Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Mitä mukaan Islannin-matkalle?

    Mitä Islantiin kannattaa pakata mukaan? Minkälaisilla vaatteilla siellä pärjää? Pitkääkö kesällä ottaa pipo? Onko siellä koskaan teepaitakelejä? Onko oltava talvimakuupussi kesälläkin? Saan usein tällaisia kysymyksiä. Ja nytpä vastaan kaikille yhteisesti. 
    Kaupallisessa yhteistyössä Partioaitan kanssa.

    Kävimme kuvaamassa tämän jutun kuvat Reykjavíkin kaakkoisreunamilla. 

    Olen tämän kevään aikana tehnyt ulkoilukauppa Partioaitan kanssa yhdessä töitä. Tällä viikolla ilmestyneessä 365-lehdessä on juttu siitä, kuinka löysin ratsastuksen uudestaan Islannissa. Partioaitan blogiin tein kaksi juttua Islannin matkailusta. Reykjavikin TOP 10 -jutut kertoo mielestäni kivoimmat menovinkit Reykjavikiin. Päivämatkoja Islannissa -jutussa vinkkaan muutaman hauskan päiväretken, jotka pystyy toteuttamaan Reykjavíkista vuokra-autolla, bussilla tai opastetun retkenjärjestäjän kanssa.
    Kevään mittaan olen noiden kirjoitusjuttujen lisäksi selannut läpi Partioaitan ulkoiluvaatetarjontaa, ja siinähän ei mennyt ihan lyhyttä aikaa. Valikoima on nimittäin todella suuri.  Valitsin sieltä omasta mielestäni parhaat vaatteet sellaiselle, joka on tulossa Islantiin luonto-, vaellus- tai hevosmatkalle. 
    Ensiksi muutama perusfakta tästä kauniista maasta. Vuoden keskilämpötila on neljä astetta. Hah! Toivottavasti joku jatkaa tämän tiedon jälkeen vielä lukemista.
    Täällä on talvisin leudompaa kuin Suomessa, mutta kesät ovat viileämpiä. Saarella tuulee jatkuvasti ja paljon. Aurinko paistaa voimakkaasti, vaikka lämpötilat eivät kovin korkeiksi nousekaan. Islantilaiset yrittävät suojella eläimiään tartuntataudeilta, ja siksi maahan ei saa tuoda lainkaan esimerkiksi käytettyjä kalastusvälineitä, käytettyjä ratsastushanskoja eikä nahkaisia ratsastushousuja tai -kenkiä. 
    Hyvä neuvo on, että osta kaikki tarvitsemasi ulkoilutavarat ennen tänne saapumista, sillä Islanti on todella kallis maa. Siis ihan joka maailman maahan verrattuna. Älä jätä mitään ulkoiluvaatehankintoja tänne, koska kaiken saa Suomesta paljon edullisemmin. Partioaitan sivuilla kaikki seuraavat suosittelemani tuotteet ovat kootusti
    Toivottavasti tästä jutusta on teille iloa ja hyötyä!

    Kesä tekee tuloaan, mutta pitkähihaa tarvitaan silti.

    Reykjavikin katukuvassa turistit tunnistaa heti: heillä on kahisevat ulkoilutakit, paksupohjaiset kävelykengät tai lenkkarit ja ulkoiluhousut, jotka yleensä eivät imartele vartalonmuotoja. Ja reppu! Mutta tässä kaikessa ei ole mitään pahaa. Se on välttämättömyys. Farkuissa ja poolopaidoissa tai puuvillaleggareissa ei täällä ulkona kamalan kauaa pärjää.
    Käsilaukulla ei Islannissa matkustava tee juuri mitään. Ota suosiolla kiva reppu: sinne mahtuu juomapullot, kamera, muistiinpanovälineitä, eväitä ja kokoonpuserretut sadevaatteet. Käytän itse Ospreyn reppua – synttärilahja puolisoltani – kaikessa mahdollisessa: vaelluksilla päiväreppuna, treenireppuna, kaupunkilaukkuna jos olen pyörällä liikkellä. Tuohon pienimpäänkin malliin mahtuu kaikki päivän aikana tarvittava.
    Satsaa hyvään reppuun.
    Vaatteissa mennään ensiksi iholle eli alusvaatteisiin. Pitkähihainen ja -lahkeinen alusasu on todella tärkeä myös kesällä. Kesän ratsastusvaeluksilla minulla on mukavien alushousujen (juu ei todellakaan stringejä jos istuu satulassa 7 tuntia putkeen) ja urheilurintsikoiden päällä villa-alusasu. Suosin villaa, koska se pitää lämpimänä, haihduttaa kosteutta iholta ja se ei haise (kuten tekokuituiset tekniset aluskerrastot). Villa maksaa polyesteria enemmän, mutta hankinta kannattaa, jos liikkuu ulkona muutenkin. Koska näihin ei kovin helpolla tartu voimakas hientuoksu, asua ei ole pakko edes joka käytön jälkeen pestä vaan tuulettamalla irtoaa isoimmat hiet.
    Merinovillaiset alusvaatteet. Käytän pitkä- ja lyhythihaisia merinovillapaitoja muuten myös sisätreeneissä!
    Sekä minulla että puolisolla on alusvaatekorissa iso tukku Icebreakerin alusasuja. Eettisesti tuotettua merinovillaa, pehmeää päällä eikä kutita. Ja mikä parasta: nämä ovat konepestävät. Icebreakerin pitkähihainen aluspaita ja pitkät kalsarit ovat hyvä perussetti, josta aloittaa. Islannin kesä on joskus lämmin (siis yli 15 astetta), joten kunnon hikivaellusreissulle kannattaa pakata myös lyhythihainen paita. Icebreakerin musta villateepaita on tosi perus: käy alusvaatteeksi mutta kyllä se päällä kehtaa kahvilaankin mennä.
    Tulevan kesän vakkaritakkini. 
    Sitten seuraava kerros eli se, jonka kanssa voi ulkoilla ihan sellaisenaan, jos ei kovasti tuule ja sada. Vedän kalsarikerroksen päälle villapuseron tai fleecen eli pehmeän ja hengittävän mutta kuitenkin vähän tuulta pitävän takin. Suosin avattavia malleja, koska niitä voi hien puskiessa iholle avata ilman että tarvitsee ottaa koko puseroa päältä. Koska sitten olisi kuitenkin taas jo kylmä.
    Marmotin violetti huppari (sain tämän Partioaitalta) on testattu käytössä loistavaksi. Lämpimällä säällä ja vaeltaessa tämä riittää ulkoilutakiksi. Viileämmällä säällä tai esimerkiksi ratsastaessa jossa itse ei liiku niin paljoa, tämä on erinomainen välikerros. Materiaali hengittää hyvin, se ei kastu ihan heti ja lämmmittää. Tilavat taskut edessä ovat plussaa, samoin käsien yli vedettävät peukalorei’älliset hihat ja huppu, jonka voi vetää pään yli. 
    Villapaita on Islannissa ulkovaate. Se tuo kivasti lisälämpöä vaikka fleecen päällä.
    Toinen vaihtoehto on islantilainen villapaita, lopapeysa, joka on myös mainio Islannin-tuliainen. Se lämmittää eikä kastu pienestä vesisateesta läpimäräksi. Lopapeysa on sen verran karheaa villaa, että en suosittele sitä ihoa vasten. Toimii paremmin ulkoilutakkina verkkatakin, fleesen tai pitkähihaisen aluspaidan päällä. Tuolta Partioaitan Reykjavik-vinkkijutusta löytyy ohjeet myös paikalliseen villakauppaan.
    Vaellushousut, ratsastushousut, ulkoiluhousut. Ne voivat ihan hyvin olla  yhdet ja samat housut. Joka lajiin ei tarvita omia pääntsejä.  Tällä hetkellä käytän ulkoilukäytössä Haglöfsin Breccia-housuja (sain nämä kuvassa näkyvät Partioaitalta). Ne joustavat, pitävät tuulta ja hylkivät vettä. Tykkään todella paljon housujen vyötäröllä olevista tukevista tarroista, joiden avulla vyötärön tiukkuutta pystyy säätämään. Mikään ei ole vaelluksella ärsyttävämpää niiden hankaavien kenkien lisäksi kuin housut, jotka joko roikkuvat liian isoina tai puristavat pyllyn täyteen hikeä. Joustavuus ja säädettävyys on asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota vaellushousuja ostaessaan. 
    Juuri nyt haaveilen Fjällrävenin istuvista vaellustrikoista (kuvassa alla), joissa on takapuolen ja polvien kohdilla vahvikkeet. Mutta ilmeisesti näistä haaveilee aika moni muukin, koska ne olivat viimeksi kaupasta loppu. Odotan uutta lähetystä ja käyn ostamassa heti kun kokoja tulee lisää. Mallinsa ja superjoustavan mutta vahvan materiaalin ansiosta täydelliset vaellusratsastamiseen. 
    Fjällrävenin housut aion käydä ostamassa tulevan kesän ratsastusreissuille. Smartwoolin sukkia on kotona korillinen. Vaelluskengät pitää kävellä sisään ennen matkaa.
    On harvinaista viettää Islannin luonnossa viikko ilman, että sataa kertaakaan. Ota siis mukaan sateenkestävät housut ja takki. Ulkokuorivaatteissa rassaa usein hinta. Kalleimmat tekniset vedenkestävät takit saattavat maksaa useita satoja euroja. Olen tällaisena keskireippaana ulkoilijana pärjännyt vähän edullisemmilla merkeillä. Valitsin tähän keskihintaiset suositeltavat, koska kupissa painoi myös tuotteiden eettisyys. Kaikki eivät välttämättä halua gore texia ymmärrettävistä syistä (kirjoitin vedenkestävistä vaatteista ja gore texin arveluttavuudesta jutun reilu pari vuotta sitten).
    Tierran Flon-sadekuoritakki on valmistettu kierrätetystä polyesteristä, eikä sen kyllästyksessä ole käytetty fluorihiiltä. Kestää vettä ja tuulta. Saman merkin housut on valmistettu samasta kierrätysmateriaalista.
    Hanki hyvät sadevaatteet. Tierran Flon-sadeasu (vasemmalla kuvassa yllä) on valmistettu kierrätysmatskusta. Oikealla olevat Sasta-housut ovat ihanan väljää mitoitusta, mutta matsku on gore texiä.
    Sitten on heitä (eli meitä), joilla on melko lyhyet jalat ja lihaksikkaat reidet ja takapuoli. Nämä olisivat meidän valinta: Sasta-sadehousut ovat väljällä mitoituksella, väljyyttä lantion kohdalla ja lahkeet ovat tavallista lyhyemmät. Nämä pökät tosin ovat gore texiä.
    Näillä sadevaatteilla pärjää vuoristovaelluksilla, luonnossa kävellessä ja päiväretkillä. Jos suuntaa useaksi päiväksi erämaihin, kannattaa satsata todella laadukkaisiin kuorikamoihin. Esimerkiksi issikkavaellustallit tarjoavat ratsastajille kaiken mahdollisen kuran kestäviä ”sadepanssareita”. Vaativilla hiihtovaelluksilla lähtijöiltä vaaditaan tietynlaisia sateenkestäviä vaatteita – jos matkanjärjestäjä tarjoaa pakkauslistaa, se kannattaa lukea tarkkaan.
    Kun on vuoristo-opas aviomiehenä, saa lahjaksi aina jotain kahisevaa. Eikä se tosiaan ole satiinia. Edellisjouluna kääreistä paljastui tämä sadetakki.
    Sitten kengät ja sukat. Minä en käytä enää mitään muita sukkia arkisin kuin Smartwooleja. Ne ovat ihania. Käytän niitä crossfit-treeneissä treenisukkina (istuvat hyvin), kotona ollessa kotisukkina (ihanan lämpimät!) ja vaeltaessa ja ratsastusreissuilla vaelluskenkäsukkina. Ne eivät ala tuoksahtaa ihan vähästä, kestävät järjettömän monta pesukertaa lörpsähtämättä ja ovat tarpeeksi ohuet ihan tavallistenkin lenkkarien kanssa.
    Kenkien kanssa kannattaa olla ronkeli. Matkakassiin ei kannata pakata uusia kenkiä: ne on pakko ajaa sisään ennen reissua. Tee pieni kävely metsässä tai polunpientareella, kuseta koiraa uudet kengät jalassa, tee pyörälenkki – ihan mitä tahansa liikuntaa, mutta liiku kengissä ennen tositoimia. Minä suosin itse kahdenlaisia vaelluskenkiä.
    Merrellin maastojuoksukengät. Kengissä on kunnolla röpelöinen ja sopivan paksu pohja: toimii hyvin epätasaisessakin maastossa.
    Korkeavartiset, tukevat ja päältä kovat ja vedenkestävät vaelluskengät ovat käytössä pitkillä hevosreissuilla (ratsastan niillä; kova päällinen suojaa hevosta hoitaessa jalkaa satunnaisilta kavioniskuilta) ja useamman päivän mittaisilla vaellusretkillä. Yksi hyvä vaihtoehto ovat esimerkiksi nämä Hanwag Tatra -kengät. Tatrat ovat klassikot, ja tässä uusimmassa mallissa on kiinnitetty erityistä huomiota mukavaan pohjalliseen. Näiden kanssa on ihana vaeltaa!
    Kuivilla päiväretkillä käytän maastolenkkareita. Näillä samoilla maastolenkkareilla myös lenkkeilen, eli minulla ei erikseen ole kevyitä juoksukenkiä. Lenkkeilen sen verran epätasaisessa maastossa ja en verran lyhyitä lenkkejä, että en ole satsannut erityisiin juoksukenkiin. Hyvin olen pärjännyt. Nämä Merrellin maastojuoksukengät (Dexterity) sopivat omaan räpylääni kuin nakutettu. Koska räpylä se todellakin on: jalkani on päkiän kohdalta todella leveä, eli ihan mikä tahansa lenkkari ei minulle sovi. Tämän kenkäparin sain Partioaitalta ja se solahti jalkaani, kuin olisi sitä varten tehty.
    Kotona on kasa omituisenvärisiä mainostuubihuiveja. Ehkä pitäisi vihdoin hankkia tällainen neutraali, joka ei satu silmiin? Niin ja ne pipo ja hanskat pitää pakata mukaan Islantiin myös kesällä.
    Pipo, hanskat ja päähuivi – nämä pitää olla mukana joka Islannin-reissulla. Omat käteni palelevat usein, joten käytän ihan kesälläkin paksuja hanskoja. Kuumaverisempi selviää kesäkuukausina ohuemmilla sormikkailla. Pitkille ulkoiluretkille, kuten issikkavaelluksille, kannattaa kuitenkin ottaa hanskat, jotka pitävät tuulta. Suosin nahkaa, koska niiden avulla on tukeva pitää ohjista kiini. 
    Pipona käytän kesällä mahdollisimman litteää ja ohutta mallia, jotta se mahtuu hyvin ratsastuskypärän tai hupun alle. Taskussani kulkee aina myös muutama seminolo mainospäähuivi eli tuubihuivi (Islannissa kutsumme näitä nimellä buff). Ne ovat ihanan monikäyttöisiä. Jos sää on pipolle liian aurinkoinen, laitan ratsastuskypärän alle buffin. Käytän sellaista myös kaulahuivina, koska se on kätevä vetäistä vaikka suun päälle, jos oikein vihmoo. 
    Muina rouvina laavakökkäreiden äärellä.
    Sitten viimeisenä muutama sana leiriytymiskamoista. Reykjavikista löytyy kauppoja, jotka vuokraavat leirintävarusteita kuten telttoja, kaasukeittimiä ja muuta isokokoista kamaa, jota ei välttämättä tee mieli raahata mukana Suomesta. Kaasukeittimiä ei saa edes tuoda lentomatkatavarana. 
    Kotoa kannattaa ottaa ne eniten telttailukokemukseen vaikuttavat asiat: makuupussi ja tarpeeksi paksu mutta pieneen tilaan menevä retkipatja. Makuupussin pitää olla pakkasta kestävä myös kesäaikaan, sillä öisin voi lämpötila laskea lähelle nollaa. Ohut kesämakuupussi riittää vain, jos yöpyy sisätiloissa.
    Telttailijoille tiedoksi: talvimakuupussi sen olla pitää. 
    Jos yöpyy hotelleissa tai majataloissa eikä telttailukamoille ole tarvetta, yksi asia kannattaa silti pakata tältä osastolta mukaan: lämmin istumatyyny. On kiva keittää kahvit näköalapaikalla, istahtaa polunvarteen syömään eväitä tai vaikka poiketa Reykjavikissa kesäiseen ulkoilmakonserttiin – kunhan takapuoli ei jäädy! Friluftsin kokoontaitettava istuintyyny maksaa alle kuusi euroa ja on varmasti joka sentin arvoinen.
    Mennäänkö jo? Ulkona. Perillä.

    Kuvat luonnossa otti: Björgvin Hilmarsson.

  • Siam Park – faktat Teneriffan upeaan vesipuistoon

    Tänään sanoimme esikoisen kanssa Teneriffan hotellillemme hetkeksi heipat ja lähdimme Siam Parkin vesipuistoon. Sitä on monilla matkailufoorumeilla kehuttu hienoksi vesipuistoksi, jopa maailman parhaaksi.
    Ja sehän sanoo minulle ihan yhtä paljon carting-radan laatujärjestelmä. Ei minulla ole mitään aavistusta siitä, mikä erottaa hyvän huonosta.
    Ennakko-odotuksia tälle päivälle oli pyöreä nolla. En odottanut mitenkään hirveän hauskaa päivää. Päinvastoin tunsin oloni jopa vähän tylsistyneeksi. Vesipuistoon koko päiväksi – woot? Nakkeja lounaaksi, kamala ruuhka ja liian kuuma. Liikaa ihmisiä. Vesiliukumäissä vääntyneitä sormia ja kadonneita pukukoppien avaimia. Mutta esikoinen näki Siam Parkista mainosvideon hotellin aulassa ensimmäisenä iltanamme ja siitä asti olen kuullut ehdotuksia sinne menemistä. Äiti pliiiis.
    Se oli sellainen äititytär-kompromissi. Ajattelin, että olkoon menneeksi. Menen lapsen takia. Kyllä minä nyt yhden vesipuistopäivän jaksan, vaikka ajatus kirjan lukemisesta uima-altaalla keihtoikin aika paljon enemmän.
    Varmaan jo arvaatte, kuinka siinä kävi. Minähän innostuin siitä vesipuistosta ihan tavattomasti. Kuinka paljon hienompi se olikaan mitä kuvittelin ja miten älyttömän hauskaa meillä siellä oli. En olisi ikinä uskonut, että olisin koko päivän ajan voinut nauraa niin paljon kuin nyt. Se liukumäissä, vesipuiston kävelypoluilla ja energiaa pursuvissa jonoissa koettu riemu oli niin primitiivistä.
    Me nauraa räkätimme lapsen kanssa koko päivän ilman, että kumpikaan olisi kertonut mitään järjettömän hyviä juttuja. Me vain olimme ja teimme kivoja juttuja yhdessä. Ilo oli niin kuplivaa ja riehakasta, että kertaakaan en tullut edes ajatelleeksi, naurankohan liian kovaa. Häiriintyvätköhän muut samassa laskurenkaassa istuvat? Onkohan tämä bikineiden alaosa jäänyt vähän pieneksi? Hitto, unohdin ajella kainalokarvat! Näytänköhän kirkkaankeltaisen rinkilämunkin päällä ihan hassulta kun törmäämme vesiputoukseen?
    Lapsethan eivät tällaisia toissijaisia asioita onneksi mieti ollenkaan. Enkä minäkään tänään. Räkätys  ja hyväntuulisuus lähtivät mahasta asti, eikä meno meinannut rauhoittua edes kello viisi, kun oli aika ottaa taksi takaisin hotellille.
    Tällainen nauruterapia täytyy kokea toistekin. Ihanaa hohotusta ja lapsekasta riehumista vailla ajatuksia yhtään mistään muusta. Läsnä olivat vain me ja meidän hauskuus ja ne kaikki sadat muut, joilla tuntui olevan yhtä hauskaa.
    Jos mietitte Teneriffan-lomalle tekemistä, menkää tänne vesipuistoon. Teidän on ihan pakko! Eritasoisissa liukumäissä näkyi niin aikuisia, kaveriporukoita, pareja, lapsiperheitä kuin teinejäkin ja kaikki tuntuivat viihtyvän.
    Tässä muutama fakta Siam Parkista ja juttuja, joita kannattaa ottaa retkipäivänä huomioon:
    Ajankohta. Menkää tarpeeksi aikaisin eli heti vesipuiston auetessa. Täällä kuluu väkisinkin useampi tunti. Useammallakin matkailufoorumilla varoiteltiin pitkistä jonoista ja kehotettiin ostaaman jonojen ohi päästävä Fast Pass. Jokaiseen suurempaan vesiliukumäkeen pitäisi kuulemma odottaa jopa puolisen tuntia. Me emme joutuneet kuitenkaan jonottamaan missään kahta minuuttia kauempaa. Vietimme puistossa seitsemän tuntia ja teimme molemmat ainakin 30 laskua. Vierailuajankohtamme on toki ihan täydellinen: marraskuussa ainakin Etelä-Teneriffalla on vielä todella lämmin, mutta toisaalta joululomalaisten ruuhkat eivät ole vielä alkaneet. Joka paikassa on tuntunut mukavan väljältä, jopa täällä vesipuistossa.
    Tee pieni etukäteissuunnitelma, koska alue on aika iso. Me päätimme ensin kiertää koko puiston kertaalleen ja laskea kaikki ne mäet, jotka uskaltaisimme. Sen jälkeen lounastauko ja sitten valikoiden ne kaikkein hauskimmat mäet uudestaan kerran tai viisi kertaa.
    Unohda eväät. Siam Parkin kahvilat ja pikaruokaravintolat olivat yllättävän mukavasti hinnoiteltuja: patonkilounas limuineen ja jälkkärimuffinseineen kahdelle maksoi alle kymmenen euroa. Eväitä ei siis kannata ottaa mukaan. Vettä voi ostaa kioskeista, mutta kannattaa  kuitenkin varata pari pulloa mukaan, koska rappusia liukumäille noustessa ja auringon alla hengatessa nestettä kuluu.
    Suunnittele logistiikka porukkanne mukaan. Koska olin matkassa esikoisen kanssa kahden ja me molemmat laskimme mäkiä, oli fiksua vuokrata lokerikko. Pienen lokerikon hinta (sinne mahtui hyvin pari reppua) on 8 euroa, ja 5 euroa saa takaisin palauttaessa avaimen. Jätimme sinne kaiken: pyyhkeet, lompakot, kamerat, vesipullot, kengät, rahat. Laskiessa ei saa olla mukana mitään ”käsimatkatavaroita” eikä liukumäkien lähellä ole luotettavia tavaransäilytyspaikkoja. Siksi kannattaa liikkua kevyesti ja käydä välillä lokerikolla juomassa tai hakemassa rahaa. Yhden kerran jätimme täysinäisen vesipullon odottamaan meitä liukumäen laskupaikan lähettyville, mutta se lähti jonkun janoisen ja pitkäkyntisen matkaan. Ei siis kannata jättää mitään tavaroita vartioimatta, vaan kaikki lukkojen taakse laskujen ajaksi. Jos liikutte isommalla porukalla, on hyvä ottaa laskemisessa vuoroja siten että yksi vahtii kamoja.
    Valitse itsellesi sopivat liu’ut. Liukumäkiä on kymmeniä. Osa niistä on jyrkkiä, osa hitaita, osa nopeita ja osassa hypitään. Liukujen vaikeusaste ja pituusrajat on selkeästi merkitty. Me laskimme pääasiassa keskitason mäkiä ja lapsi kävi yksinään helpoimmissa liukumäissä, joita löytyi etenkin siitä lapsille suunnatusta vesileikkikompleksista Lost Citystä. Pitkän maanittelun jälkeen suostuin kokeilemaan yhtä vaikeimman tason mäkeä, mutta jalkani vispasivat jännityksen ja kovan vauhdin jälkeen niin paljon, että en suostunut kokeilemana toista. Esikoinen olisi tietysti halunnut…
    Bussi, taksi vai oma vuokra-auto? Siam Parkissa on aika hyvä parikkipaikka-alue, josta veloitetaan muutaman euron suuruista parkkimaksua. Perille pääsee myös Siam Parkin maksuttomilla busseilla. Vaivattomintaja nopeinta on ottaa taksi. Taksi hotelliltamme San Blasista läheltä lentokenttää noin 15 km päähän puistoon maksoi reilu parikymppiä.
    Vauvankin kanssa ok! Lapsille suunnattu Lost City on täynnä liukumäkiä, kiipeilytelineitä ja muita vesileikkejä yli 2-vuotiaille, mutta näin ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta uskoisin, että vauvojenkin kanssa Siam Parkissa pärjää ihan hyvin. Lastenaltaan matalassa vedessä on hauska huljutella pieniäkin varpaita ja puiston kävelypolut ovat vaunukävelylle mukavia: polut ovat tasaisia ja kovia, eli pienipyöräisilläkin matkarattailla pääsee helposti liikkumaan liukumäkien välillä. Tuoleja, penkkejä ja auringonottopetejäkin oli runsaasti.
    Löträä aurinkorasvalla. Aurinko paistaa voimakkaasti. Aurinkorasvaa on aivan välttämätöntä laittaa aamulla paksu kerros ja lisäillä sitä pitkin päivää, ettei iho vain pala.
    Älkää tunkeko päivään muuta ohjelmaa. Siitä hetksestä kun lapset (ja sinä itse) astutte sisään Siam Parkiin ja olette ehtineet laskea yhden mäen, on ihan turha yrittää saada porukkaa lähtemään takaisin hotellille parin tunnin jälkeen. Varaa siis vierailulle suosiolla koko päivä. Ja koska tämä ei ole ihan halpa paikka (peruslippu 1 aikuinen ja 1 lapsi vähän yli 50 €/päivä), kannattaa ottaa tarjonnasta kaikki irti eikä edes yrittää yhdistää tätä johonkin muuhun aktiviteettiin. Me menimme sisään puistoon kymmeneltä aamulla ja kello viideltä poistuimme alueelta viimeisten vieraiden joukossa.
    Näin äkkiseltään kun mietin, en kyllä kykene muistamaan, milloin minulla olisi viimeksi ollut yhtä naururikas päivä. Tämä oli hiton hauskaa!