• Valmiina uuteen arkeen – thetta reddast!

    Kaupallinen yhteistyö: Ikast Etiket


    Teimme tänään aamukahvipöydässä listaa asioista, joita tarvitsemme seuraavan vuoden aikana Länsivuonoilla, siellä Islannin perukoilla. Olemme seuraavaksi vuodeksi vuokranneet talon kalusteineen. Vuokraamme oman kotimme pois kalusteineen. Sohvat, sängyt, tuolit, pyyhkeet, lakanat ja astiat pikkulusikoineen saavat jäädä paikoilleen. Otamme mukaan vain sen, mitä käytämme. Helpompi näin, mutta ei se silti ihan kamalan helppoa ole.

    Pyörät? Joo.
    Kumisaappaat? Joo.
    Syysvaatteet, vaellusreleet ja sukat plus pikkikset. Jees, jees, jees.
    Reput, kynät, penaalit? Jep, jep ja jep.
    Printteri? Ikävä kyllä, pakko ottaa mukaan.
    Talvivaatteet? Ei vielä, otetaan ne vasta loppusyksystä.

    Me emme aio tehdä mitään isoa muuttoautomuuttoa, koska ei ole pakko ja koska muutot ovat ihan kamalia. Otamme mukaan laukuissa sen, mitä tarvitsemme arjessa.

    Täytyy priorisoida lempivaatteet, välttämättömät harrastusvälineet ja koulussa tarvittavat jutut  ja sitten mahdollisimman vähän sellaista, mistä ei ole aivan varma. Pakkaan itse vaatteista mukaan sporttikamat, vaelluskengät, yhden kuorikerroksen, juoksulenkkarit, vapaa-ajan lenkkarit, parit farkut, pari takkia, pitkähihaisen kerraston, pipon, hanskat, uintikamat, muutaman paidan ja alusvaatteita. Jätän kaikki hienommat vaatteet kotiin. Silkkipaidat, pitkät mekot, sukkahousut ja businesoutfitit jäävät autotalliin. Jos niitä tarvitsen työmatkoilla, joudun joka tapauksessa tulemaan Reykjavikin kautta.

    Oman mausteensa tähän vaatekimaraan tuo lasten uusi koulu ja päiväkoti. Jätetäänkö ulkovaatteet koko koulun yhteiseen eteiseen vai onko joka luokalla oma eteinen? Onko päiväkodissa omat korit jokaiselle lapselle vai pelkästään naulakot? Onkohan kengille oma koppa vai jätetäänkö ne lattialle? Edellisten vuosien kokemuksella on pikkuisen pystynyt ennustamaan tulevan vuoden vaatehävikkiä.

    Oli miten oli, hanskoista tippuu varmasti toinen pari hiekkalaatikolle ja takki jää vahingossa uintitunnin jälkeen uimahallin naulakkoon.  Nyt kun on edessä uusi paikkakunta, uudet käytännöt ja molemmilla lapsilla edellistä vuotta isompi vaatekoko, tänä viikonloppuna on ahkerasti laputettu vaatetta.

    Viime vuonna tutustuin kaupallisen yhteistyön kautta vaatteisiin ja varusteisiin kiinnitettäviin nimitarroihin. Ne ovat olleet käytössä aivan täydellisiä. Jokainen nimitarra, jonka viime vuonna kiinnitin takin pesulappuun, kumisaappaan sisävarteen tai pipon sisäpuolelle on yhä paikallaan. Ne ovat kestäneet kurat, vedet, tuiskut ja pesukoneen linkoukset. Tilasin tarroja viime vuonna reilusti, joten niitä riitti vielä tähänkin syksyyn.

    Tänään pistimme lappua kaikkeen tarvittavaan: pyöräilykypäriin, rullaluistimiin, polvisuojuksiin, uusiin uikkareihin, koulureppuun, sukulaislapsille pieneksi jääneiden syysvaatteiden pesulappuihin… Pampula olisi mielellään tarroittanut koko eteisen. Tai siis talon, yksi tarra löytyi nimittäin vessanpöntön kannen alta. Rapsutin sen kynsileikkurin kärjellä irti.

    Koska nämä nimitarrat ovat kestäneet niin älyttömän hyvin käytössä, todella mielelläni suosittelen niitä eteenpäin. Pyysin tarrafirmalta alekoodia ja tässäpä se: alekoodilla Satu20 saat 20 % alennuksen ostoksista. Alekoodi on voimassa elokuun loppuun asti.

    Ei tarvitse ommella mitään, silittää mitään eikä tarvitse enää laittaa mustaa tussia niskalappuun. Lastenvaatteita edelleen myyvien on hyvä tietää, että merkit saa tarvittaessa irti. Täytyy vain rapsuttaa yksi kulma irti ja nylpyttää sen jälkeen napakasti, niin tarra irtoaa.

    Tarrojen ulkonäön saa päättää itse. Viimevuotisessa postauksessani käyn tarkemmin läpi tarrojen suunnittelua, mutta ei siihen sen kummempia ohjeita tarvita. Ikast Etiketin verkkosivujen suunnittelutyökalua on yksinkertainen käyttää. Kirjoitat haluamasi tekstin halutulla fontilla ja voit lisätä tarroihin halutun valokuvan tai kuvion ja kuorruttaa väreillä.

    Meillä on lasten naamakuvat, lapsen koko nimi ja vanhempien puhelinnumero, jotta kadonneet tavarat on helppo palauttaa oikealle omistajalle. Tarrat tilataan verkkokaupasta (minimitilausmäärä 30 kpl), ja ne saapuvat kirjekuorissa kotiin muutamassa päivässä. Tarrat täyttävät lelujen turvallisuusstandardin EN 71-3, eli jos lapsi päättää imeskellä hanskan vuoreen kiinnitettyä tarraa, ei huolta.

    Helppouttava arvostava kiittää.

    Tästä pääset suunnittelemaan ja tilaamaan tarrat ja tällä alekoodilla saat 20 prosenttia hinnasta pois: Satu20

    Ja sitten vaan tsemppiä tähänkin metatyöhön. Meillä on syksyä varten pakkaaminen jo  ”lähes loppusuoralla”. Thetta reddast, eli se järjestyy kyllä!

  • Kaksikielistä melko sekavaa menoa

    Islanissa vieraan kielen (useimmiten englanti) opinnot alkavat randomisti koulusta riippuen joko ekalla, tokalla, kolmannella tai neljännellä. Esikoisen koulussa englanti alkaa vasta neljännellä luokalla. Oppitunteja tulee siis kerralla intensiivisemmin, mikä on oppimisen kannalta tietysti hyvä asia. Mutta olisin ollut kyllä mielissäni vähän varhaisemmastakin aloituksesta.

    Mitä nuorempana vieraan kielen opettelemisen aloittaa, sitä helpommin se sujuu. Sitä paitsi tarve englannin kielen auttavalle taidolle olisi kuitenkin jo nyt, esimerkiksi harrastusten takia.

    Esikoinen laulaa Reykjavikin tyttökuorossa. Joka joulu ja joka kevät järjestetään konsertti, jossa esitetään lukukauden aikana harjoiteltuja lauluja. Tämän kevään konsertissa lauletaan englanniksi, koska kuoro esiintyy teatterissa lasten musiikkinäytelmän biisiosuuksissa.

    Tilanne on tietysti lasten kannalta vähän hankala ja epätasainen, koska osa lapsista on opiskellut englantia jo kolme vuotta, osa ei päivääkään.

    Kuoroltakin tuli vanhemmille kannustavan käytännönläheinen sähköposti: katsokaa lastenne kanssa YouTubesta kyseisen elokuvan biisiosuudet, siinä ne oppivat.

    Eeeeh. Ai ne englanninkieliset sanat vai? Epäilen.

    Islantilainen ”kyllä tämä järjestyy – þetta reddast” -asenne jaksaa yllättää edelleen. Miten ihmeessä joku voi olettaa, että alle 10-vuotiaat lapset opettelevat vieraskielisen laulun sanat katsomalla YouTubesta suhruisia pätkiä elokuvasta? Vaikka olisi miten positiivinen ja ratkaisukeskeinen ja yltiötoiveikas ihminen, ei voi olettaa, että lapsille voi lykätä edes sanoja käteen, kun ne eivät osaa vielä edes lausua englantia.

    Mutta eipä siinä mitään. Tilanteen edistämisessä ei valitus tai voivottelu auttanut, vaikka molempia kyllä tykkään säännöllisesti harrastaa ja etenkin tällaisissa makes no f*cking sense at all -henkisissä tilanteissa.

    Avasin googlen. Etsin aloitusbiisin sanat netistä ja ”käänsin” ne lausutuksi islanniksi. Siis siten, että esimerkiksi sana ”you”  muuttui sanaksi ”jú”, joka lausutaan suomeksi ”juu”.

    Tässä lisälukemista aiheeseen: Näin lapseni oppivat suomen

    Eli mietin ensin, miten englanninkielinen sana äännetään islanniksi ja sen jälkeen yritin kirjoittaa sen siten, kuten islantilainen vastaava äänne kirjoitettaisiin. Esimerkiksi tuota sanaa ”you” (suomeksi ”juu”) ei voi kirjoittaa islaniksi júú, koska täällä ei ole tuplavokaaleja. Esimerkiksi sana ”ja” on islanniksi ”og”, mutta se lausutaan oog, koska yksi vokaali ennen yhtä konsonanttia lausutaan pitkänä. Tai jotain sinne päin.

    Kävin biisin läpi sana sanalta ja taivuttelin kieltäni parhaani mukaan.

    Ei tuosta minun englannin islanninnoksesta nyt ihan täydellinen tullut eikä se tarkemmin katsoen edes noudata kaikkia islannin kielen foneettisisa sääntöjä, mutta kyllä se nyt tarpeeksi lähelle osuu. Ainakin lähemmäs kuin se YouTube-videopätkä.


    Lue myös viime kuukausien suosituin juttu: Kaksikielisen perheen Q&A

    No tästä englanninkielisestä tekstistähän tuli sitten lopulta ihan hulvattoman hauska. En voi välttyä naurunpyrskähdyksiltä kun luen sitä itse ääneen. Puolisoltakin petti pokka. Lapsi tosin kertoi tästä olevan kovasti apua. Nyt hän pystyy opettelemaan sanat ulkoa, kun tietää suunnilleen miten ne pitäisi lausua. Käy järkeen!

    Þö sbring konsert is koming sún. Lúking forvart tú itt.