• Millainen on islantilainen joulu?

    Islantilainen joulu, ah! Aluksi se järkytti, nyt jo näin 13 vuoden jälkeen naurattaa. Kylän musiikkikoulu on viettänyt tämän viikon ajan joulujuhlaa. Musiikkikoulua käyvien lasten ja nuorten konsertteja on ollut joka ilta: pianoa, jousisoittimia, puhaltimia, kuoron esityksiä… Eilen istuimme kuuntelemassa kuoron laulamia joululauluja. Ohjelmistoon kuului muun muassa perinteiset joulurenkutukset, kuten Aatamin seitsemän poikaa ja Joulupukki kävelee lattialla. Varpunen jouluaamuna -tyylisiä mollivoittoisia joulusävelmiä täällä ei juuri kuulla. Surumieliset joululaulut eivät vain… niin, ne eivät vain oikein sovi tänne.

    islantilainen joulu joulupukki

    Kaikki on jotenkin riehakkaampaa kuin Suomessa. Siis koko joulu, ihan sieltä joulunalusajasta joulunpyhiin. Vietin Islannissa ensimmäistä jouluani noin 13 vuotta sitten ja suomalaisena huomasin eron välittömästi. Täällä on koko joulun enemmän meteliä ja meininkiä. Se tuntui aluksi oudolta, mutta ei oikein auttanut kuin hypätä messiin ja leikkiä mukana.

    Hyvä esimerkki on eilinen kuorojuhla. Kun lasten joululauluesitys oli lopuillaan, ilta huipentui joulupukkien vierailuun. Tällä kertaa taloon sisälle ryntäsi vain kaksi pukkia (niitä on siis yhteensä kolmetoista). Ne tulivat huutaen ja metelöiden, kiipeilivät pitkin seiniä ja ”hauskuuttivat” lapsia roikottamalla heitä jaloista ja kaappaamalla syliin. Minä pelästyin ja lapsena olisin varmaankin purskahtanut kauhusta itkuun, mutta paikalliset lapset vain nauroivat ja kiusasivat pukkeja takaisin. He ovat tottuneet tällaiseen rempseään pelleilyyn.

    Islanti on kokoaan isompi maa – täällä joulupukkejakin on 13. Ne asuvat vuorilla lähellä ihmisasutusta ja joulun tullen ne laskeutuvat kotivuoreltaan ihmisten keskuuteen niin, että ensimmäinen pukki tulee 12. joulukuuta, toinen pukki 13. joulukuuta ja jouluaattona viimeinen. Jouluaaton jälkeen pukit häipyvät takaisin FIFO-periaatteella, eli ensin tullut lähtee kotiin ensimmäisenä ja 6.1. koko metelöivä porukka on siirtynyt vuoren rauhaan.

    Pukit toimivat islantilaislasten adventtikalentereina. Islantilaiskodeissa laitetaan itse tehty paperinen kenkä (me teimme yhtenä jouluna tällaisen kengän) tai oma oikea kenkä ikkunalaudalle, ja yön aikana vuorilta saapunut pukki jättää sinne pienen lahjan. Mandariinin, tikkarin, kynän – ja siellä paremmin toimeentulevilla alueilla kengistä löytyy välillä uusi älypuhelin (äly, hoi…niih). Jos lapsi on ollut jotenkin ilkeä tai tottelematon, hän saa kenkäänsä yhden perunan. (Jos niitä kertyy useampi, niistä voi sitten tehdä vaikka ranskalaisia.)

    Islantilaiset ovat multitaskaajia ja jokaisella tuntuu olevan vähintään kaksi ammattia, joten tietysti myös joulupukeilla on muutakin hommaa kuin vain jätellä lahjoja ja juureksia kenkiin. Tällaisia ne pukit ovat:

    Islantilainen joulu: 13 joulupukkia

    12.12. Stekkjastaur eli Aidantolppakamu saapuu ensimmäisenä. Hän on saanut nimensä pitkistä honteloista puujaloista. Tämän tyypin lempipuuhaa on kiusata lampaita ja juoda niiden maidot. 

    islannin joulupukit jpg

    13.12. Giljagaur eli Rotkojäbä laskeutuu vuorilta. Hän rakastaa maitoa ja varastaa kaiken löytämänsä lehmänmaidon. Tätä kontekstia vasten on helppo ymmärtää, miksi Islannin suurin meijeri on luonut oman joulumaitotuoteryhmän.

    14.12. Stúfur eli Pätkä varastaa paistinpannut, koska pitää niihin jääneistä ruoanjämistä. Hän on mun suosikkipukki!

    15.12. Þvörusleikir eli kotoisammin Lusikannuolija nuolee talosta löytyvistä lusikoista tähteet. Kannattaa siis jättää 15. päivän vastaisena yönä likaisen tiskikoneen luukku auki, niin kaverille jää jotain syötävää.

    16.12. Pottaskefill eli Padanraapija pistää suuhunsa kaikki kattiloiden pohjille jääneet ruoantähteet, jotka löytää. 

    17.12. Askasleikir eli Kiponnuolija vaanii etenkin lasten sänkyjen alla ja hyökkää sieltä syömään kaiken, mitä lapsilta jää lautasille. Joulun alla ei siis tosiaan tarvitse syödä lautasta tyhjäksi.

    18.12. Hurðaskellir eli Ovenpaiskoja kiertää paiskomassa talon ovia. Kun 18. päivänä kuuluu poikkeuksellisen paljon ovien kolinaa, kaikki tietävät, mistä se johtuu. 

    19.12. Skyrgamur eli Skyrinahmija ahmii islantilaista skyriä mahan täydeltä. Jos lukitset jääkaapinoven, tämä jäbä hajoittaa lukon päästäkseen käsiin skyriin. Mikään ei pidättele häntä!

    20.12. Bjúgnakrækir eli Makkarannyysijä näpistää talosta makkarat. Taitava pukki, joka liikkuu kattohirsiä pitkin. Sellainen oman elämänsä ninja.

    21.12. Gluggagægir eli Väijyjä tirkistelee ikkunoista sisään. Hyvin hyvin epäilyttävä tyyppi. 

    22.12. Gáttaþefur eli Herra Isonenä hiipii koteihin ja haistelee mahtavalla nenällään lempiruokiaan. Hänen ehdoton suosikkinsa on rasvainen joulunaluskorppu laufabraud.

    riiputettua lammasta

    23.12. Ketkrókur on Lihakoukku, joka piiloutuu talon nurkkiin ja tilaisuuden tullen nappaa pitkän koukkunsa avulla paistin ja vie sen mukanaan. Jos talossa on savupiippu, Lihakoukku ponnistaa sieltä varasretkelle. Kuvan riiputettu lammas on hänen suurinta herkkua. Joten pitäkää paisteistanne kiinni, ettette jää ilman joulupäivän perinteistä lammastarjoilua.

    24.12. Kertasníkir eli Kynttilävaras varastaa lapsilta kynttilät ja toivottaa kaikille hemmetin pimeää joulua.

    Joulupukin äitimuori syö lapset, joulukissa likaiset aikuiset

    Islantilainen joulu ei ole islantilainen joulu ilman pukkien muuta perhettä. Taustaksi on varmaan hyvä tietää, että joulupukit ovat ainakin puolittain trollien sukua. Trollit eivät kestä auringonvaloa, vaan asuvat sisällä vuorten pimeydessä. Pimeällä ne riehuvat ulkona, mutta jos auringonsäde nappaa heidät, he jähmettyvät kiviksi ja jäävät siihen ikuisiksi ajoiksi.

    Joulupukkien äiti on Islannin pelätyin trolli nimeltä Gryla. Häijynnäköinen koukkunenä, repalaiset vaatteet ja lihaksikas olemus pelottaa pimeässä talvi-illassa, eikä ihme. Gryla omistaa ison säkin, joka selässään se juoksee kotivuorensa rinnettä alas kylään ja poimii säkkiin kaikki huonotapaiset lapset ja tekee heistä itselleen herrrrrrkullisen jouluillallisen!

    Lempeällä joulumuorilla on poikaystävä nimeltään Leppaludi. Ehkä Leppaludilla on jotain Grylaa miellyttäviä ominaisuuksia, joista minä tai kukaan muukaan ei mitään tiedä, koska kansanperinteen mukaan hän on saamaton nahjus josta ei ole mitään iloa kenellekään. Hän on tavattoman laiska eikä tee mitään muuta kuin makaa vuoren sisässä koko vuoden ja räkii kattoon. Melkoinen isäpuoli.

    islantilainen joulu joulukissa

    Islantilaiset perhesuhteet ovat joskus vähän monimutkaisia eikä tämäkään kokoonpano ole poikkeus. Leppaludi ei nimittäin ole joulupukkien isä. Vanha kansanperinne kertoo, että Gryla ei ole enää yhdessä lastensa isän kanssa. Tämän uusperhekuvion tapaamisoikeuksista minulla ei ole kauhean selkeää näkemystä – en ole koskaan kuullut joulupukkien isästä mitään. Se taitaa olla Islannin tarkimmin varjeltu salaisuus. Ehkä se on joku niistä jalkapallonpelaajista!

    Tähän uusperheeseen kuuluu myös yksi lemmikkieläin. Musta, terävähampainen ja kiiluvasilmäinen kissa nimeltään Joulukissa hyökkää jouluaattona ihmisasutuksen pariin ja syö kaikki sellaiset lapset ja aikuiset, jotka ovat pukeutuneet rikkinäisiin tai likaisiin vaatteisiin. Islannissa ei yksikään lapsi (eikä kyllä aikuinenkaan) uskalla olla joulunpyhiä reikäiset sukat jalassa. Voitte uskoa, että mekkokauppa käy joulunalla hyvin, kun ihmiset ryntäävät kauppoihin hankkimaan itselleen uuden joulumekon, uudet sukkahousut, uudet sukat, uudet housut… Ja niin edelleen.

    Islantilainen joulu. Etsii valtaa loistoa, kaipaa kultaakin. Mä pyydän uusia mekkoja ja hitsin pitkää maksuaikaa. Ehkä se Joulukissa palaa sitten helmikuussa ja käy pistämässä poskiinsa ne kaikkien luottokorttilaskut ja pari ulosottomiestä. Ei voi tietää.

    Ei varmaan ihme, että islantilaisissa joulupostikorteissa ei koskaan toivotella Rauhallista Joulua.

  • Perheemme joulukalenteri

    Siis onko SUOMESSA OIKEASTI VAIN YKSI JOULUPUKKI?! Tätä on meillä välillä kotona hämmästelty. Meillä on täällä Islannissa 13 omituista joulupukkia lampaanhätistelijästä kynttilännyysijään. Ne laskeutuvat yksitellen vuorilta ihmisten asutuksen keskelle ja tuovat lapsille kenkään jonkun pienen lahjan. Ensimmäinen pukki saapuu 12. joulukuuta ja viimeinen jouluaattoaamuna. Yksi kerrallaan ne pakenevat vuorille joulun jälkeen; viimeinen häipyy maisemista loppiaisena. Jos islantilaiset joulupukkiperinteet kiinnostavat, niin lue täältä juttuni Islannin vinkeistä joulupukeista ja niiden lapsia syövästä äitimuorista.

    Mutta palataanpas takaisin siihen aiheeseen, mistä minun piti alunperin kirjoittaa: joulukalentereihin.

    perhe joulukalenteri

    Esikoinen rakensi meille tänä vuonna joulukalenterin. Meillä ei ole kotona muodostunut kovinkaan pysyviä perinteitä joulukalenterihommissa. Joskus on ollut suklaakalenteri, viime vuonna availtiin Pipsa Possun kirjakalenteria, tänä vuonna Frozen-kirjakalenteri, takavuosina meillä oli muutaman kerran hyllyssä muumikalenteri. Itse askarreltuihin kalentereihin en ole ihan hirveästi panostanut. En oikein saa nautintoa näistä kässähommista, joten aika vähille ovat jääneet.

    Tänä vuonna esikoinen halusi meille perhejoulukalenterin, ja hän tiesi saavansa sen todennäköisimmin silloin, jos tekisi sen itse. Hän liimasi kahteen A4-paperiin 24 pientä paperilappua ja kirjoitti jokaisen lapun alle jonkun päättämänsä jutun, joka tehtäisiin perheen kanssa yhdessä sinä päivänä. Tässä ei hirveästä glitterillä leikitty tai askarreltu kanelitangoista koristeita. Meidän perhekalenteri on simppeli, mutta mukava.

    Eivätkä aktiviteetitkaan olleet mitään maailman ihmeellisimpiä. Pelataan yhdessä yksi erä lautapeliä. Leivotaan jotain. Käydään jätskikioskilla. Harjoitellaan lettiä hiuksiin. Mennään yhdessä ulos kävelylle. Tehdään popcornia. Askarrellaan pari joulukoristetta. Paketoidaan joululahjoja.

    Näistä aktiviteeteista ei otettu myöskään yhtään mitään paineita. Erään kerran ei päästy luistelemaan, koska ei ollut jäätä. Mentiin kävelylle. Yhtenä päivänä olisi pitänyt päästä pulkkamäkeen, mutta koko ilta meni kaikenlaiseen häsläykseen ja säätämiseen, joten meillä ei ollut koulupäivän jälkeen enää aikaa lähteä pulkkamäkeen. Eikä kyllä oikein ollut luntakaan. Niinpä päätimme, että mennään seuraavana päivänä kirjastoon lukemaan kirjoja.

    Tämmöinen perhejoulukalenteri. Nyt kun katson tätä kirjoittamaani tekstiä, joulukalenterimme alkoi tuntua tosi yksinkertaiselta ja helpolta. Voisi sanoa jopa vaatimattomalta ja nopealta. Liian helpolta? No nyt kyllä höpsis! Tässä ei nyt olla suorittamassa mitään vaivannäkökilpailua, ja se on ihan ookoo. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin liian helppo joulukalenteri. Tuo kahden A4-paperin joulukalenteri on ollut juuri meidänlainen joulukalenteri: sisältö ratkaisee, siisteydestä voi aina joustaa ja tärkeintä on, että on kivaa.