Olen tällä hetkellä Planin matkassa Ugandassa yhdessä Lauran ja Hannen kanssa. Saavuimme tänne päiväntasaajalle tänään iltapäivällä ja hommat lopetettiin puoliltaöin. Olen ihan poikki. Mutta ennen kuin painan pääni tyynyyn moskiittoverhon suojissa, on ihan pakko laitta nopea pikkupäivitys tänne blogiin. (Tämä matkamme on osa Planin kanssa tehtävää yhteistyötä, joten siksi kaupallinen yhteistyömerkintä tuossa alla. Tämän jutun tosin kirjoitin ihan hetken inspiraatiosta, mutta selvyyden vuoksi tuo merkintä nyt kuitenkin….)
Kaupallisessa yhteistyössä Plan International Suomen kanssa.
Osa ehkä instagrammissa huomasikin jo, että me ensitöiksi lähdimme käyttämään niitä rahoja, joita te blogiemme upeat lukijat meille annoitte tähän hyväntekeväisyysprojektiin. Tapasimme ugandalaisen oppikirjakustantajan ja ostimme häneltä tuhat (1 000!!!) koulukirjaa ykkösluokasta kuutosluokkaan. Rahaa jäi vielä muutama sata euroa, jotka käytämme huomenna muihin koulutarvikkeisiin kuten kyniin ja koulureppuihin. Käymme hakemassa ne lähimarkkinoilta ja sen jälkeen suuntaamme kahden auton tavaratila täynnä koulutarvikkeita maalaiskouluun kolmen tunnin ajomatkan päähän Kampalasta.
Koulussa on yli tuhat oppilasta ja yhdellä alaluokallakin jopa sata pientä koululaislasta. Pyrimme valitsemaan koulukirjat siten, että niistä olisi mahdollisimman paljon hyötyä mahdollisimman suurelle osalle lapsia. Kirjat käytetään moneen kertaa ja usein kolme oppilasta jakaa yhden kirjan. Koska me emme ole ugandalaisen koulusysteemin asiantuntijoita, katsoimme parhaaksi antaa Planin Ugandan toimiston väen valita sopivimmat kirjat budjettimme rajoissa.
Kun niitä kirjoja yhdessä tänään puolilleöin lajittelimme, pinosimme, laskimme ja pistimme laatikkoon, olo oli ihan epätodellinen. Me kolme täällä päiväntasaajalla hankkimassa tuhat koulukirjaa lapsille niillä rahoilla, joita blogimme lukijat ovat lahjoitukseen antaneet. Siinä kirjoja katsellessa oikein kouriintuntuvasti koki, miten paljon viidenkin euron lahjoituksesta oli hyötyä. Sillä sai jo useamman alaluokkalaisille suunnatun oppikirjan, joista on hyötyä ja iloa koululaisille monen vuoden ajan,
Kyyneleitähän tässä tulee nieleskeltyä pakostakin. Kiitos vielä ihan kamalasti kaikille, jotka lahjoititte ja/tai seuraatte tätä meidän projektia täällä Ugandassa. Olemme täällä perjantaihin asti. En tiedä kuinka paljon ehdimme reissun päältä blogata, mutta Instagrammista löytyy reissukuulumiset kaikista nopeimmin; etenkin storeista (eli: @satu_reykjavik, @mammarimpuilee, @valeaiti). Planin oman tilin (@plansuomi) otamme haltuun kukin kerrallaan päiväksi.
KIITOS vielä kerran että teitte tämän meidän kanssa mahdolliseksi. Ja tähän ihan sairaan iso sydän.
