Jos lastentarhanopettaja saisi 4200 euron kuukausipalkkaa?

Olen suurella mielenkiinnolla seurannut Suomessa käytävää keskustelua lastentarhanopettajien palkoista. Lastentarhanopettajan kuukausipalkka on esimerkiksi Helsingissä noin 2 400 euron tuntumassa noin 5–10 työssäolovuoden jälkeen. Tiedättekö miten paljon se on Islannissa? No se on 4 200 euroa.

Vastavalmistuneen lastentarhanopettajan kuukausipalkka on Islannissa reilun 3 500 euroa. Työssäolovuosien jälkeen palkka nousee: noin 10 vuotta alalla ollut saa suunnilleen 4 200 euron kuukausipalkkaa. Ryhmänjohtajan palkka on siihen muutama sata euroa lisää. Päiväkodinjohtaja saa noin 6 000 euroa (100 lapsen päiväkoti) tai 7 000 euroa (240 lapsen päiväkoti). Onhan Islannissa toki kaikki paljon kalliimpaa kuin Suomessa. Asuminen – etenkin vuokra-asuminen – on Reykjavikissa rutkasti kalliimpaa kuin Helsingissä. Ei täältä pääkaupunkiseudulta saa edes yksiötä alle 1 200 euron. 
Kyllä täällä Islannissakin paljon puhutaan siitä, että lastentarhoissa saa huonoa palkkaa ja että sitä pitäisi nostaa, koska koulutettu väki siirtyy vähitellen muihin tehtäviin. Palkka ei riitä elämiseen, on pakko tehdä muita töitä iltaisin ja viikonloppuisin. Tänä vuonna on edessä palkkanevuotteluita ja lakonkin mahdollisuutta on väläytelty.
Vaikka palkka ei Islannissa ole paikalliseen hintatasoon ja keskivertoansioon nähden mikään kroisos, ei se ole silti yhtä huono kuin Suomessa.  Viime vuonna Suomessa keskipalkka oli noin 3 300 euroa, Islannissa noin 5 500. Pienellä jakolaskulla huomaa, että täällä laavakökkäreellä lastentarhanopettajat saavat noin viiden prosenttiyksikön verran parempaa palkkaa verrattua keskipalkkaan.
Takaisin Suomeen. Eikä sielläkään eläminen ilmaista ole. Noin 2 400 euron kuukausipalkka täyspäiväisestä työstä ei totisesti ole paljoa. Se on todella pieni summa, miettii asiaa melkein mistä näkökulmasta tahansa. Koulutus kestää vuosia. Työ on vastuullista. Työ mahdollistaa taloudellisen toimeliaisuuden, koska vanhemmat voivat mennä töihin ja perustaa yrityksiä.
Sitten joku sanoo sen kuuluisan argumentin, mikä aina näissä keskusteluissa sanotaan: palkka on matala, koska työ ei tuota taloudellista arvoa. Siksi lastentarhanopettajan palkkaa ei voi verrata vaikka pankkitoimihenkilön tai automyyjän palkkaan, koska ne tekevät työtä, joka tuo työnantajan kassaan euroja jatkuvasti. 
Tuossa “palkka on matala koska työ ei tuota välittömästi taloudellista arvoa” -argumentissa on toki logiikkaa. Muutama myyty auto on parhaassa tapauksessa kymppitonneja voittoa yrityksen kassaan. Tsiding! Hyvä myyjä on varmasti palkkansa ansainnut. Kolme lasta oppi numerot ysistä kymppiin ja syömään lasagnea suu kiinni. Paljos sille laitetaan hintalappua? Hmm. Vaikea tehtävä.
Taloudellisen tuottavuuden argumentti ei kuitenkaan päde. Ei tarvitse kuin vilkaista julkisilla aloilla työskentelevien muiden ammattiryhmien palkkoja. Esimerkiksi kaavoituksen parissa työskentelevillä kaavoitusarkkitehdeillä palkka pyörii 3 700 euron tuntumassa.
En väitä, että heidän työnsä ei olisi tuon summan arvoista, mutta eivät hekään ole töissä yksityisellä takomassa massia. Eivät hekään tee päivittäin rahaa työnantajansa taskuun. Heidän työnsä tulos näkyy pitkällä aikavälillä; se luo taloudellista toimeliaisuutta ja mahdollistaa sen, että talous voi kasvaa. 
Aivan kuten lastentarhanopettajillakin! Molemmilla on taustalla pitkä koulutus ja molemmilla painaa töissä iso vastuu. Miksi vain toinen saa lähes neljän tonnin palkkaa ja toinen vain 60 % siitä? Enpä tosiaan ymmärrä.
En keksi yhtäkään järkevää syytä, miksi tämä palkkausasia on lastentarhanopettajilla näin vituroillaan. Onko tämä joku hemmetin salaliitto, että naisten pitäisi pysyä kotona lapsia hoitamassa, kun päiväkodeissa ei ole kohta työntekijöitä? Sitä samaa sohlausta on se jatkuva ryhmäkokojen suurentaminen ja resurssien nipistys.
Perhana. 
Keskustelua voi seurata esim. Ei leikkirahaa -ryhmässä Facebookissa.
Teemat
Poimintoja Blogista:

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö