma tuottoisa sivubisnes, sillä vanhoista asiakirjoista selvisi, että rakennuslupaa oli hakenut ja sen oli saanut ja maksun kuitannut nimenomaan Helga eikä hänen aviomiehensä Erlendur. Paria vuotta myöhemmin Erlendur laittoi talon myyntiin (myynti-ilmoitus yllä). Mitä tapahtui Helgalle? Noh, se selvisi pariskunnan yhteisen lapsen muistokirjoituksesta vuodelta 1983. Helga ja Erlendur erosivat, Helga muutti naapurikylään Hnífsdaluriin ja meni sinne työnaiseksi (piiaksi), antoi osan lapsistaan huostaan muualle (kuulemma hyvään kotiin) ja piti itsellään nuorimman lapsen, tyttärensä. Sen jälkeen hänestä ei löydy mitään tietoja.

    Talon osti kelloseppä Thorbjörn, joka hoiteli ”Erlendur-maalarin talossa” bisneksiään.

    vanhan talon historia

    Olen todella nauttinut tämän talon tarinan selvittämisestä. Ja eikö olekin aika hauska yhteensattuma, että ensimmäinen islantilaiskirja, jonka luin, kertoi päähenkilöstä nimeltä Erlendur. Ja nyt asun ”Erlendurin talossa”. Huikeimmat tiedonjyväset ovat tähän mennessä löytyneet vanhoista muistokirjoituksista, joita Islannissa on tapana julkaista kuolleista yhä edelleen. Noissa yli pitkissä kirjoituksissa muistellaan vainajan elämää, ja yhdestä vainajasta julkaistaan kaikki hänestä kirjoitetut muistokirjoitukset. Joskus muistokirjoitusliite venyy sanomalehdessä parikymmentäsivuiseksi. Opiskelin Islannin kieltä täällä yliopistossa muutama vuosi sitten ja tein kandityön minua kiehtoneista muistokirjoitusteksteistä. Ja nyt luen noita muistokirjoitustekstejä ja yritän niiden avulla selvittää tulevan kotimme historiaa. Näköjään niistä oudoimmistakin päähänpistoista ja kokeiluista on elämässä myöhemmin jotain hyötyä ja iloa. En osaa yhtään sanoa, onko näistä selvitystöitä jotain hyötyä remontin suunnittelussa ja rakennuslupien saamisessa, mutta hitsin mielenkiintoista tämä on! Seikkailu jatkuu.