Minua haastateltiin taannoin KaksPlussaan. Juttu ilmestyy ensi vuoden alussa. Yksi haastattelun aiheista koski lasten kasvatusta. Mikä on minulle lasten kasvattamisessa tärkein tavoite? Löi hetken aikaa ihan tyhjää. Ööööööh, tuota noin. Että mikä se olisikaan se tärkein oma kasvatusperiaate. Kun ei tiedä mitä sanoa, kannattaa lainata toisten ajatuksia. Mieleeni juolahti yksi
Kirjoitin syksyllä yhden kaikkien aikojen suosituimmista lehtijutuistani Ylelle. Työskentelen heille freelancerina eli teen silloin tällöin uutisjuttuja Islannista Yleisradion ulkomaanuutisille. Se moneen kertaan luettu ja paljon jakoja saanut juttuni käsitteli Islannin nurjaa puolta: seksuaalirikoksia, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Juttu oli tietysti kamala aiheensa takia, mutta se oli myös
Tänään sanoimme esikoisen kanssa Teneriffan hotellillemme hetkeksi heipat ja lähdimme Siam Parkin vesipuistoon. Sitä on monilla matkailufoorumeilla kehuttu hienoksi vesipuistoksi, jopa maailman parhaaksi. Ja sehän sanoo minulle ihan yhtä paljon carting-radan laatujärjestelmä. Ei minulla ole mitään aavistusta siitä, mikä erottaa hyvän huonosta. Ennakko-odotuksia tälle päivälle oli pyöreä nolla. En odottanut
Kun löytää tehokasta luonnonkosmetiikkaa ja vinkkaa siitä muille, niin käy lähes aina näin: joku tuotteista myy loppuun. Olen huomannut itsekin asiakakana, että kun valinnanvaraa on paljon ja pää menee pyörälle vaihtoehdoista, henkilökohtainen suosittelu jeesaa. Verkossa shoppaillessa luen tosi tarkkaan kuluttajien jättämiä kokemuksia ja vertaan niitä omiin odotuksiini. Kun suosittelin LUÉ-hyaluronihapposeerumia
En tykkää viime vuosina syventyneistä otsarypyistäni. Enkä einstein-juovasta joka lähenee räystästä. Face the facts. Naamani vanhenee. Kaupallinen yhteistyö: Biodelly & SBM Kipinä Tämä aihe on minulle vähän vaikea käsitellä. Koska minähän tykkään vanheta! Elämä on paljon kivempaa nyt, kuin 20-vuotiaana. Kaikki on nyt paremmin kuin 20 vuotta sitten: puoliso, asuntotilanne,
”Islannissa on niin järjetön määrä nähtävää, eihän viikossa ehdi mitään!” Kuulen tämän lauseen hirvittävän usein sellaisilta, jotka ovat tehneet Islantiin reissun tai muutamankin. Believe me: ymmärrän niin hyvin. Koen tuon saman fiiliksen itsekin joka kerta, kun poistun täältä Reykjavík-kuplastani maaseudulle. Viikko tuntuu lyhyeltä, viikonloppu ihan olemattomalta. Islannissa on liian paljon
Huomaan yhä haaveilevani Uudesta-Seelannista. Meidän ensimmäisestä ja tähän asti ainoasta reissustamme sinne on kulunut kohta neljä vuotta, mutta innostus ei ole haalistunut lainkaan. Kirjotin keväällä Uuden-Seelannin vaellusreiteistä. Tässä viisi muuta syytä omaan Uuuden-Seelannin hurmiooni. Luonto. Maisemat ovat kuin suoraan satukirjan sivuilta. Viinitilat, kuumien lähteiden koristama vulkaaninen maisema, lumihuippuiset vuoret ja
Islanninhevosvaellus vapaan lauman kanssa – unelmieni täyttymys ja pelkojeni ylitys. Heinäkuun puolivälissä hevosnainen sisälläni ylitti itsensä. Lähdin viikon mittaiselle islanninhevosvaellukselle vapaan hevoslauman kanssa. Actionia, vauhtia ja komeita hevosia jaettiin isoimmalla mahdollisella kauhalla. Kirjoitin reissusta fiilistelyjutun heti matkan jälkeen. Sen jutun jälkeen tipahteli monia kysymyksiä. Kiitos kaikista reissua koskevista uteluista –
Olen löytänyt tähänastisen olemassaoloni helpoimman ja parhaimman banaanileipäreseptin. Täydellinen banaanileipä, viiden minuutin taikina, ei sähkövatkausta. Salainen ainesosa on – tadaa – majoneesi! Kaupallinen yhteistyö: Hellmann’s ja Suomen Blogimedia. Islannissa syödään todella paljon banaanileipää. Amerikkalaisia kulttuurivaikutteita, luulisin. Bananabrauð löytyy kahviloista, hotellien aamiaispöydistä ja tyyliin joka toinen päivä anopin leipälaatikosta. Meidän lähiruokakaupoissa
Kävin ostamassa itselleni jäätävän hintaisen kakkulautasen. Se oli ihan luonnollinen jatkumo tähänastisille tapahtumille. On siis käynyt niin, että kävelen melkein päivittäin Skólavördustigur-katua ylös- ja alaspäin. Joka kerta kävelen Stígur-nimisen keramiikkakaupan ohi, jossa islantilaiset keraamikot myyvät ihan törkeän hienoja käsitöitään. Se on piristävä kauppa tässä muuten niin kovin turistoituneen Reykjavikin keskustan
Uuden-Seelannin vaellusreitit, ah. Palasin jälleen haaveissani tänne… Mennään hetkeksi sinne yhdessä! Matkapostaussarjassa käytiin aikaisemmin keväällä Fidzillä ja Samoalla. Nyt vuorossa ovat Uuden-Seelannin vaellusreitit. Muutaman vuoden takaisella maailmanympärimatkalla vietimme Uudessa-Seelannissa kuukauden. Se oli oikea reissujen reissu ja matkamme kohokohta. Ajoimme matkailuautollayli 3 000 kilometriä ja teimme monta vaellusta. Matkan aikaan nelivuotias
Tänä talvisena sunnuntaina on niin kaunista, että pitää tehdä retki. Mutta koska kuopuksella on nuhaa ja olen lasten kanssa yksin kotona, tehdään retki tällä kertaa pään sisään. Kaivoimme esikoisen kanssa pöytään sipsit ja limut ja pistimme kuvaesityksen pyörimään. Ja Spotifystä Vesalaa. Tässä kuvia teidänkin iloksi. Sunnuntain matkapostaussarja siis jatkukoon Fidzillä,