
Juha Itkonen: Hetken hohtava valo
uin äskettäin Juha Itkosen Hetken hohtava valo (2012). Aluksi ihastuin kirjaan. Sitten kyllästyin. Lopuksi kiinnyin. Monivaiheista lukukokemusta selittää ainakin osittain se, että tämähän ei ole
uin äskettäin Juha Itkosen Hetken hohtava valo (2012). Aluksi ihastuin kirjaan. Sitten kyllästyin. Lopuksi kiinnyin. Monivaiheista lukukokemusta selittää ainakin osittain se, että tämähän ei ole
ullessani paksuksi lupasin itselleni, että tästä äitiydestä ei sitten kyllä tehdä mitään numeroo. Että elämä jatkuu kuten se on jatkunut tähänkin asti, vaikka perhekoko kasvaisikin
ässä viimeisen parin viikon aikana on muodostunut varsin pätevä arkirutiini. Koska minnekään ei ole kiire eikä nettikään toimi kuin pätkittäin, minun on pakko käyttää joka
eissuperheen lähtöhetki lähenee. Maanantaina meidän pitäisi olla Helsinki-Vantaan lentokentällä kello kuusi tukat kammattuina, laukut kiinni, kengät jalassa ja passit messissä. Hoidin hetki sitten viimeisen käytännön
emestelykausi lähenee, enää kaksi yötä jouluun. Sitten: LOMA!!! Käyn tänään myymässä tuhat muumimukia, sullon hengähdystauolla voileipän naamaani 30 sekunnissa (se on mahdollista), nukun pari tuntia
oulupäivän ohjelmaan kuuluu aina seuraavaa: Mukava asento sohvalla. Päällä vain yöpuku. Radio auki taustalle. Käden ulottuville iso kippo popcornia, kilo irtokarkkia tai suklaalevy. Ja sitten:
Kuva: Tammi ytpä haluan kiittää teitä kaikkia laajaan muumikeskusteluun osallistuneita. Ehkä koskaan aikaisemmin en ole nauttinut minkään postaukseni kommenttiketjun lukemisesta yhtä paljoa kuin nyt! Opin
len viime päivien iltoina lepuuttanut hermojani (taas kerran tuntuu siltä, että koko vuoden hommat valahtavat jostain ihmeellisestä pohjattomasta mustasta aukosta työpöydälle vuoden viimeisellä kahdella viikolla)
Juuri nyt koen itseni loppuunajetuksi raadoksi. Takana on tähän asti lukemistani kirjoista ehdottomasti vaikein. Sain eilen loppuun rikoskirjailija Marko Kilven uusimman teoksen, tänä syksynä ilmestyneen
ain eilen illalla päätökseen Pekka Hiltusen Ison. Ihan ensiksi haluan esittää anteeksipyynnön miehelleni, joka palasi viikon mittaiselta työmatkalta kotiin. Sen sijaan että vaimo olisi hieronut hänen
oska me lähetään kohta pitkälle lomalle (haa!), pistän asunnon, toimiston ja muun tavallisen elämän telakalle. Siivousoperaatioon kuuluu myös kirjavaraston tyhjennys. Myyntihyllyssäni notkuu vielä muutama Vuoden
uten viimeviikkoinen osoitti, minun on vaikeaa lomailla päiväaikaan. Sen sijaan iltaisin rentoutuminen ja omien asioiden tekeminen on todella helppoa. Tykään hullun paljon niistä illoista, jolloin lapsi