• Perheemme joulukalenteri

    Siis onko SUOMESSA OIKEASTI VAIN YKSI JOULUPUKKI?! Tätä on meillä välillä kotona hämmästelty. Meillä on täällä Islannissa 13 omituista joulupukkia lampaanhätistelijästä kynttilännyysijään. Ne laskeutuvat yksitellen vuorilta ihmisten asutuksen keskelle ja tuovat lapsille kenkään jonkun pienen lahjan. Ensimmäinen pukki saapuu 12. joulukuuta ja viimeinen jouluaattoaamuna. Yksi kerrallaan ne pakenevat vuorille joulun jälkeen; viimeinen häipyy maisemista loppiaisena. Jos islantilaiset joulupukkiperinteet kiinnostavat, niin lue täältä juttuni Islannin vinkeistä joulupukeista ja niiden lapsia syövästä äitimuorista.

    Mutta palataanpas takaisin siihen aiheeseen, mistä minun piti alunperin kirjoittaa: joulukalentereihin.

    perhe joulukalenteri

    Esikoinen rakensi meille tänä vuonna joulukalenterin. Meillä ei ole kotona muodostunut kovinkaan pysyviä perinteitä joulukalenterihommissa. Joskus on ollut suklaakalenteri, viime vuonna availtiin Pipsa Possun kirjakalenteria, tänä vuonna Frozen-kirjakalenteri, takavuosina meillä oli muutaman kerran hyllyssä muumikalenteri. Itse askarreltuihin kalentereihin en ole ihan hirveästi panostanut. En oikein saa nautintoa näistä kässähommista, joten aika vähille ovat jääneet.

    Tänä vuonna esikoinen halusi meille perhejoulukalenterin, ja hän tiesi saavansa sen todennäköisimmin silloin, jos tekisi sen itse. Hän liimasi kahteen A4-paperiin 24 pientä paperilappua ja kirjoitti jokaisen lapun alle jonkun päättämänsä jutun, joka tehtäisiin perheen kanssa yhdessä sinä päivänä. Tässä ei hirveästä glitterillä leikitty tai askarreltu kanelitangoista koristeita. Meidän perhekalenteri on simppeli, mutta mukava.

    Eivätkä aktiviteetitkaan olleet mitään maailman ihmeellisimpiä. Pelataan yhdessä yksi erä lautapeliä. Leivotaan jotain. Käydään jätskikioskilla. Harjoitellaan lettiä hiuksiin. Mennään yhdessä ulos kävelylle. Tehdään popcornia. Askarrellaan pari joulukoristetta. Paketoidaan joululahjoja.

    Näistä aktiviteeteista ei otettu myöskään yhtään mitään paineita. Erään kerran ei päästy luistelemaan, koska ei ollut jäätä. Mentiin kävelylle. Yhtenä päivänä olisi pitänyt päästä pulkkamäkeen, mutta koko ilta meni kaikenlaiseen häsläykseen ja säätämiseen, joten meillä ei ollut koulupäivän jälkeen enää aikaa lähteä pulkkamäkeen. Eikä kyllä oikein ollut luntakaan. Niinpä päätimme, että mennään seuraavana päivänä kirjastoon lukemaan kirjoja.

    Tämmöinen perhejoulukalenteri. Nyt kun katson tätä kirjoittamaani tekstiä, joulukalenterimme alkoi tuntua tosi yksinkertaiselta ja helpolta. Voisi sanoa jopa vaatimattomalta ja nopealta. Liian helpolta? No nyt kyllä höpsis! Tässä ei nyt olla suorittamassa mitään vaivannäkökilpailua, ja se on ihan ookoo. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin liian helppo joulukalenteri. Tuo kahden A4-paperin joulukalenteri on ollut juuri meidänlainen joulukalenteri: sisältö ratkaisee, siisteydestä voi aina joustaa ja tärkeintä on, että on kivaa.

  • Vanhempainvapaat puoliksi

    Tiedoksi sinulle, joka luet tätä tekstiä joskus hamassa tulevaisuudessa, kun tehtaat pyörivät tekoälyllä ja pakettimatkat tehdään Saturnukseen. Juuri nyt tätä kirjoittaessani eletään vuotta 2020 ja Suomessa on noin kaksikymmentä vuotta valmisteltu tasa-arvoisempaa vanhempainvapaamallia.

    vanhempainvapaat puoliksi

    Kahden vuosikymmenen aikana on pidätetty odotuksesta niin paljon hengitystä, että olemme vähentäneet CO2-päästöjä huomattavasti. Siinä ne hyvät uutiset sitten olivatkin. Mitään ei ole vielä tapahtunut. Noin sata komiteaa, keskusteluryhmää ja seminaaria on pidetty, mutta aina kun joku huutaa kovaan ääneen PERHEILTÄ EI SAA VIEDÄ ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUTTA, VANHEMPIEN PITÄÄ SAADA ITSE PÄÄTTÄÄ KUKA JÄÄ KOTIIN HOITAMAAN (äiti) LASTA, komitea jäätyy, kahvit jäävät kuppeihin ja kaikki palaavat koteihinsa. Jakamaan niitä vanhempainvapaitaan parhaaksi katsomallaan tavalla.

    Jepsulis. Luin eilen Islannin paikallisuutisista, että ensi vuoden alusta tulee voimaan uusi vanhempainvapaasäännös, jonka ansiosta vanhempainvapaat menevät puoliksi. Vanhempainvapaa kasvatetaan nykyisestä kymmenestä kuukaudesta kahteentoista kuukauteen. Ja se jaetaan vanhempien kesken puoliksi. Isät saavat kuusi kuukautta, äideille kuusi kuukautta. Siellä on toki pieni joustomahdollisuuskin. Vanhemmat saavat treidata toiselle YHDEN kuukauden omasta vapaastaan. Mutta vain yhden.

    Jos isä ei voi

    • a) jättää yritystään kun on niin ahkera ja korvaamaton yrittäjä
    • b) jäädä pois töistä kun hänellä on niin kamalan vaativa työ
    • c) äitin nyt vaan kuulu olla kotona koska hän on se ensisijainen vanhempi nyt ja aina ja kiintymyssuhde

    se isän vanhempainvapaa jää käyttämättä. Hupsista vaan ja se viisi kuukautta katosi kuin savuna ilmaan. Puff. Jos äiti haluaa olla lapsen kanssa kotona yli oman vanhempainvapaansa, sen voi tehdä ottamalla palkatonta vapaata. Se on mielestäni täysin oikein: yhteiskunnan ei kuulu maksaa sellaisten rakenteiden ylläpitämisestä, jotka eivät edistä tasa-arvoa.

    Jos haluatte tietää lisää tästä Islannin vanhempainvapaamallista, suosittelen lukemaan kirjoittamani kirjan Islantilainen kodinonni. Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan  ammattijärjestö Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen kertoi Instassaan tilanneensa kaikille suomalaisministereille tämän kirjan joululahjaksi. Mahtavaa!

    ”Tilasin 15 kappaletta Islantilainen kodinonni -kirjaa Valtioneuvostoon ministereille joululahjaksi. Katso kun ei tää tästä tunne etenevän tää tasa-arvohomma täällä Suomessa. Täytyy ottaa kovat aseet käyttöön.”

    Se oli kuulkaa kaikkien aikojen paras lukijapalaute!

    Jos et jaksa koko kirjaa lukea, täältä löytyy asiaa aiheesta tasavertainen vanhemmuus. Aika monta juttua aiheesta on näemmä päässyt kertymään!

    Eli terveisiä sinne tulevaisuuteen. Minä jään nyt mielenkiinnolla odottamaan Suomen tilanteen kehittymistä, mutta en enää valitettavasti pysty pidättämään hengitystäni. Alkaa sattua liikaa päähän.