Vuoden mutsi 2
Kaikille niille, jotka eivät ole perehtyneet Vuoden mutsiin, kirjasarjamme ykkösosaan: tervetuloa meidän keskinkertaisten äitien iloiseen kerhoon! Ja kaikille niille, jotka ovat lukeneet edellisenkin opuksemme: kiva, että olet edelleen siellä.
Olit sitten uusi tahi vanha tuttavuus, saanemme onnitella: skååål, olet mitä ilmeisimmin selvinnyt hengissä vauvavuodesta! Pulssi tuntuu ja ajatus kulkee? Ainakin toisinaan? Jos hermot ja mielenterveys ovat tallella, olet todella lasillisen ansainnut.
Ota toinenkin.
Valehtelimme ykkösosassa nimittäin vähän. Väitimme, että vauvavuoden jälkeen pahin on ohi. Tavallaan se onkin, koska enää ei tarvitse ponnistaa kahta tuntia tai imettää yöllä. Nyt alkaa ihan uusi, vähintäänkin yhtä mielenkiintoinen vaiheiden sarja, jota kutsutaan pikkulapsiajaksi.
Se saa jotkut kaipaamaan vauvavuotta. Kun vauvasta tulee omin päin liikkuva ja omaa tahtoa vaihtelevalla voimakkuudella uhkuva tappi, edessä on uusia haasteita. Missä on se mukava pieni joulukinkun kokoinen ihmisyksikkö, joka nukkuu kolmet päiväunet, eikä vaadi päästä keskellä yötä potkimaan kantapäällä kaulaasi? Kun tämä uusi tyyppi känisee, hiljentämiseen ei riitä tissi, vaunulenkki eikä kärsivällinenkään röyhtäytysyritys.
