Ensimmäinen islantilainen villapaita – aloittelija neuloo Hneturin

Minulla on nyt puikoilla elämäni ensimmäinen islantilainen villapaita. Ennen tätä villapaitaa neuloin yhdet lapaset noin 20 vuotta sitten, sitä ennen vinoja patalappuja ala-asteen kässäntunnilla ja yläasteella valitsin puutyöt. Ja nyt sitten islantilainen villapaita. Tähän asti on siis tapahtunut seuraavaa.

ensimmainen islantilainen villapaita hnetur

Käsityökekkerit-käsityöblogin ihana Veera kysyi, suunniteltaisiinko yhdessä islantilainen villapaita. No tokihan se sopisi – mutta varoitin Veeraa, että en sitten tajua neulomisesta yhtään mitään. Islantilaisista villapaidoista sen sijaan tiedän paljonkin ja omistan aika monta puseroa ja villatakkia, joista on tullut rakkaimpia käyttövaatteitani.

Päätimme, että sopisimme väreistä yhdessä ja minä saisin antaa Veeran suunnittelemalle mallille nimen. Nähdessäni ensimmäisen kuvan puserosta viime vuoden lopussa tiesin, että tämä on aivan ehdottomasti Hnetur. Hnetur on islantia ja tarkoittaa pähkinää. Sen verran arvoitukselliselta ohje nimittäin näytti tällaisen neulontanoviisin silmin. Valmis pusero näyttääkin sitten ihan tajuttoman upealta. Tämä kuvio!!! Se on kuin kassillinen irtokarkkeja kepeässä pakkassäässä. Hneturin voi neuloa muistakin langoista kuin islantilaisesta léttlopista, mutta islantilaista tässä on neulomistyyli (ylhäältä alas pyöröpuikoilla) sekä tuo kuvio: kuvio pääntiessä, helmoissa ja hihoissa, mutta keskeltä paljas. Norjalaiset villapaidat eroavat islantilaisista serkuistaan esimerkiksi siinä, että ne ovat paljon paljon koristeellisempia.

Hnetur_islantilaispaita_kokokuva

Hnetur on myös yksi lempisanojani islannin kielessä. Tähän liittyy oppimiskokemus. Hnetur on ollut minulle kamalan vaikea sana lausua oikein. Kun sanan alussa on h ja n, h puhalletaan ikään kuin nenän kautta ulos, ennen kuin kieli osuu kitalakeen ja n ääntyy. Islantilaiset sanovat sen niin vaivattomasti, mutta minä olen aina vähän paiseessa, koska pelkään että äänteen mukana tulee ulos myös iso klöntti räkää. Niin, ja se lopun u ääntyy islanniksi kuin suomalainen y. Elikkäs. Kun onnistuin vihdoin ääntämään pähkinän oikein, siitä on tullut yksi lemppareitani. Vaikeuksien kautta voittoon ja räkä pysyi viimein nenässä.

Niinpä islanninvillapaidan mysteerineulonta sai nimekseen Hnetur. Vähän vaikea pähkinä, joka on kyllä ratkaistavissa, kunhan säilyttä maltin ja hyvän fiiliksen. (Ja pahoittelut niistä räkämielikuvista, haha.)

Ensimmäinen islantilainen villapaita – ohjevideoita ja lankakasoja

Halusin kokeilla oman villapaidan neulomista. En ole ikinä aikaisemmin käyttänyt pyöröpuikkoja, tehnyt kuvioneulontaa, lisännyt silmukoita tai tehnyt lyhennettyjä kerroksia. Muutaman ensimmäisen kierroksen jälkeen langat olivat lievästi sanottuna sekaisin. Yhtäkkiä käsissä on kamalan paljon villalankaa pienessä tilassa. Näinhän siinä minulle kävi.

ensimmainen islantilainen villapaita

Mutta ei se mittään! Jos opin lausumaan hneturin, opin kyllä neulomaankin sellaisen. Laitoin puikot hetkeksi sivuun, selvittelin lankoja reilun tunnin ja kuuntelin samalla äänikirjaa. Ihanan terapeuttista hommaa. Sen jälkeen homma jatkuu. Etenen ohjeissa rivi kerrallaan, enkä todellakaan vilkaise, mitä seuraavassa kappaleessa tapahtuu, muuten menen sekaisin. Lause kerrallaan, silmukka kerrallaan. Välillä tulee tämännäköisiä stoppeja:

Neulo *L10, 2 s oikein*. Toista *-* kerros loppuun.

Luin tuon lauseen tosi monta kertaa, mutta en ymmärtänyt siitä mitään. Kysyin Veeralta apua peura ajovaloissa -merkin tulkintaan: *-* Whaat? Selkisi, että *-merkki tarkoittaa toistamista. Selvä homma. Puikot käteen ja toistoja kehiin. Ja siitähän se homma taas eteni seuraavaan virkkeeseen.

Aion onnistua tässä hommassa. Ja minulle onnistuminen on sitä, että etenen yksi silmukka kerrallaan, seuraan ohjeita, katson ohjevideoita ja selvittelen joka välissä neulelankoja.

En tarvitse neljättä lopapeysaa, mutta haluan oppia jotain uutta. Jotain semmoista, mikä on hyväntuulista ja kivaa, ja jotain mitä teen ihan vain itselleni enkä kenellekään muulle. Paidasta tulee luultavasti aikamoinen aloittelijankappale, mutta se on tarkoituskin. Olen todella iloinen, jos löydän tulevasta puserostani neljä reikää suunnilleen oikeista paikoista – yhden päälle, yhden vartalolle ja kaksi käsille.

Tuli paitaa tai ei, hyvä mieli kuitenkintuli jo. Tässä sohvalla lankojen kanssa sählätessä olen huomannut käsitöiden rentouttavan vaikutuksen.

Totta se näköjään on, että ihmiset tarvitsevat ajatustyön rinnalle rutiininomaisia fyysisiä liikkeitä, jotka rentouttavat. Eipä ole siis suurikaan ihme, että monella tavalla stressaavan koronan aikaan käsityöharrastaminen on kasvattanut suosiotaan entisestään. Neulominen on sellaista rauhallista tekemistä. Päämäärä on kaukana, mutta tekeminen on rauhallista, eteenpäin mennään silmukka kerrallaan. Näiden silmukoiden kanssa puljaaminen on aivoilleni lomaa muusta tekemisestä. Joskus istun tässä tunnin, joskus vain kymmenen minuuttia kerrallaan. Ja joka kerta olen lopettaessani paremmalla tuulella kuin aloittaessani.

ensimmainen islantilainen villapaita neulontaohje

Neulon Hneturia Käsityökekkereiden Hnetur-ohjeen avulla. Minulla on vahva usko siihen, että näiden ohjeiden avulla joku päivä valmistuu elämäni ensimmäinen islantilainen villapaita. Veeran verkkokaupassa on myynnissä Hnetur-ohje (6,50 €) sekä Hnetur-verkkokurssi (16,90 €), joka sisältää yksityiskohtaiset ohjeet ja paljon videoita. Niiden videoiden avulla olen oppinut tekemään mm. elämäni ensimmäisen lyhennetyn kerroksen. Jeah!!!!

Tällä hetkellä menen osiossa numero 3 (kaarrokkeessa). Vielä on yhdeksän osiota jäljellä. Seuraaavaksi alkaa kirjoneuleen tekeminen. Se näyttääkin aivan megaihmeelliseltä. Semmoinen ruudukko, jossa on erilaisia värikoodeja. Kun sitä oikein tarkkaan katson, se alkaa muistuttaa etäisesti kirjankirjoitus-exceliäni. Paljon rivejä ja sarakkeita, ufoja merkintöjä ja värikoodeja eri jutuille.

Ensimmäisen Hneturini etenemistä voi tulla seuraamaan Instaani, olen koonnut sinne kohokohtiin tämän pähkinäisen projektin eri vaiheet. Otan kuvan myös lopputuoksesta ja lisään sen aikanaan myös tähän postaukseen. Siihen asti voitte ihailla tätä Veeran tekemää hienoa villapaitaa.

Hnetur_islantilaispaita_seinällä_harmaa

Mitäs te muut tällä hetkellä neulotte?

(Kuvat valmiista villapaidasta: Käsityökekkerit/Veera)

19 Comments

  • Willitikkuri

    Moneskohan lie lopapeysa menossa, oisko jotain 53.?🤔 😉 En ole ennää pysyny laskuissa. 😂 Mun tili löytyy instasta nimellä Willitikkuri. Sinua on kyllä ilo seurata, harvemmin tulee tätä blogia luettua mutta käsityöjutskat kiinnostaa aina. Tsemppiä puseron tekoon!

  • A

    Ajateltiin työporukalla tehdä tiimivillasukat. Osa jo aloitti, pitäis kuvion onnistumisen takia tehdä villasukat kärjestä aloittaen… Tuntuu kovin vaikealta ajatukselta ja tajusin, että tarvitsisin mieluummin säärystimet. Niinpä aion tehdä ne kyseisellä kuviolla!

    • Maarit Salovaara

      Sain kummitytöltä joululahjaksi Niina Laitisen sukkakirjan, ja neulon nyt palmikkoneulesukkia, missä on myös pitsineuletta. Purkamista riittää, kun pitäisi olla koko ajan tarkkana, että missä mennään, mutta, kun samalla kuuntelee äänikirjaa, niin keskittyminen herpaantuu välillä.

      • Satu Rämö

        Tässä onkin muuten riskin paikka; jos on liian jännä äänikirja, menee kyllä mulla heti sekaisin nuo kirjoneulonnan yksityiskohdat 😀

    • Satu Rämö

      Säärystimet rocks! Tykkään käyttää silloin, jos kelit ovat liian lämpimät villasukalle (tai kengät liian pienet villasukille), mutta tekee silti mieli kääriä jalat lämpimään.

  • Petra

    Aloitin monen vuoden jälkeen, taas, neulomaan itselleni säärystimiä. Edellisen yritelmän aloitus oli minusta liian löysä, joten päättelin neljäsosatyöni ja aloitin kokonaan uudestaan. Hoksasinpa vaan, että mustasta langasta on tosi vaikea huonossa valaistuksessa varmistaa pitääkö neuloa nurin vai oikein, taidankin tehdä säärystimen parista erivärisen, jotta työ olisi helpompaa.

    Työni on fyysistä rutiinipuurtamista käsittäen paljon toistoja, joten omalle vapaa-ajalle se ajatustyöntekeminen olisi varmaan parempaa hommaa. Huomaan näet jännittäväni hartioita tosi paljon neuloessa ja asento on muutenkin usein huono, ei tee hyvää työssä jo muutenkin jumiutuneille lihaksille. Siksipä neulon vain pieniä pätkiä kerrallaan, ainakin siihen asti, että opin neulomaan hieman rennommassa asennossa.

    Perinteisesti vihasin koulussa käsitöitä ja neulomista ja virkaamista, mutta näin vanhempana olen kyllä todennut nämäkin hommat oikein viihdyttäviksi. Joskaan minulla ei ole aikaa haastaa itseäni ja opetella tekemään jotain tosi monimutkaista, säärystimet riittää haastavuudessaan minulle.

    • Satu Rämö

      Mulla on hartiajumiongelma – varmaan tuon päivittäisen päätteen edessä istumisen takia – ja täytyy kyllä toivoa että neulominen ei pahenna sitä. Yritän ottaa mahd. rennon asennon ja neulon aika lyhyitä aikoja kerrallaan (menee siihen ohjeiden ymmärtämiseen vielä aika paljon energiaa ja aikaa, hehe).

      Säärystimet kuulostaa tosi kivoilta. Lämmittää ihanasti!

  • Heli Junno

    Onpa upea villapaita tulossa! Täällä kudotaan villinä islantilaisia villapaitoja, töissä niitä on jo neljällä ja osa on vielä puikoilla. Minulla on yksi, mutta sieltä ratsastuslomalla ostamani Einband-lanka odottaa vielä neulomista. On aika ohutta ja siitä ymmärtääkseni neulotaan paljon hartiahuiveja, joskin myös puseroita. Täytyy yrittää löytää valmis ohje. Mukavia käsityöhetkiä sinulle!

    • Satu Rämö

      Kiitos Heli! Joo se Einband-lanka on jännää; ilmeisen suosittua huiveissa ja sellaisissa ohuemmissa paidoissa joita käytetään enemmän sisävaatteina. Siis ihan arvasin nyt, olen vielä ihan untuvikko näissä lankahommissa 😀
      Neulontailoa sinnekin!

  • Mirja

    Neulominen on tosiaan meditatiivista, ja kannattaa totutella pitämään hartiat rentoina.
    Lopi-langat tuntuvat olevan tällä hetkellä loppu koko universumista. Tietääkö joku, johtuuko tämä meidän suomalaisten (ja toki myös islantilaisten) maanisesta neulomisesta, vai onko mukana muukin osa ihmiskunnasta? En ole itsekään syytön… Lampaat varmaan keritään keväällä seuraavan kerran?
    Pieni yksityiskohta: Islantilaisittain on tapana aloittaa paidat helmasta, mutta täälläpäin useimmat suosivat ylhäältä aloitusta. Itse aloitan mieluummin helmastaa muun muassa sen takia, että ei tarvitse pyöritellä koko paitaa hihoja neulottaessa.

    • Päivi Vaarula

      Sinun tekstisi lukeminen on rentouttavaa ja mieltä piristävää! 🥰
      Muutin 2017 Islantiin opettamaan tekstiilin ammattiaineita Hallormsstađiin. Ohjelmassa oli myös lopapeysa, jota en ollut ennen tehnyt. Tuli kiire tehdä pari paitaa ennenkuin opetuksen tuo osuus alkoi. Neulomista osaavana paita oli onneksi melko helppo oppia. Käytimme oppikirjana Auður Björt Skúladóttirin Lopapeysu kirjaa. Olen toistakymmentä paitaa suunnitellut ja valmistanut. Palasin Suomeen syksyllä 2019 ja opetan kaarrokepaidan neulomista täällä Hämeenlinnassa. Osui tämä Islantilaisneuleen innostus sopivaan saumaan. Juuri sain valmiiksi villatakin Léttlopista. Ja kohta alkaa seuraavan mallin suunnittelu, johon langaksi valitsin nyt suomalaisen villan.

      • Satu Rämö

        Kiitos Päivi mukavasta viestistä! Onpa ihanaa että olet ollut Islannissa, harmi että emme varmaankaan tulleet törmänneeksi täällä olosi aikana.
        Iloa sinne käsitöiden pariin, villapaita edistyy täällä rivi kerrallaan. Ehkä saan sen pääsiäisenä pukea päälleni 😀

  • TAINA

    Mä olen alkuvuoden neulonut Hailuodon tikkuröijyä. Se on nyt viimeistelyä vaille valmis. En ole aloittelija eli olen ekan villapaitani neulonut kansakouluikäisenä… semmonen 45 vuotta sitten…ja sukkiakin tulee neulottua n 20-30 paria vuodessa.
    Islantilaiset villapaidat on kauniita, mutta tuo kaarrokemalli ei vaan sovi mun kropan muotoon ja olen pyhästi luvannut itselleni et ei ikinä enää raglanhihaista tai kaarrokemallista puseroa.
    Tsemppiä Satu sulle villapaidan neulomiseen.=)

    • Satu Rämö

      Kiitos paljon 🙂 Jos saan tämän pääsiäisenä päälle, niin se on juhlan paikka 😀

  • Tarja

    Kirjoneulesukat oli viimeisin projekti, nyt on työn alla ”aivot narikkaan” työ (tuubihuivi 1o 1n) neulon niin kauan kuin lankaa riittää.

    • Satu Rämö

      Ooh mäkin haluan tehdä tuollaisen tuubihuivin! Siihen voisin ihan riettaasti kokeilla kaikkia erilaisia värejä vailla ”stressiä” siitä että mitenköhän nämä kavennukset nyt mahtaa mennä 😀

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *