• Hetki Islannista ja hieman enemmän

    Ukkoni on puuhastellut lokakuusta asti joka ilta jotain kummallista. Ensiksi se lähti muutamaksi päiväksi ”tiirailemaan Vatnajökullille jääluolan seinämiä” – tai niin minulle kerrottiin. Se on lähetellyt meilejä keskiyöllä ja vastaillut kummallisina aikoina puhelimeen. Nysvännyt kuvien kimpussa ja skypetellyt Saksaan. Kun kotiimme saapui puoli kontillista sponsoritavaraa, kuten kymmeniä takkeja, surffipukuja ja maastopyöränosia – alkoi usko loppua. Mies pyysi ottamaan iisisti, näkisin kuulemma lopputuloksen pian. Vihdoin tänään minä sain kokea sen! Ja niin näette tekin. Se on ihan käsittämättömän upea.

    Samaya on islantilais-saksalainen yhteistyöprojekti, joka käsittelee luonnon ja ihmisen suhdetta. Tsiigatkaa tämä video. Lupaan, että oli olosi juuri nyt mikä tahansa, se paranee tätä katsoessa.

    Samaya Short Film | Iceland from Franz Walter on Vimeo.

    Lyhytelokuva on kuvattu Islannissa ja kaikki ruudussa vilahtavat tyypit ovat islantilaisia. Mun ukko on se, joka ajaa maastopyörää.

    Helmikuussa lähdemme Müncheniin ISPO-messuille esittelemään tätä projektia. Puhuin itseni matkalle mukaan, vaikka minulla ei koko projektissa oikeastaan olekaan mitään roolia. Luotin siihen, että kyllä nyt yhdelle 163-senttinelle pr-assistentille aina tilaa löytyy.

  • Kenkä ikkunalla kohti joulua

    Islannissa on jännä joulukalenteriperinne. Joulukuun 12. päivä ikkunalaudalle laitetaan kenkä, jonne yksi joulupukeista, nimeltään Aidantolppakamu, jonka lempipuuhaa on kiusata lampaita, tuo yön aikana pienen lahjan. Joulupukkeja on kolmetoista, eli viimeinen lahja löytyy kengästä jouluaattoaamuna.

    Seuraavana päivänä seuraa Rotkojätkä, jolla on tapana on pölliä
    perheen maidot. Veljesparveen kuuluu myös esimerkiksi Ovenpaiskija, joka
    herättelee ihmisiä yöuniltaan, Lihakoukku, joka vie kaapista kaikki paistit, ja
    ikkunoiden takana viihtyvä Tirkistelijä. Pukeista viimeinen, Kynttilänruinaaja saapuu jouluaattona ja nokittaa veljiensä kolttoset varastamalla
    lapsilta kynttilät.
    Pimeässä vietetyn
    jouluaaton jälkeen pukit häipyvät yksi kerrallaan takaisin kotivuorelleen.
    Rauha laskeutuu 6. tammikuuta, kun viimeinenkin pukki on sanonut ihmisille
    hyvästit. Varastettuja kynttilöitä ei tosin lähtiessä palauteta.
    Nämä hassut pukit jättävät siis joka päivä yhden pienen lahjan kenkään, jos kengän omistaja on ollut kiltti. Tuhmat lapset saavat lahjan sijasta perunan. Perijättäreni päiväkodissa on joulukahviperinne. Joulukuun alussa vanhemmat kutsutaan syömään lasten leipomia keksejä ja askartelemaan yhdessä lasten kanssa sen joulun joulukenkä. Olen osallistunut joka vuosi. Kolmen vuoden harjoittelu kannatti, sillä tämän vuoden pahvilenkkarista tuli jo ihan hieno. Kersa suunnitteli blingblingit, minä liimasin ja niittasin. 
    Eilen kengästä löytyi minikokoinen diskopallo (menestys). Tänään kimalteleva tonttulakki. Huomista lahjaa en ole vielä päättänyt, mutta onneksi läheiset krääsä- ja kirjakaupat ovat iltakymmeneen auki.
    Noiden joulupukkien lisäksi islantilaisiin jouluperinteisiin kuuluu myös rupinaamainen ”joulumuori” eli huonosti käyttäytyviä ja lapsia syövä Grýla-jättiläinen. Tämän joulupukkien äidin kannoilla liikkuu isokokoinen musta Joulukissa, joka herkuttelee jouluna likaisiin ja risaisiin vaatteisiin pukeutuneilla ihmisillä. Niinpä ennen joulua islantilaiset ostavat itselleen uudet jouluvaatteet.
    Niin että hyvää, rauhallista ja antimaterialistista adventtia teillekin!