Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Tuplanaruhyppyjen harjoittelu

    Tuplanaruhyppyjen harjoittelu on ollut mulle aina yhtä tuskaa. Aloitin crossfit-treenaamisen kuusi vuotta sitten ja siitä asti olen opetellut. Kävin parilla hyppynarukurssillakin, kun tuntui, että en tavallisilla tunneilla oppinut. Homma vaati aika paljon kärsivällisyyttä, sillä minulta kesti viisi vuotta oppia. Vasta viime vuonna opin tekemään DU-hypyt jokseenkin oikein.

    crossfit liikkeistä vaikeimmat tuplanaruhypyt
    tuplahyppyjen harjoittelu crossfit

    Tuplanaruhyppyjen harjoittelu on homma, jossa päti sama periaate kuin melkein kaikessa: ei kannata tuhlata aikaa, jos homma ei kiinnosta. Ja jos ei harjoittele, ei voi oppia.

    Harjoittelun alkuaikoina naru sotkeutui aina jalkoihin. Välillä se tarttui ponnariin, sitten aukesivat kengännauhat ja lopulta lorahti kusta punttiin. Välillä treenikertojen jälkeen ohut hyppynaru jätti käsivarsiin ja reisiin ja välillä niskaankin ikävännäköisiä ja kipeitä naarmuja.

    tuplahyppyjen harjoittelu crossfit

    Oliko mitään järkeä jatkaa viisi vuotta? Ei se kyllä kovin loogiselta kuulosta. Olisin voinut lopettaa narun kanssa sekoilun ja tehdä vain niitä yksinkertaisia naruhyppyjä (raskaita nekin ovat), enkä olisi hävinnyt yhtään mitään. Paitsi että… En samperi sentään halunnut antaa periksi. Olen nähnyt muiden tekevän näitä samoja hyppyjä, ja ajattelin, että jos tuokin, niin kyllä minäkin. Perhana. Tavoiteorientoituneelle ihmiselle tavoite se on kuulkaa tuplanaruhyppykin. Päätin, että en hitto soikoon anna periksi vaan aion olla paremmassa kunnossa nelikymppisenä kuin kolmekymppisenä ja oppia uusia taitoja, mukaanlukien tämän narulla lattian piiskaamisen. Ihan vain koska minä halusin.

    Päämäärätietoisen tuplanaruhyppyjen harjoittelu alkoi reilu vuosi sitten. Päätin, että teen tästä eteenpäin joka kerta treenaamassa käydessä kymmenen tuplanaruhyppyharjoitusta, ja kaikki onnetonkin räpiköinti lasketaan. Asetin pienin askelin eteneviä päämääriä. Etenin kutakuinkin tähän tapaan.

    crossfit
    • Tuplanaruhyppyjen harjoittelu kannattaa aloittaa hyppimällä aluksi ihan mitä vaan. Sata yksinkertaista hyppyä putkeen ainakin kerran viikossa seuraavan neljän viikon aikana.
    • Sen jälkeen vuorojaloin hyppelemistä 2 kertaa viikossa minuutti putkeen seuraavan neljän viikon aikana. Vuorojaloinhyppelyssä rytmi on melko lähellä tuplanaruhyppelyn rytmiä.
    • Kolmannella harjoituskuukaudella tein pingviinihyppyjä 10 x 10 jokaisen treenin jälkeen. Eli hypin ilman narua ja jokaisella hyppykerralla läpsäytin käsiä reisiini kaksi kertaa. Tämä oli hyvä rytmiharjoitus, jonka opin toiselta treenaajalta.
    tuplahyppyjen harjoittelu painavalla narulla
    • Neljännellä harjoituskuukaudella jokaisen treenin jälkeen tein vähintään 5 onnistunutta tuplanaruhyppyä eikä väliä, kuinka monta yksinkertaista hyppyä sinne väliin meni. Parhaimmillaan riitti yksi yksinkertainen hyppy, sitten tuplahyppy, yksinkertainen hyppy jne.

    Tuplanaruhyppyjen harjoittelu: muutama toimiva vinkki

    Mieti ensin, mikä hommassa on isoin ongelmasi. Mulle itselleni alussa vaikeinta oli onnistua hyppäämään niin korkealle, että hyppynaru vaivatta ehti kaksi kertaa jalkojen alta yhden hypyn aikana. Niinpä keskityin ponnistusvoiman kehittämiseen. Niin kutsutut ”pingviinihypyt” auttoi tässä paljon. Pingviinihyppy tarkoittaa sitä, että hyppäät ilmaan ilman narua kädet vartalon vierellä. Jokaisen hypyn aikana lyöt kämmenillä kaksi kertaa reisien ulkoreunoihin. Tap-tap. Tap-tap. Tap-tap. Voit keskittyä pelkästään hyppäämiseen ja unohtaa narunpyörityksen. Samalla saat jujua tuplanaruhyppyjen rytmistä. Tap-tap. Tap-tap. Tap-tap. Pidä keskivartalo eli koko matka navasta pyllyreikään koko ajan tosi tiukkana. Hih!

    double unders harjoittelu crossfit

    Totea sitten toiseksi isoin ongelmasi. Kun tuplanaruhyppyjen harjoittelu eteni ja ponnistusvoimaa alkoi löytyä, huomasin, että nopeuteni ei riitä. En pääse hyppäämään niin korkealle niin nopeasti, että tuplanaruhypyt narun kansa onnistuisivat. Naru sotkeutui aina jalkoihin ja teki raipanjälkiä käsivarsiin. Ratkaisu: ostin paksun ja painavan eli hitaan hyppynarun. Se on tuo kuvissa näkyvä köysi, jossa on sisällä ohut puuvillanaru ja sen päälle muovisia putkilohelmiä. Tällä pystyn nykyään tekemään parhaimmillaan 40 tuplahyppyä putkeen. Väsyneenä kymmenen. Se ei sotkeudu jalkoihin enää niin usein eikä minun ei tarvitse hypätä niin nopealla temmolla. Painava naru vaatii toisaalta paljon pyöritysvoimaa, koska naru on raskas. Narua pitää ihan huolella ”hakata lattiaan”. Tilasin oman painavan nauruni Roguelta ja lisäsin siihen pituutta itse (ostin hölmönä vähän liian lyhyen narun, joten jos tilaatte niin olkaa tilatessa tarkkoja että saatte oikean mittaisen narun). Mulle itselleni sopii parhaiten sellainen naru, että kun astun sen päälle yhdellä jalalla, kahvat osuvat vaivatta kainaloihin.

    tuplanaruhypyt crossfit double unders painava hyppynaru
    double unders painava ja hidas muovihelmihyppynaru

    Viimeisenä varotoimenpiteet. Sido kengännauhat todessa hyvin, että ne eivät pääse aukeamaan hyppimisen aikana. Pitkätukkaisten kannattaa laittaa fleda nutturalle niskaan tai takaraivolle. Ponnari on itselleni no-no, koska se on jäänyt välillä kiinni naruun. Jos on lirautteluongelmia (kenelläpä ei), käy ennen hyppelyä veskissä vaikka sata kertaa ja tunge housuihin tarpeeksi paksu satsi terveyssiteitä. Kyllä se siitä!

    tuplahyppyjen harjoittelu

    Jos crossfit-jutut kiinnostavat, täältä blogista löytyy crossfit-kategorian alta lisää aiheesta.

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson, otettiin nykyisellä kotisalilla Crossfit Isafjördurissa.

  • Ylläksen hiihtoladut lasten kanssa – 5 x suosikkilatu

    Ylläksen hiihtoladut / Kaupallinen yhteistyö: Visit Ylläs

    Kiitos kaikista lukuisista viesteistä tammikuiseen postaukseen Ylläs perheen talvilomakohteena. Asiaa oli niin paljon, että kaikki mitä halusin kertoa ei mahtunut samaan juttuun, joten nyt hiihtoloman kynnyksellä on paikallaan pieni jatko-osa. Hiihdimme siis Ylläksellä vuoden alussa pari viikkoa ja Ylläksen-matka oli meille neljäs. Ylläksen hiihtoladut ovat tulleet tutuksi pienten taaperoiden ja nyt myös vähän isompien lasten kanssa. Missä Ylläksellä on parasta hiihtää lasten kanssa? Pääseekö tunnelmallisiin latukahviloihin vain hiihtämällä? Mistä varusteet? Tuleeko ahkiossa kylmä? Tässä meidän perheen kokemuksia reissusta.

    Ylläksen hiihtoladut välinevuokra ahkio vuokralle
    Ylläksen hiihtoladut lasten kanssa Äkäslompolo

    Ylläksen hiihtoladut ja latukahvilat – paljon valinnanvaraa

    Ylläksellä on Suomen laajin latuverkosto. Osa laduista on auki koko talven, osa aukeaa vasta hiihtolomien ja pääsiäislomien tienoilla. Löytyy valaistuja latuja keskitalven hiihtäjille ja ylempänä tunturissa kulkeva lämpölatu, joka on hyvä paikka hiihtää hurjilla pakkasilla.

    Ylläksen ladut lapsen kanssa helpot ladut
    Ylläksen hiihtoladut latuvinkit lasten kanssa

    Vaikka latuverkosto on laaja ja kovatasoinen ja siellä suihkii kovaa vauhtia jos jonkinnäköistä treenaajaa ja kovakuntoista hiihtäjää, me emme sunnuntaihiihtäjinä ole koskaan kokeneet olevamme tiellä tai tunteneet oloamme hitaiksi. Pienten lastenkin kanssa hiihtäminen on sujunut tosi hyvin. Nopeampaa menevät aikuiset väistävät hitaampia ja lyhyempiä eikä keskelle latua pysähtynyt lapsihiihtäjäkään ole koskaan ollut kenellekään ongelma. Nämä seuraavat Ylläksen hiihtoladut ovat suosikkejamme, kun hiihtoretkellä ovat mukana myös lapset. Eikä tietenkään ole sattumaa, että jokaisen hiihtolenkin varrella on ainakin yksi erämaakahvila. Jamm!

    Ylläs hiihtolatu lasten kanssa

    Helppo hiihtolatu: Äkäslompolon keskusta – Velhon kota

    Jos majoittuu Äkäslompolon kylässä, matka Velhon kodan latukahvilaan on miellyttävä ja reitti helppo. Yhteen suuntaan matkaa kertyy noin neljä kilometriä, eikä matkan varrella ole jyrkkiä ylä- tai alamäkiä. 9-vuotias esikoinen – joka ei ole murtomaahiihtoa juuri treenannut, mutta on muuten urheilullinen – jaksoi tehdä tämän reissun kahtena päivänä. Neljän kilsan matkaan meni noin 40 minuuttia, kun rauhallisesti hiihdettiin. Velhon kodalla juotiin kaakaot ja syötiin letut, käytiin vessassa ja jatkettiin matkaa samaa reittiä takaisin. Tämän saman reitin voi myös pyöräillä tai kävellä. Yhtenä päivänä teimmekin niin, että siskoni veti Pampulan perille pulkalla muun porukan tullessa suksilla. Polku oli tasaiseksi tampattu eli kävely sujui hyvin ilman lumikenkiäkin.

    Ylläksen hiihtoladut lasten kanssa matkavinkki
    Ylläksen latukahvilat

    Velhon kodalle pääsee Äkäslompolosta kahta reittiä. Tämä kuvailemani on se lyhyempi. Lännenpuoleinen latu, joka menee Kuertunturin vieressä, on pitkää ja paikoin jyrkkää ylä- ja alamäkeä (senkin 9-vuotias jaksoi yhtenä päivänä), mutta kilsoja kertyy yhteen suuntaan seitsemän.

    Helppo latu aloittelijoille: Ylläsjärvi – Aurinkotupa

    Tämä reitti on täydellinen valinta, jos majoitus sijaitsee Ylläsjärven kylän puolella ja matkassa on mukana aivan aloittelijahiihtäjiä. Pari vuotta sitten opettelimme hiihtämään esikoisen kanssa juurikin tällä ladunpätkällä. Matkaa kertyy yhteen suuntaan kolmisen kilometriä ja latu on tasaisessa maastossa. Aurinkotuvalla on hauskaa laskea pulkkamäkeä ja nauttia lämpimät kaakaot.

    Ylläs lasten kanssa

    Pituutta mutta tasaista: Äkäslompolo – Kesängin keidas

    Nyt kun Ylläksen hiihtoladut ovat alkaneet tulla pikkuisen tutuiksi, tämä reitti on tullut erittäin tutuksi. Alkuvuodesta taisimme hiihtää tämän pätkän ainakin neljä kertaa. Tämä reitti taisi olla myös yksi ensimmäisiä hiihtoretkiämme Ylläksellä vuonna 2013. Äkäslompolosta Kesängin keitaan erämaakahvilaan kertyy noin 5 kilometriä. Matka on suurimmaksi osaksi tasaista. Mennessä on yhdessä mutkassa yksi hieman jyrkempi ylämäki, joten paluussa voi joko jarrutella, kävellä ladun viertä sukset kainalossa (minä) tai laskea täysillä (esikoinen). Kesängin keitaalla on kivaa juoda kaffet ja syödä letut ja jatkaa siitä matkaa joko takaisin samaa reittiä tai jos energiaa vain vielä riittää, voi hiihtää vielä reilu pari kilometriä Latvamajalle, ihanan tunnelmalliseen erämaakahvilaan pienen mäennyppylän päälle. Sekä Latvamajalle että Kesängin keitaalle pääsee myös talvimaastopyöräillen.

    Ylläksen hiihtoladut lasten kanssa latuvinkit

    Ylläksen latukahvilat autoreitin varrella

    Jos matkassa on mukana niin pieniä lapsia, että ahkiolla kulkeminen ei vielä onnistu, tai aikuisia, jotka eivät hiihdä, ei erämaakahvilakokemuksesta tarvitse jäädä paitsi. Ylläksen latujen varsilla on parikymmentä latukahvilaa, ja niistä osaan pääsee perille myös autolla. Mekin teimme muutamana päivänä siten, että osa porukasta lähti hiihtämään aamuvarhaisella ja teimme aamupäiväkahvitreffit latukahvilaan, jonne äitini tuli autolla.

    Ylläksen latukahvilat

    Karilan Navettagallerian kahvila sijaitsee muutaman kilometrin päässä Äkäslompolon keskustasta. Täällä on vakkarijuttujen (kuumaa mehua, kahvia, teetä, kaakaota, munkkeja) lisäksi herkullinen kakkuvalikoima, ja lounastakin saa. Ihanan tunnelmallinen kahvilatila ja sisävessat. Navettagallerialle on Äkäslompolosta helpohko hiihtoreitti: aluksi tasaista järven yli, sitten hieman pitkää mutta loivaa ala- ja ylämäkeä metsässä.

    Talven riemu Ylläksen hiihtoladut

    Velhon kota on hirmuisen suloinen Ylläksen latukahvila. Sinne pääsee hiihtämisen ohella myös autolla. Parkkipaikka on muutaman sadan metrin päässä kahvilasta, mutta kävelypolku on helppo. Velhon kodan takassa rätisee tuli, munkit ovat hyviä ja letut lakkahillolla ehkä parasta, mitä tiedän. Ulkovessat.

    Ylläs talvilomakohde perheen kanssa ladut

    Luosun kahvila sijaitsee latujen varressa, mutta pihaan pääsee myös autolla. Kiva kahvila, luonnonrauhaa ja sisävessat. Ylläksen latukahvilat tunnetaan hyvistä munkeistaan ja mehän testasimme niitä oikein urakalla. Söimme reissun aikana kymmeniä munkkirinkilöitä ja munkkipossuja. Joka paikassa munkit olivat tavattoman hyviä mutta parhaasta yksilöstä tiimimme oli yksimielinen: täältä hirsimökkikahvilasta sai Ylläksen parhaat munkkirinkilät. Sisältä pehmeät, päältä hieman rapeat. Että tänne kannattaa todellakin tulla munkkikahville pidemmänkin matkan takaa. Uuh saisinpa nyt kouraani sellaisen vastaleivotun munkin.

    Ylläksen hiihtoladut välinevuokra

    Aurinkotupa löytyy Ylläsjärven kylän puolelta. Monen hiihtoladun risteykseen pääsee myös autolla. Pihassa on poroja ja Aurinkotuvan kahvilassa on laaja valikoima syötävää ja juotavaa. Pihan pulkkamäki on hauskaa ajanvietettä lapsille. Ainakin viimeksi kahvilalla oli pulkkia ja liukureita, joita sai lainata mäenlaskuun. Tänne voi tulla myös ihan vain harjoittelemaan hiihtämistä. Lasten hiihtokamat takakonttiin ja Aurinkotuvalle lounaalle. Kun pienet jaksavat, on Aurinkotuvan edustalla kivasti tilaa harjoitella murtsikkahiihtoa. Sisävessat.

    Ylläksen helpot hiihtoladut lasten kanssa

    Ylläksen hiihtoladut ja hiihtovarusteet

    Me emme koskaan tuo omia hiihto- tai laskukamoja näille reissuillamme. Ne vievät älyttömästi tilaa ja kuljettaminen maksaa. Ylläkseltä voi vuokrata kaiken tarvittavan. Vuokratessa hyvät kamat voi olla myös varma siitä, että ne ovat priimakunnossa. Olemme jokaisella Ylläksen reissulla vuokranneet kamat Äkäslompolon SportShopista (osa varusteista ollaan saatu heidän kautta käyttöön maksutta). Karvapohjasukset ovat osoittautuneet todella toimiviksi: ei tarvitse miettiä voitelemista vaan sukset toimivat lähes säässä kuin säässä. SportShopista saa hiihtosuksien lisäksi vuokralle myös laskukamoja, ahkioita, lumikenkiä ja maastopyöriä ja kaupan päälle reittineuvoja ja jeesiä. Jos ei tiedä mistään mitään, sieltä on hyvä aloittaa. Ylläksen laskettelukeskuksissa on molemmissa välinevuokraamot ja Ylläksen kylissä on pari muutakin paikkaa, joista saa välineitä vuokralle.

    Pari vuotta sitten tein jutun talven ulkoilukamoistani eli millaiset vaatteet päällä ladulle. En ole supernopea spandex-hiihtäjä, vaan hitaamman vauhdin ihminen ja luotan villapuseroon ja paksuihin housuihin. Mottoni myös on, että mieluummin aivan liian kuuma kuin vähääkään kylmä.

    Ylläksen hiihtoladut lasten kanssa ahkion vetäminen

    Meillä on ollut joka talvi vuokralla myös tuollainen perässä vedettävä ahkio, jossa perheen pienin on matkustanut. Ahkion mukana tulee valjaat, jotka kiinnitetään vetäjän vyötärölle. On hyvä muistaa, että vaikka pulkan vetäjän tulee vetäessä lämmin, pulkassa paikallaan istuvan lapsen tulee nopeasti kylmä. Olemme pitäneet vilua loitolla laittamalla ahkioon kuumavesipullon ja pari villavilttiä. Oikein kylmällä ilmalla lapsi on kääritty vielä yhteen puolison isokokoiseen untuvatakkiin.

    Erinomaista kuntoilua muuten tuo pulkan vetäminen. Kivan lisäbuustin vetämiseen teki yhdellä reissulla se, että eräällä pikkuisen liian pitkäksi venyneellä koko perheen yhteisellä hiihtoreissulla esikoinen väsähti pitkässä ylämäessä. Hän istahti pulkkaan Pampulan taakse ja puoliso veti reilun kilometrin mittaisen ylämäen loppuun kaksi lasta pulkassa.

    Ylläksen hiihtoladut lasten kanssa vinkit

    Vielä yksi juttu! Kun lähdette Ylläkselle hiihtämään, laskemaan, moottorikelkkailemaan, lumikenkäilemään tai pyöräilemään tai muuten vain ulkoilemaan, ostakaa Ylläksen talviuhreilukartta (kesäisin kesälajien kartta). Niitä saa diginä suoraan luuriin tai paperisena. Itse suosin paperikarttoja. Ne eivät jäädy pakkasella, ne saa taiteltua taskuun pieneen tilaan ja niihin on kivaa tehdä omia merkintöjä seikkailuntäyteisten päivien jälkeen. Alueen karttoja ostamalla tuet samalla myös voittoa tavoittelemattoman Ylläksen Matkailuyhdistyksen toimintaa.

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson