Viikonloppuloma ja Pohjois-Islannin Siglufjörður

Terveisiä minihiihtolomaltamme Siglufjörðurista! Miniloma on niin mini, että minä en ottanut edes suksia mukaan vaan päätin käyttää kaiken ajan rentoutumiseen hotellissa ja tämän pienen kalastajakylän autioilla kadunpätkillä. Puoliso meni rinteeseen. Himopitkän ajomatkan takia kuopus jäi täksi viikonlopuksi anopin ja Islannin-tädin sekä serkkujen kanssa mökille. Niinpä minä ja esikoinen olemme nautiskelleet parin päivän ajan kahdenkeskeisestä ajasta.

Meri ja sen rannalla hotelli.

Puolisoni työpaikka – siis tämä jäätikkömatkojen järjestäjä – on mielettömän aktiivinen järjestämään kaikenlaista kivaa työntekijöilleen. Tänä viikonloppuna oli vuorossa jokakeväinen henkilökuntaretki. Noille reissuille kaikki halukkaat tyypit firmasta pääsevät mukaan pientä maksua vastaan ja mukana saa tuoda myös perheenjäseniä. Minä en ole aikaisempina keväinä ehtinyt näille retkille mukaan, mutta tänä vuonna raivasin aikaa kalenterista kun kuulin, että reissulla suunnataan Siglufjörðuriin Islannin pohjoisvuonoille. Jippii!
Siglufjörður on pari vuonoa länteen Grenivíkistä, jossa vietän paljon aikaa kesäisin islanninhevosvaelluksilla. Maisemat ovat yhtä upeat. Talvisin taivas on sinisempi kuin muualla, lumi vaaleampaa, ilma kylmempää ja vuoret suurempia. Kesäisin aurinko paistaa pohjoiselta kesätaivaalta läpi yön ja lämpömittari nousee melkein aina korkeammalle kuin Reykjavíkissa. Pirukseen oli kaunista nytkin.
Tänä viikonloppuna kävi säiden suhteen tuhti munkki. Lumimyrskyt ovat kiusanneet ulkoilijoita, turisteja ja tielläliikkujia koko alkuvuoden. Viimeisenä kahtena viikonloppuna tänne kylään asti ei olisi päässyt edes kulkemaan. Mutta nyt on ollut jo melkein liian täydellistä. Ei ole satanut lunta, ei ole tuullut ja ilma on ollut kirkas. Valo on ollut aivan käsittämättömän kaunis koko viikonlopun. Tuolla meren rannalla seistessä tuntui kuin talvi ja kevät olisivat olleet läsnä yhtä aikaa. Iltaisin olemme nähneet hotellin takapihalla revontulia. Saattaa olla, että tämän hetkinen rauhallisuus kostautuu ensi viikolla kunnon myräkköinä, mutta se on sen ajan murhe se.
Tämän kylän vetonaula islantilaisille on kylän kupeessa sijaitseva pieni laskettelukeskus ja loistavat vuoristohiihtomahdollisuudet (back country skiing). Ulkoilupuitteiden lisäksi täällä on pieni uima-allas, kahvila, pitseria, pankki, apteekki, terveydenhuolto, päiväkoti, peruskoulu, musiikkikoulu, pikkuinen ruokakauppa, videovuokraamo (kyllä vain!), verotoimisto ja hammaslääkäri, joka käy kylässä muutamana päivänä viikossa. Eikä sovi unohtaa pienpanimoa, sillimuseota ja pikkukylän keskusta Sigló Hotellia, joka on rakennettu vuonon rannalle keskelle vuoristo- ja merinäkymiä.
Tämän kylän raiteilla taas jotenkin niin aistii sen islantilaisen energisen ja suuruudenhullun tavan tehdä ja elää. Siglufjörður oli nimittäin vuosikymmeniä sitten Islannin sillinpyynnin keskus. Tänne tultiin töihin kaukaakin ja täällä tehtiin paljon rahaa ja luotiin hyvinvointia. Kalastus tarjosi monelle töitä, mutta ei se ennen vanhaan ollut mikään turvallisin mahdollinen toimiala. Monia nuoria miehiä kuoli kovassa merenkäynnissä kalastusmatkoilla, mutta uusia tuli aina tilalle. (Tuo ylläolevan kuvan patsas on muistomerkki kuolleille paikallisille kalastajille.)
Mutta siitten sillikanta katosi, hups vaan ihan yhtäkkiä. Iski karmea työttömyys ja talot alkoivat tyhjentyä asukkaista. Kenellekään ei ollut enää töitä. Kylä alkoi näivettyä ja rapistua. Vuosia kului ja kylä pieneni pienenemistään.
Jaa-a. No mitäs islantilainen siinä sitten alkaisi tehdä? Tämä kylän vei uuteen nousuun yksi paikallinen mutta ulkomailla asuva rikas islantilaismies, jolla oli Siglufjörðurissa edelleen asuva puuseppäkaveri. Rahapussi pyysi frendiään käymään katsomassa näivettynyttä satamaa, että voisikohan sinne vanhoihin kalastusalan rakennuksiin saada kunnostettua pari nättiä ravintolaa.
Pari ravintolaa kylään, josta kaikki ovat muuttamassa pois? Ihan järjetön ajatus. Mutta hei, puuseppä sanoi että ihan kaheli idea ystäväiseni, mutta kyllä sinne rakentaa voi. Sitten alkoi räjäyttely ja pauke. Ystävykset rupesivat rakentamaan ravintoloita ja saivat matkailijoiden avulla bisneksen pyörimään. Ravintoloiden jälkeen rakennettiin tasokas Sigló-hotelli, joka ”huokuu sisustuksessa ja arkkitehtuurissa vanhaa aikaa”, mutta jossa kuohari osataan tarjoilla kylmänä ja ulkona oleva kuumavesiallas on niin iso, että sinne mahtuu suurin osa hotellin vieraista yhtä aikaa.
Nyt tämä yksi rikas mies omistaa lähes kaiken, mikä täällä kylässä on. On pitkälti hänen ansiostaan, että tänne tuli paljon uusia työpaikkoja, Siglufjörðurista tuli paikallistenkin silmissä cool-mesta, jonne tehdään lasketteureissuja Reykjavíkista ja josta on hienoa ostaa kakkosasunto. Täällä syrjäistäkin syrjäisemmässä paikassa asuntojen hinnat ovat nousseet todella reippaasti verrattuna lähialueiden vastaavankokoisiin kyliin. 
Siglufjörðurilla on myös yksi bonus puolellaan: syrjäinen sijainti. Kylästä on tullut suosittu, mutta sijaintinsa takia siitä ei ole tullut turistirysää. Matkailijat tuovat rahaa alueelle, mutta he yöpyvät ja nauttivat ja käyttävät paikallisia palveluja, eivätkä vain aja bussilla ohi pari valokuvaa otettuaan. Koska paikka on sekä paikallisten että ulkomaalaisten suosiossa, turistivirrat jakaantuvat eikä paikka leimaannu vain yhdenlaisten matkailijoiden paikaksi. 
Jos Islannissa viipyy viikon tai pidempään, kannattaa ehdottomasti yrittää ehtiä piipahtamaan jossakin pienessä maaseudun kylässä Länsivuonoilla, Pohjoisvuonoilla tai Itävuonoilla. Siglufjörður on ainutlaatuinen, mutta ei ainoa laatuaan. Vastaavia eläväisiä ja kauniita tavallisten islantilaisten kyliä löytyy paljon ympäri Islantia. Näissä paikoissa ei ole tunnettuja geysireitä, kuumia lähteitä, hashtageja täyteen tuutattuja Instagram-tulivuoria tai välttämättä vesiputouksiakaan, mutta tunnelma niissä on ainutlaatuinen. Siglufjörðurin lisäksi pidän kovasti Grenivíkistä, Tálknafjörður, Bildudalurista, Ísafjörðurista, Seyðisjörðurista, Eskifjörðurista, Mjóifjörðurista, Djupavíkista ja Djupivogurista… Noin ihan vain muutamia mainitakseni.
Entäs tämä Sigló-hotelli sitten, jossa olemme nyt viikonlopun ajan vierailleet? Voi että, se kyllä ylitti odotukset. Olen käynyt hotellin aulassa aikaisemmin parilla oluella, mutta nyt pääsin ensimmäistä kertaa yöpymään täällä.  Sängyt ovat ihanan jämäkät, olemme kylpeneet hotellin etupihalla olevassa suuressa heitti potturissa, ostaneet hotellin vieressä olevan leipomon tyhjäksi  viinereistä ja nauttineet ulkona samoilun jälkeen hotellin aulabaarin antimista. Sillä välin kun puoliso kävi laskettelemassa, me kävimme esikoisen kanssa ottamassa valokuvia kylän hauskoista rakennuksista, kävelimme vuoren rinteessä olevan hautausmaan ylimmälle haudalle katselemaan maisemia  ja kävimme kolmesti kuumassa uima-altaassa köllöttelemässä.
Olen marinoitunut, rentoutunut ja nukkunut hyvin. Kyllä tänne kannatti eilen ajaa 6 tuntia suuntaansa ja huomenna saman verran takaisin. Ihana juttu, että Islannista löytyy tällaisia vähän tuntemattomampia paikalliskyliä, joissa riittää niin kotimaan- kuin ulkomaanmatkailijalle tekemistä ja tunnelmoitavaa.
Teemat
Poimintoja Blogista:
Yleinen

Työmatka Ugandaan

Olen puoli vuotta toiminut Plan International Suomen tyttöjen oikeuksien tukijana. Yhdessä Satamon Lauran (Mamma rimpuilee –blogi) ja Kettusen Hannen (Valeäiti-blogi) kanssa olen kerännyt Planille lahjoituksia

Lue lisää »