Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Ylläksen hiihtoladut lasten kanssa – 5 x suosikkilatu

    Ylläksen hiihtoladut / Kaupallinen yhteistyö: Visit Ylläs

    Kiitos kaikista lukuisista viesteistä tammikuiseen postaukseen Ylläs perheen talvilomakohteena. Asiaa oli niin paljon, että kaikki mitä halusin kertoa ei mahtunut samaan juttuun, joten nyt hiihtoloman kynnyksellä on paikallaan pieni jatko-osa. Hiihdimme siis Ylläksellä vuoden alussa pari viikkoa ja Ylläksen-matka oli meille neljäs. Ylläksen hiihtoladut ovat tulleet tutuksi pienten taaperoiden ja nyt myös vähän isompien lasten kanssa. Missä Ylläksellä on parasta hiihtää lasten kanssa? Pääseekö tunnelmallisiin latukahviloihin vain hiihtämällä? Mistä varusteet? Tuleeko ahkiossa kylmä? Tässä meidän perheen kokemuksia reissusta.

    Ylläksen hiihtoladut välinevuokra ahkio vuokralle
    Ylläksen hiihtoladut lasten kanssa Äkäslompolo

    Ylläksen hiihtoladut ja latukahvilat – paljon valinnanvaraa

    Ylläksellä on Suomen laajin latuverkosto. Osa laduista on auki koko talven, osa aukeaa vasta hiihtolomien ja pääsiäislomien tienoilla. Löytyy valaistuja latuja keskitalven hiihtäjille ja ylempänä tunturissa kulkeva lämpölatu, joka on hyvä paikka hiihtää hurjilla pakkasilla.

    Ylläksen ladut lapsen kanssa helpot ladut
    Ylläksen hiihtoladut latuvinkit lasten kanssa

    Vaikka latuverkosto on laaja ja kovatasoinen ja siellä suihkii kovaa vauhtia jos jonkinnäköistä treenaajaa ja kovakuntoista hiihtäjää, me emme sunnuntaihiihtäjinä ole koskaan kokeneet olevamme tiellä tai tunteneet oloamme hitaiksi. Pienten lastenkin kanssa hiihtäminen on sujunut tosi hyvin. Nopeampaa menevät aikuiset väistävät hitaampia ja lyhyempiä eikä keskelle latua pysähtynyt lapsihiihtäjäkään ole koskaan ollut kenellekään ongelma. Nämä seuraavat Ylläksen hiihtoladut ovat suosikkejamme, kun hiihtoretkellä ovat mukana myös lapset. Eikä tietenkään ole sattumaa, että jokaisen hiihtolenkin varrella on ainakin yksi erämaakahvila. Jamm!

    Ylläs hiihtolatu lasten kanssa

    Helppo hiihtolatu: Äkäslompolon keskusta – Velhon kota

    Jos majoittuu Äkäslompolon kylässä, matka Velhon kodan latukahvilaan on miellyttävä ja reitti helppo. Yhteen suuntaan matkaa kertyy noin neljä kilometriä, eikä matkan varrella ole jyrkkiä ylä- tai alamäkiä. 9-vuotias esikoinen – joka ei ole murtomaahiihtoa juuri treenannut, mutta on muuten urheilullinen – jaksoi tehdä tämän reissun kahtena päivänä. Neljän kilsan matkaan meni noin 40 minuuttia, kun rauhallisesti hiihdettiin. Velhon kodalla juotiin kaakaot ja syötiin letut, käytiin vessassa ja jatkettiin matkaa samaa reittiä takaisin. Tämän saman reitin voi myös pyöräillä tai kävellä. Yhtenä päivänä teimmekin niin, että siskoni veti Pampulan perille pulkalla muun porukan tullessa suksilla. Polku oli tasaiseksi tampattu eli kävely sujui hyvin ilman lumikenkiäkin.

    Ylläksen hiihtoladut lasten kanssa matkavinkki
    Ylläksen latukahvilat

    Velhon kodalle pääsee Äkäslompolosta kahta reittiä. Tämä kuvailemani on se lyhyempi. Lännenpuoleinen latu, joka menee Kuertunturin vieressä, on pitkää ja paikoin jyrkkää ylä- ja alamäkeä (senkin 9-vuotias jaksoi yhtenä päivänä), mutta kilsoja kertyy yhteen suuntaan seitsemän.

    Helppo latu aloittelijoille: Ylläsjärvi – Aurinkotupa

    Tämä reitti on täydellinen valinta, jos majoitus sijaitsee Ylläsjärven kylän puolella ja matkassa on mukana aivan aloittelijahiihtäjiä. Pari vuotta sitten opettelimme hiihtämään esikoisen kanssa juurikin tällä ladunpätkällä. Matkaa kertyy yhteen suuntaan kolmisen kilometriä ja latu on tasaisessa maastossa. Aurinkotuvalla on hauskaa laskea pulkkamäkeä ja nauttia lämpimät kaakaot.

    Ylläs lasten kanssa

    Pituutta mutta tasaista: Äkäslompolo – Kesängin keidas

    Nyt kun Ylläksen hiihtoladut ovat alkaneet tulla pikkuisen tutuiksi, tämä reitti on tullut erittäin tutuksi. Alkuvuodesta taisimme hiihtää tämän pätkän ainakin neljä kertaa. Tämä reitti taisi olla myös yksi ensimmäisiä hiihtoretkiämme Ylläksellä vuonna 2013. Äkäslompolosta Kesängin keitaan erämaakahvilaan kertyy noin 5 kilometriä. Matka on suurimmaksi osaksi tasaista. Mennessä on yhdessä mutkassa yksi hieman jyrkempi ylämäki, joten paluussa voi joko jarrutella, kävellä ladun viertä sukset kainalossa (minä) tai laskea täysillä (esikoinen). Kesängin keitaalla on kivaa juoda kaffet ja syödä letut ja jatkaa siitä matkaa joko takaisin samaa reittiä tai jos energiaa vain vielä riittää, voi hiihtää vielä reilu pari kilometriä Latvamajalle, ihanan tunnelmalliseen erämaakahvilaan pienen mäennyppylän päälle. Sekä Latvamajalle että Kesängin keitaalle pääsee myös talvimaastopyöräillen.

    Ylläksen hiihtoladut lasten kanssa latuvinkit

    Ylläksen latukahvilat autoreitin varrella

    Jos matkassa on mukana niin pieniä lapsia, että ahkiolla kulkeminen ei vielä onnistu, tai aikuisia, jotka eivät hiihdä, ei erämaakahvilakokemuksesta tarvitse jäädä paitsi. Ylläksen latujen varsilla on parikymmentä latukahvilaa, ja niistä osaan pääsee perille myös autolla. Mekin teimme muutamana päivänä siten, että osa porukasta lähti hiihtämään aamuvarhaisella ja teimme aamupäiväkahvitreffit latukahvilaan, jonne äitini tuli autolla.

    Ylläksen latukahvilat

    Karilan Navettagallerian kahvila sijaitsee muutaman kilometrin päässä Äkäslompolon keskustasta. Täällä on vakkarijuttujen (kuumaa mehua, kahvia, teetä, kaakaota, munkkeja) lisäksi herkullinen kakkuvalikoima, ja lounastakin saa. Ihanan tunnelmallinen kahvilatila ja sisävessat. Navettagallerialle on Äkäslompolosta helpohko hiihtoreitti: aluksi tasaista järven yli, sitten hieman pitkää mutta loivaa ala- ja ylämäkeä metsässä.

    Talven riemu Ylläksen hiihtoladut

    Velhon kota on hirmuisen suloinen Ylläksen latukahvila. Sinne pääsee hiihtämisen ohella myös autolla. Parkkipaikka on muutaman sadan metrin päässä kahvilasta, mutta kävelypolku on helppo. Velhon kodan takassa rätisee tuli, munkit ovat hyviä ja letut lakkahillolla ehkä parasta, mitä tiedän. Ulkovessat.

    Ylläs talvilomakohde perheen kanssa ladut

    Luosun kahvila sijaitsee latujen varressa, mutta pihaan pääsee myös autolla. Kiva kahvila, luonnonrauhaa ja sisävessat. Ylläksen latukahvilat tunnetaan hyvistä munkeistaan ja mehän testasimme niitä oikein urakalla. Söimme reissun aikana kymmeniä munkkirinkilöitä ja munkkipossuja. Joka paikassa munkit olivat tavattoman hyviä mutta parhaasta yksilöstä tiimimme oli yksimielinen: täältä hirsimökkikahvilasta sai Ylläksen parhaat munkkirinkilät. Sisältä pehmeät, päältä hieman rapeat. Että tänne kannattaa todellakin tulla munkkikahville pidemmänkin matkan takaa. Uuh saisinpa nyt kouraani sellaisen vastaleivotun munkin.

    Ylläksen hiihtoladut välinevuokra

    Aurinkotupa löytyy Ylläsjärven kylän puolelta. Monen hiihtoladun risteykseen pääsee myös autolla. Pihassa on poroja ja Aurinkotuvan kahvilassa on laaja valikoima syötävää ja juotavaa. Pihan pulkkamäki on hauskaa ajanvietettä lapsille. Ainakin viimeksi kahvilalla oli pulkkia ja liukureita, joita sai lainata mäenlaskuun. Tänne voi tulla myös ihan vain harjoittelemaan hiihtämistä. Lasten hiihtokamat takakonttiin ja Aurinkotuvalle lounaalle. Kun pienet jaksavat, on Aurinkotuvan edustalla kivasti tilaa harjoitella murtsikkahiihtoa. Sisävessat.

    Ylläksen helpot hiihtoladut lasten kanssa

    Ylläksen hiihtoladut ja hiihtovarusteet

    Me emme koskaan tuo omia hiihto- tai laskukamoja näille reissuillamme. Ne vievät älyttömästi tilaa ja kuljettaminen maksaa. Ylläkseltä voi vuokrata kaiken tarvittavan. Vuokratessa hyvät kamat voi olla myös varma siitä, että ne ovat priimakunnossa. Olemme jokaisella Ylläksen reissulla vuokranneet kamat Äkäslompolon SportShopista (osa varusteista ollaan saatu heidän kautta käyttöön maksutta). Karvapohjasukset ovat osoittautuneet todella toimiviksi: ei tarvitse miettiä voitelemista vaan sukset toimivat lähes säässä kuin säässä. SportShopista saa hiihtosuksien lisäksi vuokralle myös laskukamoja, ahkioita, lumikenkiä ja maastopyöriä ja kaupan päälle reittineuvoja ja jeesiä. Jos ei tiedä mistään mitään, sieltä on hyvä aloittaa. Ylläksen laskettelukeskuksissa on molemmissa välinevuokraamot ja Ylläksen kylissä on pari muutakin paikkaa, joista saa välineitä vuokralle.

    Pari vuotta sitten tein jutun talven ulkoilukamoistani eli millaiset vaatteet päällä ladulle. En ole supernopea spandex-hiihtäjä, vaan hitaamman vauhdin ihminen ja luotan villapuseroon ja paksuihin housuihin. Mottoni myös on, että mieluummin aivan liian kuuma kuin vähääkään kylmä.

    Ylläksen hiihtoladut lasten kanssa ahkion vetäminen

    Meillä on ollut joka talvi vuokralla myös tuollainen perässä vedettävä ahkio, jossa perheen pienin on matkustanut. Ahkion mukana tulee valjaat, jotka kiinnitetään vetäjän vyötärölle. On hyvä muistaa, että vaikka pulkan vetäjän tulee vetäessä lämmin, pulkassa paikallaan istuvan lapsen tulee nopeasti kylmä. Olemme pitäneet vilua loitolla laittamalla ahkioon kuumavesipullon ja pari villavilttiä. Oikein kylmällä ilmalla lapsi on kääritty vielä yhteen puolison isokokoiseen untuvatakkiin.

    Erinomaista kuntoilua muuten tuo pulkan vetäminen. Kivan lisäbuustin vetämiseen teki yhdellä reissulla se, että eräällä pikkuisen liian pitkäksi venyneellä koko perheen yhteisellä hiihtoreissulla esikoinen väsähti pitkässä ylämäessä. Hän istahti pulkkaan Pampulan taakse ja puoliso veti reilun kilometrin mittaisen ylämäen loppuun kaksi lasta pulkassa.

    Ylläksen hiihtoladut lasten kanssa vinkit

    Vielä yksi juttu! Kun lähdette Ylläkselle hiihtämään, laskemaan, moottorikelkkailemaan, lumikenkäilemään tai pyöräilemään tai muuten vain ulkoilemaan, ostakaa Ylläksen talviuhreilukartta (kesäisin kesälajien kartta). Niitä saa diginä suoraan luuriin tai paperisena. Itse suosin paperikarttoja. Ne eivät jäädy pakkasella, ne saa taiteltua taskuun pieneen tilaan ja niihin on kivaa tehdä omia merkintöjä seikkailuntäyteisten päivien jälkeen. Alueen karttoja ostamalla tuet samalla myös voittoa tavoittelemattoman Ylläksen Matkailuyhdistyksen toimintaa.

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson

  • Hiihtämisestä ja bloggaamisesta

    Kas, on aamu ja kello on kahdeksan. Kaikki muut nukkuvat vielä tai ainakin esittävät nukkuvaa pitämällä makkarin ovea kiinni. Minä heräsin jo puoli tuntia sitten (puoli kasilta, lomalla!!) odottamaan, että päästäisiin jo hiihtämään. Vakkarisuksivuokraamomme ja urheiluvaatekauppa aukeaa kympiltä.  Kyllähän tässä jo saa innostua laittamaan toppahousuja jalkaan.

    Tuossa aamulla kun ensimmäistä kahvikuppiani valmistin, havahduin siihen, että ilman tätä blogia en luultavasti olisi tässä keittämässä kahvia ja odottamassa ladulle pääsyä. En olisi löytänyt tänne, Äkäslompoloon. En olisi löytänyt koko hiihtämisen hienouttua.
    En tiedä, onko täällä vielä paljon samoja lukijoita kuin vuonna 2013. Silloin kysyin neuvoa, minne kannattaa Lapissa mennä, jos lomailla kivasti. Hyvät ulkoilumahdollisuudet, hyvät kulkuyhteydet, ei bileitä, luonnonrauhaa, ruokakauppa lähellä.
    Niin moni nimesi Äkäslompolon, joten ajattelin, että paikassa on pakko olla jotain kiehtovaa. Menkää Ylläkselle, siellä on valaistujakin latuja ja lämpölatu, jos sattuu hirmuisen kylmät ilmat. Hyvät hiihtomaastot. Ruokakauppa. Kaikki tarpeellinen. Kiva lastenkin kanssa.
    Tulimme samana talvena tänne ja teimme siitä perinteen. Joka toinen vuosi vietämme joulua Islannissa, joka toinen vuosi Suomessa. Parittomat vuodet ovat olleet niitä Suomi-jouluja ja Ylläs-talvilomia. Suomi-jouluina joulunvieton jälkeen tai joulunvieton ajaksi olemme tulleet tänne pohjoiseen. Vuokranneet mökin, hankkineet sukset ja painelleet ladulle.
    Nämä reissut ovat olleet tärkeitä kohtaamispaikkoja perheellemme, joka asuu erilaisissa elämäntilanteissa ympäri maailmaa. On yksi rajattu paikka, yksi yhteinen ajanjakso ja yksi yhteinen tila, jolloin kaikki ovat yhdessä.
    Ja se hiihtäminen! Inhosin kouluvuosina hiihtämistä. Opin ei-tykkäämään hiihtämisestä, koska sitä – kuten aika monta muutakin koululiikuntalajia – opetettiin mielestäni ala-asteikäisille täysin väärin. Hiihtoladulla opin reilun metrin mittaisena lähinnä siirtymään ladulta sivuun, kun nopeampi tuli takaa ja huusi ”latua!”. Kun takaa tulee nopeampi, pitää hitaamman väistää, meille opetettiin. Koska kuuluin niihin hitaimpiin, ei sitä hiihtämisen riemua koskaan voinut edes oppia. Jokainen hiihtokerta oli vain muistutus siitä, että olet vähän hidas ja väistähän nyt kun nuo piirimestaruuskisoissa pärjäävät tulevat.
    Kun tulin ensimmäistä kertaa tänne Ylläkselle, jossa on Suomen laajin latuverkosto (tämänkin opin vasta täällä ensimmäistä kertaa käytyäni) ja luultavasti yhdet maailman parhaat murtomaahiihtomaastot, luin latukartasta hiihtäjän ohjeet istuessani sohvalla ja liikutuin:
    Ladut ovat yhteisiä. Nopeampi väistää hitaampaa.
    Löysin hiihtämisen riemun ensimmäistä kertaa. En edelleenkään ole kovin nopea, mutta kun saan suksia omaan tahtiini, jaksan hiihtää pidemmänkin matkan. Ja jos eteen tulee liian jyrkkä alamäki laskettavaksi, otan sukset veks ja kävelen ne kainalossa mäen alas ladun viertä.
    Niin, että ilman teitä en olisi löytänyt tänne. Ja ilman tänne tuloa vihaisin edelleen murtomaahiihtoa ja mieleeni olisi jäänyt hiihto laina, jossa roolini on astua reilu puoli metriä ladulta oikealle sukset nätisti vierekkäin ja sauvat tiiviisti suksien vieressä, että nopeampi pääsee sutimaan vauhtiaan hidastamatta ohi.
    No niin. Nyt tänne mökkitalon alakertaan alkaa valua muitakin heräilijöitä, joten aika lopettaa. Ja se suksivuokraamokin aukeaa ihan pian.
    Tämä juttu on Salamatkustaja-blogin viimeinen blogijuttu. Tammikuun alussa aukeaa uusi sivustoni, jonne ohjautuu myös kaikki tämän blogin vanhat jutut. Voitte siis ainakin aluksi tulla tuttuun tapaan tänne ”Salamatkustajaan”, tekniikka pitää huolen, että löydätte siirron jälkeen oikeaan paikkaan. En julkaise uutta sivuston nimeä ihan vielä, koska siellä ei vielä ole mitään. Mutta ihan kohta sekin selviää!
    Jutun kuvat ovat otoksia menneiltä Ylläs-talvilta. Ylläksellä 2013, Ylläksellä talvella 2015 ja Ylläksellä 2017. Tämän talven kuvissa suksille pääsee myös Pampula. Ou yes!