
Sami Sillanpää: Kiinalainen rakkaustarina
Tämän vuoden lukemistani tietokirjoista paras on ehdottomasti Sami Sillanpään Kiinalainen rakkaustarina (WSOY, 2013). En ole pitkään aikaan – jos koskaan – lukenut yhtä pysäyttävää, hengästyttävää
Tämän vuoden lukemistani tietokirjoista paras on ehdottomasti Sami Sillanpään Kiinalainen rakkaustarina (WSOY, 2013). En ole pitkään aikaan – jos koskaan – lukenut yhtä pysäyttävää, hengästyttävää
Uskon, että maailmassa on vain ihan muutamia paikkoja, joissa pystyy sekoamaan viidessätoista minuutissa. Helsingin kirjamessut ovat aina olleet minulle yksi näistä paikoista. Juuri kun on
Saan tällä viikolla hyvän syyn piipahtaa Helsingissä. Syksyn paras tapahtuma, Helsingin kirjamessut pidetään ensi viikonloppuna. Ja mikä parasta: tulen yksin. Aion rauhassa kierrellä osastoja, seurata
öysin käsiini vallan mainion viihderomaanin tutun bloggaajan vinkistä. Liane Moriartyn Hyvä aviomies (suom. Helene Bützow) käsittelee, noh, ihmissuhteita ja ihmisten välisiä salaisuuksia, joilla voi olla kohtalokkaita seurauksia,
o nyt on käsissä semmoinen kirja, että olen pissiä housuun jo pelkästään siitä innosta, että voin kertoa tästä kirjasta muille. Kirjaa lukiessa teki mieli välillä
Kuva: Otava uli kesän aikana kuunneltua aika monta äänikirjaa, koska en moneen viikkoon nähnyt lukea. Yksi parhaista kesän aikana kuuntelemistani jännäreistä (en oikeastan hanki äänikirjoina
Varoitus, varoitus! Tämä kirja-arvio sisältää juonipaljastuksia. Pahoittelen aiheutunutta mielipahaa, mutta tästä kirjasta ei voi mitenkään sanoa syviä ajatuksia ilman, että tulee kertoneeksi tapahtumista. Älä siis
nsimmäisinä Kouvolan-lomapäivinä on kylvetty helteissä. Hikisellä ilmalla ja kuuman auringon alla ei voi tehdä mitään muuta mukavasti paitsi istua kirjan kanssa takapihalla kera kylmän juoman.
Kuva: Otava un kirjan takakannessa suurisanaisesti maalaillaan ”Rikoskirjallisuuden uusi kotimainen tähti on syttynyt”, minua alkaa epäilyttää. Ei kai nyt esikoiskirjan perusteella kenestäkään tähteä tule? Tartuin
Andskontans helvíti! (Suom. Voi perhanan hemmetti!). Miten minulle onkin voinut käydä niin, että jo kolmas Arnaldur Indriðasonin suomennos on mennyt täysin ohi. Havahduin tilanteeseen kirjastossa.
eksin juuri täydellisen äitienpäivälahjan omalle äidilleni (äiti, älä lue juttua tätä, ethän?). Pistän pakettiin Laila Hirvisaaren Minä, Katariina -romaanin, joka kertoo aikanaan maailman vaikutusvaltaisimman naisen Katariina
eissussa saa käsiinsä kirjoja, joiden olemassaoloa ei ole aikaisemmin tiedostanut. Paras väylä löytää tällaisia löytöjä on katsella sillä silmällä hostellien vastaanottoauloja ja suosittujen turistikahviloiden nurkkauksia.