Kai Kuer-tunturin vaellus on jo teille tuttu, minulta on kysytty useammankin kerran. Olemmehan viettäneet perheen kanssa upeita talvilomia Ylläksellä vuodesta 2013. Ja miten hassua onkaan, että emme vielä kertaakaan olleet muka ehtineet kiivetä tälle nyppylälle talvivaellukselle. Hiihtoladut ovat vetäneet meitä puoleensa niin lujasti, että kaikki muu aktiviteetti on jäänyt pakostakin vähemmälle. Kaikkea kun ei ehdi vaikka haluaisi. Ei vaikka otsalamput pidentävät päivien aktiivista ulkonaoloaikaa.
Noooohh. Nyt tuli se homma korjattua! Tänne Ylläkselle on osunut niin upeita talvipäiviä, niin pistävän kirkkaita sinisiä taivaita, matalalla paistavan talviauringon kullanvärisiksi maalaamia tuntureita ja painavan lumen muodostamia veistoksellisia puita, että oli kerrassaan pakko nousta vähän ylemmäs.
Palasimme yhtenä päivänä hiihtoretkeltä Latvamajan erämaakahvilasta Kesänginjärven kautta Äkäslompolon kylään. Kuer-tunturi näkyi mökille palatessa horisontissa ja sitä katsellessa mietimme, että olisipa kyllä kivaa joskus nousta tuonne. Näkisimme kauemmas ja vähän erilaisia maisemia kuin täältä ladulta.
Googlailimme pari minuuttia huomataksemme, että Kuer-tunturin vaellus on itse asiassa älyttömän helppo toteuttaa. Kuer sijaitsee aivan Äkäslompolon kylän keskustan vieressä. Tunturille voi lähteä kapuamaan suoraan Pyhän Laurin Kappelin takaa, nousta reilu neljä sataa metriä korkean tunturin laelle, laskeutua alas tunturin toisella puolen, jatkaa polkua tunnelmallisele erämaakahvilalle Velhon Kotaan, juoda siellä kaakaot, syödä letut (ja kyllä tilaa aina yhdelle munkkirinkilällekin on!) ja jatkaa sen jälkeen talvista kävelypolkua nelisen kilometriä takaisin Äkäslompolon keskustaan. Milenki-blogissa tehtiin tämä reitti eli kävellen kylästä Kuer-tunturille ja takaisin vajaassa kolmessa tunnissa.
Me yhdistimme Kuer-vallukseen hiihtämisen. Meidän tämänkertainen lomavuokramökkimme sijaitsee Äkäslompolon kylän ytimessä. Hiihdimme täältä mökiltä nelisen kilometriä helppoa reittiä Velhon Kodalle, jätimme sukset kodan ulkopuolelle, vaihdoimme repusta vaelluskengät jalkaan, laitoimme monot reppuun ja lähdimme talsimaan kohti Velhon Kodan parkkipaikkaa. Parkkipaikan takaa lähtee sinisin kepein merkitty kävelypolku Kuerille.
Jos hiihtojutut kiinnostaa, niin lue tämä juttu Ylläksen hiihtoladuista: 5 helppoa Ylläksen hiihtolatureittiä lasten kanssa (plus vinkkejä hiihtämisen todellisiin syihin elikkäs latukahviloihin)
Vaatiko Kuer-tunturin vaellus lumikenkiä?
Ei vaadi. Ei ainakaan tämänkertaisissa olosuhteissa. Polku oli hyvin tampattu ja niin kova, että siinä pystyi ihan hyvin kävelemään tavallisilla vaelluskengillä. Tosin heti polun molemmin puolin jalat upposivat syvälle hankeen, eli jos haluaa vähän seikkailla ja poiketa polulta valokuvaamaan koskematonta lunta, kannattaa ottaa lumikengät. Ne tuovat vapautta kulkemiseen. Lumikenkiä voi vuokrata parilla kympillä esimerkiksi Äläslompolon Sporthopista. Vuokraamo sijaitsee kylän keskustassa, eli lumikengät voi hakea vaikka retkeilypäivän aamuna.
Mukaan tarvitsee vain lämpimät vaatteet (menin murtsikkahiihtovarusteissa – löydät täältä jutun mun suosimista talviuhreilukamoista), repun vesipulloa/termaria ja mahdollisia lisävaatteita varten (ja reppuun oli kätevä ylämäkinousun ajaksi tunkea oma takki, kun alkoi puskea liian hiki). Eväitä ei tarvitse ainakaan silloin, jos ajoittaa kävelyretken Velhon Kodan aukioloaikoihin – eli näin tammikuussa joka päivä auki aamukymmenestä iltapäivällä kolmeen.
Kävin Kuerilla ensin siskojeni kanssa. Hiihdimme Velhon Kodalle, jätimme sukset parkkiin, vaihdoimme kengät ja suuntasimme Kuerille. Reitti on todella selkeästi merkitty sinisin kepein, eli eksymisen vaaraa ei ole edes meidän kaltaisilla ensikertalaisilla. Pysähtelimme useaan kertaan, otimme näpit jäässä kuvia lumen peittämistä puista, jotka näyttivät välillä pyöreiltä veistoksilta, toisaalta myös tunturin laelle jähmettyneiltä trolleilta ja kauempaa katsoen jättiläsimäisiltä vaahtokarkeilta. Niinhän se taitaa olla, että aika paljon näkökulmasta riippuu, mitä näkee. Niin nytkin.
Retki oli uskoamttoman upea. Siskoni ovat reissanneet maailmaa ristiin rastiin ja itsekin on tullut nähtyä jos jonkinnäköistä paikkaa, mutta silti me kaikki yhteen ääneen huokailimme ja hämmästelimme, että miten voi olla näin nättiä. Ei missään voi olla näin nättiä. Miten täällä voi olla näin NÄTTIÄ.
Jestas siellä oli siis todellakin nättiä! Fantastista, upeaa, epätodellista. Tunturin laelle päästyämme olisimme voineet yhtä hyvin laskeutua Narniaan. Tai Arendeliin. Lumikuningattaren tiluksille. Kaninkoloon. Postikorttiin. Matkailuesitteen kanteen.
Seuraavana aurinkoisena päivänä houkuttelin puolison ja esikoisen mukaan. Teimme saman retken, täysin samalla ohjelmalla. Hiihtäen Velhon Kodalle. Sukset aidanpieleen odottamaan. Monot vaihtuivat vaelluskenkiin. Parin tunnin kävely Kuer-tunturilla. Velhonkodalle letuille ja kaakaolle. Puolen tunnin hiihto takaisin mökille Äkäslompoloon. Lopputulos sama kuin ensimmäiselläkin reissulla. Miten voi olla näin nättiä! Niinpä niin.
Jos menet Ylläkselle hiihtolomalla, pääsiäislomalla tai muuten talvella, suosittelen todella todella painokkaasti retkeä Kuerille. Äläkä odota 8 vuotta kuten me. On tämä paikka varmasti todella kaunis retkikohde kesälläkin, mutta näin talvella se on ihan erityisen priimaa.
PS. Tuo kuvissa näkyvä Ylläs-paita on lahja Visit Ylläkseltä (kiitos! tein siitä pienen kaupallisen yhteistyön Instagramin puolelle), se on Pure Wasten mallistoa, 100 %:sti kierrätetystä kankaasta valmistettu.
Kuvat: Björgvin Hilmarsson kuvat 1, 4 ja 5, muut kuvat kännyräpsyjä.
