Jonkin aikaa on jo puhutti siitä, millainen ”sukunimi” tulee lapselle, jonka sukupuolta ei pystytä määrittämään tai millainen ”sukunimi” on ihmisellä, joka on muunsukupuolinen. Nyt se lakiuudistus on nuijittu parlamentissa läpi (ja täysin yksimielisesti).
Nykyään lapselle voi siis antaa matro- tai patronyymin, joka ei määritä lapsen sukupuolta. Dóttir- ja son-päätteiden ohella on myös kolmas vaihtoehto: -bur. Se on yksi lasta tarkoittava sana. Eli jos lapsen isä on Jón, sukunimeksi voi tulla joko Jónsdóttir, Jónsson tai Jónsbúr. Mahtava uudistus, jolla on iso vaikutus muunsukupuolisille.
Samaan aikaan tämän uudistuksen kanssa tuli voimaan toinen, mielestäni vieläkin isompi, muutos nimilainsäädäntöön. Islannissa ei enää ole erikseen tyttöjen nimiä ja poikien nimiä, joista nimi on valittava lapsen sukupuolen mukaan. Kaikki nimet ovat nyt vain lasten nimiä. Kuinka yksinkertaista!
Pojalle voi siis nykyään antaa nimeksi Anna ja tytölle Hannes. Mikä ei siis tietenkään tarkoita, että niin olisi pakko tehdä. Tämä muutos ei muuta ihmisten elämässä yhtään mitään muuta paitsi sen, että nykyään on suurempi vapaus lapsen nimeämisessä ja aikuisella oman nimensä muuttamisessa.
Olen tosi iloinen siitä, että tällainen vähemmistön asemaan kohdistuva lakiuudistus äänestettiin parlamentissa täysin yksimielisesti. Sekä konservatiivit, demarit, liberaalit vasurit, vihreät, piraatit ja muut olivat sitä mieltä, että tällainen uudistus tarvitaan.
Tällainen uudistus ei ole keneltäkään pois vaan antaa oikeuksia niille, joilla niitä aikaisemmin ei ole ollut.
Sama logiikka koski myös sukupuolineutraalia avioliittolakia, joka kymmenisen vuotta sitten hyväksyttiin parlamentissa täysin yksimielisesti. Silloinkaan kukaan ei sanonut ei ihmisoikeuksille.
Nyt voi kyllä hyvällä omallatunnolla sanoa että Ìsland best í heimi.
