Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Silmien laserleikkaus – kahden vuoden jälkeen

    Kävin leikkauttamassa silmäni kaksi vuotta sitten. Näköni oli silloin aika huono, heikommassa silmässä lukemat lähenivät jo –8:aa. Ilman rillejä tai piilareita en nähnyt yhtään mitään. En edes aamulla herätessä varpaitani.

    Mietin riskejä perusteellisesti ja hankin tietoa; keskustelin silmälääkärin kanssa ja jututin leikkaavaa lääkäriä.  Kyselin muilta kokemuksia ja pohdin, että kannattaako tämä. Otin selvää, mikä on pahinta mitä voi tapahtua ja mitkä ovat todennäköisyydet. Koska totta kai leikkaukseenmeno epäilytti. Omat silmät ovat kuitenkin omat silmät ja jos joku menee vituralleen, paluuta ei välttämättä ole.

    Halusin kuitenkin kovasti eroon silmälaseista ja piilareista, joita olin käyttänyt yhtäjaksoisesti jo lähes 20 vuotta. Plussat painoivat riskejä enemmän ja niinpä asetuin leikkauspöydälle.

    Tein laseroperaation sisältöyhteistyönä, mutta diili ei siis enää edellytä postauksia. Haluan kuitenkin jakaa tietoa leikkauksen lopputuloksesta vielä näin ajan kulumisen jälkeenkin, koska huomaan että tähän blogiin tullaan aika usein laserleikkaus-hakusanalla ja olen saanut jonkun verran kyselyjä siitä, miten silmäni voivat nyt, onko ilmennyt haittoja ja onko näköni edelleen erinomainen.

    Fiilikseni nyt, kaksi vuotta operaation jälkeen, ovat yhä tyytyväiset. Näköni on edelleen yhtä hyvä kuin kolme kuukautta leikkauksen jälkeen (toipuminen kesti yllättävän pitkään – näköni ei ollut täydellinen tosiaankaan heti leikkauksen jälkeen tai edes viikon tai kuukauden kuluttua operaatiosta). Mutta nyt näen kävellessä katukyltit, leffassa tekstitykset ja autolla ajaessa liikennemerkit todella terävästi. Hämäränäössäni en ole huomannut muutoksia. Jos niitä on, ne ovat niin pieniä että en niitä itse edes älyä. Ainoa asia, jonka olen viimeisen puolen vuoden aikana huomannut, liittyy silmien kuivumiseen. Ensimmäisen vuoden jälkeen leikkauksesta en huomannut silmissäni kuivumista.

    Kun vauvan takia havahduin noin kerran yössä hereille, silmäni tuntuvat niin kuivilta, että niitä ei tee mieli avata nopeasti. Hiekkainen tuntuma silmissä lähtee kuitenkin silmätipoilla. Pidänkin nykyään tippoja yöpöydällä. Kun yöllä herään, kopeloin ensin silmätippaputelin käsiini ja tipautan tipat molempiin silmiini. Päivisin minun ei tarvitse tippoja käyttää eikä sellaisina aamuina, jolloin saan herätä omaan tahtiini. Tipat ovat tarpeen vain kun pitää herätä keskellä yötä ja nopeasti. Se on aika pieni vaiva siitä ilosta, että näen kunnolla. Toivottavasti muita haittoja ei tulekaan.

    Seuraava silmäraportti sitten taas vuoden kuluttua!

    Muut samaan silmien laserleikkaukseen liittyvät jutut:

    Laserleikkauksen harkinta
    Kokemuksia lasereleikkauksesta ja jälkitunnelmat
    Muutama kuukausi leikkauksen jälkeen (pitkä toipuminen)

    Kuva: Björgvin Hilmarsson

  • KSA Silmäkeskus: laserleikkauksen lopputulos

    Kävin kesällä laserleikattavana KSA Silmäkeskuksessa*. Leikkauksen jälkeen en nähnyt juuri mitään. Katselin maailmaa tuhruisen sumuverhon läpi viikkoja ja olin jo panikoida. ”Näkö kyllä tarkentuu muutamassa viikossa”, kirurgi oli luvannut leikkauksen jälkeen. Olin kieltämättä vähän pettynyt, kun kolme viikkoa operaation jälkeen pystyin kyllä kulkemaan kaupungilla ja käymään kaupassa, mutta työnteosta päätteen äärellä ei tullut mitään. Kirjaimet hyppivät minne sattui ja jokaisesta sanasta jäi näkemättä ensimmäinen ja viimeinen kirjain. Siinä tilassa olisin ehkä saanut aikaiseksi pari arkkia kokeellista nykyrunoutta. Nyt jälkeenpäin harmittaa, että en kokeillut. Nyt niitä tekeleitä olisi nimittäin hauskaa lukea. Ilman rillejä ja piilareita.

    Kuva: Gudny Hilmarsdottir.

    Kävi kuten viikko leikkauksen jälkeisessä jälkitarkastuksessa ennakoitiinkin: hyvä näöntarkkuuden saavuttamisessa voi mennä pari kuukautta, koska lähtötasoni oli niin huono (toisessa silmässä yli –8). Flow-menetelmän nimellä kulkevassa laserleikkauksessa ei tehdä viiltoja vaan leikkaus tehdään laserilla ilman kirurginveistä. Laserin työskennellessä silmän sarveiskalvon kudos (epiteelikerros eli sarveiskalvon uloin kerros) kuluu pois ja toipuminen kestää sen ajan, jonka epiteelikerroksen kasvaminen takaisin kestää. Aikuisilla siihen voi mennä useita viikkoja.

    Leikkaus tehtiin heinäkuun puolivälissä, palasin kirjoittaviin töihin elokuun puolivälissä ja syyskuun puolivälissä olin jo unohtanut, että olen koskaan mitään piilareita edes tarvinnut. Silmät olivat leikkauksen jälkeen muutaman viikon kuivat, mutta sekin vaiva on nyt mennyt ohitse. Käytän kosteuttavia silmätippoja enää aamuisin herätessä ja iltaisin, jos valvon pitkään ja teen jotain silmiä rasittavaa kuten luen kirjaa.

    Viime viikolla kävin jälkitarkastuksessa Helsingissä ja siellä silmäni todettiin hyväkuntoisiksi. Paineet olivat kohdallaan eikä mikroskooppikaan paljastanut mitään epätavallista. Näkötarkkuuteni oli 1,0 joka ni on kuulemma keskimääräisen normaalin aikuisen näöntarkkuus.

    Vaikka toipumisessa kesti, olen todella tyytyväinen leikkauksen lopputulokseen. Näen aamulla varpaani, tunnistan ihmiset kadulla, en tarvitse piilareita uidessa, crossfit-salilla ei mene hikeä linssin alle eikä multa enää koskaan mene yksikään vaellusreissu pilalle sen takia, että unohdin piilarit himaan.


    Lisää lukemista:

    Pohdintaa: miksi halusin laserleikkaukseen? 
    Leikkauksen jälkeinen epäröinti: kun luulin, että näkö ei ehkä paranekaan.

    Jos joku jäi kaivertamaan mieltä, kysykääs ihmeessä.


    *) Yhteistyössä: KSA Silmäkeskus ja Suomen Blogimedia.