Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Islantilaisen keittiön herkku: karamellisoidut perunat

    Karamellisoidut perunat eli: Toffeeperunat. Kinuskipotut. Karkkia pannullinen. Islantilaisen juhlakattauksen kiiltävänruskein helmi. Islantilainen keittiö on parhaimmillaan erinomaista kalaa, lampaanlihaa, kotimaisia juureksia ja kasviksia – ja karamellisoituja perunoita!
    Islannissa näitä kutsutaan ruskeiksi tai rusketetuiksi perunoiksi. Minulle ne ovat lempinimeltään toffeeperunoita, vaikka valmistukseen ei kermaa käytetäkään. Kun makea kastike kohtaa tavallisen keitetyn perunan, se nyt vain tuntuu suussa ihan ruokakarkilta.
    Kun minulle ensimmäisen kerran tarjoiltiin islantilaisessa kodissa perinteinen juhlapäivällinen eli lampaanpotkaa, vihreitä säilykeherneitä ja raperperihilloa, oli lisukkeena karamellisoituja perunoita. Rakastuin niihin välittömästi. Se on jännä juttu, että tavallisia perunoita jaksan syödä kaksi, korkeintaan kolme, mutta näitä menee yhdellä aterialla helposti vaikka kymmenen. Sille on syynsä, että tätä karppaajan unelmaa ei ole tapana tarjoilla ihan jokaisena arkipäivänä…
    Karamellisoidut perunat ovat alunperin laskeutuneet laavakökkäreelle tanskalaisten mukana ja Tanskassa näitä varmasti valmistetaan edelleen. Islannissa nämä ovat supersuosittuja kotona kokatessa. Näitä ei juuri ravintoloiden ruokalistoilla näe, mutta sitäkin useammin juhlallisempana lisukkeena kotidinnerillä. Yhdelle ystävälleni nämä ovat kuulemma se kaikkein paras mahdollinen krapularuoka. Jos edellisiltana on venähtänyt baarissa pitkään, hän ryhtyy keittelemään seuraavana aamuna perunoita.
    Tässäpä tämä mainio perunaohje teillekin:
    Brúnaðar kartöflur eli karamellisoidut perunat (”toffeeperunat”)
    1 kilo perunoita
    1 dl sokeria
    50 g voita
    1. Keitä perunat kypsiksi, mutta älä anna ylikypsyä. Suosi kiinteää lajiketta, esimerkiksi siikli on hyvä.
    2. Anna perunoiden jäähtyä ja kuori ne.
    3. Sulata sokeri pannulla. Kun sula sokeri alkaa ruskettua, lisää voi. Laske hellan lämpötilaa.
    4. Huljauta jäähtyneet ja kuoritut perunat vedessä siten, että ne ovat aavistuksen märkiä.
    5. Lisää pinnalta märät perunat sokerivoi-seokseen. Kääntele perunoita pannulla siten, että karamellisoosi leviää kaikkien perunoiden kaikille pinnoille. Jatka perunoiden lempeää huljuttelea kastikkeessa niin kauan, että ne alkavat pikkuisen kiiltää pinnalta.
    6. Valmista tarjoiltavaksi.
  • Islantilainen raparperipuuro

    Islannissa ei ulkona kasva juuri mikään voikukkaa kummempi. Ei ainakaan samaan tyyliin kuin Suomessa. Jokakesäisiä mansikka-, mustikka- ja vadelmalaatikoita ei siis ilmesty torikuvaan kesäisin. Hei: eihän meillä edes ole toreja!

    Mutta raparperia on ja se kyllä rehottaa tässä laavaisessakin maastossa. Jopa meidän omalla takapihalla.

    Ei ole sattumaa, että islantilaisten perinteisin hillo on raparperihillo, perinteisin mehu raparperimehua ja perinteisen kahvipöytätarjottavan perinteisimmän kakun hjónabandssælan eli ”avioliittoonnen” hillotäyte on raparperiä. Raparperipuuro taas on vanhankoulun jälkkäri. Sellainen, jota tarjotaan mummolassa ja aina kerman kanssa (ihan kuten se skyrkin).

    Tänään Reykjavikissa oli harvinaisen kuuma päivä. Kävin lenkillä pelkässä teepaidassa ja lapsi kertoi tohkeissaan, että päiväkodissa päästiin pihalle hihattomissa teepaidoissa. Ajatella!


    Kivan päivän kunniaksi lopetin työt tavallista aikaisemmin ja ajattelin repäistä ihan kunnolla. Halusin valmistaa jälkkäriksi islantilaista raparperipuuroa. Laitoin kuopuksen päiväunille ja karkasimme esikoisen kanssa takapihalle saksimaan raparperia. Se kesän tuoksu, joka syntyy kun aurinko hieman kärventää ihoa ja nostaa hien pintaan, on ihana. Kun siihen sekoittuu vähän raparerin pisaroita… miten täydellistä.

    Islantilainen raparperipuuro 

    1/2 litraa raparperia
    1 l vettä
    2 dl fariinisokerin kaltaista märkää ruskeaa sokeria eli púðursykuria
    sopivasti perunajauhoja tai maizenaa (reilu puoli desiä) veteen sekoitettuna
    2 dl kuohukermaa

    Pilko ja pese raparperi. Laita kattilaan veden ja sokerin kanssa. Keitä hiljalelleen vartti. Suurusta pieneen vesiliruun sekoitetulla maizenalla tai perunajauhoilla. Vatkaa kerma. Tarjoile.

    Puoliso oli iltapäiväpuuhastelustani ihmeissään. Ei se ole tätä koskaan itse kokeillut tehdä. Ja yhtä hyvää kuulemma oli kuin mummolassa.

    Kappas vaan, tästähän se voisi lähteä, jos nyt painaisi kaasua. Yllättävän lyhyt matka niihin itsepaahdettuihin mysleihin ja omatekoiseen spelttileipään?