Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Lämmin voileipäkakku – juhlapöydän ihana mättöruoka

    Islannissa olen päässyt tutustumaan moneen maukkaaseen asiaan. Yksi herkullisimmista valtavien pääsiäismunien, hervottoman lakusuklaavalikoiman, islanninlampaan ja skyr-kakun ohella on leipäannos (brauðréttur) eli sopivammin käännettynä lämmin voileipäkakku.

    Lämmin voileipäkakku on kahvipöytien retroherkku, jota on tarjolla lähes aina ja kaikenlaisissa kokoontumisissa. Lasten synttäreillä, rippijuhlissa, ylioppilasjuhlissa, ompelukerhon illanistujaisissa, hautajaisissa, sukukokoontumisissa, aikuisten synttäreillä, sunnuntaikahvituksilla. Erityisen hyvältä tämä päältä rapea ja sisältä pehmeä luomus maistuu seuraavana päivänä, kun juhlat on siivottu pois ja jääkaapista kaivetaan esiin sisältöä juhlapäivän jälkeisiin rääppiäisiin. Kyllä vaan maistuu mikrossa lämmitetty ruoka taivaalliselta!Islannin voileipäkakku ei ainakaan vielä ole kokenut ”uutta tulemista” suomalaisen voileipäkakun tapaan. En ole pistänyt merkille ruokablogeissa tuunattuja versiota tästä perinneherkusta. Eikä tästä oikein kukaan postaile instagrammiinsa kuvia. Koska ruokalaina tämä on niin tavattoman epäkuvauksellinen! Yritin ottaa kuvia leipäkakusta lautasella, mutta lopputulos oli jotain niin hirveää ruskeaa mössöä, että niitä kuvia en kyllä kehtaa julkaista. Tämä uuniruoka on nimittäin sata kertaa parempaa, miltä se kuvissa näyttää.

    Perinteinen lämmin voileipäkakku on siis todellakin perinteinen. Siinä on vaaleaa leipää, lihaa ja hitokseen juustoa. En tiedä, saisiko tästä tehtyä ilmastoystävällisen, vegaanisen, gluteiinittoman tai laktoosittoman version. En ole koskaan kokeillut – tai maistanut. Jos joku saa sellaisen aikaiseksi, niin vinkatkaa ihmeessä.

    Reseptiä saa muutoinkin muokata muutenkin mieltymyksien mukaan eikä makuelämys mene siitä millään tavalla rikki. Jotkut tykkäävät laittaa sekaan sieniä tai paprikaa. Jotkut skippaavat parsapussikeiton ja laittavat nesteeksi esimerkiksi hapankermaa ja/tai tuorejuustoa.

    Tämä tässä julkaisemani resepti on peräisin anopilta. Vuosikymmenien aikana hän on ehtinyt tehdä niin monta lämmintä voileipäkakkua, että hän ei enää ei juuri mittaa raaka-aineita, vaan heittelee vaan luovasti materiaalia toisen päälle. Seurasin viikonloppuna sivusta hänen kokkailuaan ja tein raaka-aineista määräarviot.
    Yksi vuoka riittää reilusti neljälle vieraalle, jos juhlapöydässä ei ole tarjolla muuta suolaista ruokaa. Tämä määrä voileipäkakkua ja joku raikas salaatti muodostavat pätevän illallisen nelihenkiselle perheelle.

    Islantilainen lämmin voileipäkakku

    (neljälle)Pieni paketti paahtoleipää

    Purkki säilykeparsaa (vihreää parsaa) + säilykkeen mehu
    Noin 200 g kinkkua
    Yksi pussi parsakeittoa (sellainen pussikeitto, mihin lisätään vain vesi)
    Pari desilitraa juustoraastetta
    Voita
    Tee siis jokseenkin näin:
    Voitele uuninvuoka (noin 20 cm x 30 cm) voilla.
    Revi paahtoleipäsiivut palasiksi ja laita vuokaan.
    Kaada säilykeparsan palaset ja säilykepurkissa oleva neste leipien päälle.
    Revi kinkut palasiksi ja laita vuokaan leipien ja parsan päälle.
    Valmista pussikeitosta parsakeitto, mutta jätä keitto aika paksuksi; sellaiseksi ”mannapuuronpaksuksi”. Kaada parsakeittoa vuokaan niin paljon, että keitto peittää täytteet.
    Viimeistele juustoraasteella ja laita uuniin.
    Paista uunin keskiosassa noin 200 asteessa noin puoli tuntia.
    Anna vetäytyä vähintään puoli tuntia ennen tarjoilua.
    Kokeilitko? Kuinkas kävi?

  • Variksenmarja on pohjoisen oma superpilleri

    Voihan vitjat mutta ilahduin tällä viikolla, kun luin Kemikaalicocktailista kattavan jutun suosikkimarjastani eli variksenmarjasta:

    Kotimainen marja, joka on satoisuudeltaan kuin mustikka, helppo kerätä, antioksidanttipommi, joka sisältää enemmän C-vitamiinia kuin mustikka — variksenmarja eli kaarnikka on ollut pitkään niin väheksytty, että oikein harmittaa!

    Siis juuri näin! Olen täsmälleen samaa mieltä. Variksenmarja on ihan mieletön supermarja, joka on ihan turhaan jätetty metsämättäille jäätymään kun koriin on valikoitu mieluummin mustikoita.  Variksenmarjaa on paljon tarjolla, se on äärettömän nopea poimia eikä muussannu rouheissakaan sormissa yhtä helposti kuin mustikka. Kiva ja napakka marja.
    Variksenmarja sisältää todella paljon c-vitamiineja ja sen lisäksi se ehkäisee ainesosiensa ansiosta verensokerinnousua ja jopa kroonisia sairauksia. Kannattaa lukea Nooran blogista tarkemmin noista terveysvaikutuksista ja poimia sieltä linkit lähteisiin.

    Superpillerieitä suoraan pusikosta.
    En tiennytkään, että näissä marjoissa on enemmän C-vitamiinia kuin mustikassa. Variksenmarjan terveellisyys on mahtava lisäargumentti tämän napakan ja pienikokoisen marjan puolesta. Minua itseäni variksenmarjoissa on kiehtonut eniten maku ja koostumus. Niissä maistuu vuoristoilma, laava-aukea ja kova tuuli. Maku on mieto, mutta marjan aromeista tulee joka kerta mieleen Islannin kaunis ja tyhjä ylänkö. Luonnollisestikin näin, sillä näistä maisemista näitä variksenmarjoja eli islantilaisittain kraekiberiä olen tottunut poimimaan.
    Täällä tuulisella saarella kasvaa aika vähän mustikkaa ja niin paljon variksenmarjaa, että se on ollut islantilaisille luonteva käyttömarja jo pitkään.
    Illan hämärtyessä ja sumun laskiessa poimin marjoja joen kohistessa taustalla. Ei voi kyllä täydellisempää iltaretkeä itselleen järjestää.
    Variksenmarja kasvaa ympäri saarta. Parhaimmat marjapaikat olen löytänyt Pohjois- ja Itä-Islannin vuonoista. Nytkin syyskuisella issikkaretkellä syyskuun alussa poimin iltaisin pari parin litran jäätelöpakkausta täyteen marjoja. Evästauoilla hevosten syödessä heinää pistelin variksenmarjoja tyhjään juomapullooni. Oli pakko saada talteen mahdollisimman paljon.
    Hieman oli tarjolla mustikkaakin, mutta variksenmarjaa moninkertaisesti enemmän.
    Islannissa on kivaa käydä marjassa. Ei tarvitse pelätä matelioita, punkkeja saati hirvikärpäsiä. Muita marjastajia on niin vähän, että hyvän paikan löytäessään voi rauhassa kerätä täyteen vaikka kuinka monta ämpäriä. Maaruskan maalama syksyinen maisema muistuttaa ihan satukirjan aukeamaa. Marjojen poimiminen onkin ehdottomasti yksi syksyn luonnon kohokohtia.
    Jaloittelu- ja marjankeruutauko.
    Sitäpaitsi nämä ovat niin hyviä! Perinteisesti variksenmarjoista on tehty täällä hilloa ja mehuja. Jos ei itse ehdi marjaan, voi variksenmarjamehua ostaa muutamista luontaistuotekaupoistakin. Siihen kaupan mehuun itsekin turvaudun, sillä meillä kotona variksenmarjat menevät kokonaisena pakkaseen ja sieltä aamuisin pari ruokalusikallista smoothien sekaan. Kempparin tontilla variksenmarjoista tehtiin muun muassa piirakkaa, juomia ja jäädykettä. Kannattaa tsekata reseptit ja ottaa luonnosta variksenmarjat talteen. Niissä on pohjoinen luonto parhaimmillaan!